Voi tätä kesää, tai sanoisinko sen puutetta. Tänä kesänä on ollut villasukat useammin päällä kuin hellemekko. Lämpimiä ja aurinkoisia ilmoja ei täällä meilläkään ole riittänyt auringossa oleiluun.
Kesä, aurinko ja lämpö olisivat olleet niin mukavia saada. Kuten monesti olen varmaan maininnutkin, niin täällä jumalan selän takana on niin raskasta pimeää puolet vuodesta, että kesä on aina odotettu. Ja joo, tiedän, onhan se sitä muuallakin. Mutta täällä se pimeys ja yksinäisyys oikein korostuu. Täällä kun ei ole katuvaloja, ihmisiä tai elämää. Talven tullen merikin jäätyy ja pysähtyy. Linnut lähtevät, kesänaapurit pakkaavat kassinsa ja suuntaavat hekin kotia.
En tiedä, mistä tämä valitusintro nyt tähän kumpusi. Ehkäpä ulos katselemalla ja yleisenä höpinänä olotilan sietämättömästä raskaudesta. Ehkä siitä, että olin tänä kesänä valmistaunut pitämään lomaa, jota en sitten ole saanut otettua. Ja yleisenä jumina, josta tuntuu, että on vaikea päästä eroon. Olo on kuin höyryveturilla, joka puskee kovaa eteenpäin, vaikka joku on iskenyt jarrut pohjaan. Eteenpäin mennään, mutta väkisin.
Tahti on ollut muutenkin niin kova, nyt viimeiset neljä vuotta. Kaikki työn määrä ei todellakaan ole itse ”aiheutettua” vaan kuten ehkä muistatte, mukaan mahtuu niin ongelmia näiden kotisivujen kanssa kuin lukemattomia ja taas lukemattomia vesivahinkoja ja niiden korjausta tässä uudessa talossamme. Toisin sanoen vesivahinojen selvittelyä, odottelua, satoja puheluita, odottamista, hermoilua, odottamista, tappelua, puheluita ja rakentamista.
Me aloitimme rakentamaan tätä taloa ( lisäosaa ) kolme vuotta sitten ja vieläkään ei olla valmiita. Parhaimmillaan korjaamme talon terassia, johon oli ( ei meidän toimesta ) tilattu vahingossa sisäbetonia, ja joka mureni heti ensimmäisenä kesänä. Tarkoitus oli tehdä aikaa kestävä terassi ympäri talon, mutta nyt kolme vuotta myöhemmin ( ja lukemattomia puheluita, turhautumista, hermojen kiristelyä ja odottamista ) rakennamme parhaimmillaan halvinta mahdollista ratkaisua peittämään sen pois murenevan sisäbetonin.
Olemme tässä vuosien varrella saaneet tuta, mitä tämän päivän asiakaspalvelu on. Takuulla pyyhitään nykyään p*ersettä, omaa, ei asiakkaan. Kun rakensimme tämän uuden osan, ostimme myös uudet keittiökoneet. Uuden lieden, joka ei sitten toiminutkaan kuukauden päästä. Ja sanonpa, että ennen kuin sitä tultiin edes katsomaan, ja tutkimaan missä vika on. Jälleenmyyjä ei tiennyt, kuka on korvausvelvollinen ja missä ja kuka huoltaa. Kaikki piti tietenkin itse selvittää, kuinkas muuten. Ja kun me sitten taas lukemattomien puheluiden ja odottamisen jälkeen saimme tänne jonkun sitä katsomaan ja tilaamaan uuden osan ja ennen kuin se osa oli meille lähetetty, siinä meni noin 4 kk. 4 kk ilman uutta liettä. Ja tässä välissä se yritettiin korjata, mutta siinä ei onnistuttu. Joten jouduimme odottamaan, että saimme uuden.
Olen ollut niin pitkään vihainen myös siitä kuinka meitä kohdeltiin, kun otimme yhteyttä koskien viallista jääkaappia ja mikroa. Jääkaappi vuoti ja mikro hitsasi kiinni. H*elvetinmoista soutamista ja huopaamista pitkän aikaa. Teimme tietenkin valituksen heti, kun huomasimme viat. Mitään ei tapahtunut, eikä kuten arvata saattaa, kenestäkään kuulunut mitään. Aikaa kului ja puheluita.
Meille kodinkoneet myynyt myyjä oli jättänyt työpaikkansa ja jatkoi opiskelujaan ja meitä ei uskottu, että olimme tehneet hänelle valitusta. Asia vietiin eteenpäin kodinkoneiden huollosta vastaavalle tyypille. Ensin asia vaikutti sujuvan suht ok, kunnes meitä taas alettiin syyttää valehtelusta.
Saimme etsiä käsiimme meille ne kodinkoneet myyneen, ja jo lopettaneen myyjän. Hän lupasi selvittää asiaa puolestamme, vanhassa työpaikassaan. Asia alkoi valjeta tälle huoltopäällikölle ja asia näytti taas hetken olevan selvä siltä osin. Myös heidän oma huoltomiehensä kävi tarkistamassa laitteet ja totesi niiden olevan sellaisia, että ne on vaihdettava. Mikron elektroniikassa oli jotain vikaa ja se hitsasi aina välillä, kun sen laittoi päälle. Siitä löytyi noin 4 cm kokoinen reikä sisärungosta piirilevyyn. Hengenvaarallinen, sanoi huoltomies. Me vaadimme siis uusia laitteita ja keittiön vesivahingon korjausta joka johtui siitä, että jääkaapin ovi oli vioittunut ja ei tiivistänyt ylhäältä kunnolla. Sen takia jääkaappi keräsi hirvittävän määrän kosteutta ja vettä jääkaapin taakse ( jota emme huomanneet ) lyhyessä ajassa, joka pääsi valumaan rakenteisiin valuma-altaasta huolimatta.
Kunnes, kun tosiaan luulimme jo asian olevan selvä, alkaa tämä sama huoltopäällikkö uuden rumban. Uhkailee, että hän ei maksakaan. Uhkaili meidän ottamaamme työmiestä ja vaikka mitä. Silloin, jos olisin tämän tyypin silmätysten nähnyt, niin en tiedä mitä olisin tehnyt. Niin korkealla oli pulssi ja harvoin minua näkee niin vihaisena. Pari vuotta siinä sitten menikin, tuota(kin) asiaa setviessä. Samalla korjattiin muita vesivahinkoja, joita väärin asennetut ilmastointilaitteet olivat saaneet aikaan.
Nyt on edessä vielä jonkinlainen korjausyritys tälle sisälattialle, joka sekin betonia. Sekin meni niin pahasti pieleen, kun olla ja voi. Betoninvalajan käden vai sanoisinko jalanjälki näkyy ympäri talon. Lattian piti olla kelpo myös halliolosuhteisiin ja todella kestävä kaikelle. Mutta, kaikkea muuta. Betoninpinta on niin huokoinen, että se imaisee kaiken sisäänsä heti. Joten voitte kuvitella miltä keittiönlattia näyttää kolmen vuoden jälkeen, kun on kyse suurperheestä ja ammattina on ruoanlaitto. Rätti saa olla kädessä koko ajan ja sekään ei riitä. Lattiasta irtoaa myös suuria kiviä ja se halkeilee.Lattialle emme kuitenkaan voi tehdä muuta, kuin tehdä töitä ja laittaa rahaa säästöön, että saamme hankittua siihen päälle uuden laminaatin.
Niin, tuossa alussa harmittelin sitä auringon puutetta. Nyt kun ajattelen asiaa, niin ei se se aurinko ja kesän puute taida ollakaan joka harmittaa. Tuossa siis noin lyhykäisyydessään ja pääpiirteittäin osa sellaisia pieniä juttuja, jotka ovat ajaneet siihen pisteeseen, että se höyryveturi kulkee väkisin. Pikkuisen alkaa kyllä vauhti hyytyä ja ajajakin on jo aikaa sitten hypännyt kyydistä.
Ei oo todellista, mihinköhän Bermudan kolmioon te olette oikein joutuneet? Tuo kaikki kertomasi talostanne ja niistä remonteista kodinkoneineen kuullostaa jo ihan käsittämättömälle, ei edes leffoissa käy noin huonosti. Sähän voisit kirjoittaa seuraavaksi kodin katastrofi kirjan, opas neuvoksi remonttiin ryhtyjille. Ei hitsit, nyt saa luvan loppua tuo tiedän kiusaaminen ja alkaa se auringon paiste! Ei muuta ku tsemppiä ja jaksuhaleja sulle ja perheellesi, mä laitan kädet ristiin tiedän puolesta <3
Kiitos, Sari <3 Jaa, sitä ollaan mekin mietitty. Olen päätynyt, että oltiin edellisessä elämässä varmaan jotain todella pahoja tyyppejä,
ja karma puree nyt pyllyyn 🙂
Tiedä häntä, huumorilla kuitenkin pakko mennä eteenpäin, vaikka ei se kyllä aina helppoa ole ollut.
On tosiaan. Ja eihän näitä voi sillä tavalla edes kunnolla tiivistetystikään kertoa, kun on ollut vaikka ja mitä. Huumorilla kuitenkin eteenpäin 😀
Toivotaan tosiaan sitä aurinoista loppukesää. Se voisi tehdä ihmeitä <3
Huh, mitä hommaa! Kyllä teillä nyt on ollut vastoinkäymisiä rakentamisen kanssa. Toivottavasti nämä korjailut riittää. Toivotaan aurikoisempaa loppukesää ❤️