cropped-Ravintoterapeutti-Sari-Spara.jpg

Kuolemanlaakso

Vanhimmat pojat lähtevät kohta pelireissulle. Nuorimmainen vaatii huomiota ja talo on eilisen jälkeen kuin pommin jäljiltä. On lauantai, mutta viikonlopun rauhasta ei ole tietoakaan, kun suunnittelen omia päivän töitä. Ensi kevääksi valmistuva Grilli & herkulliset lisukkeet-kirja vaati kaiken vapaa-aikani, muiden töiden lomassa. Tuskan hiki yrittää jo kutitella hiusrajaa, kun mietin mitä nopeaa keksisin lapsille syötäväksi ennen pelejä. Päivät ovat tätä nykyä tiukkaa aikatauluttamista. Omien töiden aikatauluttamista miehen töiden ja menojen mukaan. Aikatauluttamista, jotta ehdin tehdä omat työni ennen kuin lapset tarvitsevat ruokaa. Pää on välillä pyörällä kuin pienellä oravalla ennen talvipakkasia.

Toki yrittäjyys tuo omat mukavat hetkensä, varsinkin kun voin tehdä työni pääasiassa kotona. Mutta niille, jotka kuvittelevat tämän olevan leppoisaa oleskelua, niin voin sanoa, että väärässä olet. Rakastan työtäni, mutta tietenkin tämä olisi helpompaa, jos minulla olisi mahdollisuus tehdä säänöllisesti ja omalla aikataululla töitä. Nykyään päivät ovat todella rikkonaiset ja omat työt pyörivät muun perheen ehdoilla. Monesti huomaan, että kello onkin jo 2 yöllä ja on aika sulkea tietokone, kun muu perhe on nukahtanut jo aikaa sitten.

Omasta vapaa-ajasta ei ole aika edes tällä hetkellä haaveilla, mutta en valita, sillä työni on oikeasti tällä hetkellä henkireikäni ja rakastan tehdä sitä mitä teen. Olen onnistunut tekemään rakkaasta harrastuksesta itselleni työn. En säännöllistä 7-16, mutta oman tyyliseni työpäivän, joka välillä toki verottaa ja saa tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että en ole enää yhtä läsnä ja koko perheen käytettävissä kuin ennen. Mutta näillä mennään ainakin nyt.

 

Aloin pohtia tätä äiti yrittäjänä asiaa tarkemmin eilen, kun kuulin erään henkilön kyselleen siskoltani (!?) missä minä olen, kun ei ole näkynyt pitkään aikaan.

No sille tyypille terveisiä, että jos kiinnostaa, niin saa soitella ja kysellä kuulumisia ihan minulta itseltäni. Täällähän minä, yritän tehdä oman osani perheen elättämisessä. Olen ollut täysipäiväinen yrittäjä nyt kaksi vuotta. Puhutaan siitä, että läheskään kaikki yrittäjät eivät onnistu ylittämään ns. yrittäjyyden kuolemanlaaksoa. Tilastojen mukaan jopa puolet uusista yrityksistä lopettaa toimintansa tai ajautuu konkurssiin kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Ja siinä on tällä hetkellä tekemistä, sillä kun omat työpäivät täytyy tällä hetkellä tietyistä syistä aikatauluttaa muiden mukaan, ei tarpeelliselle asiakashankinnalle ja myyntityölle jää tarpeeksi aikaa. Joten täällä taas näppäimet sauhuavat, kunhan päiväruoka on tehty ja lapset lähetetty pelireissulle ja nuorimmainen pääsee kiinni leikkeihinsä ja sen jälkeen päiväunille. Työpäivät venyvät reilusti yli 8 h,  monesti kyllä lähemmäs 10-12 h. Mutta monesti ne tunnit on siroteltu sinne tänne ympäri päivän.

Monet ovat sanoneet minulle, että ota omaa aikaa ja rentoudu välillä. Teoriassahan se on mitä hienoin lause, käytännössä ei taas niinkään toimiva. Niin kauan kun et sen toisen arkea elä ja tiedä täysin missä mennään, niin jättäisin lausumatta toiselle korulauseita. Monet tyypit lähtevät ystävien kanssa viikonloppuna viinille tai ottavat kavereiden kanssa irtiottoja reissujen muodossa silloin tällöin. Monesti silloinkin pää nollataan viinillä tai muilla juomilla. Itselleni tämä on kuitenkin täysin vieras ajatus, ja sellaista on turha minulle edes ehdottaa.

Se vapaa-aika joka minulla on, vietetään visusti miehen ja perheen kanssa, monesti ihan tavallista arkea eläen. Se on parasta jota elämällä on tarjota, yhteistä vapaa-aikaa oman perheen kesken. Mutta jotta sitä vapaa-aikaa voisi olla, on tehtävä töitä joka sen mahdollistaa.

 

Vinkkinä kaikille kiireisille, että nopea päivänpelastaja löytyy >tästä<!

 

Kivaa lauantaita kaikille, oli se sitten rentoutumisen tai työn merkeissä vietetty.

 

TallennaTallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Close
Sweet Food O`Mine © Copyright 2022. All rights reserved.
Close