Aamulla kännykkä piippaa herätystä 9 aikaan. Yö meni pitkäksi pikkuisen kanssa, joten siirsin herätystä suosiolla myöhemmäksi. Tosin olen jo ollut hereillä yli tunnin, aina siitä lähtien kun lapset lähtivät kouluun.
Hiivin hiljaa etten herättäisi pikkuista ja kerkeäisin syömään aamupuuron rauhassa.
Tutuksi tulleilla rutiineilla alkaa siis aamu.
Lasiin c-vitamiini poreilemaan, muut vitamiinit esille. Vihreä tee hautumaan ja puuro mikroon sillä aikaa kun hypin vaatteita päälle.
Nyt makuuhuoneesta kuuluu tuttua ääntelyä ja pikkuinen on herännyt. Puuro pois mikrosta ja paita vielä pään yli ja sitten jäbä aamupesulle. Puuro on sillä välin kerennyt sopivasti jäähtyä.( tarkoittaa, kovaa ja kylmää kaurapuuroa) pikkuisen maitoa pinnalle, ehkä se siitä… Vauva olkapäällä alan kauhoa puuroa naamaan. Sitten alkaa tuttu itku, nyt on nälkä. Vauva rinnalle ja viimeiset kokkareet naamariin. 
Sitten vauva sitteriin ja tee mukaan lattialle, samalla kun höpötellään ja hassutellaan. Kohta on aika lisäruoalle ja sitten linnoittaudun tutulle paikalle sohvalle vielä yhden tee kupin kera. Samalla kun imetän, käyn ipadilla läpi emailit ja katson instagramin ja fb,n.
Nyt varovasti vauva sänkyyn ja imurin varteen kiinni.
Vielä kun kerkeäisin tyhjentää pesukoneen ja siivota tuon keittiön pöydän.
Nyt alkaa olemaan lounasaika, kerkeäisinkö syödä nopeasti ennen kuin vauva herää? Otan riskin ja sulatan pakastevihannekset, puolipurkkia tonnikalaa, (kissalle puolet )ja raejuustoa.. No mikäs sieltä kuuluukaan, kuin tuttu kutsuhuuto. Ja nälkä on tietysti kaverilla kaamea. Nyt kyllä syön samaan aikaan, vaikka imetän ( ajattelen) siihen asti kunnes ensimmäiset herneet vierivät pitkin lattiaa. Työnnän lautasen suosiolla syrjään ja keskityn pikku heppuun. Kun kaverin vatsa on täynnä ja pylly turvallisesti sitterissä on mamman aika syödä ihanan kylmät pakastevihannekset lisukkeineen.
Seuraa, huutaa joku sitterissä.. Mamma rientää apuun ja luetaan yhdessä lorukirjaa ja seurustellaan herra kirahvin kanssa. Yritän hauskuutta vauvaa samalla hiuksillani ja kukkuu huudoilla, kun teen päivittäiset push upit vauvan vieressä. ( kyllä, tunnen itseni hieman typeräksi) Nyt on kello huomaamatta niin paljon, että isot veljet on haettava bussipysäkiltä.
Puetaan päälle ja menoksi. Posti haetaan samalla ( täällä maalla kun asutaan, niin parin km päästä ) Kotiin
päästyämme teen pojille välipalaa ja läksyt istutaan tekemään heti. Nyt on yleensä hetki kun vauva nukkuu hetken kauemmin. Nopeasti tyhjennän astianpesukoneen ja alan miettiä mitä ruokaa illaksi. ( taas unohdin ottaa jotain sulamaan). Puhumme poikien kanssa joululahjoista ja mietimme joulua, kun pikkuveli yllättää ja huutaa taas seuraa. Sohvalle vie tiemme ipad seurana. Kirjoitan pari reseptiä samalla kun imetän ja jutun siitä, Miksi bloggaamme?
Apua, nyt on kello jo 15.15 ja ruokaa pitäisi alkaa valmistaa.. Isot veljet tulevat apuun ja leikkivät vauvan kanssa, kun minä riennän keittiöön.
Jääkaapissa nököttää melkein täysi purkki mätiä eilisestä joka pitäisi käyttää tänään. Sieltä löytyy myös pari juuston jämää. Alan raastaa perunoita, nyt syntyy paltmuffinsseja mädin, creme fraichen ja punasipulin kera. Kun olen saanut muffinsit uuniin, pyöräytän pannukakku taikinan valmiiksi.( jos vaikka pojat eivät noista perunamuffinseista innostu) Samalla kaartaa auto pihaan ja mies saapuu kotia töistä.
Heti melkein laitamme illan jutun blogiin ja samalla toinen meistä asettelee paltmuffinseja lautaselle lisukkeineen, valmiina kuvattavaksi ( uusi resepti tuli samalla nyt kokeiltua) Nopeat kuvat ja sitten pöytään.
Pikku kaveri mukana sitterissä tietenkin. Oikeen hyviä olivat muffinsit meidän aikuisten mielestä, lapset eivät niistä innostuneet. Jäljelle jäi creme fraichea jonka vatkaan vaniljasokerin kanssa vaahdoksi ja tarjoilen pannukakun sen ja vadelmahillon kera. Seuraavaksi keittiön siivoilua.
Vauva nukahtaa ja keitämme kahvit. Nyt on aika tehdä tuotetestailua ja valmistaa (shhh salaista) hmm.. tuotetta.
Mihin tuo aika rientää.. Pojat lähtevät äänittämään ( musiikkia) ja minä jään siivoilemaan. 
Käyn läpi blogi juttuja ja tyhjennän tietokonetta vanhoista kuvista ja järjestelen kansioita.
Vastaan muutamaan blogin kommenttiin ( jee kommentteja ) ja lueskelen paria kirjaa, jotka kertovat luonnon yrteistä.
Nyt on sauna aika ja otan matkaan mukaan eukalyptusöljyä ( nuha kiusaa edelleen). Me vanhemmat saamme hetken kahdestaan, kun isot veljet hoitavat pikkuista.
Pikkuinen taas rinnalle kun mies etsii talvikamppeita lapsille ja siivoaa eteisen kaapit. Isommat pojat nukkumaan.
Vielä hetken tuotetestailua ja valmistusta.
Nyt on taas kauhea nälkä, joten mysli lautaselinen ääntä kohden ja jos ennen nukkumaan menoa kerkeäisin sen glögi lasin lämmittää..
Nyt kun pikkuinen on turvallisesti papan sylissä, kirjoitan tämän jutun ja kello on juuri 24.00 Tiedän että ilta/ yö jatkuu vielä kolmisen tuntia ennen kuin pääsen nukahtamaan.
Huomenna sama uusiksi 🙂
