Jos liikut Pietarsaaren keskustassa ja tykkäät vähänkään puutarhoista, kasveista tai ihan vain kauniista paikoista, Koulupuutarhan kautta kannattaa tehdä pieni ylimääräinen kierros.

Pietarsaaren Koulupuutarha – vehreä keidas keskellä kaupunkia

Minulle paikka on tuttu jo paljon pidemmältä ajalta kuin oma nykyinen puutarhaharrastus. Kävin nimittäin aikoinani yläastetta Pietarsaaressa ja Koulupuiston kautta tuli vuosien varrella oikaistua aika monta kertaa.

Siihen aikaan sitä ei tietenkään katsonut samalla tavalla kuin nyt.

Teininä puisto on puisto ja oikotie on oikotie.

Nyt huomaan pysähtyväni katsomaan kasveja, vanhoja puita, istutusten rakennetta ja sitä, miten taitavasti aivan kaupungin keskustaan on onnistuttu rakentamaan näin kerroksellinen ja rauhallinen vihreä maailma.

Kävin Pietarsaaren Koulupuutarhassa viimeksi keväällä, jolloin suuri osa puutarhasta oli vasta heräämässä kasvukauteen. Nyt halusin käydä uudelleen näin loppukesästä.

Ja kyllä kannatti.

Sama paikka näyttää aivan erilaiselta.

Keväällä huomio kiinnittyy ensimmäisiin kukintoihin ja siihen, mitä maasta alkaa nousta. Loppukesällä puutarha on jo rehevä, vähän villimpi ja paljon runsaampi. Jotkut kasvit ovat jo selvästi menossa kohti syksyä, samalla kun toiset kukkivat edelleen niin kuin kesä ei olisi vetelemässä viimeisiään.

Juuri siksi tämä on niitä puutarhoja, joissa voisi hyvin käydä useamman kerran saman kasvukauden aikana.

Pietarsaaren Koulupuutarha on aivan keskustassa

Koulupuutarha sijaitsee käytännössä keskellä Pietarsaarta, mutta kun kävelee sisään puutarhaan, kaupungin tunnelma jää aika nopeasti taka-alalle.

Varsinainen Koulupuutarha on noin 1,35 hehtaarin kokoinen, ja toukokuusta pitkälle syksyyn siellä vuorottelevat erilaiset kukinnat, värit ja kasvimuodot. Puutarha on jaettu useisiin eri osastoihin, joten kyse ei ole pelkästä kauniista kaupunkipuistosta vaan myös kasvitieteellisestä ja opetuksellisesta kokonaisuudesta.

Pietarsaaren kaupungin kävelyreittioppaassa Koulupuutarhaa kuvataan myös yhdeksi maailman pohjoisimmista kasvitieteellisistä puutarhoista, ja alueella kerrotaan kasvavan yli tuhat erilaista kasvilajia.

Aika hieno saavutus paikalle, jonka ohi tai läpi voi Pietarsaaren keskustassa kulkea melkein huomaamatta.

Puutarha, jossa kannattaa katsoa vähän ympärilleen

Koulupuutarhan viehätys on juuri siinä, ettei sitä tarvitse suorittaa nähtävyytenä.

Ei tarvitse tulla kartan kanssa ja kiertää jokaista kasvia järjestyksessä.

Voi vain kävellä.

Polut mutkittelevat istutusten välissä, välillä tulee vastaan avoimempia näkymiä ja välillä ollaan melkein kokonaan kasvillisuuden ympäröiminä. Vanhat puut tekevät puutarhaan valtavasti tunnelmaa, ja niiden alla oleva maailma tuntuu aivan erilaiselta kuin aurinkoisemmat kukkapenkit.

Ja jos on puutarhaihminen, täältä saa ihan oikeasti myös ideoita omaan pihaan.

Miten erilaisia korkeuksia yhdistetään.

Miten suuret puut tekevät puutarhaan katon.

Miten leikattu havukasvillisuus toimii yhdessä rennomman ja lähes luonnonmukaisen kasvillisuuden kanssa.

Tai miten sorapolku voi yksinkertaisimmillaan sitoa suurenkin puutarhan eri osat yhteen.

Minulla ainakin pää alkaa tällaisissa paikoissa melko nopeasti tehdä sitä tuttua: tuollainen voisi muuten toimia kotonakin…

Koulupuutarhan historia ulottuu yli sadan vuoden taakse

Puutarhalla on myös poikkeuksellisen kiinnostava historia.

Apteekkari Victor Schauman perusti Pietarsaareen kasvihuoneen eli ansarin ja kauppapuutarhan jo vuonna 1854. Hänen vaimonsa Elise Schauman jatkoi toimintaa Victorin kuoleman jälkeen.

Heidän perillisensä luovuttivat myöhemmin kasvihuoneen, siihen kuuluvaa maa-aluetta sekä rahaa Pietarsaaren kaupungille sillä ehdolla, että paikalle perustettaisiin koulupuutarha Victorin ja Elisen muistoksi. Visit Jakobstad kertoo lahjoitusten tapahtuneen vuosina 1915–1919.

Puutarhan alkuperäinen tarkoitus ei siis ollut pelkästään tehdä kaupungista kauniimpaa.

Sen piti edistää kasvitieteen opetusta ja samalla herättää ihmisissä kiinnostusta kasvimaailman kauneuteen ja hyötyihin.

Ja minun mielestä tässä on jotain aika hienoa.

Yli sata vuotta myöhemmin sama ajatus toimii edelleen.

Tänne voi tulla tunnistamaan kasveja, opiskelemaan tai hakemaan puutarhaideoita – tai ihan vain kävelemään ja nauttimaan paikasta.

Bengt Schalin suunnitteli Pietarsaaren Koulupuutarhan

Koulupuutarhan suunnitteli puutarha-arkkitehti Bengt Schalin ja puutarha rakennettiin vuosina 1916–1932.

Kun katsoo puutarhaa vähän tarkemmin, huomaa hyvin, ettei kokonaisuus ole sattumalta syntynyt kokoelma kasveja.

Puutarhassa on selkeästi erilaisia maailmoja.

On klassisempaa puistoarkkitehtuuria, suoria linjoja ja leikattuja kasveja, mutta niiden vastapainoksi pehmeitä, mutkittelevia polkuja ja rehevää kasvillisuutta.

Juuri kontrastit tekevät paikasta kiinnostavan.

Koulupuutarhan eri osastoissa riittää tutkittavaa

Jos aikaa on vähän enemmän, kannattaa Koulupuutarhassa kiinnittää huomiota eri osastoihin.

Alapuisto

Alapuisto on pehmeälinjaisempi osa puutarhaa. Siellä kulkevat kaartuvat kävelytiet, ja näkymissä on nurmikkoa, vanhoja puita ja pensaita.

Alueella on myös vesiaiheita ja kalalampi.

Erityisen kiinnostavia ovat vanhat puut. Koulupuutarhassa kasvaa useita lajeja, jotka ovat näin pohjoisessa jo itsessään huomionarvoisia.

Täällä puutarha alkaa näyttää enemmän pieneltä arboretumilta kuin tavalliselta kaupunkipuistolta.

Aukio – Koulupuutarhan sydän

Puutarhan keskellä oleva aukio tuo muuten hyvin rehevään ympäristöön aivan toisenlaista rakennetta.

Aukiota ympäröivät muotoon leikatut kuuset, ja kontrasti kukkapenkkien rennompaan kasvutapaan on hieno.

Minua kiinnostavat puutarhoissa juuri tällaiset jutut: puutarha ei tarvitse koko ajan lisää kasvilajeja näyttääkseen kiinnostavalta. Joskus vahva muoto, linja tai leikattu havukasvi tekee paljon enemmän.

Systemaattinen osasto

Kasveista kiinnostuneelle yksi Koulupuutarhan kiehtovimmista kohdista on systemaattinen osasto.

Kasvit on siellä ryhmitelty kasviheimoittain, joten aluetta voi katsella vähän eri silmällä kuin tavallista koristepuutarhaa.

Keskellä aluetta on vanha aurinkokello, joka on ollut paikallaan jo vuodesta 1920.

Täällä kasvaa muun muassa sarjakukkaiskasveihin, ruusukasveihin, hernekasveihin ja asterikasveihin kuuluvia lajeja.

Eli jos kasvien nimet ja sukulaisuussuhteet kiinnostavat, tässä kohdassa saa kulumaan helposti aikaa.

Hyötykasveja, lääkekasveja ja kasvien perinnöllisyyttä

Koulupuutarhassa näkyy edelleen vahvasti se, että paikka on alun perin rakennettu myös opetusta varten.

Hyötykasvien osastossa on esillä esimerkiksi viljoja, palkokasveja, sipulikasveja, kaalikasveja, maustekasveja, hunajakasveja, kuitukasveja ja lääkekasveja.

Puutarhassa on myös perinnöllisyysoppia havainnollistava osasto, jossa voi tarkastella sitä, miten kasvien värit ja muodot muuttuvat risteytysten seurauksena.

Puutarhaharrastajalle juuri tällaiset osastot tekevät paikasta paljon kiinnostavamman kuin tavallisesta puistosta.

Kasveja ei ole valittu pelkästään siksi, että ne näyttävät hyvältä.

Niiden avulla kerrotaan myös jotain.

Miten kasvit oikein leviävät?

Yksi hauska kokonaisuus on kukkaisbiologiaa esittelevä alue.

Siellä pääsee katsomaan kasvien erilaisia lisääntymis- ja leviämistapoja.

Kaikki kasvit eivät tietenkään odota kiltisti, että ihminen kerää niiden siemenet paperipussiin.

LUE LISÄÄ: KESÄKUKKIEN SIEMENTEN KERÄÄMINEN

Osa levittää siemenensä eläinten mukana, osa rönsyillä, osa mukuloilla ja osa tavalla, joka on saanut kasvin päätymään aivan toiselle puolelle maailmaa.

Puutarhassa on ollut esillä myös niin kutsuttuja painolastikasveja, jotka ovat aikoinaan kulkeutuneet Pietarsaareen laivojen ja muun liikenteen mukana.

Jo se kertoo aika paljon siitä, kuinka vahvasti puutarhan historia liittyy myös Pietarsaaren historiaan satama- ja merenkulkukaupunkina.

Ruusujen ystävän kannattaa tulla kesällä

Koulupuutarhassa on myös oma ruusualueensa.

Se perustettiin nykyiseen muotoonsa 1980-luvun lopulla, ja alueella kasvaa noin sata erilaista ruusulajiketta.

Mukana on muun muassa neidonruusuja, ranskanruusuja, neilikkaruusuja, puistoruusuja ja köynnösruusuja.

Jos siis ruusut ovat oma heikkous, laittaisin myös silloin Koulupuutarhan ehdottomasti kesän Pietarsaari-listalle.

Itse taas voisin viettää aivan liian kauan tutkimassa vanhoja puita, perennoja ja kaikkia niitä kasveja, jotka näyttävät vähän siltä kuin ne olisivat vain sattumalta kasvaneet juuri siihen.

Vaikka eivät tietenkään ole.

Loppukesän Koulupuutarha on ihan eri paikka kuin keväällä

Tämä oli ehkä tämän kierroksen paras muistutus.

Puutarhaa ei oikeastaan koskaan näe valmiina.

Keväällä käydessäni täällä tunnelma oli täysin erilainen. Nyt elokuun lopussa puutarhassa oli jo sitä ensimmäistä pientä syksyn tuntua.

Osa lehdistä oli alkanut kellastua.

Jotkut kukinnot olivat jo ohittaneet parhaat päivänsä.

Samaan aikaan punahatut seisoivat edelleen komeina ja monet suuret perennat olivat kasvaneet valtaviksi.

Puiden latvoihin osuva ilta-aurinko teki koko puistosta jotenkin erityisen hienon.

Ja ehkä juuri siksi tykkään loppukesän puutarhoista niin paljon.

Kaiken ei enää tarvitse olla täydellistä.

Kasveissa näkyy koko kesä.

Pietarsaaren Koulupuutarhalle Green Flag Award 2026–2027

Ja tänä vuonna Koulupuutarha sai myös aika hienon tunnustuksen.

Pietarsaaren Koulupuutarhalle myönnettiin Green Flag Award vuosille 2026–2027.

Suomessa tunnuksen sai vuonna 2026 yhteensä 25 viheraluetta ja Koulupuutarha oli toinen kahdesta kohteesta, jotka saivat tunnuksen ensimmäistä kertaa.

Green Flag Award on kansainvälinen järjestelmä, jossa arvioidaan viheralueiden kunnossapitoa ja hallinnointia sekä muun muassa alueiden laatua, toimivuutta ja käyttäjille tarjoamaa ympäristöä. Suomessa ohjelmaa hallinnoi Viherympäristöliitto ry, ja kansainvälisesti taustalla toimii brittiläinen Keep Britain Tidy.

Ja Koulupuutarhan kohdalla tuomarit nostivat esiin nimenomaan poikkeuksellisen hyvän kunnossapidon, puiston historian ja nykyajan yhdistymisen sekä ammattimaisen hoidon.

Kun paikassa itse kävelee, tunnustusta ei ole kovin vaikea ymmärtää.

Vaikka puutarha on yli sata vuotta vanha, se ei tunnu museolta.

Se elää edelleen.

Koulupuutarha kannattaa lisätä Pietarsaaren nähtävyyksiin

Jos joku googlaa tätä juttua ennen Pietarsaareen tulemista ja miettii, mitä Pietarsaaressa kannattaa nähdä, niin minun vastaus puutarhaihmiselle on aika helppo: käy Koulupuutarhassa.

Se on aivan keskustassa, joten sen vuoksi ei tarvitse järjestää erillistä päiväretkeä.

Kävelykierroksen voi yhdistää keskustaan, kahville tai muuten Pietarsaaren kiertelyyn.

Ja mikä parasta, paikka näyttää eri vuodenaikoina erilaiselta.

Keväällä siellä on yksi puutarha.

Keskikesällä toinen.

Elokuun lopussa taas aivan oma versionsa.

Minulla tämä menee jatkossakin sillä periaatteella, että jos olen Pietarsaaressa ja satun liikkumaan niillä huudeilla, Koulupuutarhan kautta voi aina vähän oikaista.

Paitsi ettei siitä nykyään enää kovin nopeaa oikotietä tule.

Kun joka toisen kasvin äärelle pitää pysähtyä.

Yli sata vuotta myöhemmin alkuperäinen ajatus toimii edelleen

Minusta Koulupuutarhan historiassa hienointa on lopulta se alkuperäinen ajatus.

Puutarha perustettiin, jotta ihmiset oppisivat kasveista ja kiinnostuisivat kasvimaailman kauneudesta, ihmeistä ja hyödyistä.

Aika kunnianhimoinen tavoite yhdelle puutarhalle.

Mutta yli sata vuotta myöhemmin siellä kulkiessani huomasin kuvaavani kasveja, tutkimassa niiden kasvutapoja ja miettimässä, mitä voisin soveltaa omassa puutarhassani.

Eli ilmeisesti suunnitelma toimii edelleen.

Löytyykö blogin lukijoista pietarsaarelaisia tai muita tämän seudun ihmisiä? Entä kuinka monelle Koulupuutarha on tuttu?