Mustaherukka on yksi puutarhan kiitollisimmista marjapensaista. Kun kasvupaikka on sopiva ja pensasta hoidetaan säännöllisesti, se voi antaa hyvän sadon vuodesta toiseen melko vähällä vaivalla.
Tämä sadonkorjuun jälkeinen loppukesä onkin mainio hetki tarkastella myös itse pensasta hieman tavallista tarkemmin. Kun marjat on poimittu, oksiston rakenne näkyy paremmin ja samalla huomaa helposti, onko pensas päässyt kasvamaan liian tiheäksi, löytyykö joukosta vanhoja oksia tai makaako osa versoista jo pitkin maata.
Loppukesällä voi tehdä myös jotain muuta hyödyllistä: kasvattaa vanhasta pensaasta uuden mustaherukkapensaan lähes ilmaiseksi. Siihen tarvitaan vain sopivasti maata kohti kaartuva oksa ja hieman multaa.
Uusia herukkapensaita voi joskus löytyä myös aivan yllättävistä paikoista. Olen itse kasvattanut kokonaisen herukkapensaiden aidanteen pienistä taimista, jotka löysin luonnosta. Taimet olivat löytyessään vain noin 20 sentin korkuisia, mutta muutamassa vuodessa niistä kasvoi komeita ja satoa tuottavia pensaita.
Mustaherukan hoito – näin leikkaat, lisäät ja pidät pensaan satoisana
Milloin mustaherukka leikataan?
Mustaherukan voi leikata varhain keväällä ennen kasvun kunnollista käynnistymistä tai sadonkorjuun jälkeen loppukesällä.
Loppukesällä leikkaaminen on kätevää, sillä sato on jo kerätty ja pensaan rakennetta pystyy tarkastelemaan rauhassa. Mustaherukkaa ei siis tarvitse leikata voimakkaasti joka vuosi. Tärkeämpää on pitää pensas jatkuvasti hyvässä kasvukunnossa poistamalla vanhimpia oksia vähitellen.
Hyvässä pensaassa on eri-ikäisiä oksia. Kun vanhimpia poistetaan, pensaan tyveltä pääsee kasvamaan uusia voimakkaita versoja niiden tilalle.
Miksi mustaherukkaa kannattaa leikata?
Mustaherukka tuottaa hyvin satoa nuorilla ja hyväkuntoisilla oksilla. Oksien vanhetessa niiden kasvu ja vähitellen myös satokyky heikkenevät.
Jos pensasta ei leikata vuosiin, siitä voi tulla suuri ja rehevän näköinen, mutta suuri pensas ei automaattisesti tarkoita suurta satoa. Vanhojen oksien määrä lisääntyy, pensaan keskusta muuttuu tiheäksi ja uusille versoille jää vähemmän tilaa. Myös valo ja ilma pääsevät huonommin pensaan sisälle.
Leikkaamisen tarkoituksena ei siis ole muotoilla mustaherukasta tasaisen pyöreää koristepensasta, vaan pitää oksisto jatkuvasti uusiutuvana ja sopivan ilmavana.
Mistä vanhan oksan tunnistaa?
Nuoret versot ovat yleensä vaaleampia, sileämpiä ja suorempia. Vanhat oksat muuttuvat vuosien myötä paksummiksi ja tummemmiksi, kuori karhenee ja oksat haaroittuvat enemmän.
Jos pensaassa on hyvin paksuja, tummia oksia, joissa näkyy vain vähän uutta kasvua, niitä kannattaa alkaa poistaa. Samalla voi leikata pois kuolleet, vioittuneet, toisiaan pahasti hankaavat sekä hyvin heikot oksat.
Myös maata pitkin kasvavia vanhoja oksia voi poistaa. Nuorta ja tervettä lamoavaa oksaa ei kuitenkaan aina kannata leikata – siitä voi tehdä uuden taimen.
Näin leikkaat mustaherukkapensaan
Mustaherukan vanhat oksat leikataan kokonaan pois mahdollisimman läheltä maanpintaa. Niitä ei kannata vain lyhentää keskeltä eikä pensaaseen ole hyvä jättää pitkiä oksantynkiä.
Aloita katsomalla pensasta kokonaisuutena ja valitse ensin kaikkein vanhimpia, huonokuntoisimpia ja huonoiten sijoittuneita oksia. Poista niitä muutama maanrajasta ja tarkastele pensasta sen jälkeen uudelleen. Usein jo muutaman suuren vanhan oksan poistaminen avaa kasvustoa huomattavasti.
Nuoret ja hyväkuntoiset tyveltä nousevat versot jätetään kasvamaan.
Jos pensas on hyvin vanha eikä sitä ole leikattu vuosiin, kaikkea vanhaa kasvustoa ei tarvitse poistaa yhdellä kertaa. Uudistaminen kannattaa tehdä vähitellen muutaman kasvukauden aikana. Näin pensaaseen jää koko ajan myös satoa tuottavaa kasvustoa.
Mustaherukan lisääminen taivukkaasta
Jos pensaassa kasvaa pitkä, terve ja taipuisa oksa lähellä maanpintaa, siitä voi kasvattaa kokonaan uuden mustaherukkapensaan taivukaslisäyksellä.
Menetelmä on hyvin yksinkertainen. Oksa jätetään kiinni emopensaaseen, mutta osa siitä taivutetaan maahan ja peitetään mullalla. Mullan alle jäänyt oksan kohta alkaa ajan mittaan kasvattaa omia juuria samalla, kun oksa saa edelleen vettä ja ravinteita emopensaasta.
Valitse terve ja mielellään melko nuori oksa, joka taipuu maahan murtumatta. Tee sen alle pieni kuoppa tai matala ura ja taivuta oksa maata vasten. Oksan voi kiinnittää paikalleen esimerkiksi U:n muotoisella metallikiinnikkeellä tai pienellä kivellä.
Peitä oksan keskiosa mullalla, mutta jätä oksan latva näkyviin maanpinnan yläpuolelle. Kastele kohta hyvin ja pidä multa tasaisen kosteana etenkin silloin, jos loppukesä tai syksy on kuiva.
Sen jälkeen tarvitaan lähinnä aikaa.
Kun mullassa olevaan oksaan on muodostunut kunnollinen oma juuristo ja taimi on lähtenyt hyvin kasvuun, emopensaaseen johtava oksa voidaan katkaista. Uuden taimen voi tämän jälkeen kaivaa varovasti ylös ja istuttaa haluttuun paikkaan.
Pidä silmät auki myös pienille herukantaimille
Herukoita voi lisätä taivukkaista ja pistokkaista, mutta kannattaa pitää silmät auki myös aivan pienten itsestään kasvaneiden taimien varalta.
Olen itse tehnyt kokonaisen herukkapensaiden aidanteen pienistä taimista, jotka löysin luonnosta. Taimet olivat löytyessään vain noin 20 sentin korkuisia ja hyvin vaatimattoman näköisiä. Nostin ne varovasti ylös ja istutin riviin.
Muutamassa vuodessa pienistä taimista kasvoi jo suuria, hyväkuntoisia ja satoa tuottavia herukkapensaita. Käytännössä sain siis kokonaisen marjapensasrivistön lähes ilmaiseksi.
Mistä luonnossa kasvavat herukantaimet tulevat?
Mustaherukkaa esiintyy Suomessa myös luonnonvaraisena, mutta luonnosta löytyvä herukka voi olla myös puutarhasta levinnyt kasvi tai vanhan viljelyn jäänne.
Myös linnut levittävät herukoita. Ne syövät marjoja ja siemenet voivat kulkeutua niiden mukana aivan uusille kasvupaikoille. Siksi pieni herukantaimi voi ilmestyä paikkaan, jossa ei näyttäisi olevan yhtäkään vanhaa herukkapensasta lähistöllä.
Siemenestä kasvanut herukka ei kuitenkaan välttämättä ole ominaisuuksiltaan täsmälleen samanlainen kuin kasvi, jonka marjasta siemen on lähtöisin. Marjojen koko, maku ja pensaan kasvutapa voivat vaihdella. Lopputulos selviää vasta, kun taimi kasvaa ja alkaa tehdä marjoja.
Jos pieni herukantaimi löytyy sopivasta paikasta, sille kannattaa antaa mahdollisuus. Muutaman vuoden kuluttua vaatimattomasta taimesta voi olla kasvanut suuri ja satoa tuottava pensas.
Luonnosta kasveja siirrettäessä täytyy tietenkin huomioida maanomistus. Toisen maalta kasveja ei kaiveta ilman maanomistajan lupaa.
Herukkapensaista voi kasvattaa myös aidanteen
Herukoita ei tarvitse kasvattaa vain yksittäisinä marjapensaina. Riviin istutettuina ne voivat muodostaa myös kauniin ja hyödyllisen aidanteen.
Omassa aidanteessani pienistä luonnosta löytämistäni taimista on muutamassa vuodessa kasvanut rehevä herukkarivi. Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa leikata pensaita myös hieman muotoonsa.
Leikkaus tuli tehtyä keskikesällä, mikä ei ole paras ajankohta varsinaiseen uudistusleikkaukseen, mutta halusin nähdä, miltä pensaat näyttävät hieman yhtenäisempään muotoon leikattuina. Lopputulos oli yllättävän onnistunut. Rivistä tuli selvästi aidannemaisempi ja siistimpi.
Herukkaa ei kuitenkaan kannata leikata jatkuvasti samalla tavalla kuin tavallista pensasaitaa. Jos kasvustoa leikataan vuodesta toiseen vain päältä ja sivuilta, vanhat oksat jäävät paikalleen ja pensaan keskusta voi muuttua liian tiheäksi.
Myös herukka-aidanteessa tärkein hoitoleikkaus tehdään siis herukan ehdoilla: vanhimpia oksia poistetaan kokonaan maanrajasta ja uusille versoille annetaan tilaa kasvaa. Sen lisäksi ulkomuotoa voi tarvittaessa siistiä maltillisesti.
Näin aidanne voi pysyä sekä kauniina että satoa tuottavana.
Mustaherukan lannoitus loppukesällä
Loppukesällä mustaherukalle ei enää kannata antaa runsaasti typpeä sisältävää lannoitetta. Typpi edistää voimakasta uutta versokasvua, mutta loppukesällä kasvin pitäisi vähitellen alkaa valmistautua talveen.
Jos marjapensaille annetaan syyslannoitus, käytetään syyslannoitukseen tarkoitettua vähätyppistä tai typetöntä lannoitetta valmistajan annosteluohjeen mukaan.
Lannoituksessa kannattaa muutenkin muistaa kohtuus. Voimakas lehtien ja versojen kasvu ei automaattisesti tarkoita runsasta marjasatoa.
Komposti ja kate auttavat pitämään maan hyvässä kunnossa
Mustaherukka viihtyy multavassa, ravinteikkaassa ja kosteutta pidättävässä maassa. Pensaan ympärille voi levittää hyvin maatunutta kompostia, joka parantaa maan rakennetta ja lisää siihen orgaanista ainesta.
Myös kate on hyödyllinen. Se vähentää rikkakasvien kasvua ja auttaa maata säilyttämään kosteutta kuivina jaksoina. Katetta tai kompostia ei kuitenkaan kannata kasata paksuksi kerrokseksi aivan versojen tyvelle.
Muista kastelu etenkin nuorilla pensailla
Vanha ja hyvin juurtunut mustaherukkapensas pärjää tavallisena kesänä melko vähällä kastelulla, mutta pitkien kuivien jaksojen aikana myös vanhemmat pensaat hyötyvät vedestä.
Nuorten taimien kohdalla kastelu on erityisen tärkeää. Niiden juuristo on vielä pieni, joten ensimmäisinä kasvuvuosina maan kuivumista kannattaa seurata.
Sama koskee juuri tehtyä taivukasta. Mullan alle taivutetun oksan juurtumiskohdan ei pitäisi päästä kuivumaan pitkäksi aikaa.
Tee loppukesällä pieni herukkapensaiden huoltokierros
Kun marjat on poimittu, herukkapensaat kannattaa käydä kerran rauhassa läpi. Tarkista, löytyykö pensaasta kuolleita tai vaurioituneita oksia, onko vanhimpia oksia liikaa, pääseekö valo pensaan sisälle ja nouseeko tyveltä uusia terveitä versoja.
Katso samalla maata pitkin kasvavia oksia. Osa kannattaa leikata pois, mutta sopivan nuoren oksan voi käyttää taivukaslisäykseen.
Samalla voi tarkistaa kasvualustan, lisätä tarvittaessa kompostia tai katetta ja huolehtia nuorten taimien kastelusta.
Ja kannattaa katsoa myös vähän ympärille.
Ehkä jossain kasvaa pieni herukantaimi, jonka helposti muuten kitkisi pois tai ajaisi ruohonleikkurilla yli. Siitä voi muutaman vuoden päästä kasvaa satoa tuottava pensas.
LUE LISÄÄ:
