Raikas, ihana ja samalla tunnelmallinen kirja putkahti ulos kauppoihin tässä joku aika sitten. Ja nyt voisin siis puhua myös omasta kirjastani hehe, mutta tällä kertaa on kyseessä Mari Moilasen Sitä parempi soppa, Puoli kuuta nokkosesta, perunasta ei päivääkään.
Minulle ei koskaan ole pahemmin ollut esikuvia tai ihmisiä joihin samaistua. Mutta nyt näin vanhemmalla iällä olen huomannut löytäväni muutaman sellaisen. Ja Mari Moilanen on yksi heistä. Olen seurannut hänen www.jotainmaukasta.fi blogiaan ja hänen molempia kirjaprojektejaan. Hän on nainen joka on selvästi löytänyt intohimonsa ja toteuttaa sitä upeasti.
Tämä kirja jota tässä taas selailen, on aivan uskomaton taidonnäyte, Marin työstä sekä siitä kehityksestä ja monimuotoisuudesta jonka hän taitaa.
Tämän kirjan kohdalla on vain mainittava kuvat, sillä ne ovat lyhyesti sanottuna upeita. Myös kirjan taitto on nappi valinta.
Reseptien kohdalta voin vain sanoa, että kun sain kirjan hyppysiini, oli se heti täynnä merkittyjä kohtia.
Raikkaita ja herkullisen kuuloisia reseptejä, jotka saavat hyvälle mielelle.
Olin jo bongannut kirjasta erään reseptin, jonka halusin testata, mustikka-kaurakakun. Tuumasta toimeen ja laitoin jauhot siis pöllyämään. Leivoin kakun, mutta kun tuli aika kääntää se jäähtymään, jäi puolet kiinni vuokaan. Ja minä kun niin olin odottanut paksun mustikkakuorrutteen valmistusta. En siinä nyt sitten viitsinyt alkaa kuorrutushommiin vaan kakku syötiin sellaisenaan. Eikä se edes kaivannut kuorrutusta. Se ei olisi edes ehtinyt tulla kuorrutetuksi, sillä niin nopeaa se hävisi. Joten jos ja kun saatte kirjan käsiinne, suosittelen vahvasti juuri tuota kakkureseptiä.
Eli ymmärrettävistä syistä, en tahtonut edes yrittää kuvata kakkua tänne teidän nähtäväksenne. Instagramista sitä vastoin löytyy puolikas kakku.
Seuraavana vuorossa, kirjan resepteistä odotti Gratinoitu parsa. Ja kun löysin täydellisiä yksilöitä, päätin valmistaa niitä lisukkeeksi.
En laita tässä tarkkoja mittoja, ne löytyvät Sitä parempi soppa 2 kirjasta. Mutta tein teille videon, mistä näette pääpiirteittäin mitä ja miten ne valmistuivat.
Pohjustuksena:
Poistin parsojen puiset kannat ja keitin suolalla maustetussa vedessä pari minuuttia. Valutin. Gratinoin ne 200 asteessa, ( kirjassa 225 asteessa.) Tämä määrä oli hyvä kahdelle henkilölle.
Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille.
Kirja saatu arvostelukappaleena.
Täytyy varmaan kipittää lomille kirjakaupan kautta!
Kiitos, siis kiitos. Mitä tällaisen tektin jälkeen enää voi oikein edes sanoa..