Unohdamme usein, tai ainakin jotkut unohtavat, että somessa ruudun takana on oikea ihminen. On helppo piikitellä anonyyminä, mutta usein unohtuu, että jotkut kommentit voivat koskettaa toista. Tästä pääsemmekin päivän aiheeseen.

Jouluna tulee jaettua kaikenlaista hyvää: lahjoja, reseptejä ja joskus jopa kuulumisia tuntemattomille. Päätin jakaa blogissani legendaarisen Tom Cruisen joulukakun reseptin – tarinan, joka yhdistää Hollywood-glamouria ja herkkua tavalla, joka sopii juhlaan täydellisesti. Mutta niin kuin aina, kun jaat jotain hyvää, löytyy aina niitä, jotka eivät voi olla antamatta omaa ”näkökulmaansa”, ja tällä kertaa kommentti ei ollut ihan sieltä rakentavimmasta päästä.

TOM CRUISEN SUOSIKKIKAKKU

Mutta mikäs se olisi netti ilman pientä piikkiä kylkeen. Eilen kommenttiboksiin tipahti seuraava huomautus:

”On niin paljon kaloreita kakussa, ei ihme jos näiden herkkujen myötä saamme kehomme sekaisin. ???”

-Oi kiitos tästä muistutuksesta! Toivottavasti sinulla oli tämän kommentin jälkeen helpompi hengittää. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että joulukakku olisi minkään kevytruokavalion kulmakivi? Tämä ei tietenkään ollut maailman ilkein kommentti, mutta nosti mieleeni jotain, mikä on alkanut mietityttää: miten usein ihmiset unohtavat, että siellä ruudun toisella puolella on joku, joka on nähnyt vaivaa sisällön eteen. Tämä sai minut miettimään, miten näsäviisaat kommentit vaikuttavat ja miksi ne joskus ärsyttävät – ja päätin kirjoittaa siitä laajemman postauksen.

Jatka lukemista, jos aihe herättää sinussakin ajatuksia! 

Miten unohdamme toiset ihmiset ruudun takana – ajatuksia kommentoinnista

Netti on ihana ja kamala paikka. Se tarjoaa meille mahdollisuuden jakaa, oppia ja inspiroitua – mutta kohtaamme siellä toisinaan ihmisiä, joiden kommentit saavat meidät puremaan hampaita yhteen. Jos olet joskus saanut “näsäviisaan” tai suoraan sanottuna ilkeän kommentin blogiisi, some-päivitykseesi tai vaikkapa yrityksesi Facebook-sivulle, tiedät, mistä puhun.

Tämä ei ole valitusvirsi, vaan pohdinta siitä, miten ihmiset tuntuvat unohtavan, että ruudun toisella puolella on oikea ihminen.

Miksi kommentit eivät aina ole rakentavia?

Välillä tuntuu, että netissä ei voi tehdä mitään ilman, että joku tulee pilaamaan fiiliksen. Ei riitä, että jaan reseptejä ja vinkkejä, vaan aina löytyy joku, joka ei voi olla kommentoimatta – siis ilkeästi.  Joskus on jopa vaikea uskoa, että joku voisi oikeasti olla niin kädetön tai osaa ajatella omilla aivoillaan ennen kuin alkaa valittaa.

Esimerkiksi, kun julkaisin

TALVIKAUDEN KASVIRUOKASUOSIKIT

siihenkin löytyi joku, joka tulee kertomaan, että halloumi tai muna eivät kuulu kasvisruokaan. En kuitenkaan missään kohtaan sitä postausta väittänyt, että reseptit olisivat vegaanisia, mutta aina löytyy joku, joka on valmis halkomaan hiuksia.

Klassinen kommentti siitä, että resepti on ”huono”

Postaan ohjeen pikasämpylöistä ja joku tulee kertomaan, että jauhojen ja nesteen suhde on väärä. Sori, mutta jos taikina on liian löysää, niin oletko oikeasti lukenut ohjeen loppuun saakka? Siellä on nimittäin vinkki, että jauhoja voi lisätä tarpeen mukaan. Mikä estää lisäämästä niitä, jos taikina on liian löysää? Jos et osaa lukea ohjetta, älä tule valittamaan.

Vihjaukset

Tämä on monilla varmaan klassikko: joku tulee kommentoimaan, että resepti kuulostaa tutulta, ja ”olen nähnyt sen jossain muussa blogissa”. Voi hyvä tavaton, jos olisin ihan joka kerta mennyt tarkistamaan kaikki mahdolliset reseptit ennen kuin julkaisen jotain, en varmaan tekisi mitään muuta.

Monesti reseptit muistuttavat toisiaan, ja monet blogit jakavat samankaltaisia ideoita ja versioita ilman, että kyseessä olisi plagiointi. Tällä alalla reseptit voivat olla hyvin samanlaisia.

Plagiointisyytöksistä tulee helposti väärinymmärryksiä, ja se on todella epämiellyttävää. On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, että reseptit voivat olla samankaltaisia ilman, että kyseessä on toisen työn varastaminen. Kaikki eivät tietysti osaa nähdä, että reseptit voivat olla osittain samoja, mutta niissä voi silti olla omia muokkauksia ja persoonallisia piirteitä.

Asia erikseen on sitten ”kollegat”, jotka ovat aivan fanaattisia ja kyttäävät silmä kovana, että kuka julkaisee mitäkin, esim. jos kyseinen bloggajaa julkaisee rahkavoitaikinan reseptin ja julistaa sen olevan MINUN -resepti! – ja sitten naapurin Mikko julkaisee sellaisen omassa blogissaan, niin vedetään herne syvälle nenään. Tämä menee jo täysin yli hilseen! Kyseessä on kuitenkin vain perusrahkavoitaikina, ei mikään liikesalaisuus tai uniikki resepti.

Gluteenittoman omenakakun resepti…

Se ei paljon lohduta tuo gluteenittomuus, kun ohjeessa pojottaa 2 kananmunaa. Ja voita. Kun myös nämä ovat kieltolistalla.
Olisi joskus ohjeita allergikoillekin, joilla on paljon laajempi kieltolista kuin keliaakikoilla. Joista pidetään paljon enemmän ääntä kuin allergikoista. Vaikka allergisoiva tuote voi tehdä hengenvaaran allergikolle.

Jaoin kerran gluteenittoman omenakakun ohjeen, johon joku tulee kommentoimaan, että ei auta gluteenittomuus, kun ohjeessa on kananmunaa ja voita. Okei, ymmärrän, että allergioita on paljon ja ne voivat olla hengenvaarallisia, mutta eikö se ole myös ihan perusteltua, että en minä ole mikään Pyhä Teresa, joka rupeaa raapimaan reseptit jokaista allergiaa varten? Kaikki eivät voi saada täysin mukautettuja reseptejä, eikä minulla ole aikaa eikä resursseja räätälöidä kaikkea. Jos se olisi mahdollista, niin tekisin sen mielelläni, mutta välillä vaan pitää tajuta, että kaikkea ei voi vaatia ja kaikki ei ole aina tarjolla hopealautasella.

Olen itsekin erittäin tarkka tällä hetkellä oman ruokavalioni kanssa, koska se on terveyteni kannalta nyt todella tärkeää, mutta en mene muiden sivustoille valittamaan ja purkamaan omaa pahaa mieltäni. Ei! Otan itse vastuun ja käytän omaa järkeäni. Jos on vaikeuksia ruokavalion kanssa voi itsekin ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Miksi kommentit kuten “On niin paljon kaloreita kakussa…” ovat turhia?

1. Kontekstin totaalinen puute.
   Kirjoitat postauksen Tom Cruisen legendaarisesta joulukakusta – herkusta, jolla on pitkä historia ja joka on osa popkulttuuria. Kommentoija päättää ohittaa tämän kaiken ja tarttuu siihen, että kakussa on kaloreita. No, niin on joulukinkuissakin. Ei kai kukaan kuvittele, että kakun pointti oli olla kevytruokavalion kulmakivi?
2. Tämä ei ole ravintoneuvojen foorumi.
   Kun joku jakaa herkullisen reseptin, onko pakko nähdä se vain kalorilaskelmien kautta? Minun tehtävä ei ole toimia ruokapoliisina eikä kommenttiosion pitäisi olla paikka, jossa saarnataan terveystottumuksista.
3. Tekijän työtä vähätellään.
   Bloggaaminen vaatii aikaa, vaivaa ja usein myös rahaa. Kun joku vaivautuu jakamaan sisältöä, joka saattaa ilahduttaa, inspiroida tai opettaa, miten siitä kiitetään? Valittamalla esimerkiksi niistä kaloreista. Auts.
4. Tärkein pointti: ruudun takana on ihminen.
   On uskomatonta, miten usein tämä unohdetaan. Bloggaaja, sisällöntuottaja tai kuka tahansa, joka jakaa ajatuksiaan julkisesti, ei ole vapaa maalitaulu.

   Miksi näsäviisaat kommentit ottavat päähän?

   Ensinnäkin, suurin osa bloggaajista ja sisällöntuottajista tekee työtään ennen kaikkea intohimosta. Me haluamme jakaa jotain, joka ilahduttaa, inspiroi tai auttaa muita. Tämä tehdään usein omalla ajalla, vaivalla ja jopa täysin omalla rahalla. Minäkin olen kirjoittanut tätä blogia jo vuosia, ja nykyään teen sitä omaksi ilokseni – ja toivottavasti myös teidän iloksenne.

   Kyllä, markkinoin blogissani omia kirjojani häpeilemättä – mutta hei, kyseessä ovat minun omakustanteiset sivuni, joten sallittakoon se minulle!

   Kun joku heittää tällaisen vaivalla tehdyn sisällön päälle näsäviisaan, pikkusieluisen kommentin, se tuntuu lähes loukkaukselta. Toisekseen, näsäviisaat kommentit ovat harvoin, jos koskaan, rakentavia. Kritiikki, joka antaa takaisin ja kehittää, on täysin eri asia kuin kommentit, jotka ovat pelkkää napinaa, piikittelyä tai turhanpäiväistä moralisoimista. Hyvä palaute voi innostaa, mutta tällainen näsäviisastelu vie enemmän energiaa kuin antaa. Se ei edistä keskustelua eikä tuo mitään merkittävää lisäarvoa.

   Ja sitten tullaan siihen, mikä tekee asiasta erityisen ironisen: kyllä, olen kirjoittanut myös terveysaiheisia kirjoja. Blogistani löytyy oma osionsa terveelliseen ruokavalioon liittyville resepteille. Terveys on minulle tärkeä asia, ja omassa arjessani olen tällä hetkellä erityisen tarkka ruokavaliostani – terveydellisistä syistä. Mutta tiedättekö mitä? Tämä ei saa minua vaeltamaan kenenkään sivustolle kommentoimaan ”haista paska” heidän resepteihinsä. Jokainen saa nauttia siitä, mistä itse pitää, ja blogit ovat yleensä paikkoja, joissa jaetaan iloa – ei pikkumielistä moralismia.

   Mitä tästä voi oppia?

   Joskus on hyvä pysähtyä miettimään: mitä haluamme viestittää kommenteillamme? Kun joku käyttää aikaansa ja resurssejaan luodakseen sisältöä, eikö olisi reilua kunnioittaa sitä – edes hiljaisuudella, jos ei sanottavana ole mitään rakentavaa?

   Kaikki meistä eivät ole kiinnostuneita samoista asioista, ja se on täysin ok. Mutta kun siirrymme näsäviisaasta nälvimisestä kohti ystävällistä ja arvostavaa keskustelua, netistä tulee parempi paikka meille kaikille.

   Muista, että ruudun toisella puolella on ihminen, joka ei ole pyytänyt eikä ansainnut turhia piikkejä. Jos arvostat toisen vaivannäköä, anna hyvää palautetta – ja jos et, siirry eteenpäin. Näin yksinkertaista se on.

Loppusanat 

Tiedätkö, tämä ei ollut mikään paha kommentti (niitäkin on tullut). Mutta näitä näsäviisaita huomautuksia tippuu joskus kuin sadepisaroita. Yksittäisenä se ei merkitsisi mitään, mutta kun sama kaava toistuu kymmenennen kerran, alkaa ärsyttää.

Joten seuraavan kerran, kun tunnet tarvetta sanoa jotain näppärää jonkun toisen työstä, pysähdy hetkeksi ja mieti:

• Paraneeko asia tästä kommentista?
• Arvostaisinko itse vastaavaa palautetta?

Jos vastaus kumpaankaan kysymykseen ei ole myönteinen, on ehkä aika sulkea näppäimistö ja keskittyä nauttimaan siitä, mitä joku toinen on vaivautunut sinulle tarjoamaan.

Kiitos ja hyvää joulua – olipa pöydälläsi kakku tai ei!