Kirjoitin teille viime kesänä Korkeasaaresta ja Korkeasaaressa ruokailusta. Kannattaa siis kurkata noita postauksia, jos suunnittelet visiittiä Korkeasaareen.

Kesä ja Korkeasaari

Vaikka Korkesaari sijaitseekin vain pienen venematkan päässä Helsingin keskusta, on saarella aika melkeinpä kuin pysähtynyt ja siellä on aivan oma maailmansa. Kiva kesäloma- ja päiväretken kohde lapsiperheille.

The post Kesä ja Korkeasaari appeared first on Sweet Food O´Mine.

Mestarikokki-kirja

Osa teistä on ehkä seurannutkin kirjan syntyä Instagram tilillämme. Kirjaa on ollut valmistamassa myös meidän 3- vuotiaamme. Koska hän on muutenkin ollut innokas apulainen keittiössä, oli luontaista, että hän pääsi avustamaan reseptien valmistuksessa. Ajattelin luulin ensin, että tässä voi kestää hetken kauemmin ennen kuin materiaalit on kokattu, kun alamme yhdessä kokkailemaan ja leipomaan, mutta toisin kävi. Saimme muutamassa kuukaudessa, ihan rauhallisella tahdilla kirjan valmiiksi.

3- vuotiaskin osaa jo aika paljon ja sen ikäisen voi hyvin ottaa mukaan keittiöön. Jokaiselle löytyy varmasti oma tehtävänsä, osaamistasonsa suhteen. Maistelua, sekoittelua, viipalointia, tavaroiden nostamista esille ja vaikka mitä. Auttava käsi ja valvova silmä on tosin syytä olla lähettyvillä ainakin, jos on kyse pienistä ja muuten keittiössä hieman kokenemattomista kokeista.

Saimme myös vietettyä monta hauskaa hetkeä yhdessä keittiössä samalla, kun kirja syntyi melkein kuin itsestään.
Parasta antia oli tietysti kirjan lastenjuhlaosion suunnittelu ja toteutus, kun mietimme minkälaisia kakkuja ja leivonnaisia valmistamme.
Lastenjuhlat saivatkin kirjassa oman kattavan osionsa, sillä kyllä se niin vain on, että lastenjuhlat ovat ne parhaat juhlat.

Halusin kuitenkin valmistaa kirjaan sellaisia reseptejä, jotka innostavat myös vanhempia leipomaan. Mikään mestarikondiittori ei missään nimessä täydy olla, toteuttaakseen lastenjuhlien tarjottavat. Monestihan se on niin, että lapset arvostavat vaivan näköä ja itsestä ehkä ”ei niin täydellinen tekele” onkin lasten mielestä ihan superupea. Joten, yhtään valmiitakaan tuotteita väheksymättä  lastenjuhlien järjestäminen voi ollakin yllättävän helppoa ja leipomisenkaan ei tarvitse olla yhtään vaikeaa. Useimmat lastenjuhlien tarjottavat, kun voi valmistaa jo päivää ennen valmiiksi.

Mestarikokki kirjan reseptit on tarkoitettu ensimmäisiin omiin ja yhdessä kokkailuihin.
Kirjasta löytyy suosikkireseptit maistuviin arkiruokiin, herkullisiin jälkiruokiin sekä suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiin. Reseptejä voi myös yhdistellä ja muunnella.

Palataan kirjaan vielä lähemmin. Tosin ei tässä kauaa tarvitsekaan odotella, ennen kuin kirja putkahtaa painosta. Näillä näkymin sen olisi tarkoitus tulla kesäkuun puolessa välissä.

The post Mestarikokki-kirja appeared first on Sweet Food O´Mine.

Seuraava kirja kulkee nimellä Mestarikokki ja kirjan kuvaukset ja reseptien laadinta on alkanut. Tai no itse asiassa resepti on jo aika pitkälle valmiiksi laadittu. Nyt on jäljellä enää toteutus. Eli itse annosten valmistus, kuvaaminen, reseptien kirjoitus ja se kaikki muu joka siihen kuuluu.

Makeita herkkuja

Järjestyksessään tämä on sitten jo viides kirjani. Tai sanotaanko kuudes, sillä olinhan mukana valmistamassa tätä Makeita herkkuja kirjaa.
Parhaillaan olevan kirjan aihe on täysin poikkeava edellisistä.

Meren maku & Talven maku

Ensimmäiset kirjat, Meren ja Talven maku olivat aikamoisia opuksia. Niissä kokkailtiin meren ja luonnon antimista konstailematonta kotiruokaa. Kirjan reseptein syntyy yksinkertaista ja satokaudenmukaista ruokaa, joka maistuu taatusti koko perheelle.

Suuri Suomalainen Grillikirja

Suuressa Suomalaisessa Grillikirjassa siirrettiin keittiö pihalle ja grillattiin sydämen kyllyydestä. Tuhti tietopaketti on loppuunmyyty ja painokoneet laulavat tällä hetkellä uutta suurpainosta, lehtipisteisiin. Vink vink! Ja jos mielit alkuperäistä opusta, niin laita minulle viestiä. Jokunen on vielä täällä kotivarastossa.

Superherkut

Syys-talvella taas ilmestyi Superherkut kirja, jonka nimi kertonee kaiken. Superherkut ovat ruokia ja leivonnaisia jotka kutkuttavat makunystyröitä. Superherkut jotka saavat suun kostumaan ja käden hamuilemaan vielä toista annosta. Superherkut on vastaisku kaikelle -ton ruoalle ja dieeteille. Häpeilemätön herkkukirja.

Mestarikokki

Mutta siis tähän uuteen tulokkaaseen. Loppukesällä ilmestyvästä kirjasta on tarkoitus löytyä tuttuun tapaan hyvää syötävää. Siinä päästetään lapset keittiöön ja tehdään yhdessä syötävää! Ruoanlaiton ei tarvitse olla, eikä se saakaan olla liian vaikeaa. Nuorempi(kin) kokki tarvitsee onnistumisen iloa. Kirjan herkkujen valmistamiseen ei ole ikärajaa. Kaikki osaavat kokata ja leipoa, omien taitojensa mukaan. Mikä tärkeintä, kirjan herkut maistuvat myös lapsille. Uskon, että värikkäät ja maistuvat ruoat ja leivonnaiset saavat pikkuväen ihastumaan. Kaikki kirjan reseptit testataan ja maistetaan meidän oman mestarikokkimme toimesta.

Pysykää menossa mukana, sillä lisää on luvassa.

The post Vauvauutisia appeared first on Sweet Food O´Mine.

Kirjassa kokkaillaan keväisiä ja kesäisiä herkkuja. Kirjasta löytyy runsaasti kasvisreseptejä. Unohtamatta tietenkään kala, kana ja liharuokia. Jälkiruoalle ja leivonnaisille on varattu niin ikään omat osionsa. Lisäksi juomat, sokerit, suolat ja öljyt sekä voit ja levitteet on mahdutettu mukaan tähän tuhtiin keittokirjaan, josta löytyy reseptejä ja tarinoita 352 sivun verran.

Kirja ei nimestään huolimatta ole kalakirja, vaikka löytyy sieltä niitäkin. Meren maku-nimi tulee siitä, koska kirja on kirjoitettu täällä Myrskylahdella, missä kotimme sijaitsee. Meren ja luonnon antimista valmistetaan konstailematonta kotiruokaa. Yksinkertaisista ja satokaudenmukaisista raaka-aineista tehdään maukasta nautittavaa, joka maistuu koko perheelle.

Mukaan mahtuu monta perittyä reseptiä, jotka ovat hioutuneet vuosien saatossa kuin kivet meressä.

Kirjassa yhdistyvät kodikas lapsiperheenarki ruokineen ja kaikkea kehystää suuri ja alati vaihteleva meri.

Meren maku kirjan voi tilata esimerkiksi Adlibriksesta.

The post Meren maku-kirja tuo kevään appeared first on Sweet Food O´Mine.

Pyydän heti alkuun anteeksi, hieman epätavallista otsikkoa. Mutta malttakaa tarinan loppuun hyvät lukijat, jotta ymmärrätte otsikoinnin. Aloittakaamme tämä epätavallinen ja hieman pidempi tarinamme, jotta tiedätte mistä puhun.

Olo on kuin olisin juuri kotiutunut hirveältä festarireissulta jostain suistomailta. Hiukset haisevat (lukuisista pesuyrityksistä huolimatta) siltä kuin joku olisi suoraan sanottuna laskenut alleen ja oksentanut perään. Ja vielä sen perään pyörinyt mutaisessa maassa ja saanut hiivatulehduksen hiuspohjaan.

Takana on viisi päivää Dubain lomaa Jumeirah Beach hotellissa. Loman ensimmäisen osan luitkin jo varmaan tästä.
Mutta tarina siis jatkuu ja tässä  Dubain loma osa 2, olkaa hyvät.

Mihinkäs me jäimmekään. Ai niin, tukkani siis haisee kuin pahemmankin sekoiluviikonlopun jäljiltä. Jos lempinimeni olisi siis Pultsari-Jarska.
Mutta, jotta tietäisitte miksi se haisee, on meidän peruutettava tarinassamme hieman taaksepäin.

Dubain loma osa 1, Sofitel Dubai Palm resort & spassa on ohi. Laukut ja perhe on pakattu taksiin jotta voimme siirtyä mantereen puolelle aloittamaan loman toista osaa.

Dubain loma osa 2

Olemme varanneet loman viimeisiksi viideksi päiväksi kaksi hotellihuonetta Jumeirah Beach Hotellista, mikä on meille aivan uusi paikka. (Yhteen huoneeseen ei mahtunut koko perhe, joten meidän oli otettava kaksi huonetta.) Kun soitimme ja varasimme huoneita, niin varta vasten varmistimme, että huoneet ihan taatusti ovat ns. connecting huoneita. Yes, sir, ne ovat.
Hotelli oli aivan liian kallis lompakollemme, mutta halusimme yllättää lapset. Hotellin vierestä nimittäin löytyy meillekin tuttu Wild Wadi vesipuisto. Hotellin asukkaille sisäänpääsy on maksuton. Jos googlailette noiden Dubain vesipuistojen hintoja, niin huomaatte, että hinnat ovat naurettavan kalliita ja niillä hinnoilla ei viisihenkinen perhe montaa kertaa (edes kertaa) halua maksaa sisään. Joten vaakakupissa painoi vesipuisto, muiden matkaajien kokemukset ja perhehotellin maine.

Taksi kaartoi siis Jumeirah Beach hotellin pihaan ja lähdimme kirjautumaan sisään hotelliin.
Toinen huoneenne ei vielä ole valmis, sir, ilmoittaa vastaanottovirkailija. Huom! Kello on jo kolme, jolloin meidän kuuluisi saada huoneet. No ei se mitään, ajattelemme, kunnes meille selviää, että huoneet eivät ole connecting-huoneita. Aikamme siinä intettyämme, että meille on sellaiset huoneet varattu, ilmoittaa flegmaattinen virkailija, että heidän myyntitiiminsä ei voi sellaista asiaa luvata. Ihme juttu sanomme, sillä juuri niin meille on luvattu.

Poikien huone on toki samassa kerroksessa, mutta kaukana meidän huoneestamme. Vaikka kuinka yritämme, emme saa flegmaattiseen rouvaan eloa. Hän vaan toistelee no, sir`ä.
Kun emme muuta voi, niin otamme avaimen ja painelemme huoneeseen. Ajattelemme, että tuon tyypin kanssa on turha yrittää puhua.

Mietitte ehkä, miksi tehdä asiasta isoa numeroa? Minusta vaan on todella törkeää, jos olemme varta vasten kysyneet huoneita joita yhdistää ovi ja se meille on luvattu, emme sitä saa. Ja kaiken lisäksi, jos hotellin myyntipuoli ei sellaista kuulemma voi luvata.

Managerin manageri

No kuten yleensäkin, on täälläkin johtajia managereita. Soitamme siis front desk managerille ja selvittelemme voisimmeko saada huoneet, jotka meille on luvattu. Vastaanotto on todella, todella tympeä ja taas saamme kuulla no sir`ä.

Mainitsinko jo, että huone johon pääsimme on todella aikansa elänyt, pölyinen ja likainen. Sekään ei tee asiaa paremmaksi, ja sappeni alkaa kiehua.
Otamme selvää hotellin TJ:n meiliosoitteesta ja laitamme hänelle viestiä. Ihan hyvässä hengessä siis ihmettelemme miten heidän myyntiyksikkönsä voi luvata yhtä ja toiset sanoo toista.
Puemme päälle ja ajattelemme lähteä katsastamaan hotellia, kun puhelin soi. Siellä soittaa front desk managerin manageri. Sorry, sir väärinkäsityksestä. Voisitteko tulla kanssamme katsastamaan uutta majoitusratkaisua. Joten puemme kengät jalkaan ja alas aulaan siis. Pian meidät ottaa vastaan herra tummassa puvussa, käsipitkällä. Vanavedessä kulkee ilmeisesti hänen assistenttinsa.

Haiseeko täällä?

Meidät ohjataan pitkää tunnelia pitkin kohti hotellin huoneistoja. Pian tunneliin pamahtaa kaksi tyyppiä lisää, jotka esittäytyvät joiksikin henkilöiksi hotellin johtoportaassa.
Meidät viedään katsomaan kahden makuuhuoneen huoneistoa, josta löytyy kaksi makuuhuonetta, olohuone, kylpyhuone ja pieni keittiö/eteinen. Heti kun huoneiston ovi aukeaa, ihmettelen kovaa hajua joka tulvahtaa vastaan.

Huoneisto on yhtä masentavan tunkkainen kuin hotellihuone, mutta ainakin makuuhuoneet ovat siinä yhdistettynä, joten voimme koko perhe olla yhdessä.
Emme voi muuta kuin kiittää ja ottaa vastaan huoneiston avaimet. Kipitämme siis hakemaan tavaramme ja valmistaudumme muuttoon.

Tulemme uudestaan huoneistoon. Huoneisto haisee kuin lakkaamo. Hirvittävä päänsärky iskee heti päälle. Jonkunlainen maalin tai lakan yhdistelmä täyttää koko huoneiston ja kiiruhdamme aukaisemaan ovia jotta saamme tuuletettua. Tuulettelemme aikamme ja pian huomaamme, että ensimmäinen päivä hotellissa on jo lopuillaan ja saamme kohta käydä yöpuulle.

Vielä pitäisi tosin käydä keskustelemassa aamupalapaketista, joka meille luvattiin tiettyyn hintaan. Nyt paikan päällä selviää, että hinta on 60 € per henkilö aamupalalta per yö. Laskeskelen nopeasti summan kertaa henkilöt kertaa aamut ja pudistan päätäni.

Meillähän on nyt se haiseva huoneisto, josta löytyy ainakin jääkaappi. Joten kauppaan siis käy tiemme täälläkin ja aamiaistarvikkeiden ostoon.
Seuraavana aamuna huomaamme, että keittiön varustuksiin ei kuulu astiota, muuta kuin kaksi kahvikuppia. Lapset syövät siis muronsa niistä ensin ja me keitämme vasta sen jälkeen kahvit.

Tiskiharjaa tai muuta pesuvälinettä ei ole, vaan tiskit pestään käsin. Tämäkin ilmeisen yleinen tapa, sillä eräänä päivänä yllätin siivoojaankin tiskaamassa käsillä mukeja.

Jos jotain positiivista pitäisi sanoa tästä ylihintaisesta hotellista on se, että se sijaitsee näppärällä paikalla, Jumeirah Beachilla. Mall of the Emiratesiin on noin 10 minuutin taksimatka. Madinatiin pääsee hotellin bugeilla ja onhan Burj Al Arab aika komeaa katseltavaa.

Mutta, sen me päätämme yksintein, että tänne emme tule enää takaisin. Jumeirah Beach hotellia ei voi samana päivänä edes verrata muihin Jumeirah ryhmän hotelleihin ja huoneistoihin. Hirvittävä pettymys.

Mutta hypätkäämme taas muutama päivä eteenpäin.

Aamujoogaa ja lisää omituisia hajuja

Loman viimeisenä aamuna aloitan aamun muutamalla joogaliikkeellä, kuten tavallista. Ensimmäisen aurinkotervehdyksen jälkeen on oikein uudestaan kumarruttava ja haisteltava. Mikä tuo hirvittävä lemu on, ajattelen.
Voikohan se olla se eilisillan meksikolainen ruoka, joka pukkaa ulos, mietin.

Tässä kohtaa on mainittava, että aamujooga ei saanut takapäätä löystymään, että hajun sieltä lähteestä voimme jo heti unohtaa.
Mies nousee ylös aamupalalle ja käsken hänen haistamaan ihoani. Haisenko minä?, kysyn.
Mies nyrpistää nenäänsä ja katsoo sillä tavoin kuin edessään seisoisi se Pultsari-Jarska, kakat housuissa.

Itseäni alkaa jo hiukan oksettaa tuo haju. Ja epätietoisuus siitä miksi haisen. Nostelen käsiä, haistelen kainaloita ja ihoa. Riisunpa jopa housuni ja tarkistan etten ole istunut mihinkään epäilyttävään.

Muutaman tunnin kuluttua, kun olemme lähdössä kohti lentokenttää, aukaisen hiukset nutturalta ja harjaan ne läpi. Hiuksista tuulahtaa järkyttävä lemu, joka vie melkein jalat alta. Ne olivat siis hiukset jotka haisivat.

Ajattelen, että pesen kädet hiusten harjauksen jälkeen, koska suihkuun ei enää ole aikaa ennen lentokentälle lähtöä.
Kraana päälle ja katselen hetken kun tumman keltainen vesi valuu valkoiseen lavuaarin pohjaan. Mitä hittoa, ajattelen..
Sitten päässä alkaa raksuttaa 1+1=2
Keltainen vesi, nuuhkaisu lähempää ja nenän täyttää sama mädän kananmunan lemu, joka asunnon keittiön lavuaarista on noussut nyt pari päivää.

Ilmeisesti en ole huomannut sitä hajua ja väriä suihkussa, kunnes nyt. Ja kaiken lisäksi minulla on ollut melkein koko loman tukkoinen nenä, joka nyt loman viimeisinä päivinä on alkanut helpottaa, joten en ehkä senkään takia ole aiemmin huomannut mitään.

Olimme molemmat reagoineet mieheni kanssa keltaiseen veteen kylpyhuoneen lavuaarissa, mutta emme sen kummemmin ajatelleet asiaa. Olemme hiukan todella pettyneitä loman viimeisiin päiviin, sillä käytimme mielestämme aivan liian suuren summan tähän hotelliin, kun vertaa mitä summalla saimme.

Mutta, tarinamme jatkuu vielä hiukan. Siirtykäämme siis lentokentälle.

Terveisiä perseestä

Dubain lentokenttä on aina ollut kuumottava paikka. Ehkäpä olettekin lukeneet siitä tyypistä jolta löytyi unikonsiemen kengän pohjasta ja kärrättiin vankilaan.
Siemeniä tai muutakaan epäilyttävää ei minun kengistäni pitäisi löytyä, mutta tiukkailmeiset maahantulotyypit ovat aina saaneet oloni vaivautuneeksi.
Kaksi kinastelevaa teiniä, yksi viidakon Ykää muistuttuva kolme vuotias villilapsi, siellä täällä matkalaukkujen päällä pomppimassa ja paskalle lemuava letti. Hiki alkoi vähemmästäkin nousta pintaan.
Olimme päässeet koko härdellistä jo läpi ja suuntasimme kohti lähtöporttia, kun sain kumartua ja alkaa rauhoittelemaan villiämme.
KRÄÄTS-ääni repi ilmaa heti, kun kumarruin alaspäin. Persehän siinä repesi, housut siis. Eikä nyt puhuta mistään pienestä ja huomaamattomasta reiästä, vaan koko se hemmetin persettä halkova sauma ratkesi.

Mieheni ilme, kun näki takamukseni

Kello kävi siihen malliin, että lähtöportilla oli jo koko Suomi-kööri odottamassa. Voi perseen suti mietin, miehen hekotellessa vieressä. Silloin muistin, että olin pakannut käsimatkatavaroihin legginsit kalsarit, jos Suomessa olisi kylmä, kun tulemme lentokentälle.
Päällä oli tietysti lyhyt toppi ja se ei peittänyt kunnolla takamusta, vaan näytin niin juntille kuin vain voitte kuvitella, astellessani portille ylisuurissa legginseissä kalsareissa ja lyhyessä topissa.

Tosin tätä ”tyylivirhettä” ei kukaan edes näyttänyt huomaavan. Ei vaikka hermostuneesti revinkin toppiani koko ajan alaspäin.

Tämä epäonnen tarina saa vielä pisteen i:n päälle, jos odotatte hetken, että siirrymme itse lennolle.

Pääsimme paikoillemme koneessa, kun käytävää eteenpäin askeltaa huonokuntoisen näköinen mies. Kohdallamme hän köhähtää ja haukkuu yskimään ja räkimään. Hän kurluttaa räkää kurkussaan ylös ja alas, aivan kuin siellä olisi joku räkäjojo, joka odottaa päästäkseen lennähtämään ulos. Kohta tunnen, kun joku repii istuintani ja röjähtää taakseni ja räjähtää yskimään.

Tunnen kuinka kroppani kiristyy ja tiedän, että kotia on pitkä matka. Aivan liian pitkä matka.

Kuvat

via GIPHY

The post Terveisiä perseestä appeared first on Sweet Food O´Mine.

Dubain hotelleista

Dubai on lähellä, siellä riittää kiinnostavaa tekemistä koko perheelle ja sää on suhteellisen hyvä. ( Joka ei tällä kertaa sitten näyttänytkään parhaita puoliaan. )
Hotellien hinnat ovat kallistuneet hurjasti vuosien aikana. Hotellitarjonnasta ei tosin ole pulaa, sillä niitä on viime vuosien aikana noussut Dubain katukuvaan enemmän kuin sieniä sateella.
Nyt kun lähdimme tällaiselle extempore matkalle, ei  hotellien hinnat olleet sieltä halvimmasta päästä ja tarjontaakin oli hyvin niukasti.

Lapset toivoivat että olisimme menneet Atlantis The Palmiin, mutta siihen ei kukkaron nyörit millään auenneet riittävästi. Ongelmana monessa Dubain hotellissa on se, että meitä on viisi henkilöä. Kaksi vanhinta on yli 12 vuotiaita ja heidät lasketaan aikuisiksi. Tämä taas tarkoittaa monessa paikassa kahta huonetta.
Atlantis ei tällä kertaa tullut kyseeseen, vaikkakin sen mahtava vesipuisto houkutteli.

Atlantis The Palm sijaitsee Palm Jumeirahilla, eli sillä kuululla palmusaarella. Paikka on itsessään jo elämys, mutta näkymät palmusaarelta kohti Dubai Marinaa on henkeäsalpaavan upeat.

Sofitel Dubai The Palm resort & spa

Googlailtuani ja etsittyäni aikani parhaimpia tarjouksia, löysin Palm Jumeirahilta, vain parin kilometrin päästä Atlantiksesta huoneistohotellin. Älä anna nimen hämätä. Taattuun Dubai tyyliin ei kyse ole mistään tavallisesta huoneistohotellista. Hinta oli kuitenkin reilusti yli puolet halvempi mitä Atlantiksen ja ajattelimme, että testataanpa nyt sitten tuo paikka tällä kertaa.
Sofitel Dubai The Palm luxury apartments nimellä kulkeva huonistohotelli on osa Sofitel Dubai The Palm resort &spa kompleksia ja se houkutteli jo sen takia, että asunnoissa oli keittiöt ja pesukoneet. Laskeskelin, että aamupalan voisi tehdä itse ja ostaa välipalatkin valmiiksi. Ja kolmen ( neljän ) pojan kanssa matkustaessa ei pyykkikonekaan ole pahitteeksi. Ei lomavaatteita tarvitse pakata mukaan joka päivälle. Kompleksiin kuuluu siis myös hotelliosa ja kuten nimessäkin jo kerrotaan, on kyse spa-hotellista.

Asunnot olivat hyvinkin tilavia ja reilusti yli 100 neliöisiä. Meille vanhemmille oma makuuhuone ja nuorin nukkui meidän keskellämme. Sänky oli 180 cm joten kyllä siihen kolme mahtui vaivaten. Meille tarjottiin mahdollisuutta myös erilliseen sänkyyn, jonka me sitten loppuloman ajaksi otimmekin huoneeseemme.
Kahdelle vanhemmalle oli oma makuuhuone omalla wc/kylpy- ja vaatehuoneella.

Lisäksi huoneistosta löytyi tilava keittiö ruokailu- ja oleskelutiloineen. Suuri kylpyhuone, erillinen suihku ja wc tilat.
Parvekkeemme oli juuri niin kuin toivoimme, kohti palmusaarta eli Dubain Marina aluetta kohden.

Huoneistot olivat kauniisti sisutettuja, polyneesialaisittain. Yleiset tilat olivat raikkaita ja allasalueet rauhaisia, melkeinpä jo liiaksikin.

Alueelta löytyi ainakin kuusi erilaista allasta joissa polskia. Ravintoloita oli riittävästi, jos hotellin alueelle olisi halunnut jäädä. Ja mikä parasta, asuntomme alapuolella oli pieni minimarket, josta sai ostettua niin ruoka kuin apteekkitarvikkeitakin.

Alueelta löytyi tekemista, niin rannalta, kids clubista ja tietenkin altailta. Ja jos rahaa riittää, niin kauneudenhoitopalvelujakin on tarjolla aina kampaajista kauneushoitoihin. Hotelli tarjosi lisäksi kuljetukset muutaman kerran päivässä Dubai Mallille, Mall of The Emiratesiin ja Atlantis The Palmiin. Otimme hotellibussin ja ajelimme Atlantikseen syömään ja kävelimme kaunista Boardwalkia takaisin asunnollemme.

Meidän ensimmäisen asuntomme kylpyamme vuoti ja kun mainitsimme asiasta, meidät siirrettiin uuteen asuntoon ylimpään kerrokseen. Näkymät olivat vieläkin huikaisevammat, koska asunnon parveke kiersi niin palmusaarelle, että merelle päin.

Saimme vielä hyvityksenä aamupalat ravintolassa viimeisille lomapäiville ja illallisen valitsemaamme hotellin ravintolaan. Joten palvelu oli todella hyvää, voimme vain kiittää ja suositella paikkaa.

Vietimme siis loman ensimmäisen viikon Sofitel Dubai The Palmilla ja siirryimme loman loppupäiviksi Jumeirah Beachille toiseen hotelliin. Mutta se on jo oma postauksena. Siellä ei kaikki sitten sujunutkaan kommelluksitta. Palataan siihen pian.

Lue loman toinen osa >tästä<

TallennaTallenna

The post Sofitel Dubai The Palm resort & spa appeared first on Sweet Food O´Mine.

Ja ei pelkästään työ, joka tuntui hukkaan heitetyltä, vaan muukin aika. Jos muistatte, niin aloin kirjoittaa blogia, kun odotin nuorimmaistamme.
Pidin blogia kuin neljäntenä lapsenani. Kun palasin synnytysosastolta kotia, oli tarkoitukseni pitää taukoa, mutta niinpä huomasinkin, että bloggaaminen oli vienyt mennessään ja jatkoin heti samaan malliin.
Pian sen peräänhän sain soiton kustantamolta ja sillä tiellä ollaan edelleen. Mahtuihan tähänkin vuoteen kaksi keittokirjaa, Suuri Suomalainen Grillikirja ja Superherkut.

Mutta se aika, jonka jouduin laittamaan sivujen uudelleen rakentamiseen ja kasvuun on ollut poissa perheeltä. En oikeastaan jaksa edes kirjoittaa sen enempää aiheesta, sillä se saa pahalle päälle vielä tänäkin päivänä.

Voin myös sanoa sen, että muutama ihminen on vuoden aikana näyttänyt todellisen luonteensa. Ja näiden paljastusten myötä on omakin elämä siis heittänyt härän pyllyä.

Vuosi piti sisällään myös loputtomalta tuntuvia päiviä vesivahinkoja selvitellessä ja niiden remontointien keskellä elämistä.
Meillä on tosiaan ollut kuluneen vuoden aikana 6 vesivahinkoa, johtuen väärin asennetuista ilmalämpöpumpuista ja yhdestä rikkinäisestä jääkaapista.
Meillä on melkeinpä asunut, jo tutuksi tullut työmies, koko vuoden ( enemmän tai vähemmän. )
Tälläkin hetkellä odottelemme että lvi-asentaja saa selvitettyä asiat oman vakuutusyhtiön kanssa ja pääsemme korjaamaan viimeistä vesivahinkoa ja aloittamaan mittavat korjaustyöt.
Seuraavana sen perään, on aika aloittaa lattian korjaustyöt niin sisällä, että ulkona. Koska voitteko uskoa, lattian laittaja oli tilannut väärää betonia, kun rakensimme tämän uuden osan talosta. Hän oli onnistunut tilaamaan sisäbetonia ulos terassinlattiaan ja näky on sen mukaista. Sisällä lattia taas halkeilee ja paloja murenee. Korjaustöitä olemme tässä vaatineet jo kaksi vuotta ja nyt keväällä on siis sen aika.

Tämä vuosi myös alkoi kaikenmoisella terveysrempalla ja alkuvuosi juostiin ahkerasti lääkärissä. Loppuvuosi on kulunut enemmän tai vähemmän fysioterapeutilla ja naprapaatilla kyläillessä.

Kenkiäkin on kulutettu vuoden aikana aikalailla, sillä pelkästään lenkkeillessä on kilometrejä kertynyt tänä vuonna huimat yli 2000 km.

Montaa vapaapäivää ei meidän vuoteen kuulunut. Ehdimme lasten kanssa käydä kesäloman aluksi Korkeasaaressa. Ja pakon edessä jouduin ”lomailemaan” nyt jouluviikon, kun sairastuin.

Koko vuosi on siis painettu töitä niska limassa. Montaa vapaahetkeä ei tänä vuonna ollut. Ihan liian vähän aikaa tuli vietettyä perheen kesken. Minnekään ei ehditty ja päästy.

Näin, kun vuotta tarkastelee kokonaisuutena, niin se tuntuu yhdelle paksulle puurolle. Vesivahingot ja työ nousevat eniten mieleen. Kaikki tärkeä puuttuu. Eli hiukan surullisissa merkeissä mietin kulunutta vuotta. Toivoin, että nämä turhat ”työt”, eli vahinkojen korjaukset olisimme ehtineet saada valmiiksi jo tämän vuoden puolella, että olisimme päässeet uudella energialla ja puhtain lehdin uudelle vuodelle.

Tänään vietimme rakkaan ukkini 90 vuotis syntymäpäivää. ”Aika rientää”, huokaisi ukki.
Niin se tosiaan rientää, mietin. Aika harppaa eteenpäin isoin askelin ja monesti sen mukana ei meinaa pysyä. Aika ei odota meitä. Meidän on elettävä hetkessä, sillä muutahan meillä ei ole.
Ja se mielessä, toivon, että vuosi 2017 on meille armollinen.

The post Kulunut vuosi appeared first on Sweet Food O´Mine.

Nyt se on ilmestynyt, nimittäin Viiniopas 2017.

Viinioppaista ja Ilta-Sanomien lauantain viinisivusta tuttu, Pekka Suorsa on koonnut kirjaan arvioin ja kuvin, mikä viini on hintansa arvoinen Alkon myymälässä.

Viinit arvioidaan selkeästi 100 pisteen asteikolla. Kirja on lisäksi järjestetty Alkon hinnaston mukaan, ja käyttö on helppoa nimihakemiston ansiosta.

Lisäksi kirjan lopusta löytyy näppärä ruokasuositukset osio, jossa annetaan täsmäsuositukset suosituimmille raaka-aineille ja ruokalajeille. Mukana on eri hintaluokkien parhaimmistoa.

Suosittelen kirjaa kaikille viininystäville. 

Viiniopas 2017
kirjan kuvaus:

Kaikki Alkon viinit – arviot yli 2000 viinistä.Vuoden 2017 -painoksessa runsaasti lisää tietoa viinien ja ruokien yhteensovittamisesta! Ilta-Sanomien lauantain viinisivulta tutun kirjoittajan Pekka Suorsan Viiniopas 2017 kertoo, mikä viini on hintansa arvoinen Alkon myymälässä. Suositeltavat viinit on varustettu etikettikuvin.Jo 14. kerran ilmestyvä viininharrastajan vuosikirja sisältää nyt täsmäsuositukset tärkeimmille ruokalajeille kolmessa eri hintaluokassa. Myös viinin nimeen perustuva hakemisto helpottaa arvioiden etsimistä entisestään.Viinit arvioidaan entiseen tapaan kansainvälisesti käytetyimmän ja selkeän 100 pisteen taulukon mukaan.Pekka Suorsa on pitänyt viikoittaista viinipalstaa eri medioissa vuodesta 1988.

Viiniopas 2017

Pekka Suorsa

Readme 2016

Kirja saatu arvostelukappaleena

The post Viiniopas 2017 appeared first on Sweet Food O´Mine.

Lämmittävät pataruoat pitävät mielen iloisena ja vatsat pinkeinä.
Lisää kuivakakureseptejä onkin taas vuorossa. Nyt paistetaan mummun ohjeella rusinakakkua. Senkin voi leipoa hyvissä ajoin jo pakkaseen, jouluvieraita odottelemaan.
Pimeät viikonlopun aamut kaipaavat vastapainoksi kynttilöitä, koko perheen yhdessä oloa ja hyvää aamupalaa.
Aamupalaa nautitaan pidemmän kaavan mukaan niin suolaisin, että makein herkuin.
Meillä on muodostunut melkeinpä jo tavaksi se, että jos nautimme aamupalaa pidemmällä kaavalla, että pöydästä löytyy aamiaiskakkua tai sokeri-kanelikuorrutteisia ranskalaisia muffinseja ja lapset vaativat milkshakea tai smoothieta.
Lätyt ovat myös tietysti aina toivottu herkku, samoin huevos rancherokset. Olipa menu mikä tahansa, niin pääasia on, että aamu aloitetaan ilman kiirettä.

Tänä aamuna meillä herkuteltiin tällä tavoin. Pöydästä löytyi niin nutella-croissanteja, Cinnaboneja, Cuban Slidereita, maustamatonta jogurttia omenapaistoksella ja paljon muuta. Osa resepteista päätynee pian myös tänne teidän iloksi.

Seuraavalla viikolla on luvassa mm. seuraavia:

Maanantaina herkutellaan kaniragulla.

Tiistaina haudutellaan chilipataa. Chilipata on törkeän hyvää sellaisenaan, mutta ei pahastu yhtään vaikka lämmität sen uudelleen seuraavana päivänä. Täytä tortillat, sekoita lempipastasi joukkoon taikka keitä seuraksi polentaa.

Keskiviikkona keitetään glögiä ja fiilistellään lähestyvää joulua.

Torstaina leivotaan viikonlopuksi rusinakakkua.

Perjantaina jatketaan glögien parissa. Tällä kertaa valmistellaan Tanskalaista jouluglögiä.

Lauantain aamu aloitetaan herkullisilla tortillakupeilla. Jos tortillakuppeja jostain syytä jää yli, maistuvat ne mainiosti vielä iltanaposteltavana.

Viikon reseptiksi valikoitui tälle viikolle: Karjalanpiirakat

Suosittelemme kokeilemaan: Täytetyt Bataatit

Nähdään taas ensi viikolla!

The post Viikko 47 appeared first on Sweet Food O´Mine.

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukset osoittavat, että yhdessäoloon käytetty aika perheen ulkopuolella on vähentynyt tasaisesti jo pitkän aikaa. Tuore tutkimus vahvistaa aiempia käsityksiä. Suuri osa suomalaisista näyttää kyläilevän vain ”jouluna ja juhannuksena”.

Tilastokeskuksen tutkimuksiin on uskomista, sillä joulua kohden mennessä on kyläily aina itsestäänselvyys. Yleensä loppuvuodelle ajoittuu hieman harvinaisemmat vierailut. Tahdotaan muistaa ja osoittaa, että vierailulle mennessä on ajateltu toista ja otetaan mukaan yleensä pieni lahja.

Ja mikäpä on sen mukavampaa kuin saada antaa jotain ajatuksella hankittua. Erilaiset leivonnaiset on yleensä aina varma hankinta. Leivonnaiselle, esimerkiksi tälle hedelmä-pähkinäleivälle sopii mukaan viemisiksi viini.  Tai kasaa kokoon pieni herkkukori kekseineen ja juustoineen.

Me veimme äskettäin kyläilemään mennessä mukanamme Baron de Ley Reservan ja sen seuraksi sopivaa Manchego juustoa.
Olin leiponut mukaan viemisiksi myös Hedelmä-pähkinäleipää.

Täydellinen kombo, meidän kaikkien mielestä. Manchego ja Baron de Ley Reserva olivat kuin tehdyt toisilleen.

Syötävät ja juotavat lahjat

Baron de Ley Reserva pukeutuu nyt kauniisiin kääreisiin ja on jo sellaisenaan upea vietävä, mutta kun pakkaat seuraksi Manchego juustoa ja hedelmä-pähkinäleipää on vietävä vieläkin upeampi.

Tarina
Baron de Ley Reserva on valmistettu valikoiduista vuonna 1985 istutetuista Mendavian tarhan Tempranillo-rypäleistä. Viini on kypsynyt amerikkalaisissa tammitynnyreissä 20 kuukauden ajan. Tämän jälkeen viiniä on kypsytetty pulloissa vielä kaksi vuotta ennen myyntiä. Baron de Ley Reserva on modernin tyylin Riojalainen, jossa hedelmäisyys, hapokkuus ja samettisen kypsät tanniinit ovat tasapainossa. Vuonna 2015 Brittiläinen Decanter-lehti valitsi Baron de Ley Reservan Rioja-vertailunsa parhaaksi viiniksi antaen sille huikeat 95+ pistettä!

Lue tästä lisää viinistä.

Yhteistyössä
Viikonviini

Alkoholia koskeva kommentointi on kielletty Valviran alkoholimainontaa koskevan ohjeistuksen mukaisesti.

Alkoholia koskevat kommentit poistetaan.

TallennaTallenna

The post Syötävät ja juotavat lahjat appeared first on Sweet Food O´Mine.