Tämä herkku on Talven maku-kirjasta tuttu polentapuuro. Seurakseen kermaisen pehmeä polentapuuro saa paistetut kantarellit.
Metsän kultanakin tunnetut kantarellit sulostuttavat tässä annoksessa niin suuta ja silmää. Sillä mikä onkaan ihanampi näky kuin kultaisena hohkavat sienet niin lautasella että metsän keskellä.
Mistä löydän kantarelleja?
Kantarellin eli keltavahveron tyypillisimpiä kasvuympäristöjä ovat erilaiset koivuvaltaiset metsät, mutta toisinaan myös mäntykankaat ja lehdot. Yleisiä kasvupaikkoja ovat polkujen varret ja muut kovaksi painautuneet, karikkeiset ja valoisat maastonkohdat. Keltavahverot kasvavat yleensä ryhmissä, vuodesta toiseen samoissa paikoissa. Kanttarellikausi kestää heinäkuusta aina lokakuun loppupuolelle, yöpakkasten alkuun saakka.
Kantarelli on monen mielestä yksi parhaista ruokasienistämme, ja se on parhaimmillaan sellaisenaan paistettuna.
Tiesitkö, että Kantarelli on turvallinen sieni. Sen voi puhdistamisen jälkeen syödä vaikka raakana. Sen säilöntä on helppoa ja se säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän.
Kantarelli ihastuttaa paistettuna. Sen seuraksi sopii mainiosti kukkakaalimuusi ja se on ehdoton esimerkiksi Boeuf Bourguignonissa.
Parmesaani tuo polentapuurolle kermaisen pehmeän maun. Suolaiset kantarellit sulostuttavat päällä niin suuta että silmää.
Parmesaani-polentapuuro ja kantarellit
2:lle
0.75 dl polentaa
3.75 dl kermaa
3 rkl voita
½ dl parmesaania, raasteena
hyppysellinen suolaa
200 g kantarelleja
½ sipuli
1-2 rkl öljyä
1 valkosipulinkynsi
1 laakerinlehti
2 rkl valkoviiniä
suolaa, maun mukaan
mustapippuria myllystä, maun mukaan
1. Lisää kerma ja polenta sopivaan kattilaan ja anna kiehua hyvin miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia, koko ajan samalla sekoitellen. Lisää voi ja parmesaaniraaste. Sekoita tasaiseksi ja mausta suolalla.
2. Puhdista kantarellit ja pilko pienemmiksi paloiksi, mikäli ovat suuria. Silppua sipuli.
3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää kantarellit. Paista miedolla lämmöllä, kunnes neste on haihtunut. Lisää sipulit ja laakerinlehti. Kuullota sipulit. Lisää valkoviini ja kiehauta. Mausta suolalla ja pippurilla. Poista laakerinlehti.
4.Kaada polenta tarjoiluastiaan ja lisää kantarellipaistos päälle.
Talven maku-kirjasta löytyy monen monta ajankohtaista reseptiä kylmeneviin syys ja talvipäiviin.
Talven Maku -kirjassa otetaan syksy ja talvi vastaan porisevien kattiloiden ja hautuvien lihapatojen äärellä. Nyt on hyvä aika ottaa talteen syksyn sato ja valmistaa siitä kaikkea hyvää.Kun vuosi kulkee kohti loppuaan ja päivät alkavat hämärtyä, sytytetään takkaan tuli ja kotoillaan. Nautitaan ajasta perheen kesken. Leivotaan yhdessä herkullisia leipiä ja kakkuja.Rentoa ja satokaudenmukaista meininkiä on luvassa myös tässä Sari Spåran kirjassa. Talven maku-kirja alkaa siitä, mihin Meren maku-kirja päättyi. Kesä on nyt hyvästelty ja on aika ottaa vastaan tunnelmallinen syksy ja talvi. Kirjassa on omat osionsa kasvis-, kala-, kana- ja liharesepteille. Syksy on otollista aikaa myös säilömiselle, joten sillekin on varattu paikkansa kirjassa. Myös makeisreseptit ilahduttavat olemassa olollaan. Mikäpä toisikaan paremmin mieleen lapsuuden ja joulun odotuksen, kuin itse valmistetut makeiset. Mukana on myös monen monta leivonnaista, aina leivistä ja sämpylöistä makeisiin herkkuihin. Kattilat kolisevat, lasit kilisevät ja Myrskylahden keittiöstä kantautuu taas huumaava tuoksu. Näillä resepteillä syntyy maukkaampi syksy ja talvi.
Minulla on vähän asennevammaa tuota puuroista polentaa kohtaan. Palana menee oikein hyvin. Ehkä vammaa voisi lieventää tällä reseptillä, sillä sienet ovat suuri ihastus!
Kanttarellit on niin mun herkkua! Onneksi meidän mökiltä on löytynet sen verran, että niitä löytyy pakkasesta! Tätä reeseptiä aion kokeilla ihan varmasti tänä talvena, nam!
Mitä luksusta on löytää kantarelleja ja vielä, että niitä saa laitettua säilöön talven varalle.
Viimeisin havainto kotimaisten kanttarellien torihinnoista on 5 € / litra. Ei paha musta, kun ajattelee miten vaikea niitä on kuitenkin löytää. Ainakaan täällä kaupungissa…
Täällä liikutaan samoissa hinnoissa. Joo, ei yhtään paha munkaan mielestä.
Tässä yhdistyy kyllä kaikki mun suosikit!
Niin munkin 🙂
Polenta on ihan mahtavaa! Tykkään siitä eniten ehkä sellaisena valuvan löysänä – tai sitten grillattuna napakkana ja rapeana.
Ja kanttarellit <3
Näin on. Minä taas pidän kunnon puurosta. Mutta paistettuna tosiaan mielellään kunnolla rapeana päältä.
Hassua – luin tämän jutun ja tajusin juuri elitistisyyteni kun sain itseni kiinni ajatuksesta “hmm, olenkin jo vähän kyllästynyt sienirisottoon” :’D voi elämä mitkä ongelmat mullakin on! Mutta polentasta saa joka tapauksessa varsin hyvää vaihtelua tähän sienikauden probleemaan, hyvä hyvä!!!
Ha ha 🙂 Nooh, ei sienirisottoon voi kyllästyä. Mutta tosiaan, tuo tämä polenta vaihtelua.
Minäkin olen vihdoin mökillä löytänyt kanttarellikeitaat, pienet ja tosin välillä kesätorilta, muutamalla eurolla litra! Ja itse laitan pakkaseen kanttarellit ihan semmosenaan ja kastikkeenkin teen tuoreista/pakastetuista, kylkeen tuorejuustoa & kermaa :D. Kyllä ne valekanttarellit on myös ihan samannäkösiä eli silmän pitää harjaantua! Ja itseasiassa tatin kera ainut sieni mistä tykkään <3
No sehän kiva jos on löytynyt 🙂 Tuo sinunkin tapasi kuulostaa herkulliselta.
Ihana kantarelli-infopaketti! Mulla on mökillä yksi vakiopaikka, mutta siitä saa vain yhden kerta-annoksen verran sieniä. Täytyykin pitää nuo kasvupaikkaelementit mielessä kun lähden niitä seuraavan kerran etsimään.
Kiitos Helinä 🙂 Sekin paikka on kullan arvoinen.
Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan kokannut polentasta mitään, en edes tiedä miksen. Täällä tekisi hirmuisesti mieli mennä sienimetsään, kun some tulvii sienikuvia, mutta tuo nelikuinen vauva tuo sienestämiseen vähän lisähaastetta. Ehkä sittenkin pitää käydä sienestämässä torilla. 🙂
Muistan nuo ajat, kun tämä meidänkin oli vielä niin pieni, ettei metsään menemisestä oikein tullut mitään. Mutta aika pian, kuitenkin aloimme ottaa kantorepussa mukaan ja hyvinhän se meni. Tuota polentaa suosittelen kyllä kokeilemaan. Maistuu varmsti perheen nuorimmaisellekin kohta 🙂
Polenta on ihanaa! Ei ole tullut mieleeni yhdistää sen kanssa kantarellejä, mutta tosiaan miksipä ei. Voisin kuvitella, että päihittää kaikki sienirisototkin mennen tullen. Pakko kokeilla, kiitos inspiraatiosta.
Oi, niin on 🙂 Ole hyvä <3
Ooh <3 kauhea sienihomo alkaa nostaa päätään vaikka minnekään metsään ei kyllä ehtisi millään. Söin kesän alussa Viking Linen jossain tasting menussa suolaista mannapuuroa jossa oli kanssa sieniä ja menetin sille sydämeni kyllä ihan täysin <3
Oi että, kuulostaapa herkulliselta. Pakostakin alkaa tehdä sieniä mieli, kun niitä joka paikassa hehkutetaan 😉
Kohta onkin jo niin syksy, että polenta palaa meilläkin pöytään. On se kyllä herkkua. Ja kanttarelleja on nyt niin monessa blogissa, että ihan pakko on itsellekin niitä jostain hankkia, vaikka sitten kaupasta, jollei metsään ehdi. Alkaa niin tehdä mieli.
On se 🙂 Kantarelleja näkyy nyt tosiaan vähän siellä täällä.
Onneksi on äiti joka tuo sienet puhdistettuina kotiin 😀 myönnän, olen todella laiska sienestäjä! polentaa ostin juuri viikonloppuna kaupasta, olen sitä kerran tehnyt ja epäonnistunut (juu, ilmeisesti mahdottomuus) ja nyt aion kokeilla uudelleen.
Onnea on olla tuollainen äiti <3 Hei, toivotaan parempaa polentan keitto tuuria 🙂
Ihan kohta lähden metsään etsimään kantarelleja. Toivottavasti löytyy (ainakin sit torilta!) – viime sienireissun saalis oli 3 litraa puolukoita :). Hyviä oli nekin! Polentaa en ole itse tehnyt koskaan, oiskohan aika kokeilla, kun polentasta tykkään.
Oi, ei hullumpi saalis sekään. Täälläkin on kohta aika lähteä puolukkametsään. Ämpäri olalle vie!
Ihanan herkullisen näköinen annos! Suunnittelin että huomenna lähdetään lasten kanssa metsälle kanttarelleja etsimään, jos nyt edes muutaman löytäisi.. 🙂
Kiitos Johanna! Toivotan “metsästysonnea” 🙂
Minä en ole onnistunut bongaamaan ainuttakaan kanttarellia lähimetsistä. Naapuri kehuskelee, että kyllä siellä on vaikka kuinka ja hänellä hyvät apajat. Heh, minä kadena kuuntelen ja haen omani torilta! Aivan upeat kuvat taas Sari<3
Tuo on kyllä rasittavaa 🙂 Täälläkin pitäisi olla vaikka minkämoisia apajia, mutta en minä sellaisiin ole törmännyt 🙂
Hiippailet perässä vakoillen. Se olisikin näky :D! Varsinkin jos jäisi kiinni.
Pahan pistit Merituuli 🙂 *nauraa ääneen*