Marjapuuro on yksi niistä ruoista, jotka eivät kaipaa sen kummempaa esittelyä – ne herättävät tunteita, muistoja ja makuja heti ensimmäisellä lusikallisella. Lapsuuteni loppukesät tuoksuivat puolukalle. Meillä marjapuuro-mestarina hääri ukki, joka keitti sitä ison kattilallisen kerrallaan.
Se ei koskaan ollut liian makeaa. Ukki sanoi, että hyvä marjapuuro saa vähän kirpaista. Parhaimmillaan se oli juuri keitettynä. Päälle ripaus tai kaksi sokeria ja kylmää maitoa ja kyllä, sitä syötiin aamuin illoin ja joskus ihan vaan siksi että teki mieli. Marjapuuro säilytettiin ukilla ja mummulla keittiön kaapissa, kannen alla, ja sitä sai käydä hakemassa sieltä kun mieli teki. Monesti kurvasimme mummun ja ukin kautta ennen kotia menoa ja saimme eteemme usein juuri marjapuuroa.
Rakkaalla puurolla on monta nimeä
Marjapuuro. Puolukkapuuro. Lappapuuro. Vispipuuro. Rakkaalla puurolla on monta nimeä ja varmaan yhtä monta valmistustapaa. Varsinainen marjapuuro on sakeaa, lusikoitavaa ja keitetty marjoista ja mannaryyneistä. Kun sama puuro vispataan jäähtyneenä ilmavaksi, siitä tulee vispipuuro – keveämpi, kuohkeampi ja monelle tuttu erityisesti kouluruokaloiden jälkiruokana.
Toisille puuro maistuu parhaiten juuri sellaisenaaan, tiiviinä ja täyteläisenä. Toiset vispaavat sen pehmeäksi vaahdoksi. Puolukka on klassisin marjapuuroon käytetty marja, mutta reseptejä löytyy myös mustaherukasta, punaherukasta, vadelmasta tai niiden sekoituksista. Tämä resepti on poimittu Keittotaito-kirjasta vuodelta 1932, mutta puuro itsessään on osa suomalaista ruokaperintöä jo vuosisatojen ajalta, eli todellinen arkiruokien klassikko, jonka paikka löytyy yhä monen sydämestä ja keittiöstä.
Marjapuuro taipuu moneksi
Marjapuuro ei ole pelkkä puuro. Se on välipala, iltapala ja tarvittaessa myös jälkiruoka. Se on viileä lohtu kesän helteessä ja lempeä syli syksyn pimeinä iltoina. Sitä voi syödä maidon ja sokerin kanssa, tai ihan sellaisenaan. Jos haluaa vähän enemmän vaivannäköä, sen voi vispata ilmavaksi, vispipuuroksi ja tarjota vaikka kermaisen vaniljakastikkeen kera.
Entä sinä? Minkälaisia muistoja marjapuuro herättää? Onko se mummolan pöydästä vai kouluruokalan linjastosta? Oliko se suosikki vai inhokki, ja maistuuko se edelleen?
Perinteinen marjapuuro vuodelta 1932
Ainesosat
- 1 1/2 l vettä
- 1 l tuoreita puolukoita
- 100 g sokeria
- 3-3 1/2 dl mannaryynejä
- 2 rkl perunajauhoja
Valmistus
- Keitä marjoista mehu vedessä. Siivilöi.
- Kaada mehu takaisin kattilaan ja kuumenna uudelleen.
- Lisää mannaryynit joukkoon vähitellen koko ajan sekoittaen.
- Anna puuron kiehua hiljalleen noin 30 minuuttia.
- Lisää lopuksi perunajauhot ja sokeri. Anna vielä kiehahtaa.
- Kaada puuro tarjoiluastiaan jäähtymään.
- Tarjoile kylmänä – maidon ja sokerin kera tai vispattuna kuohkeaksi vispipuuroksi.
Huom!Puuron voi valmistaa kesällä mm. punaisista viinimarjoista, syksyllä puolukoista y.m.
