Tässä teille hieman erilainen tarina, huonepalvelu-menusta tilatusta annoksesta. Ja siitä, kun kaikki ei mennyt hyvin. Tämä on kertomus yöllisestä kana-caesar salaatista.
Tiedätkö tunteen, kun kaikki menee väsyneenä pieleen, varsinkin nälkäisenä. Kun hotellihuoneessa on edellisten asukkaiden hiuksia sängyllä, huonosti siivottu huone tai tunkkainen ilma. Kaikki tuo menettelee vielä, mutta silloin kun ruoka on pahaa, silloin minä ärsyynnyn.
Yöllinen kana-Caesar
Myrskyn valot häälyivät ikkunassa. Lamppu nurkassa rätisi ja loi kellertävää hohdetta sängylle.
Jostain oli sängylle tipahtanut paksu kärpänen joka surisi ja pyöri, kuin haluten kaivautua sängyn syvyyksiin. Ilma oli tunkkaista ja raskasta. Huoneen entisen asukkaan raskas parfyymi oli jäänyt huoneeseen jäljelle.
Pyyhkäisin kärpäsen kämmensyrjällä lattialle ja istahdin sängylle selailemaan huonepalvelu-menuta. Jonkun rasvaiset sormenjäljet erottuivat selvästi vihkosen pinnasta ja peittivät melkein kaiken tekstin alleen. Yksi annos kuitenkin oli näkyvillä ja se melkein loisti tarkkuudellaan ylös vihkosta. Caesar salad with chicken.
Väsyneenä ja nälkäisenä halusin vain jotain syötävää, joten soitin ja tilasin annoksen. Ajattelin levähtää ennen ruoan saapumista ja menin makuulleni sängylle. Painoin pääni tyynylle, mutta jokin kutitti poskeani. Katsoin tyynyä tarkemmin ja näin siinä paljon karkeaa karvoitusta. Aivan kuin joku olisi ajanut partansa sängyllä. Aloin tarkastella sänkyä paremmin ja huomasin sängyn olevan täynnä hiuksia. Pitkiä ja mustia, lyhyitä ja punaisia, ohuempia ja paksumpia. Inhon väristykset puistattelivat ruumistani ja nousin ylös nopeasti.
Jopa tuossa huoneen hämärässä hohteessakin erottui suuttumukseni peilistä heijastuvasta kuvasta. Tuossa sängyssä minun olisi nukuttava ensiyönä. Ajatuksen kauhistuttavuus kylmäsi sydäntäni. Samalla ovelta kuului koputusta.
Oven takana seisoi kalvakka tarjoilija. Tummat pussit hänen silmiensä alla olivat melkein yhtä suuret kuin puolikkaat tomaatit.
Tervehdin tarjoilijaa innottomana, mutten saanut vastausta takaisin. Hän vain ojensi hopeisella kuvulla peitettyä tarjotinta minulle. Asetin sen pienelle pöydälle sängyn viereen ja kirjoitin hätäisesti nimeni hänen minulle ojentamaan kuittiin. Tahdoin päästä hänestä eroon mahdollisimman pian. Hän tuijotti minua pussiensa takaa, muttei sanonut sanaakaan, en tiennyt eikö hän osannut kieltä vai miksi hän pysyi vaiti. Lukitsin oven kunnolla hänen lähdettyään.
Istuuduin pöydän ääreen ja nostin kuvun pois tarjottimelta. Kupu oli varastoinut kaiken kosteuden ja kuumuuden lämmitetystä kanasta. En ollut varma olinko nähnyt pahempaa, kuin annos edessäni. Itse asiassa olin aivan varma etten ollut nähnyt pahempaa annosta koko elämäni aikana. Kolme yksinäistä krutonkia makasi hyvinkin kuolleiden kanafileiden päällä. Niiden ulkonäköä oli yritetty peitellä paksulla pippurikerroksella, joka ainoastaan sai ne näyttämään enemmän puhkipaistetuille. Parmesaanin palat siellä täällä kruunasivat koko hirveyden. Sinne ja tänne oli nuivettuneen salaatin päälle roiskittu kastiketta.
Otin haarukan ja veitsen ja työnsin ensimmäisen suupalan nälissäni suuhuni. Myrsky jatkoi riehumistaan ulkona ja valo värähteli sen rytmissä kasvoillani. Tunsin sieraimissani nihkeän kanan hajun.
Tämä kertomus on siinä määrin totta, että todellakin tämä kana Caesar salaatti oli yksi pahimmista mitä koskaan olen syönyt. Niin ulkonäöllisesti ja maullisesti. Annos tilattiin siis myöhään, juuri ennen keittiön sulkeutumista. En todellakaan tiedä kuka annoksen oli kyhännyt kasaan, mutta se oli naurettavuuden huippu. En ikinä päästäisi itse sen näköistä annosta keittiöstäni ulos. Olen ennenkin siis Hiltonissa tilannut kana Caesarin huonepalvelumenusta ja se on ollut juuri sellaista kuin sen kuuluu ollakin. Nälkäisenä ja myöhään yöllä, en kuitenkaan asiasta alkanut valittaa, mutta siitä syntyi tämä kertomus, Hiltonin yöllisestä kana Caesarista.
Jos matkakertomus kiinnostaa, niin lukaisepa tämä
