Ajattelin tänä vuonna tehdä kunnollisen siivouksen niin henkisesti kuin myös blogin puolella. Täällä blogin puolella on niin paljon hyvää materiaalia hautautuneena virtuaaliseen reseptikätköön, että ajattelin tonkia niitä mieluisimpia ylös ja nostaa ne esille uudelleen.
Kuten jo sanoin, tänä vuonna mennään pitkälti niillä hyväksi havaituilla resepteillä. Ja miksipä ei. Ne on moneen kertaan valmistettu ja taatusti hyviksi todettu. Joskus sitä kaipaa tietysti vaihtelua ja jännittäviä uusia tuulia elämässä yleensä, mutta jos suoraan sanotaan, niin olen etsinyt omaa tietäni tässä viime ajat. Niin henkisesti kuin myös täällä blogin puolella.
Olen miettinyt, että minkälaiselle linjalle lähden blogin suhteen. En ole kokonaan ruoka-, enkä leivontabloggaaja, vaan jotain siltä väliltä. En valmista mitään tietyn kategorian ruokia. Olen kipuillut jonkun verran sen asian suhteen, etten ole ehkä se jännittävin tyyppi ruokablogimaailmassa. Mutta en voi yrittää olla jotain muuta kuin olen. En tee vegeruokia, vain sen takia, että ne ovat pinnalla. Enkä varsinkaan sen takia, että saisin lisää lukijoita, sellaistakin tapahtuu. Käytän sokeria leivonnaisissa, mutta joskus taas olen täysin sokerittomalla linjalla.
Joku sanoi minulle kerran, että olen kuin peruna. Voitte arvata, että en heti kyllä innostunut tästä vertauskuvasta. Mutta jatkoi sitten, että peruna on hyvä. Se sopii vähän kaikkeen ja sitä voi käyttää missä vain. Olen nyt hyväksynyt sen, että perunasta ei ole porkkanaksi, eikä varsinkaan avokadoksi. Mutta peruna sopii monen kaveriksi. Se on tuttu ja turvallinen, ja sen pariin palaa aina uudelleen.
Ei minusta ole miksikään hittitehtailijaksi
Ei tästä blogista koskaan muodostune mitään uutta hittipaikkaa ruokablogimaailmassa. Nyt kun olen tämän myöntänyt itselleni, niin iso paino tuntui nousevan harteiltani. Mitään ei voi pakottaa ja turha tehdä omaa itseään vastaan yhtään mitään. Jatkan omaa linjaani ja sillä hyvä. Toivon tietysti, että tämä on se tuttu ja turvallinen paikka, johon tahdot palata aina uudelleen.
Sari
Se, että tekee mitä rakastaa ja juuri niitä asioita joista on kiinnostunut näkyy suoraan lukijalle. Kun tätä hommaa alkaa tekemään siksi että ”pitää” kuihtuu kaikki kasaan ja varmasti lukijatkin katoavat. Jatka omalla linjallasi! Kuvasi ovat kauniita ja perinnereseptit aina pysyvästi suositumpia kuin uudet hitit!
Olet ihana peruna <3
Kiitos Anni!
Ihanasti sanottu <3
Tosi hyvä postaus. Sä olet mitä mainioin peruna. Keep up the good work, sillä loppujen lopuksi peruna kiinnostaa enemmän kuin kaikenmaailman ohikiitävät trendit <3
Kiitos, Mari <3
Haha, ihana kuulla, kiitos 🙂
Tiedätkö että tänä vuonna peruna nousee taas hitiksi? Sä olet mahtava mimmi, jolla on niin paljon upeaa reseptiikkaa ja kuvia, kirjoista puhumattakaan, jotta voit ihan vapaasti vetää omaa linjaa ilman trendejä. You are one! 😘
Ohoo, sehän on mahtavaa 🙂
Voi kiitos, Johanna. Niin ihanasti sanottu <3
Oot mahtava!
Juuri tuollaisena olet niin hurmaava, tykkään sun blogin laajasta ”oktaavista”, reseptejä laidasta laitaan, jotkut jännittäviä ja uusia (esim ne säilötyt sitruunat), jotkut sun ihania mummulta perittyjä luottoreseptejä (etenkin leipomukset) ja jotkut vaan on NIIN HERKULLISIA (huom. herkkukirja).
Et sä oo mikään joku vaan, johan noin sun lukuisat kirjat sen todistaaa, olit muuten mun ensimmäinen blogi (Andalusian auringossa kanssa), jota yleensä aloin lukea ja mä niin rakastuin sun persoonaan, olet super aito <3.
Mutta joo, tosi hyvä idea kaivella arkistoja, miksi niiden pitäisi pölyttyä ja joutua haudattavaksi, uusia kuvia vaan kehiin tai sitten ei ja niitä sun jutusteluja on kiva lukea.
Iloa päivääsi rakas kaima <3.
Voi, Sari, kiitoksia <3
Arvaa onko piristävää lukea näin ihana kommentti.
Ja tiedätkö mitä, ihan samat sanat. Olet tosi upea <3
Samoin sinne <3
Itsekin havahdun ajoittain huomaamaan, miten hyvää vanhaa materiaalia blogissa on vuosien varrelta. Vanhimpia tekisi mieli jopa postailla ja kuvata uusiksi, kun ne Nokian kännykällä kuvatut otokset ovat niin karmivia!
Päivätyönäni luovaa työtä likimain 30-vuotta tehneenä tiedän, että kyllä se luovuuden lähdekin kuihtuu toisinaan. Tulee väsymys ja siitä taas riittämättömyyden ja huonommuuden tunne.
Olen kuitenkin blogin kanssa päättänyt pitää sen linjan, että se on minun omaa maaperääni, jossa säännöt ja reunaehdot määrään vain minä. Toki on kiva tarttua ajassa oleviin ilmiöihin, mutta senkin pitää tulla itselle luontevasti. Niitä hittejä ei koskaan synny mailaa puristamalla. Ainakin itselläni ne ovat lähes aina onnekkaita sattumia, hulluttelun ja päähänpistojen tuloksia. Tulevat jos ovat tullakseen.
Haha, tuo alku aikojen kuvakavalkaadi on kyllä aikamoista katseltavaa. Ja niitä olisi tänä vuonna tarkoitus kuvailla uudelleen.
30-vuotta on jo pitkä aika ja siihen mahtuu taatusti noita fiiliksiä. Ihan sama täälläkin.
Sulla on mahtavaa ja kiinnostavaa sisältöä, jota on kiva seurata <3
Mä rakastan perunaa, se on ihan mun suosikkini raaka-aineissa ja niin olet sinäkin <3
Minäkään en ole mikään yhden lajin kulkija, enemminkin sellainen perus-Pirkko ja kun oivalsin sen, jo helpotti. Tärkeintä on olla oma itsensä, tehdä mitä rakastaa ja syödä, mistä pitää 🙂 Iloa päivään Sari <3
Heh, kiitos Peggy <3
Tuo on kyllä niin totta, omana itsenään pärjää parhaiten.
Kiitos samoin <3
I feel you! Olen pikemminkin retrokokki. En ratsasta trendien aallonharjalla, vaikka uutuuksista välillä innostunkin. Tylsänä sekasyöjänä voi hyödyntää vegeboomin parhaimmistoa. Blogissasi on viihdyttävä pistäytyä inspiraatiota ja vinkkejä hakemassa.
Kiitos <3
Mahtavaa, että löytyy vertaistukea 🙂
Tuo kuulostaa tutulta. Mutta mehän voidaan tuolla tavoin poimia ne rusinat kakusta 😉
Retrokokki onkin muuten hyvä nimitys. Taidan olla minäkin aika pitkälti sellainen.