Ajattelin kertoa teille, mitä kaikkea vuosi on pitänyt sisällään näiden kaikkien vuoteen mahtuneiden reseptien lisäksi.
Täällä sivuillamme on ahkerasti päivitetty sivuja ja reseptejä, sillä keväällä aloimme vihdoin päästä jyvälle, mikä sivujemme ongelma oli ollut.
Serverimme oli sijainnut Intiassa, asia josta meillä ei ollut tietoa. Sivut latautuivat hi-taas-ti, sen varmaan muistatte.
Monta työtuntia ja harmaata hiusta myöhemmin olemme saaneet sivut siirrettyä ja taas rullaamaan, mutta vahinkoja korjaamme edelleen.
Tähän vuoteen on mahtunut pari epätoivon hetkeä koskien edellistä, jotka ovat saaneet miettimään jatkaako bloggaamista ollenkaan.
Koska silloin kun aloitin bloggaamisen 4 vuotta sitten, ajattelin, että tähän mennessä olisin jo päässyt pidemmälle sivujen kanssa. Mutta, matto vedettiin jalkojen alta ja kaikki työ oli kuin hukkaan heitettyä. Siltä se on tuntunut.
Ja ei pelkästään työ, joka tuntui hukkaan heitetyltä, vaan muukin aika. Jos muistatte, niin aloin kirjoittaa blogia, kun odotin nuorimmaistamme.
Pidin blogia kuin neljäntenä lapsenani. Kun palasin synnytysosastolta kotia, oli tarkoitukseni pitää taukoa, mutta niinpä huomasinkin, että bloggaaminen oli vienyt mennessään ja jatkoin heti samaan malliin.
Pian sen peräänhän sain soiton kustantamolta ja sillä tiellä ollaan edelleen. Mahtuihan tähänkin vuoteen kaksi keittokirjaa, Suuri Suomalainen Grillikirja ja Superherkut.
Mutta se aika, jonka jouduin laittamaan sivujen uudelleen rakentamiseen ja kasvuun on ollut poissa perheeltä. En oikeastaan jaksa edes kirjoittaa sen enempää aiheesta, sillä se saa pahalle päälle vielä tänäkin päivänä.
Voin myös sanoa sen, että muutama ihminen on vuoden aikana näyttänyt todellisen luonteensa. Ja näiden paljastusten myötä on omakin elämä siis heittänyt härän pyllyä.
Vuosi piti sisällään myös loputtomalta tuntuvia päiviä vesivahinkoja selvitellessä ja niiden remontointien keskellä elämistä.
Meillä on tosiaan ollut kuluneen vuoden aikana 6 vesivahinkoa, johtuen väärin asennetuista ilmalämpöpumpuista ja yhdestä rikkinäisestä jääkaapista.
Meillä on melkeinpä asunut, jo tutuksi tullut työmies, koko vuoden ( enemmän tai vähemmän. )
Tälläkin hetkellä odottelemme että lvi-asentaja saa selvitettyä asiat oman vakuutusyhtiön kanssa ja pääsemme korjaamaan viimeistä vesivahinkoa ja aloittamaan mittavat korjaustyöt.
Seuraavana sen perään, on aika aloittaa lattian korjaustyöt niin sisällä, että ulkona. Koska voitteko uskoa, lattian laittaja oli tilannut väärää betonia, kun rakensimme tämän uuden osan talosta. Hän oli onnistunut tilaamaan sisäbetonia ulos terassinlattiaan ja näky on sen mukaista. Sisällä lattia taas halkeilee ja paloja murenee. Korjaustöitä olemme tässä vaatineet jo kaksi vuotta ja nyt keväällä on siis sen aika.
Tämä vuosi myös alkoi kaikenmoisella terveysrempalla ja alkuvuosi juostiin ahkerasti lääkärissä. Loppuvuosi on kulunut enemmän tai vähemmän fysioterapeutilla ja naprapaatilla kyläillessä.
Kenkiäkin on kulutettu vuoden aikana aikalailla, sillä pelkästään lenkkeillessä on kilometrejä kertynyt tänä vuonna huimat yli 2000 km.
Montaa vapaapäivää ei meidän vuoteen kuulunut. Ehdimme lasten kanssa käydä kesäloman aluksi Korkeasaaressa. Ja pakon edessä jouduin ”lomailemaan” nyt jouluviikon, kun sairastuin.
Koko vuosi on siis painettu töitä niska limassa. Montaa vapaahetkeä ei tänä vuonna ollut. Ihan liian vähän aikaa tuli vietettyä perheen kesken. Minnekään ei ehditty ja päästy.
Näin, kun vuotta tarkastelee kokonaisuutena, niin se tuntuu yhdelle paksulle puurolle. Vesivahingot ja työ nousevat eniten mieleen. Kaikki tärkeä puuttuu. Eli hiukan surullisissa merkeissä mietin kulunutta vuotta. Toivoin, että nämä turhat ”työt”, eli vahinkojen korjaukset olisimme ehtineet saada valmiiksi jo tämän vuoden puolella, että olisimme päässeet uudella energialla ja puhtain lehdin uudelle vuodelle.
Tänään vietimme rakkaan ukkini 90 vuotis syntymäpäivää. ”Aika rientää”, huokaisi ukki.
Niin se tosiaan rientää, mietin. Aika harppaa eteenpäin isoin askelin ja monesti sen mukana ei meinaa pysyä. Aika ei odota meitä. Meidän on elettävä hetkessä, sillä muutahan meillä ei ole.
Ja se mielessä, toivon, että vuosi 2017 on meille armollinen.
