Kävin äsken kahvilla ukilla ja mummulla.
Nousin aamulla tarkoituksella vähän aikaisemmin, jotta ehtisin leipoa pullat heille iltapäiväkahville.
Kyllä voi itselle niin pieni asia olla toiselle niin iso. Se ilahtunut ilme ja hymy toisen kasvoilla on paras kiitos!
Ei sitä vanhana enää itse jaksa leipoa samalla tavalla kuin nuorempana. Vastapaistettu pulla on monelle vanhukselle arjen ylellisyyttä. Kahvihetken kruunaa vieraat, joiden kanssa pääsee rupattelemaan.
Yllättäkää tekin joku teidän läheisistänne vastapaistetuilla pullilla, kekseillä tai leivällä. Uskon, että sitä arvostetaan!
Reseptin löydät tästä:
