Kevät auringon lämmittäessä maata ja viimeisten lumikinosten sulaessa on lipstikka kasvimaan ensimmäisiä vihertäjiä, jotka tuovat lupausta kesästä. Ajattelin tässä syventyä paremmin lipstikan historiaan, käyttötarkoituksiin, uskomuksiin ja kasvatukseen.
Kasvatin omat lipstikkani siemenistä noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen on siemenistä kasvanut vahvoja ja hyvinvoivia lipstikoita joita on vuosien varrella jaettu moneen kertaan. Nyt lipstikkaa löytyy kasvimaan ja puutarhan eri kulmilta. Ne ovat mielestäni kauniita koristekasveinakin.
(Libbsticka)
Levisticum officinale
Lipstikka eli liperi on vahvavartinen lehtiselleriltä tuoksuva monivuotinen maustekasvi. Maku muistuttaa selleriä tai purjoa. Lehdet ovat kauniin kiiltävän vihreät. Se kasvaa kookkaaksi yrtiksi ja se kukkii keltaisin, putkilokasveille tyypillisin sarjakukinnoin.
Liperi on maineikas lääkekasvi, jota on viljelty jo keskiajalla luostaripuutarhoissa Keski-Euroopassa. Suomeen lipsikka rantautui jo 1600 -luvulla. Kasvilla hoidettiin niin vatsavaivoja, kihtiä, kipuja, masennusta kuin käärmeenpuremiakin. Myöhemmin lääkekäyttöä vielä laajennettiin keuhkoputkitulehduksen, kuukautisvaivojen, ruokahaluttomuuden ja ilmavaivojen hoitoon. Liperin tieteellinen sukunimi tulee sen lääkekäyttöön viittaavasta latinan kielen sanasta levare, ’lievittää’, Suomessa usein käytetty toisintonimi lipstikka puolestaan ruotsinkielisestä nimestä libbsticka.
Liperi on myös mainio maustekasvi. Kasvin lehtiä, kukkia ja hedelmiä voi käyttää mausteena keittoihin lihaliemikuution ja suolan korvaajana. Makua luonnehditaan yhdistelmäksi sellerin, persiljan, purjon ja palsternakan makuja, jopa kasvin lehtiruoteja voi syödä sellerin tapaan. Kasvin tyypillinen tuoksu johtuu haihtuvasta öljystä, joka on antanut kasville käyttöä toisaalta kauneudenhoidossa ja lemmenyrttinä, toisaalta rottien ja syöpäläisten torjunnassa. Aikaisemmin liperiä kasvatettiin usein ovensuussa, jossa sen uskottiin kääntävän myös noidat, käärmeet ja muut kutsumattomat vieraat kannoilleen. Pieniä perhosia liperi sen sijaan houkuttelee kohtalaisesti, kuten monet muutkin sarjakukkaiset.
Lipstikka – monipuolinen maustekasvi
Se on vanha perinteinen maustekasvi.
Lipstikka kasvaa viihtyessään noin 100-200 cm korkeaksi, komeaksi pensaaksi. Leveyttä sille tulee noin 1 metri. Sen lehdet ovat tummanvihreät ja lehdykälliset. Lehdykät ovat liuskaisia ja kiiltäviä. Kasvi kukkii heinä- tai elokuussa keltaisin, karhunputkea muistuttavin kukinnoin. Se on kestävä kasvi ja sitä voi viljellä koko maassa. Lipstikka on tuttu lihaliemikuutioiden alkuperäisenä mausteena. Sen lehtiä, varsia ja juurta voi käyttää keittojen, kastikkeiden, patojen, muhennosten maustamiseen. Yrtin nuoria versoja voi lisätä salaatteihin.
Lipstikka viihtyy ravinteikkaassa, kosteassa, kuohkeassa, kalkkipitoisessa ja syvämultaisessa kasvualustassa mielellään valoisassa tai puolivarjossa. Jos paikka on liian aurinkoinen, lehdet kellastuvat ja kasvu lakkaa.
Lipstikan kasvatus
Lipstikkaa on kätevintä lisätä jakotaimista keväällä tai syksyllä. Täysikasvuisesta kasvista lohkaistaan lapiolla osa juurineen. Liperiä voi jakaa noin kolmen vuoden välein. Se lähtee kasvamaan myös pelkästä juurenpalasta. Valmiita lipstikan taimia saa myös taimimyymälöistä.
Siemenestä kasvattamalla menee muutama vuosi ennen kuin liperi kasvaa täyteen kokoonsa. Siemenkylvö on kuitenkin paras vaihtoehto, jos halutaan perustaa suuri lipstikkaviljelmä. Esikasvatus aloitetaan sisällä tai kasvihuoneessa toukokuussa, avomaalla lipstikan siemenet kylvetään taimipenkkiin kesäkuussa.
- Riviväli on 40 senttiä, kylvösyvyys 2 senttiä.
- Metrille tulee noin 60 siementä.
- Lopullinen taimiväli on noin 60 senttiä.
Historiaa
Lipstikka on jo vuosituhansia ollut ratkaisu ilma-, ruoansulatus- ja suolistovaivoihin, mutta yhtä yleistä on ollut sen käyttö lemmenyrttinä. Lipstikanjuuritee on perinteisesti myös keino vähentää jalkojen turvotusta, sillä se poistaa nesteitä. Lisäksi sen lehdistä, siemenistä ja juurista tehdyn rohdoksen uskottiin auttavan mm. hysteriaan, astmaan, sydänvaivoihin ja vesipöhöön.
Lipstikan sadonkorjuu ja säilöntä
Lehdet korjataan ennen kukintaa. Ne kuivataan ilman varsia puhtaan pyyhkeen päällä lämpimässä paikassa, vaikka jääkaapin tai pakastimen päällä. Lämmin, puhdas ja ilmava ullakko sopii myös tarkoitukseen. Kuivaamiseen menee useampi päivä. Kuivatut lipstikan lehdet säilytetään tiiviissä lasipurkissa valolta suojassa. Lehtiä voi säilöä myös niiden ollessa kiinni versoissa.
- Lipstikan siemenet kerätään, kun siemenkodat muuttuvat ruskeiksi. Ne laitetaan paperipussiin ja kuivatetaan viileässä paikassa. Keruu onnistuu parhaiten kuivalla säällä.
- Juurisatoa saadaan kolmantena tai neljäntenä kesänä. Juuret pestään, pilkotaan pieniksi ja kuivataan. Kuivatussa juuressa aromit säilyvät hyvin.
- Lipstikan varsia voi käyttää lehtisellerin tapaan. Sekä lehdet että varret ovat kuitenkin hyvin voimakkaan makuisia, joten käytä niitä kohtuudella.
Satoa voi kerätä läpi koko kesän, kunhan jättää lehtiä tuottamaan uutta satoa.
Huom! Myös lipstikkan varsia voi mainiosti kuivata. Ripusta varret kuivumaan keväällä heti kun ne ovat riittävän suuria (tilalle kasvaa uusia).
Lipstikkaa voi myös pakastaa. Se kannattaa pakastaa hienonnettuna ja säilöä tiiviskantisiin rasioihin, jotta sen aromikkaat ja runsas tuoksu ei tartu muihin pakastimen tavaroihin.
Lipstikan kukkia voi myös syödä ja käyttää koristeena.
Siemeniä käytetään murskattuina perunamuhennokseen sekä riisin ja salaattien mausteena. Niillä myös maustetaan liköörejä ja muita juomia.
Lipstikka reseptejä:
Kevään herkullisin keitto
Lisää lipstikkaa mm. näihin resepteihin:
Eikä unohdeta perinteikästä ja monikäyttöistä lipstikkasuolaa
Lipstikkasuola
- 1 nippu lipstikkaa
- 1 nippu oreganoa
- 1 persiljanoksa
- 2 valkosipulinkynttä
- 1 luomu sitruuna keltainen kuoriosa
- 2 dl sormisuolaa
- Riivi yrteistä lehdet ja silppua ne.
- Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne pieniksi paloiksi.
- Huuhtele sitruuna. Ota talteen sitruunan keltainen kuoriosa.
- Sekoita sormisuola, yrttisilppu, valkosipulin palat ja sitruunankuori tasaiseksi tehosekoittimessa.
- Säilytä suola puhtaassa tiiviskantisessa purkissa huoneenlämmössä.
Vinkki!
Kuivattu lehtisilppu voilla voidellun paahtoleivän päällä on herkullista.
Lähteet:
