Tahdon aloittaa kiittämällä teitä kaikkia jotka olette jo hankkineet Isoäidin parhaat reseptit kirjan. Olen saanut lukuisia ihania viestejä teiltä koskien kirjaa. Niin kauniita sanoja itse kirjasta, mutta kaikista parasta on ollut kuulla mitä muistoja kirja on teissä herättänyt. Tämä jos mikä lämmittää mieltä.
Monelta löytyy isoäidin vanha, kulunutkin keittokirja tai vihko, jonka reseptein isoäiti tapasi leipoa. Nämä kirjat ja on painettu kauan sitten, aikana jolloin keittokirjoissa ei ollut vielä oikeastaan lainkaan kuvia. Isoäidin parhaat reseptit -kirjassa on jokaisessa reseptissä kuva. On mukavaa, kun lopputuloksen voi nähdä ja kuvat osaltaan houkuttelevat kokeilemaan uutta reseptiä. On ihana sukeltaa isoäidin keittiöön ja sen salaisuuksien pariin, vanhojen reseptien myötä. Tämä oli tarkoitukseni toteuttaa, kun aloin mummon kuoleman jälkeen kirjoittaa ja kuvaamaan tätä kirjaa.
Viime syksynä 28.9. oli syksyn ensimmäinen kaunis pakkasaamu. Maassa oli kuura, mutta auringon säteet lämmittivät ne päivän mittaan pois. Näin myös ensimmäisen lintuauran, joka kiiti kohti lämpimämpää. Myös samaan aikaan, muuttolintujen lähtiessä, jätti mummo meille jäähyväiset täällä maan päällä. Pian sen jälkeen aloin tehdä omaa surutyötäni tämän kirjan muodossa. Haaveenani oli kuitenkin jo pitkään ollut kirjoittaa tämä kirja, missä olisivat isoäitien parhaat reseptit. Olen käynyt läpi muistojani, mummoni reseptivihkoja ja kirjoja ja kirjoittanut. Samalla olen elänyt monta hetkeä mummoni kanssa muistoissani. Kaikki muistot liittyvät vahvasti keittiöön, ruokiin ja resepteihin. Tuoksut ja maut yhdistyvät tunteisiin ja hetkiin, sekä iloisiin että surullisiin. Yhtä lailla ne ovat tärkeitä ja rakkaita jokainen.
Kun sain kirjan käsiini, olin iloinen ja huojentunut siitä, että nyt olin saanut ison työn päätökseen. Nyt kaikki isoäidin parhaat reseptit ovat yksien kansien välissä. Eikä vain minun isoäidin, vaan uskallan sanoa, että myös monen muunkin isoäidin parhaat reseptit.
TIEDOTUS!
Sain korviini tiedon eräältä tarkkasilmäiseltä lukijalta, että Isoäidin parhaat reseptit perunaleivosten ohjeelle on tapahtunut jotain ”hyvin märkillistä”, niin kuin mummo sen olisi sanonut. Kirjan ohjeesta puuttu yksi ainesosa ja mitta. Tästä harmistuneena, tahdon syvästi pahoitella virhettä ja julkaisen kyseisen reseptin tässä sellaisena kuin sen kuuluisi kirjassa olla. Tein samalla myös pari pientä lisäystä.
Perunaleivokset
Ainesosat
- 2 kananmunaa
- 1 dl sokeria
- 1/2 dl perunajauhoja
- 1/2 dl vehnäjauhoja
- 100 g voita
- 150 g tummaa suklaata
- 1/2 dl kaakaojauhetta
- 1 dl tomusokeria
- n. 1 rkl Carlshamn Flaggpunch punssia tai Martell VSOP konjakkia tai muuta vastaavaa (myös omenamehu käy)
- 1 dl vadelma- tai mansikkamarmeladia tai hilloa
Valmistus
- Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
- Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot keskenään ja siivilöi taikinaan. Sekoita varovasti tasaiseksi.
- Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille, noin puolen pellin kokoiseksi levyksi.
- Paista pohjaa uunin keskitasossa noin 5 minuuttia.
- Kumoa levy leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä. Murenna levy sen jälkeen tehosekoittimen kulhoon.
- Laita voi ja suklaa kattilaan ja sulata miedolla lämmöllä.
- Laita seos tehosekoittimeen yhdessä kaakaojauheen ja tomusokerin kanssa. Lisää alkoholi tai leivonta-aromi sekä marmeladi tai hillo.
- Sekoita tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa. Anna seoksen jähmettyä hetki jääkaapissa.
- Muotoile seoksesta perunan muotoisia pitkulaisia palleroita. Kääntele ne kaakaojauheesa (tai halutessasi myös esim. suklaaströsseleissä). Paina halutessasi kaksi viiltoa leivosten pinnalle. Laita tarjolle.
- Säilytä leivoksia jääkaapissa tarjoiluhetkeen asti.
Vinkki!
Voit ostaa isoäidin parhaat reseptit kirjan esimerkiksi Adlibriksestä.
Hei, kiitos ohjeesta. Minuakin sen epätarkkuus harmitti. Lisäksi kirjan ohjeet ovat monessa kohtaa tulkinnanvaraisia, mm. usein vuoan tilavuus puuttuu. Kaduttaa koko opuksen ostaminen.
Hei Marjut!
Vastaan sinulle vielä täälläkin puolella. Tosi harmi ettet ollut tyytyväinen kirjaan, tuli paha mieli (vähän molempien puolesta.)
Voih virheitä jää aina vaikka kuinka tarkistaisi. Minullakin oli pari 🙁 Niille ei voi mitään ja itseasiassa ne ovat elämää. Hei en ole muuten koskaan tehnyt perunaleivoksia(kaan) 😀 <3
Kiitos Anni lohduttavista sanoista 🙂
Näinhän se kyllä on. Harmittavaa, mutta näille ei nyt enää mitään voi jälkeenpäin. Hassua, että vaikka useampi silmäpari nämäkin käy läpi, jää silti joku tällainen seulan läpi.