Luin äsken Jenny Lehtisen , nämä asenteet kylvävät syömishäiriötä yhteiskuntaamme-artikkelin.
Artikkeliin >>tästä<<
Josta tuli mieleeni kirjoittamani Superherkut-kirja. Superherkut tuli kirjoitettua pari vuotta sitten, vastaiskuna kaikelle liian jäykälle ja jopa ehkä liiallisuuksiin menneille -ton-dieeteille. —-
Ruoan demonisoinnista seuraa harvoin mitään hyvää. Kohtuus kaikessa-mentaliteetilla valmistan meille tänään syntisen hyvää fish and chipsiä (kirjan ohjeella). Tämän ruoan kalorimäärä tai valmistustapa ei kuitenkaan määrittele sitä, että laittaisin sen estolistalle tai kielletyksiruoaksi. Ei meillä tätä kuitenkaan joka päivä syödä. Kohtuus ja balanssi kaikessa, syömisessäkin.
Luin Jennyn artikkelin ja se oli täyttä asiaa. Itse en ole katsonut kyseistä ohjelmaa Suomi-versiona, mutta Amerikan tai brittiversiona kylläkin. On harmillista, että kaikesta tehdään viihdettä. Itselleni ruoka on suuri nautinto, olen pyöreä ja en pode siitä ulkopuolisen sanomana painetta, vaan kuuntelen kehoani. Joskus kuuntelen huonosti ja joskus hyvin. Kohtuudella kaikkea ja hyvällä omallatunnolla.
Kyllä, juuri noin minäkin ajattelen. Se kehon kuuntelu on kyllä A ja O. Kohtuus ja balanssi kaikessa. Ja maalaisjärjellä pääsee pitkälle 🙂