cropped-Ravintoterapeutti-Sari-Spara.jpg

Terveisiä perseestä

Pyydän heti alkuun anteeksi, hieman epätavallista otsikkoa. Mutta malttakaa tarinan loppuun hyvät lukijat, jotta ymmärrätte otsikoinnin. Aloittakaamme tämä epätavallinen ja hieman pidempi tarinamme, jotta tiedätte mistä puhun.

Olo on kuin olisin juuri kotiutunut hirveältä festarireissulta jostain suistomailta. Hiukset haisevat (lukuisista pesuyrityksistä huolimatta) siltä kuin joku olisi suoraan sanottuna laskenut alleen ja oksentanut perään. Ja vielä sen perään pyörinyt mutaisessa maassa ja saanut hiivatulehduksen hiuspohjaan.

 

Takana on viisi päivää Dubain lomaa Jumeirah Beach hotellissa. Loman ensimmäisen osan luitkin jo varmaan tästä.
Mutta tarina siis jatkuu ja tässä  Dubain loma osa 2, olkaa hyvät.

Mihinkäs me jäimmekään. Ai niin, tukkani siis haisee kuin pahemmankin sekoiluviikonlopun jäljiltä. Jos lempinimeni olisi siis Pultsari-Jarska.
Mutta, jotta tietäisitte miksi se haisee, on meidän peruutettava tarinassamme hieman taaksepäin.

Dubain loma osa 1, Sofitel Dubai Palm resort & spassa on ohi. Laukut ja perhe on pakattu taksiin jotta voimme siirtyä mantereen puolelle aloittamaan loman toista osaa.

Dubain loma osa 2

Olemme varanneet loman viimeisiksi viideksi päiväksi kaksi hotellihuonetta Jumeirah Beach Hotellista, mikä on meille aivan uusi paikka. (Yhteen huoneeseen ei mahtunut koko perhe, joten meidän oli otettava kaksi huonetta.) Kun soitimme ja varasimme huoneita, niin varta vasten varmistimme, että huoneet ihan taatusti ovat ns. connecting huoneita. Yes, sir, ne ovat.
Hotelli oli aivan liian kallis lompakollemme, mutta halusimme yllättää lapset. Hotellin vierestä nimittäin löytyy meillekin tuttu Wild Wadi vesipuisto. Hotellin asukkaille sisäänpääsy on maksuton. Jos googlailette noiden Dubain vesipuistojen hintoja, niin huomaatte, että hinnat ovat naurettavan kalliita ja niillä hinnoilla ei viisihenkinen perhe montaa kertaa (edes kertaa) halua maksaa sisään. Joten vaakakupissa painoi vesipuisto, muiden matkaajien kokemukset ja perhehotellin maine.

 

Taksi kaartoi siis Jumeirah Beach hotellin pihaan ja lähdimme kirjautumaan sisään hotelliin.
Toinen huoneenne ei vielä ole valmis, sir, ilmoittaa vastaanottovirkailija. Huom! Kello on jo kolme, jolloin meidän kuuluisi saada huoneet. No ei se mitään, ajattelemme, kunnes meille selviää, että huoneet eivät ole connecting-huoneita. Aikamme siinä intettyämme, että meille on sellaiset huoneet varattu, ilmoittaa flegmaattinen virkailija, että heidän myyntitiiminsä ei voi sellaista asiaa luvata. Ihme juttu sanomme, sillä juuri niin meille on luvattu.

 

Poikien huone on toki samassa kerroksessa, mutta kaukana meidän huoneestamme. Vaikka kuinka yritämme, emme saa flegmaattiseen rouvaan eloa. Hän vaan toistelee no, sir`ä.
Kun emme muuta voi, niin otamme avaimen ja painelemme huoneeseen. Ajattelemme, että tuon tyypin kanssa on turha yrittää puhua.

Mietitte ehkä, miksi tehdä asiasta isoa numeroa? Minusta vaan on todella törkeää, jos olemme varta vasten kysyneet huoneita joita yhdistää ovi ja se meille on luvattu, emme sitä saa. Ja kaiken lisäksi, jos hotellin myyntipuoli ei sellaista kuulemma voi luvata.

Managerin manageri

No kuten yleensäkin, on täälläkin johtajia managereita. Soitamme siis front desk managerille ja selvittelemme voisimmeko saada huoneet, jotka meille on luvattu. Vastaanotto on todella, todella tympeä ja taas saamme kuulla no sir`ä.

Mainitsinko jo, että huone johon pääsimme on todella aikansa elänyt, pölyinen ja likainen. Sekään ei tee asiaa paremmaksi, ja sappeni alkaa kiehua.
Otamme selvää hotellin TJ:n meiliosoitteesta ja laitamme hänelle viestiä. Ihan hyvässä hengessä siis ihmettelemme miten heidän myyntiyksikkönsä voi luvata yhtä ja toiset sanoo toista.
Puemme päälle ja ajattelemme lähteä katsastamaan hotellia, kun puhelin soi. Siellä soittaa front desk managerin manageri. Sorry, sir väärinkäsityksestä. Voisitteko tulla kanssamme katsastamaan uutta majoitusratkaisua. Joten puemme kengät jalkaan ja alas aulaan siis. Pian meidät ottaa vastaan herra tummassa puvussa, käsipitkällä. Vanavedessä kulkee ilmeisesti hänen assistenttinsa.

Haiseeko täällä?

Meidät ohjataan pitkää tunnelia pitkin kohti hotellin huoneistoja. Pian tunneliin pamahtaa kaksi tyyppiä lisää, jotka esittäytyvät joiksikin henkilöiksi hotellin johtoportaassa.
Meidät viedään katsomaan kahden makuuhuoneen huoneistoa, josta löytyy kaksi makuuhuonetta, olohuone, kylpyhuone ja pieni keittiö/eteinen. Heti kun huoneiston ovi aukeaa, ihmettelen kovaa hajua joka tulvahtaa vastaan.

Huoneisto on yhtä masentavan tunkkainen kuin hotellihuone, mutta ainakin makuuhuoneet ovat siinä yhdistettynä, joten voimme koko perhe olla yhdessä.
Emme voi muuta kuin kiittää ja ottaa vastaan huoneiston avaimet. Kipitämme siis hakemaan tavaramme ja valmistaudumme muuttoon.

Tulemme uudestaan huoneistoon. Huoneisto haisee kuin lakkaamo. Hirvittävä päänsärky iskee heti päälle. Jonkunlainen maalin tai lakan yhdistelmä täyttää koko huoneiston ja kiiruhdamme aukaisemaan ovia jotta saamme tuuletettua. Tuulettelemme aikamme ja pian huomaamme, että ensimmäinen päivä hotellissa on jo lopuillaan ja saamme kohta käydä yöpuulle.

Vielä pitäisi tosin käydä keskustelemassa aamupalapaketista, joka meille luvattiin tiettyyn hintaan. Nyt paikan päällä selviää, että hinta on 60 € per henkilö aamupalalta per yö. Laskeskelen nopeasti summan kertaa henkilöt kertaa aamut ja pudistan päätäni.

Meillähän on nyt se haiseva huoneisto, josta löytyy ainakin jääkaappi. Joten kauppaan siis käy tiemme täälläkin ja aamiaistarvikkeiden ostoon.
Seuraavana aamuna huomaamme, että keittiön varustuksiin ei kuulu astiota, muuta kuin kaksi kahvikuppia. Lapset syövät siis muronsa niistä ensin ja me keitämme vasta sen jälkeen kahvit.

Tiskiharjaa tai muuta pesuvälinettä ei ole, vaan tiskit pestään käsin. Tämäkin ilmeisen yleinen tapa, sillä eräänä päivänä yllätin siivoojaankin tiskaamassa käsillä mukeja.

Jos jotain positiivista pitäisi sanoa tästä ylihintaisesta hotellista on se, että se sijaitsee näppärällä paikalla, Jumeirah Beachilla. Mall of the Emiratesiin on noin 10 minuutin taksimatka. Madinatiin pääsee hotellin bugeilla ja onhan Burj Al Arab aika komeaa katseltavaa.

Mutta, sen me päätämme yksintein, että tänne emme tule enää takaisin. Jumeirah Beach hotellia ei voi samana päivänä edes verrata muihin Jumeirah ryhmän hotelleihin ja huoneistoihin. Hirvittävä pettymys.

Mutta hypätkäämme taas muutama päivä eteenpäin.

Aamujoogaa ja lisää omituisia hajuja

Loman viimeisenä aamuna aloitan aamun muutamalla joogaliikkeellä, kuten tavallista. Ensimmäisen aurinkotervehdyksen jälkeen on oikein uudestaan kumarruttava ja haisteltava. Mikä tuo hirvittävä lemu on, ajattelen.
Voikohan se olla se eilisillan meksikolainen ruoka, joka pukkaa ulos, mietin.

Tässä kohtaa on mainittava, että aamujooga ei saanut takapäätä löystymään, että hajun sieltä lähteestä voimme jo heti unohtaa.
Mies nousee ylös aamupalalle ja käsken hänen haistamaan ihoani. Haisenko minä?, kysyn.
Mies nyrpistää nenäänsä ja katsoo sillä tavoin kuin edessään seisoisi se Pultsari-Jarska, kakat housuissa.

Itseäni alkaa jo hiukan oksettaa tuo haju. Ja epätietoisuus siitä miksi haisen. Nostelen käsiä, haistelen kainaloita ja ihoa. Riisunpa jopa housuni ja tarkistan etten ole istunut mihinkään epäilyttävään.

Muutaman tunnin kuluttua, kun olemme lähdössä kohti lentokenttää, aukaisen hiukset nutturalta ja harjaan ne läpi. Hiuksista tuulahtaa järkyttävä lemu, joka vie melkein jalat alta. Ne olivat siis hiukset jotka haisivat.

Ajattelen, että pesen kädet hiusten harjauksen jälkeen, koska suihkuun ei enää ole aikaa ennen lentokentälle lähtöä.
Kraana päälle ja katselen hetken kun tumman keltainen vesi valuu valkoiseen lavuaarin pohjaan. Mitä hittoa, ajattelen..
Sitten päässä alkaa raksuttaa 1+1=2
Keltainen vesi, nuuhkaisu lähempää ja nenän täyttää sama mädän kananmunan lemu, joka asunnon keittiön lavuaarista on noussut nyt pari päivää.

Ilmeisesti en ole huomannut sitä hajua ja väriä suihkussa, kunnes nyt. Ja kaiken lisäksi minulla on ollut melkein koko loman tukkoinen nenä, joka nyt loman viimeisinä päivinä on alkanut helpottaa, joten en ehkä senkään takia ole aiemmin huomannut mitään.

Olimme molemmat reagoineet mieheni kanssa keltaiseen veteen kylpyhuoneen lavuaarissa, mutta emme sen kummemmin ajatelleet asiaa. Olemme hiukan todella pettyneitä loman viimeisiin päiviin, sillä käytimme mielestämme aivan liian suuren summan tähän hotelliin, kun vertaa mitä summalla saimme.

 

Mutta, tarinamme jatkuu vielä hiukan. Siirtykäämme siis lentokentälle.

 

Terveisiä perseestä

Dubain lentokenttä on aina ollut kuumottava paikka. Ehkäpä olettekin lukeneet siitä tyypistä jolta löytyi unikonsiemen kengän pohjasta ja kärrättiin vankilaan.
Siemeniä tai muutakaan epäilyttävää ei minun kengistäni pitäisi löytyä, mutta tiukkailmeiset maahantulotyypit ovat aina saaneet oloni vaivautuneeksi.
Kaksi kinastelevaa teiniä, yksi viidakon Ykää muistuttuva kolme vuotias villilapsi, siellä täällä matkalaukkujen päällä pomppimassa ja paskalle lemuava letti. Hiki alkoi vähemmästäkin nousta pintaan.
Olimme päässeet koko härdellistä jo läpi ja suuntasimme kohti lähtöporttia, kun sain kumartua ja alkaa rauhoittelemaan villiämme.
KRÄÄTS-ääni repi ilmaa heti, kun kumarruin alaspäin. Persehän siinä repesi, housut siis. Eikä nyt puhuta mistään pienestä ja huomaamattomasta reiästä, vaan koko se hemmetin persettä halkova sauma ratkesi.

Mieheni ilme, kun näki takamukseni

Kello kävi siihen malliin, että lähtöportilla oli jo koko Suomi-kööri odottamassa. Voi perseen suti mietin, miehen hekotellessa vieressä. Silloin muistin, että olin pakannut käsimatkatavaroihin legginsit kalsarit, jos Suomessa olisi kylmä, kun tulemme lentokentälle.
Päällä oli tietysti lyhyt toppi ja se ei peittänyt kunnolla takamusta, vaan näytin niin juntille kuin vain voitte kuvitella, astellessani portille ylisuurissa legginseissä kalsareissa ja lyhyessä topissa.

Tosin tätä ”tyylivirhettä” ei kukaan edes näyttänyt huomaavan. Ei vaikka hermostuneesti revinkin toppiani koko ajan alaspäin.

Tämä epäonnen tarina saa vielä pisteen i:n päälle, jos odotatte hetken, että siirrymme itse lennolle.

Pääsimme paikoillemme koneessa, kun käytävää eteenpäin askeltaa huonokuntoisen näköinen mies. Kohdallamme hän köhähtää ja haukkuu yskimään ja räkimään. Hän kurluttaa räkää kurkussaan ylös ja alas, aivan kuin siellä olisi joku räkäjojo, joka odottaa päästäkseen lennähtämään ulos. Kohta tunnen, kun joku repii istuintani ja röjähtää taakseni ja räjähtää yskimään.

Tunnen kuinka kroppani kiristyy ja tiedän, että kotia on pitkä matka. Aivan liian pitkä matka.

 

Kuvat

via GIPHY

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Join the Conversation

  1. Ai kauhee mikä reissu teillä on ollut ja mikä hinta aamupalalla :O Ja anteeksi sillä nauramatta en voinut loppuun asti lukea 😀

    1. Sweet Food O´Mine Author says:

      Haha, no kyllä tää kieltämättä naurattaa itseäkin jo. Ja hiuksetkaan ei enää haise 🙂

  2. Että ei sitten Dubaihin toista kertaa ;-)? Mikähän siinä muuten on, että nuo vastoinkäymiset kasaantuvat aina jollekin matkalle? Kun jotain menee pieleen, niin menee kaikki pieleen…

    1. Sweet Food O´Mine Author says:

      Dubai on mahtava paikka ja sinne tulee varmasti mentyä taas uudelleen. Mutta ei missään nimessä enää tuohon hotelliin 😉 Totta, joku negatiivisuuden magneetti siinä taitaa olla, kun kaikki menee sitten metsään 🙂

  3. Sweet Food O´Mine Author says:

    On lomia..ja sitten kaiken päälle tuo sää tällä kertaa. Dubai, joka muuten on aina ollut “varma nakki” sään suhteen ei näyttänyt aurinkoista puoltaan. Monena päivänä satoi ja oli pilvistä. Ja ei siinä mitään muuten, mutta kun aurinko ei näyttäytynyt, tuli liian kylmä pulikoida vedessä.

  4. On lomia ja on lomia. Tämä taisi olla niitä ensimmäisiä 🙁 Voi, mikä loma teillä on ollutkaan, huh ja toi aamupala!!!!

  5. Mika/Voita ja Suolaa says:

    Kiitos piristävästä ja hieman erilaisesta matkakertomuksesta 🙂

    1. Sweet Food O´Mine Author says:

      Ole hyvä 🙂 Oli joo, hieman erilainen matkakertomus. Joskus näin 😉 Tosin onhan näitä “erilaisia” matkakertomuksia kertynyt vuosien varrella. Täältä blogin puoleltakin löytyy mm. matka Italiaan kertomus. http://www.sweetfoodomine.com/uutiset/matka-italiaan/

Close
Sweet Food O`Mine © Copyright 2022. All rights reserved.
Close