Sikke teki sen taas. Edellisen kerran Sikke ihastutti minut tähän Baked Oats aamupalaan.
Nyt ihastusta herätti Perougialainen galette, jonka reseptin Sikke oli löytänyt Mimi Thorissonin kirjasta, A Kitchen in France: A year of cooking in my farmhouse.
Sikke möi tämän herkun minulle sillä, että väitti tämän olevan vielä voisilmäpullaakin parempi. Kuvat jo kyllä lupailivat aikamoista herkkua, mutta olihan se itse ensin todettava, jotta nyt voin teille kertoa sen, että tuo väittämä todellakin piti paikkansa.
Ainut ongelma on se, että tämä pullamainen galette häviää aivan liian nopeasti sen valmistuttua. Mutta parhaimmillaanhan se varmasti onkin uunituoreena, herkullisen lämpimänä.
Oikeastaan aika pelottavasta nimestään huolimatta on tämä melkeinpä kuin suuri ja litteä voisilmäpulla. Tämä hurmaa kenet vain.
Tämä on hiukan muunneltu resepti Siken jakamasta ohjeesta.
Galette Perougienne
Taikina
1 tl kuivahiivaa
80ml kädenlämpöistä vettä
120g pehmeää voita
1 kananmuna
yhden sitruunan kuoriraaste
2 rkl sokeria
160 g vehnäjauhoja
Päälle
50 g voita
n. 3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1.Sekoita kuivahiiva veteen. Anna hiivan liueta veteen.
2.Sekoita isossa kulhossa puukapustalla voi, kananmuna, sitruunankuori ja sokeria.
3.Lisää hiivaseos ja lopuksi jauhot pikkuhiljaa lisäten. Sekoita kunnes syntyy elastinen, pehmeä taikina.
4.Anna taikinan kohota voidellussa kulhossa noin 2 h, kunnes se on kaksinkertaistunut.
5.Muotoile kohonneesta taikinasta käsin levitellen leivinpaperilla vuoratulle pellille noin 23 senttinen ja sentin paksuinen ‘lätty’, jolle muotoilet hiukan koholla olevat reunat.
6.Ripottele päälle sokeri ja tiputtele päälle voi nokareina.
7.Paista 225 asteisessa uunissa, uunin keksitasossa noin 15 minuuttia.
Ei voi kun huulia lipoa, nii jo kuola valuu ja aion koklata tätä herkkuohjetta vasta parin viikon päästä. ..jaksaakohan odottaa sinne asti? Kiitos reseptistä! 💚
Hyvin teet, jos jaksat 2 viikkoa odottaa 🙂 Tämä on kyllä aivan mahtava resepti. Kiitoksia Sikelle, jolta reseptin löysin 🙂
No HUH HUH mikä pulla! Pelkkä nimi (ai että mikä peruuggi?) herätti jo kiinnostuksen, mutta niin olisi tehnyt tuo kuvakin. Veikkaan että mestaripullaleipurikumppanini innostuu tätä vielä kokeilemaan – jätän leipomiset mieluusti hänelle ja otan omalle vastuulleni sitten ne maisteluhommat!
Kerropa sitten maistuiko? Täällä jo mietin, että pitäisikö taas leipaista tällainen 😉
NONYT!
Tämmönen se voisilmäpullan pitää olla.
Niinpä! Mitä enemmän voita ja sokeria, sen parempi 🙂
Voi mikä ihana herkku, maistuis kyllä nyt tälle herkkusuulle joka juuri tänään kyllä päätti että herkut saa hetkeksi nyt jäädä. 😀
Sikeltä tulee kyllä huippureseptejä, tein joskus vuosia sitten ihanan tomaattipiiraan mitä hän telkkarissa kokkaili. Ai että kuin hyvää oli <3
Sikeltä kyllä tulee vaikka mitä ihanuuksia. No sama on täälläkin. Nyt on aika täälläkin jättää sokeriset herkut vähäksi aikaa.
uuuuuu mikä pulla! ihan täydellinen.
Niinpä! 🙂
Jättimäinen voisilmäpulla – heräsinkö mä jo vai onko tämä unta?? 😀 Mä rakastuin joskus kauan sitten Sikke Sumarin Namaste-sämpylöihin.
Haha, aivan! Liian hyvää ollakseen totta 🙂
Kyllä, siis jos joku edes muistuttaa pullaa sen on pakko olla hyvää 😀
Haha 🙂 Niinpä, niinpä!
Onko tälläisiä edes olemassa! Ja miksi en tiedä tästä mitään! Voisilmäpulla melkein pelkällä voisilmällä…jestas mikä herkku! 🙂
Aivan Jenni! Täysin samat mietteet mullakin, kun näin tämän herkun 🙂
Tämä herkku on minulle ihan uusi asia. Galette nimellä olen kyllä leiponut suolaisia piirakoita.
Kyllä minäkin olen galeten mieltänyt hieman erilaiseksi. Ohutkuoriseksi piirakaksi. Mutta taipuu nekin näköjään tällaiseen muotoon.
Apua, tää ei tee hyvä mun dietille 😉
Hahha 🙂 Sori 😉
Tässä on vähä sama fiilis kun amerikassa syömissäni elephant ears’eissa. Pakko koittaa molempia.
No nyt Nanna sait uteliaaksi. En ole muistaakseni ennen törmännytkään noihin elephant earseihin. Täytyy ihan tutustua tarkemmin.
Muakin kiinnostaa! Nanna, nyt heti bloggaat moisista korvista!
Niin Nanna, kansa vaatii Elephant Earsin reseptiä!
saamanne pitää siis!
Tuollaiset kuvat ja reseptit pitäisi laissa kieltää, ainakin multa 😀 Pullahimo tais siis galetten himohan tässä nyt iski. Just viikolla tein galetten ja ahmin melkein kaiken yksin….. Nooooh, ehkä yksi pala vielä!
Hehhe 🙂 Ja kieltää pitäisi tällaiset Sikke Sumarin sloganit, että voisilmäpullaakin parempaa. Pakkohan se on heti testata! 😉
Onpa hienoa kun on mässäillyt koko viikonlopun ja nyt mielessä pyörii sitten ihana, mehevä röhnäpulla…
Haha 🙂 No, mutta hei..vielä on viikonloppua jäljellä, pistä sen piikkiin 😉