Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon.
Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön.
Aila-myrsky kuritti Suomea viime keskiviikon ja torstain välisenä aikana. Hymähtelin hiukan uutisoinnille siitä kuinka, myrsky vyöryy Suomen ylitse ja tänne myrsky iskee– otsikoille. Vähänpä tiesin, siinä hymähdellessäni, että seuraavana päivänä ei enää naurattanutkaan.
Sähköt lähtivät jo keskiviikkoiltana. Yökin meni enimmäkseen valveilla ollessa, sillä tuuli ujelsi sen verran kovaa. Seuraavana aamuna lähdin tarkastelemaan mahdollisia tuhoja ja niinhän tässäkin myrskyssä oli kaatunut taas (useita) puita, sähkölinjoille, minnepä muuallekaan.
Päivä alkoi tikittää jo puolta ja sähköt eivät olleet vieläkään palanneet. Kaiken lisäksi meillä on kunnan vesijohtovedestä löydetty jotain ulosteperäistäbakteeria ja vesi on keitettävä ennen käyttämistä. Odottelin siinä, että pääsisin keittämään lisää vettä juotavaksi, mutta sitä sain odotella.
Olin tehnyt myös ruokatilauksen tuttuun tapaan torstaille. Jouduin ajamaan mönkijällä vastaan ja sieltä kaatuneiden puiden raosta sitten kurkoteltiin ruokapaketteja. Jääkaappia ja pakastintakaan en olisi halunnut turhaa aukoa, koska sähköt olivat olleet jo niin kauan poissa. Lämpimiähän ne ruoat olivat siinä vaiheessa jääkaapissa.
Helvetillisen pitkän päivän jälkeen, joskus puoli yhdeksän maissa illalla, 24 h ilman sähköä, ne räpsähtivät takaisin päälle. Ensimmäisenä ryntäsin laittamaan vedet tulille. Seuraavaksi pakastimien tarkastus ja kolmantena hirveällä vauhdilla kahvin keittoon.
Eli nyt, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että ennen seuraavaa myrskyä, meillä on generaattori asennettuna. Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön!
