Kesäkukkien siementen kerääminen on yksi niistä puutarhapuuhista, joista innostun vuosi vuodelta enemmän. Siinä on jotain hirveän palkitsevaa, että tämän kesän kukista saa talteen seuraavan kesän alun – eikä siinä sivussa säästyvä raha varsinaisesti haittaa.
Koska jos kesäkukkia kasvattaa paljon, siemeniin saa keväällä uppoamaan yllättävän summan rahaa. Yksi siemenpussi ei tietysti vielä taloutta kaada, mutta kun ostoskoriin ilmestyy kehäkukkaa, samettikukkaa, krassia, tuoksuhernettä ja kymmenen muuta lajiketta, alkaa loppusumma kummasti kasvaa.
Kesäkukkien siementen kerääminen – näin saat ensi vuoden kukat lähes ilmaiseksi
Voi sanoa, että siementen keräämisellä säästää selvää rahaa. Jo muutamasta onnistuneesti kypsyneestä kukinnosta voi saada lajista riippuen kymmeniä tai jopa satoja siemeniä. Käytännössä yhdestä kasvista voi siis saada seuraavan vuoden kukkapenkkiin melkoisen määrän uusia taimia lähes ilmaiseksi.
Ja minusta tämä on muutenkin yksi puutarhan parhaista kiertokuluista: keväällä kylvät siemenen, kesällä nautit kukinnasta ja loppukesällä keräät seuraavan kasvukauden siemenet talteen.
Itse kerään talteen muun muassa kehäkukan, ruusumalvan, samettikukan, tuoksuherneen, akileijan ja krassin siemeniä. Myöhemmin vuorossa ovat myös kesäkurpitsan ja kurpitsan siemenet – niiden kohdalla on kuitenkin muutama tärkeä asia, jotka kannattaa tietää ennen kuin pistää siemenet ensi keväänä multaan.
Miksi kesäkukkien siemeniä kannattaa kerätä itse?
Ensimmäinen syy on tietysti raha.
Jos tykkäät kasvattaa paljon kesäkukkia, siemenpussien ostaminen joka kevät maksaa helposti huomattavasti enemmän kuin tulee ajatelleeksikaan. Omista kasveista kerätyt siemenet eivät sen sijaan maksa käytännössä mitään. Tarvitaan lähinnä muutama paperipussi, kuiva paikka ja pieni hetki aikaa.
Siementen keräämisessä on muitakin hyviä puolia.
Voit lisätä juuri niitä kasveja, jotka ovat menestyneet omassa puutarhassasi hyvin. Voit kerätä suurempia määriä siemeniä kuin yhdessä kaupallisessa pussissa yleensä on. Ylimääräisiä siemeniä voi myös vaihtaa ystävien ja muiden puutarhaharrastajien kanssa.
Eikä omien siementen kerääminen rajoitu kesäkukkiin. Talteen voi ottaa monien yksivuotisten kukkien lisäksi myös kaksi- ja monivuotisten kasvien eli perennojen siemeniä. Kaikki kasvit eivät toki lisäänny siemenestä samanlaisina kuin emokasvi ja joidenkin siementen itämiseen tarvitaan esimerkiksi kylmäkäsittely. Mutta juuri siinä piilee osa tämän homman hauskuudesta.
Koko puutarhaa ei tarvitse seuraavana vuonna rakentaa kaupasta ostettujen taimien ja siemenpussien varaan.
Milloin kesäkukkien siemenet kerätään?
Tämä on oikeastaan koko homman tärkein kohta.
Siementen keräämisessä ei kannata seurata niinkään kalenteria vaan kasvia itseään.
Eri kasvit kypsyttävät siemenensä aivan eri aikaan. Ensimmäisiä siemeniä voi päästä keräämään jo keskikesällä, kun taas osa valmistuu vasta loppukesällä tai pitkälle syksyyn. Myös kasvupaikka, lämpötila, sateet ja kesän sää vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti siemenet kypsyvät.
Useimmilla kukkakasveilla hyvä merkki on se, että kukinnon tai siemenkodan vihreys alkaa hävitä ja rakenne muuttuu kuivaksi, kellanruskeaksi tai ruskeaksi. Kypsä siemen on yleensä täyttynyt ja kiinteä eikä enää ns. pehmeä ja vetinen.
Monien lajien kypsät siemenet myös irtoavat kasvista varsin helposti.
Tätä ei kuitenkaan kannata tulkita liian kirjaimellisesti niin, että jokaisen siemenen pitäisi olla tummanruskea ennen keräämistä. Lajien välillä on eroja. Esimerkiksi kehäkukalla siemeniä voidaan kerätä jo niiden ollessa hyvin kehittyneitä, vaikka ne eivät näyttäisi samalta kuin jonkin toisen kasvin täysin ruskeat siemenet.
Nyrkkisääntö on: anna siemenen kehittyä kasvissa mahdollisimman valmiiksi, mutta ehdi paikalle ennen kuin kasvi ehtii itse kylvää koko sadon maahan.
Siemenkotien kanssa joutuu välillä olemaan nopea. Kun ne saavuttavat täydellisen kypsyyden, joidenkin kasvien seuraava ohjelmanumero on nimittäin levittää siemenensä mahdollisimman tehokkaasti ympäri puutarhaa.
Paras sää siementen keräämiseen on kuiva sää
Siementen kerääminen kannattaa ajoittaa kuivaan päivään.
Jos siemenkodat ovat sateesta tai aamukasteesta märkiä, niiden mukana tulee helposti ylimääräistä kosteutta. Kostea kasvimateriaali ja kosteat siemenet puolestaan lisäävät homehtumisen ja pilaantumisen riskiä säilytyksen aikana.
Jos mahdollista, odota siis poutapäivää ja anna aamukasteen kuivua ennen keräämistä.
Tämä on varsinkin Suomen loppukesässä välillä helpommin sanottu kuin tehty. Jos sääennuste näyttää seuraavat kaksi viikkoa lähinnä harmaan eri sävyjä, voi kypsät siemenkodat kerätä suojaan ja antaa niiden kuivua loppuun sisällä ilmavasti.
Tärkeintä on, ettei kosteita siemeniä suljeta suoraan tiiviiseen purkkiin tai muovipussiin.
Näin keräät kukkien siemenet talteen
Itse pidän tämän mahdollisimman yksinkertaisena. Siementen keräämiseen ei tarvita mitään erityisiä puutarhavälineitä.
- Valitsen terveet ja hyvin kasvaneet kasvit. Jos tarkoituksena on kasvattaa siemenistä uusia kasveja, kerään mieluiten siemenet elinvoimaisista yksilöistä.
- Tarkistan, että siemenet ovat kehittyneet tarpeeksi pitkälle. Katson siemenkotien väriä, kuivumista ja sitä, irtoavatko siemenet jo helposti.
- Kerään siemenet kuivalla säällä paperipussiin tai avoimeen astiaan. Paperi on tässä vaiheessa muovia parempi vaihtoehto, koska kosteus pääsee haihtumaan.
- Kirjoitan kasvin nimen heti talteen. Tämä kannattaa tehdä saman tien, eikä viiden minuutin päästä. Kuusi erilaista ruskeaa siemenkasaa näyttää pöydällä yllättävän nopeasti täsmälleen samalta.
- Annan siementen kuivua kunnolla. Levittelen siemenet tai kokonaiset siemenkodat esimerkiksi paperille ilmavaan, kuivaan paikkaan. Paksummat siemenkodat saavat kuivua rauhassa ennen siementen irrottamista.
- Puhdistan siemenet ylimääräisestä kasvijätteestä. Kuoret, varrenpätkät ja muu roska kannattaa poistaa mahdollisimman hyvin ennen pitkäaikaista säilytystä.
- Pakkaan täysin kuivat siemenet merkittyihin paperipusseihin tai kirjekuoriin. Laitan mukaan vähintään kasvin nimen, lajikkeen jos tiedän sen sekä keräysvuoden.
Kuivat siemenpussit voi vielä laittaa kannelliseen rasiaan tai muuhun tiiviiseen säilytysastiaan. Siemenet säilyvät parhaiten kuivassa, viileässä ja pimeässä. Jos niitä säilyttää jääkaapissa, siementen täytyy olla kunnolla kuivattuja ja tiiviisti pakattuja, jotta kosteus ja kondensoituminen eivät pilaa niitä.
Älä unohda kirjoittaa pussin kylkeen, mitä siellä on
Tämä ansaitsee ihan oman väliotsikkonsa, koska olen täysin varma, että jokainen siemeniä kerännyt on joskus ajatellut:
Kyllähän minä tämän muistan.
Et muista.
Kun pöydällä on viisi paperipussia täynnä mustia, ruskeita ja beigejä pikkuruisia siemeniä, itseluottamus alkaa kummasti karista.
Kirjoita siis nimi heti ylös.
Lisäksi merkitsen myös keräysvuosi. Halutessa mukaan voi kirjoittaa vielä värin tai kasvupaikan, esimerkiksi:
Akileija – tumma violetti – 2026
Se ei silti tarkoita, että seuraavan vuoden akileija varmasti kukkisi täsmälleen samanvärisenä. Siihen päästään kohta.
Kehäkukan siementen kerääminen on todella helppoa
Kehäkukka (Calendula officinalis) kuuluu omiin suosikkeihini myös siksi, että sen siementen kerääminen on niin kiitollista.
Kukan lakastuttua sen keskelle alkaa muodostua hauskan näköinen siemenkehä. Kehäkukan siemenet ovat kaarevia ja erikokoisia, ja yhdessä kukinnossa niitä voi olla melkoinen määrä.
Annan kukinnon kuivua kasvissa niin pitkälle kuin sää sallii. Kun siemenet ovat hyvin kehittyneet, kuivahtaneet ja irtoavat helposti, kerään kukkapään talteen ja kuivatan siemenet vielä sisällä ennen pakkaamista.
Kehäkukka myös kylväytyy mielellään itse, joten jos siemenpäät jättää rauhaan, keväällä saattaa löytyä taimia paikoista, joihin niitä ei varsinaisesti kukaan muista kylväneensä.
Ja juuri tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhdestä tai kahdesta kasvista voi saada aivan järjettömän määrän materiaalia seuraavan kesän kylvöihin.
Samettikukan siementen kerääminen
Samettikukilla (Tagetes) siemenet löytyvät kuivuneen kukinnon sisältä.
Kun kukka on kuihtunut ja kukkapohjus kuivunut kunnolla, sen voi avata. Sisältä löytyy pitkiä, kapeita siemeniä, jotka ovat tyypillisesti tummia ja toisesta päästä vaaleampia.
Jos koko kesän nyppii kaikki kuihtuneet kukat pois, samettikukka käyttää voimansa uusien kukkien muodostamiseen. Siementen keräämistä varten jätän loppukesällä muutamia hyviä kukkia rauhaan kypsyttämään siemeniä.
Tässä onkin pieni vaihtokauppa: kuihtuneiden kukkien poistaminen pidentää kukintaa, siementen kypsyttäminen taas vie kasvin energiaa ja vie kasvua kohti kasvukauden loppua.
Siksi siemenkukkia ei tarvitse jättää koko kasvia täyteen. Muutamasta hyvästä kukinnosta tulee yleensä jo enemmän siemeniä kuin seuraavana keväänä tarvitsee.
Ruusumalvan siementen kerääminen
Ruusumalvalla siemenet muodostuvat kukan keskelle tyypilliseen malvakasvien kiekko- tai rengasmaiseen hedelmään. Kun se kypsyy ja kuivuu, yksittäiset siemenlohkot voidaan erotella toisistaan.
Kerään nämäkin vasta, kun ne ovat kunnolla kehittyneet ja alkaneet kuivua.
Ruusumalva on monivuotinen kasvi, joten tässä siementen keräämisellä ei ole tarkoitus vain korvata menetettyä kasvia, vaan saada helposti lisää taimia eri puolille puutarhaa.
Perennojen kanssa on hyvä muistaa, etteivät kaikki siemenestä kasvatetut kasvit kuki vielä ensimmäisenä kasvuvuotenaan. Lisäksi monien monivuotisten lajien siementen itämistä parantaa tai jopa edellyttää kylmäjakso. Tällaiset siemenet voidaan lajista riippuen kylvää esimerkiksi syksyllä ulos, jolloin talvi hoitaa kylmäkäsittelyn luonnollisesti.
Akileijan siementen kerääminen – lopputulos voi olla yllätys
Akileija on aivan loistava kasvi omien siementen keräämiseen, mutta sen kanssa kannattaa hyväksyä yksi asia jo etukäteen:
lapsesta ei välttämättä tule äitinsä näköistä.
Akileijat risteytyvät puutarhassa helposti keskenään. Jos lähellä kasvaa useita eri lajikkeita tai värejä, pölyttäjät kuljettavat siitepölyä kukasta toiseen ja siemenestä kasvava jälkeläinen voi olla aivan erivärinen tai -muotoinen kuin kasvi, josta siemen kerättiin.
Minusta tämä tekee akileijoista lähinnä kiinnostavampia.
Kun siemenkodat muuttuvat ruskeiksi ja kuiviksi, niiden sisällä olevat pienet tummat siemenet ovat valmiita kerättäviksi. Siemenkodat kannattaa kuitenkin napata ennen kuin ne avautuvat ja kylvävät sisällön itse maahan.
Jos siis haluat täsmälleen tietyn akileijalajikkeen, siemenlisäys ei ole varmin tapa säilyttää ominaisuuksia. Jos taas tykkäät yllätyksistä, anna mennä.
Tuoksuherneen siementen kerääminen
Tuoksuherne (Lathyrus odoratus) muodostaa kukinnan jälkeen palkoja.
Jos tavoitteena on ”kukittaa” tuoksuhernettä mahdollisimman pitkään, kuihtuneet kukat kannattaa normaalisti poistaa, sillä palkojen ja siementen kehittäminen ohjaa kasvin energiaa pois uudesta kukinnasta.
Loppukesällä jätän kuitenkin muutamia palkoja tarkoituksella kypsymään.
Palkojen annetaan kasvaa täysikokoisiksi ja kuivua. Kun ne muuttuvat ruskeiksi ja paperimaisiksi, niiden sisällä olevat herneen näköiset siemenet ovat valmiita talteen.
Palkoja kannattaa tarkkailla, sillä täysin kypsänä ne voivat aueta ja vapauttaa siemenensä itse.
Ja yksi tärkeä huomio: vaikka tuoksuherneen siemen näyttää herneeltä, tuoksuherneen palkoja tai siemeniä ei pidä syödä. Tuoksuherne on koristekasvi, ei ruokaherne.
Krassin siementen kerääminen
Krassi (Tropaeolum majus) tekee niin suuria siemeniä, että niiden keräämisessä saa olla jo aika huolimaton, jos onnistuu hukkaamaan ne kaikki.
Kukinnan jälkeen kehittyvät siemenet ovat aluksi vihreitä. Kypsyessään ne vaalenevat ja kuivuvat, ja osa putoaa maahan itsestään.
Kerään täysikokoiset, kypsyneet siemenet joko kasvista tai maahan pudonneina ja annan niiden kuivua sisällä kunnolla ennen talvisäilytystä.
Krassi on erinomainen kasvi aloittaa omien siementen kerääminen, koska siemen on suuri, helposti tunnistettava ja käsiteltävä.
Knoppitieto: mitä F1 siemen tarkoittaa ja miksi siitä ei kannata kerätä siemeniä, jos haluat saman kasvin?
Tämä on ehkä tärkein asia ymmärtää ennen kuin alat järjestelmällisesti kerätä omia siemeniä.
Jos alkuperäisen siemenpussin lajikenimen perässä lukee F1, kyseessä on ensimmäisen sukupolven hybridi.
F1-lajike tuotetaan risteyttämällä tarkoituksella kaksi tarkoin valittua vanhempaislinjaa. Näin ensimmäisestä eli F1-sukupolvesta saadaan hyvin yhtenäinen kasvusto, johon voidaan yhdistää esimerkiksi hyvä kasvuvoima, tietty väri, satoisuus, koko tai taudinkestävyys.
Tämän vuoksi F1-siemenet ovat usein tavallisia vapaapölytteisiä siemeniä kalliimpia. Vanhempaislinjojen ylläpitäminen ja kontrolloitu risteytys vaativat enemmän työtä kuin tavallinen siementuotanto.
Mutta sitten tulee se juju.
F1-kasvista kerätty siemen ei ole enää F1.
Seuraavassa eli F2-sukupolvessa ominaisuudet alkavat periytyä ja yhdistyä uudella tavalla. Siemen voi aivan hyvin itää ja siitä voi kasvaa täysin elinkelpoinen kasvi, mutta kasvi ei välttämättä muistuta sitä F1-kasvia, josta siemen kerättiin.
Jos siis haluat ensi vuonna täsmälleen saman lajikkeen ominaisuudet, F1-kasvista ei ole järkevää säästää siementä tätä tarkoitusta varten.
Jos taas kasvatat ihan uteliaisuudesta ja pieni geneettinen bingo kiinnostaa, kukaan ei estä kokeilemasta.
Vapaapölytteisten lajikkeiden siementen säästäminen on yleensä ennustettavampaa. Silloinkin hyönteisten tekemä ristipölytys voi kuitenkin muuttaa seuraavan sukupolven ominaisuuksia, jos lähistöllä kasvaa yhteensopivia lajikkeita.
Entä kesäkurpitsan ja kurpitsan siementen kerääminen?
Kerään myöhemmin myös kesäkurpitsan ja kurpitsan siemeniä, mutta näissä ei kannata toimia aivan samalla logiikalla kuin kehäkukan kanssa.
Ensinnäkin tavalliseen ruokakäyttöön poimittu kesäkurpitsa kerätään biologisesti hyvin nuorena. Sen siemenet eivät siinä vaiheessa välttämättä ole vielä täysin kehittyneet kylvösiemeniksi.
Jos kesäkurpitsasta halutaan kerätä siementä, siemeneksi valitun hedelmän annetaan kasvaa huomattavasti tavallista syöntikokoa pidemmälle ja kypsyä kunnolla.
Sitten tulee vielä isompi asia: kurpitsakasvit risteytyvät helposti.
Kesäkurpitsa, monet kurpitsat ja koristekurpitsat kuuluvat Cucurbita-sukuun, ja saman lajin eri lajikkeet voivat pölyttyä keskenään hyönteisten välityksellä. Risteytyminen ei muuta sitä hedelmää, jota parhaillaan kasvatat ja syöt. Muutos näkyy vasta, kun tästä hedelmästä kerätty siemen kylvetään ja kasvatetaan seuraavana vuonna.
Silloin tuloksena ei välttämättä olekaan samanlainen kesäkurpitsa kuin emokasvi.
Jos haluaa säilyttää kurpitsalajikkeen ominaisuudet luotettavasti, pitää tietää tarkkaan, mitä lajia ja lajiketta kasvattaa, välttää F1-hybridejä ja estää ei-toivottu ristipölytys esimerkiksi kontrolloidulla käsinpölytyksellä.
Kotipuutarhassa tämä tekee kurpitsojen siemensäästöstä selvästi kukkien siementen keräämistä haastavampaa.
Tärkeä huomio itse kerätyistä kurpitsansiemenistä
Kurpitsojen kohdalla on vielä yksi asia, jonka haluan nostaa erikseen esiin.
Kurkkukasvit voivat muodostaa kurbitasiineiksi kutsuttuja erittäin karvaan makuisia yhdisteitä. Viljellyissä kesäkurpitsoissa niiden määrä on normaalisti hyvin pieni, mutta itse säästetyistä, risteytyneistä siemenistä kasvatetuissa kasveissa voi poikkeustapauksissa esiintyä voimakasta kitkeryyttä.
Tämä riski on yksi syy siihen, miksi kurpitsojen siementen säästäminen vaatii hieman enemmän tietoa kuin vaikkapa kehäkukan tai samettikukan siementen kerääminen.
Ovatko omista siemenistä kasvavat kukat samanlaisia kuin emokasvi?
Eivät välttämättä ja tämä on hyvä tietää ja ottaa huomioon.
Siemen syntyy suvullisen lisääntymisen tuloksena, jolloin uuden kasvin perimä muodostuu vanhempien geenien yhdistelmästä. Siksi siemenestä syntyvä kasvi ei lähtökohtaisesti ole emokasvin geneettinen kopio samalla tavalla kuin esimerkiksi pistokkaasta lisätty kasvi.
Lajilla ja lajikkeella on kuitenkin valtava merkitys.
Vakiintuneista, vapaapölytteisistä lajikkeista voidaan saada hyvin emokasvin kaltaisia jälkeläisiä, etenkin jos ristipölytystä muiden lajikkeiden kanssa ei tapahdu. Toisilla kasveilla vaihtelu on paljon suurempaa.
Akileija on tästä tosiaan klassinen esimerkki. Se voi antaa seuraavana kesänä aivan oman versionsa siitä, mitä kuvittelit kylväneesi.
Mutta siinä onkin oikeastaan minusta juuri omien siementen keräämisen viehätys. Kaiken ei tarvitse olla joka vuosi prikulleen samanlaista.
Kannattaako kaikki kuihtuneet kukat säästää siemeniksi?
Ei todellakaan.
Useilla kesäkukilla kuihtuneiden kukkien säännöllinen poistaminen pitää kasvin kukinnassa pidempään. Jos annat jokaisen kukan tehdä siemeniä heti keskikesästä lähtien, kasvi alkaa käyttää energiaa lisääntymiseen uuden kukinnan sijasta.
Siksi teen itse mieluummin niin, että annan kasvin kukkia kunnolla ja valitsen loppukesällä muutamia erityisen hyviä kukintoja siementuotantoon.
Muutamakin siemenpää voi riittää valtavaan määrään taimia.
Tähän ei siis tarvitse uhrata koko kukkapenkkiä.
Mistä kasveista siemenet kannattaa ottaa?
Jos minulla on valinnanvaraa, kerään siemenet hyväkuntoisista ja elinvoimaisista kasveista.
Jos kyseessä on lajike, jossa yksilöiden välillä on vaihtelua, valitsen tietysti ne kasvit, joiden ominaisuuksista itse pidän: kaunis väri, runsas kukinta, hyvä kasvutapa tai erityisen vahva kasvi.
Vapaapölytteisistä kasveista siementä kannattaa mahdollisuuksien mukaan kerätä useammasta kuin yhdestä yksilöstä. Näin seuraavan sukupolven geneettinen monimuotoisuus säilyy paremmin kuin silloin, jos kaikki siemenet otetaan vuodesta toiseen yhdestä ainoasta kasvista.
Miten omat siemenet säilytetään talven yli?
Siementen kolme pahinta vihollista säilytyksen aikana ovat käytännössä kosteus, lämpö ja huono pakkaaminen.
Ennen säilytykseen laittamista siementen pitää olla kunnolla kuivia.
Pienet määrät pakkaan nimettyihin paperipusseihin tai kirjekuoriin. Paperipussit voi sen jälkeen laittaa tiiviimpään kannelliseen rasiaan.
Säilytyspaikan kannattaa olla kuiva, pimeä ja viileä.
Jääkaappisäilytyskin toimii monille siemenille hyvin, kun siemen on ensin kuivattu huolellisesti ja pakkaus on tiivis. Tavalliselle kotipuutarhurille tärkein asia on kuitenkin välttää jatkuvasti lämmintä ja kosteaa säilytyspaikkaa.
Ja jälleen kerran: merkitse vuosi.
Siemen ei ole ikuinen. Itävyys heikkenee ajan myötä, ja vauhti vaihtelee kasvilajeittain.
Siementen kerääminen on puutarhan ehkä edullisin harrastus
Minusta tässä on lopulta jotain aika hienoa.
Kun keväällä ostat pienen pussillisen siemeniä ja kasvatat niistä kasvin, se ei välttämättä ole yhden kesän ostos. Jos kasvi tekee kunnolla siemeniä, sama hankinta voi jatkaa elämäänsä puutarhassa vuodesta toiseen.
Yhdestä kehäkukasta voi tulla seuraavana vuonna kokonainen kehäkukkapenkki. Muutamasta samettikukasta saa siemenet ruukkujen täydeltä taimia. Akileija voi päättää tehdä kokonaan uuden värisen jälkeläisen, jota sinulla ei ole koskaan aiemmin ollut.
Ja samalla säästät ihan oikeasti rahaa.
Jos siis puutarhassa näkyy loppukesällä ruskeita, kuivia ja vähän rähjäisen näköisiä kukintoja, niitä ei kannata automaattisesti leikata kompostiin.
Siellä saattaa olla ensi kesän kukkapenkki valmiiksi pakattuna.
Kesäkukkien siementen kerääminen ei vaadi kasvihuonetta, erikoisvälineitä tai vuosien kokemusta. Aloita vaikka kehäkukasta, samettikukasta tai krassista. Kerää kypsät siemenet kuivalla säällä, anna niiden kuivua kunnolla, merkitse pussit ja säilytä ne viileässä ja kuivassa.
Keväällä ei sitten tarvitsekaan aloittaa kaikkea taas nollasta.
Pieni paperipussi, joka näyttää syksyllä aika vaatimattomalta, voi sisältää ensi kesänä satojen eurojen taimimäärän ja ainakin paljon enemmän kukkia kuin pussin koosta voisi päätellä.
