Tätä et tiennyt minusta

Olen nyt naputellut teille tekstiä ja reseptejä tänne Sweet Food O’Mine sivuille yli kaksi vuotta. Aika harvakseltaan olen näiden vuosien aikana jakanut mitään infoa itsestäni täällä sivuilla. Instagram ja twitter seuraajani tietävät taas sitäkin enemmän minusta. Joten jos haluat oppia tuntemaan minua lisää tai muuten vain käydä keskusteluja kanssani, niin kannattaa seurata twitterissä ja instagramissa tiliä @sweetfoodomine

Joten päätin nyt tällä kertaa tehdä toisenlaisen postauksen teille ja kertoa jotain itsestäni. Eli tässä teille joitain asioita, joita et ehkä tiennyt minusta.

Tätä et tiennyt minusta

Luen ja opiskelen aina kun mahdollista. Tahdon oppia ja opiskella kaiken, joka minua todella kiinnostaa. Olen myös todella nopea lukija. Luen kaunokirjallisuuden mieluiten suomeksi, mutta muuten luen myös ruotsin- ja englanninkielisiä teoksia.

Unelma-ammattini pienenä oli lääkäri. Sen jälkeen se vaihtui motocrossiajajaksi. En enää tahtoisi olla lääkäri, mutta aina välillä käy tuo toinen lapsuudenhaave mielessä. Tosin jos tahdon hetken kuvitella ja huvitella, voin ottaa trial pyöräni tallista ja mennä metsään.

Paheeni on ehdottomasti suklaa. En välitä hirveästi karkeista, mutta suklaa, voi suklaa. Kun muutin kotoa ja lähdin opiskelemaan, kävin opiston kioskilla varmaan joka päivä hakemassa suklaalevyn. Täytyykö edes kertoa, että paisuin sinä aikana.

Olen kauhea siivoushullu ja en kestä katsella sotkua. Imuroin joka päivä. Ainoastaan silloin, jos makaan todella kovassa kuumeessa, voin antaa siivoamisen olla. Jopa ennen töihin lähtöä heräsin tarpeeksi aikaisin, jotta ehdin siivota.

Silloin kun kukaan ei näe, tapaan purra kynsiäni. Tähän kohtaan sopisi moni muukin asia paljastettavaksi, mutta niitä en viitsi kertoa.

En tahdo missään nimessä syödä kaupan maksalaatikkoa. Se väri ja koostumus ovat ällöttäviä, mutta ne hirveät rusinat vasta pilaavatkin koko ruoan. En ole syönyt maksalaatikkoa sen jälkeen, kun pienenä oksensin sen takia ruokapöytään.

Minun on vaikea pysyä aloillani. Kun minulle oli tehty keisarinleikkaus ja tulin kolmantena päivänä kotia, en voinut pysyä aloillani. Lähdin kasvimaalle hommiin ja aloin säilöä satoa minkä kerkesin.

Olen tosi tempperamenttinen ja mittari läjähtää nollasta sataan aika nopeaa. Pumppu parka on ollut kovilla viimeisen vuoden aikana.

Tahdon asua joko suurkaupungissa tai sitten keskellä ei mitään. Tässä ei ole mitään välimaastoa.

Pelkään korkeita paikkoja, jo keittiönjakkaralle nousu huimaa. Ihan oikeasti.

Voin todella huonosti autossa. Ainoastaan jos istun edessä tai ajan itse, kaikki on hyvin. Mutta nykyään kun menemme jonnekin ja nuorimmaisen autotuoli on edessä, joudun istumaan takana. Silloin en missään nimessä voi lukea mitään tai käännellä katsettani. Huono olo tulee hetkessä.

Kun lähdemme pidemmälle automatkalle, teen meille aina eväät mukaan. Tarkoitan siis yli 5 h matkoja. Yritän tehdä mukaan terveellisiä välipaloja. Jos jotain on pakko pysähtyä syömään tien varrella,niin en koskaan ota roskaruokaa, vaan salaatin.

En juo mitään ruoan kanssa. Ravintolassa tilaan aina vettä.

Minusta limsat ovat ihan turhia. En ole juonut kokonaista limsalasillista ainakaan 15 vuoteen.

Olen huolehtija ja huolehdin kaikesta ja kaikista. Yritän tosin päästä eroon tästä ”pahasta” tavasta ja elää enemmän hetkessä ja antaa asioiden kulkea omalla painolla.

Tässä oli jokunen totuus minusta, toivottavasti mikään niistä ei pelästyttänyt. Tarkoitus oli, että tultaisiin enemmän tutuiksi 🙂

Seuraavalla kerralla palaan reseptien muodossa.