Ei ole harvinaista avata sosiaalista mediaa ja tuntea pistosta rinnassaan. Siellä naapurin Marketta – 65-vuotias, joka näyttää korkeintaan 35-vuotiaalta – hymyilee energisesti kuntosalilla, esittelee täydellisesti katettuja perheillallisia ja käy shoppailemassa merkkivaatteita. Uusi ByPiasin mekko istuu kuin valettu, ja tietysti se täydentyy Louis Vuittonin laukulla, jonka hinta hipoo kotisi remonttibudjettia.

Samalla omassa elämässä saattaa olla täysin toisenlainen meininki. Istut kolmatta päivää samoissa kulahtaneissa vaatteissa, kahvi on kylmää ja juuri käyty riita kumppanin kanssa kiristää tunnelmaa. IBS on taas pahentunut, eikä mikään pysy vatsassa. Lapset eivät ole käyneet kotona viikkoihin, eikä ystäviä kehtaa kutsua, koska kotikin on vähän kuin pommin jäljiltä.

Tällaista todellisuutta ei jaeta someen – ja hyvästä syystä. Mutta miksi Marketta jaksaa ylläpitää kiiltokuvaa? Ja miksi se ärsyttää meitä?

Some ja täydellisyyden illuusio

Some ja epätasapaino odotusten välillä

Some toimii harkittujen kuvien ja huolella valittujen hetkien logiikalla. Marketan elämä saattaa näyttää luksukselta, mutta sekin on vain yksi osa hänen todellisuuttaan. Emme näe hetkiä, kun Marketta käy läpi omia ongelmiaan – hänen tilinsä on rakennettu näyttämään siltä, että kaikki on hallinnassa.

Tällainen sisältö ruokkii kuitenkin helposti vääristyneitä odotuksia. Kun vertaamme omaa arkeamme Marketan täydellisiin postauksiin, syntyy epätasapaino: oma elämä tuntuu keskeneräiseltä, vaikka todellisuudessa kenenkään elämä ei ole täydellistä. Tämä on yksi syy siihen, miksi somen vertaileva vaikutus voi olla niin kuluttavaa.

Ruokavaikuttajat ja mukbangaajat: Illuusioita ruoasta ja ulkonäöstä

Sosiaalinen media on pullollaan ruokavaikuttajia, jotka esittelevät houkuttelevia aterioita täydellisesti aseteltuina, tai mukbangaajia, jotka nautiskelevat jättimäisiä määriä pikaruokaa kameroiden edessä. Pizzaa, hampurilaisia, kakkua – kaikki uppoaa hymyssä suin, samalla kun vaikuttajat itse näyttävät virheettömän huolitelluilta ja hyvävointisilta. Tällainen sisältö voi olla viihdyttävää ja mukaansatempaavaa, mutta samalla se ruokkii herkästi vääristyneitä mielikuvia ruoan ja ulkonäön suhteesta.

Moni katsoja saattaa pohtia: ”Miten he voivat syödä noin paljon ja silti näyttää tuolta?”

Totuus on, että somessa ei useinkaan näytetä koko kuvaa. Mukbangaajat saattavat syödä vain osan ruoasta tai jopa järjestää ruokailuhetket niin, että ylijäämät jäävät kulissien taakse. Ruokavaikuttajat taas voivat kuvata tuntikausia täydellisen annoksen valmistusta, mutta todellisuudessa syödä siitä vain muutaman suupalan. Taustalla saattaa olla tarkkoja dieettejä, tiukkaa treenaamista tai jopa suunnitelmallista markkinointia, jossa ruoalla luodaan tietty brändimielikuva.

Mutta mitä tämä tekee katsojille?

Kun näemme somessa vain herkkupöytiä ja niiden syömistä ilman seurauksia, saatamme alkaa alitajuisesti vertailla itseämme. ”Jos minä söisin noin, se näkyisi heti vyötäröllä.” Tässä piilee ongelma: ruoan ja ulkonäön välinen suhde esitetään somessa usein epärealistisena. Se luo paineita ja voi vääristää käsitystä siitä, mitä terveellinen elämä oikeasti tarkoittaa.

Omakohtainen näkökulma ruokavaikuttajana

Itse ruokavaikuttajana saan usein samoja kysymyksiä. ”Kuka nuo ruoat syö? Etkö liho noista? Oletko lihonut niiden takia?” Näitä kysytään jatkuvasti, vaikka totuus omalla kohdallani on aivan toinen. Minä, joka olen juuri niillä geeneillä varustettu, että pelkkä pullan katsominen jämähtää toiseen perseposkeen, olen viime aikoina joutunut pitämään ruokavalioni niin tiukkana, ettei moisista herkuista ole huolta. Rakastan silti leipoa ja kokata muille – se on intohimoni. Mutta somessa moni voi helposti olettaa, että ahmin kaksin käsin kaikkea leipomaani, vaikka tilanne ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Tässä näemme, miten helposti väärät mielikuvat syntyvät myös omien julkaisujeni kohdalla.

Realismia ruokalautaselle

On tärkeää muistaa, että somekuva ei ole koko totuus. Ruoka voi ja saa olla nautinto, mutta mikään elämä ei ole pelkkää pizzaa tai täydellisiä kattauksia. Herkuttelu somessa ei kerro mitään todellisuudesta – oli kyseessä sitten mukbangaaja tai Marketta nauttimassa brunssinsa äärellä.

Meidän katsojien tehtävä on muistaa, että ruokasisältö on usein viihdettä tai markkinointia, ei dokumenttia todellisesta elämästä. Näiden mielikuvien takana on aina ihminen, jolla on omat haasteensa, dieettinsä ja ruokasuhteensa – aivan kuten kaikilla meillä.

Täydellisyydestä tasapainoon

Ei ole ihme, että Marketan tai mukbangaajien sisältö ärsyttää. Se ei tunnu aidolta eikä peilaudu omaan arkeen, jossa kaikki ei ole hanhenmaksapalleroita ja brändilaukkuja. Mutta somen tärkein oppi on ehkä se, että voimme valita, mitä seuraamme.

1. Rohkeasti karsintaa. Jos Marketan sisältö nostaa verenpainetta, on täysin sallittua painaa ”seuraa”-nappulan sijaan ”lopeta seuraaminen” -painiketta.
2. Aidompaa sisältöä tilalle. Hyvä some koostuu tileistä, jotka inspiroivat, eivätkä lannista. Moni jakaa nykyään myös elämän realistisempia puolia: arjen sotkuja, mokia ja tasapainottelua.
3. Pidä taukoja. Joskus ärsytyksen taustalla on yksinkertaisesti liika somen kulutus. Ota etäisyyttä ja katso, miten se vaikuttaa mielialaan.

Somessa ei tarvitse hyväksyä kaikkea. Jokaisella on oikeus rakentaa siitä itselleen mieleinen paikka. Jos se tarkoittaa Marketan mykistämistä, niin olkoon niin.

Todellisuus kiiltokuvan takana

Vaikka some voi olla täynnä ärsyttäviä hetkiä, on tärkeää muistaa, että me kaikki jaamme saman inhimillisen kokemuksen – myös Marketta. Hänenkin elämässään on varmasti hetkiä, joita ei jaeta somessa. Kukaan ei postaa peräpukamavoiteen hakemisesta tai itkuisesta riidasta kumppanin kanssa. Ja vaikka joku postaisikin, saattaisimme kääntää katseemme, koska emme ole tottuneet näkemään realismia somessa.

Ehkä somen suurin ongelma ei ole se, mitä siellä näytetään, vaan se, mitä jätetään näyttämättä. Mutta meillä kaikilla on valta vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme sisältöön ja miten sitä kulutamme.

Lopulta kyse on tasapainosta: somen ei tarvitse olla pelkkää glamouria, mutta ei myöskään pelkkää kaurapuuroa. Jokainen voi rakentaa sellaisen ympäristön, jossa tuntee olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on – ilman vertailua Marketan ByPias-mekkoon tai mukbangaajan pizzaan.