Siitä on jo vuosia aikaa, kun viimeksi tein ranskanleipää. Silloin leivästä tuli suht hyvää, mutta ei edes lähellä tämän veroista kuin nyt.
No miksi kaikki nyt sitten on toisin?
Siksi koska menin ja ostin yleiskoneen. Oli minulla joskus kauan sitten yleiskone, mutta kun sitä tuli käytettyä vähän yhteen jos toiseen ja ehkäpä jopa ylikuormitettua laitetta liikaa. Eihän se sitten enää kauaa jaksanut pyörittää minulle taikinoita. Sen muovikulhokin sitten räsähti jossain vaiheessa halki, joten pakkohan se oli laittaa pois. Ja kun itse konekin alkoi savuta samaan malliin kuin auto Kankkusen alla. Tai ehkä tässä sopisi paremmin vertauskuvaksi joku muu.. Nooh, te varmaan tajuatte kuvion. Eli yksinkertaisesti minulla oli joku karvalakkimallin yleiskone joka nuoruuden huumassa ja epätietoisuudessa laukesi kuin.. niin, ne vertauskuvathan piti jättää pois.
Jos nyt kuitenkin jatketaan..
Eli nyt kaikkien vuosien jälkeen otin ja sijoitin rahaa yleiskoneeseen. Kirpaisihan se summa, mutta kun olin sitten ensimmäiset kerrat leiponut pullat ja leivät tällä koneella, ei paluuta taida enää olla käsipeliin.
Koska jos nyt suoraan puhutaan, niin en minä koskaan ole välittänyt pullan pyörittämisestä. Kun sitä pitäisi jaksaa työstää niin maan perusteellisesti ja hartaudella.
Kun lähdin etsimään markkinoilta yleiskoneita, päädyin kahteen valmistajaan, KitchenAidiin ja Smegiin. Miksi? No myönnettäköön, että on minussa sen verran turhamaisuutta, että niiden ulkonäkö miellytti enemmän. Lueskelin sitten niiden vääntövoimista ja muista tehokkuuksista ja päädyin Smegiin. Smegin yleiskoneita olisi löytynyt kaikissa ihanissa pastellin väreissä ja en tiennyt mikä olisi ollut ihanempi, vaaleanpunainen, hento baby blue vai turkoosi. Päädyin sitten vähän tylsästi mustaan. Mutta mustahan on kuitenkin aika klassikko.
Antaa nyt kuitenkin koneiden ja surkeiden vertauskuvien jäädä ja siirrytään tähän leipään, jonka Smeg sai minulla vaivata. Tämän leivän salaisuus on…tadaa…pitkä ja perusteellinen vaivausaika.
Älä vaivu kuitenkaan epätoivoon, jos sinulla ei ole yleiskonetta. Pullien ja leipien vaivaaminen saa käsivarsien lihakset töihin ja nyt kun kesä on kovaa vauhtia taas lähestymässä, niin saa allitkin siinä samalla kyytiä leipoessa. Eli sehän on oikeastaan win-win tilanne. Pitäisiköhän minun sittenkin laittaa tuo kone piiloon ainakin syksyyn saakka…??
PSST! Jos vaivaat tämän leivän käsin, niin pidennä vaivausaikaa jopa 20 minuuttiin.
Ranskanleipä
2 leipää
5 dl lämmintä vettä
1 dl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
2 tl vaaleaa siirappia
1 rkl suolaa
2 pss kuivahiivaa
n. 11 dl vehnäjauhoja
Vuoan voiteluun:
Voita
Vuoan jauhotukseen:
Mannaryynejä
Pensselöintiin:
Vettä
Päälle:
Sormisuolaa
Lämmitä vesi 42 asteiseksi.
Lisää veteen öljy, hunaja, siirappi, suola ja kuivahiiva.
Lisää vehnäjauhot muutamassa osassa. Aja yleiskoneessa, koneen ohjeiden mukaisesti noin 10 minuuttia.
Anna taikinan kohota n. 30 minuuttia liinan alla peitettynä. Jaa taikina kahteen osaan ja vaivaa osista kaksi leipää.
Nosta leivät voideltuihin ja jauhotettuihin leipävuokiin. Anna leipien kohota liinan alla peitettynä vielä 30 minuuttia.
Pensselöi leivät vedellä ja ripottele pintaan sormisuolaa.
Paista leipiä uunin keskitasossa n. 30 minuuttia ja nosta valmiit leivät ritilälle jäähtymään.
Ja nyt arvoisat lukijat seuraa jokunen kuva ranskanleivästä! Niin onnistuneita niistä tuli, että en malttanut olla kuvaamatta niitä sieltä täältä. Nyt joku siellä ihmettelee ääneen, että herranen aika sentään, montako kuvaa siitä yhdestä ranskanleivästä pitää oikein ottaa!? No monta, jos niistä tulee näin upeita! Kelaahan kuvat loppuun, niin kerron mikä oli kaikista typerintä..
…kaikista typerintä tässä on se, etten minä edes maistanut noita leipiä. Voitteko uskoa! ?
Minä kun olen vieläkin vehnättömällä ”dieetillä”. Arvatkaa oliko tiukkaa olla ottamatta palasta? Muu perhe kun kehui leivät maasta taivaisiin ja söi ne hävyttömän suuren voikerroksen kanssa, uunituoreina. Kyllä se vähän koski pieneen leipurin sydämeen, kun en sitä palaa viitsinyt ottaa. Nyt on katsos turha enää surra, kun leipä on jo syöty!
