Mitä jos paljastan sulle yhden asian siskonmakkarakeitosta ja elämästä..

En tiedä, onko tämä pyhäinhäväistys sanoa näin siskonmakkarakeitosta, mutta mua se etoo suoraan sanottuna.

Elämässä on tilanteita, jotka muistuttaa erehdyttävästi hailakkaa siskonmakkarakeittoa.
Epämääräisiä, mitäänsanomattomia ja vähän liian haaleita ollakseen oikeasti hyviä.

Paperilla siskonmakkarakeitto kuulostaa ihan kelpo vaihtoehdolta.
Suhteellisen helppo ja nopea.
Edullinenkin.
Ja semmoinen, mistä “kaikki tykkää”.

Elämä on joskus kuin siskonmakkarakeitto

Elämä on joskus kuin siskonmakkarakeitto.
Mun oma Forrest Gump -hetki, paitsi että siinä missä Gump vertasi elämää suklaarasiaan, mä sanon, että se on ennemmin siskonmakkarasoppa.
Suklaarasia on ylellinen yllätys.
Siskonmakkarakeitto on… no, jotain muuta.

Siskonmakkarakeitto:
Täydellinen arkiruoka, sanovat.
Mutta kun sen lusikoi eteen, totuus iskee kuin märkä tiskirätti.

Haalea liemi, epämääräiset sattumat ja ne limaisen pehmeät,
rasvaiset pallerot, jotka lilluu siellä kuin paskamainen kohtalo, jota et tilannut, mutta sait silti.

Ihmiset je elämä kuin siskonmakkarakeitto

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin osa ihmisistä ja elämäntilanteista on kuin siskonmakkarakeitto.
Ne näyttää päältä ihan siedettäviltä – jopa houkuttelevilta.
Ajattelet, että täähän voi olla ihan ok,
että ehkä tämä maistuu lopulta paremmalta kuin miltä näyttää.

Mutta ei.
Hetken päästä huomaat, että siinä missä luulit löytäneesi jotain täyttävää,
löysitkin rasvaisen, mauttoman pallukan, joka tuntuu suussa omituiselta
ja jättää jälkeensä vain vetisen pettymyksen.

Ei mulla mitään lihaa vastaan ole.
En vihaa makkaroita enkä nakkeja.
Mutta näitä siskonmakkaratyyppejä – näitä elämän epämääräisiä lilluvia palleroita –
niitä en jaksa.

Ne vie tilaa ja maun hyvästä sopasta.
Porkkanat ja perunat voi hetken hämätä,
antaa toivoa siitä, että ehkä tää on sittenkin siedettävää.
Mutta ei.
Kun liemi on haalea ja seassa kelluu epämääräisiä palleroita,
ei sitä pelasta enää mikään mauste.

Miksi syödä, jos ei maistu?

Olen yrittänyt muutaman kerran.
Antanut mahdollisuuksia, maustanut uudestaan, lisännyt yrttejä ja silti ei uppoa.

Ja siinä kohtaa kysyn itseltäni:
Miksi mä edes syön tätä, jos ei se maistu mulle?

Enkä muuten enää syökään.
Mutta jos sitä tarjotaan, en mä aina kehtaa kieltäytyäkään.
Niin se menee.
Toisinaan on helpompi niellä, kuin selittää miksi ei tee mieli.

Kaikki sopat eivät ole kaikille

Ehkä jonkun toisen elämä on kuin täydellinen siskonmakkarakeitto.
Lämmin, lohdullinen ja tuttu.
Ja hyvä niin.
Mutta mun maailma kaipaa vähän enemmän pippuria,
hieman vähemmän epämääräisyyttä ja selkeämmät rajat siihen, mitä keittoon kuuluu.

Kaikki sopat ei ole kaikille. 
Toiset haluaa kirkasta, toiset kermaista,
ja joku kaipaa jotain potkulla.
Ja kaikki ne on ok.

Oman kirjan mainos

Hei, keitoista tuli mieleen…

Jos sulla alkoi tämän tekstin jälkeen tehdä mieli jotain muuta kuin siskonmakkarakeittoa,
niin vinkkinä: Soppakirja löytyy edelleen kirjakaupoista ja kirjastoista.
Siellä on keittoja jokaiseen makuun (ikävä kyllä ei sitä siskonmakkarasoppaa) – myös niille, jotka on kyllästyneet lusikoimaan samaa haaleaa lientä vuodesta toiseen.

Soppakirja on saatavilla:
Suomalainen.com – Soppakirja
Adlibris – Soppakirja
Kirja.fi – Soppakirja
Prisma – Soppakirja

Nyt on täydellinen hetki tuoda keitot takaisin kotikeittiöön.
Tai antaa Soppakirja vaikka lahjaksi ihmiselle, joka ansaitsee jotain lämpimän hyvää.

Soppakirja on enemmän kuin kokoelma reseptejä.
Se on muistutus siitä, että hyvän maun voi löytää uudestaan.