Täytyy myöntää, ettei kirjoja kertynyt tänä vuonna luettavaksi aivan niin paljon kuin olisin toivonut. Työt, omat kirjaprojektit, opinnot ja muu arki ovat pitäneet sen verran kiireisinä, että lukemiselle on ollut välillä vaikea löytää aikaa.

Muutaman tämän vuoden kirjauutuuden ehdin kuitenkin lukea ja niiden lisäksi innostuin tutustumaan jo aiemmin ilmestyneisiin teoksiin. Lukulistani oli tänä vuonna melkoinen sekoitus jännityskirjallisuutta, tosielämän tarinoita, historiaa, uskontotiedettä ja vähän erikoisempiakin aiheita.

Siis varsin tavallista, kevyttä iltalukemista. Ainakin minun mittapuullani.

Kokosin tähän postaukseen omia lukusuosikkejani sekä kirjoja, joita suosittelen lämpimästi joululahjaksi. Mukana on myös muutama oma teokseni, joista voi löytyä sopiva lahja ruoanlaitosta, leivonnasta tai joulun perinteistä kiinnostuneelle.

Vuoden 2026 lukusuosikit – kirjoja, jotka jäivät mieleen

Kari Hautamäki – Tänne minäkin kuolen

Kari Hautamäen Tänne minäkin kuolen oli yksi tämän vuoden mieleenpainuvimmista kotimaisista kirjauutuuksista.

Olen lukenut Karin aikaisemmatkin kirjat, joten tiesin jo suunnilleen, mitä odottaa. Mustaa huumoria, toinen toistaan uskomattomampia tilanteita ja ihmiskohtaloita, joiden äärellä ei aina tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä. Useimmiten kai vähän molempia.

Tällä kertaa tapahtumapaikkana ovat Pohjois-Ruotsin ja Norjan maisemat, joissa ensihoitajan työ vie välillä melkoisiin tilanteisiin.

Karin vahvuus on mielestäni siinä, ettei hän yritä tehdä tarinoistaan sen ihmeellisempiä kuin ne ovat. Hän kertoo asiat suoraan, välillä hyvinkin roisisti, eikä silottele elämän nurjia puolia. Ja juuri siksi teksti toimii.

Pidän myös siitä, ettei huumori peitä alleen tarinoiden vakavampaa puolta. Kaiken kohelluksen keskellä tulee vastaan hetkiä, jotka muistuttavat siitä, kuinka arvaamatonta elämä on ja miten monenlaisia tarinoita tavallisten ihmisten elämään mahtuu.

Välillä vastaan tulee niin uskomattomia tilanteita, ettei niitä olisi osannut kukaan keksiä edes vilkkaimmalla mielikuvituksella.

Hyvä jatko Karin aikaisemmille kirjoille ja ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos tosielämän tarinat ja musta huumori uppoavat.

Kirjoitin teoksesta aikaisemmin:

Kari Hautamäki, Tänne minäkin kuolen

Ruth Ware – Nainen huoneessa 11

Ruth Ware kuuluu kirjailijoihin, joiden kirjoihin tartun mielelläni silloin, kun tekee mieli uppoutua kunnolliseen psykologiseen jännitykseen.Tammikuussa 2026 ilmestynyt Nainen huoneessa 11 jatkaa Nainen hytissä 10 -kirjasta tutun toimittaja Lo Blacklockin tarinaa.

Tällä kertaa tapahtumat saavat alkunsa sveitsiläisen luksushotellin avajaisista. Lo saapuu paikalle toivoen saavansa haastattelun hotellin salaperäiseltä omistajalta, mutta pian hän joutuu keskelle tapahtumia, joissa kaikki ei ole lainkaan sitä, miltä aluksi näyttää.

Ruth Waren kirjoissa pidän erityisesti niiden tunnelmasta. Jännitys rakentuu vähitellen ja lukijana huomaa epäilevänsä vuorotellen lähes jokaista henkilöä.

Nainen huoneessa 11 on hyvä lahjavinkki psykologisten trillereiden ystävälle, etenkin jos aikaisempi Lo Blacklockin tarina on jo tuttu.

Sebastian Fitzek – psykologista jännitystä parhaimmillaan

Jos kaipaan lukemista, jossa mikään ei ole aivan varmaa ja tarina saa jatkuvasti epäilemään omia päätelmiään, Sebastian Fitzekin kirjat ovat erinomainen valinta.

Fitzek on tunnettu psykologisista trillereistään, joissa ihmismielen synkät puolet, yllätykselliset juonenkäänteet ja piinaava tunnelma kulkevat käsi kädessä.

Hänen uusin saksankielinen romaaninsa Der Nachtzug ilmestyi lokakuussa 2026. Se vie lukijan salaperäiselle junamatkalle, jolla tavallinen matkustaminen muuttuu painajaismaiseksi kokemukseksi.

Fitzekin teoksia suosittelen erityisesti niille, jotka pitävät vauhdikkaasta psykologisesta jännityksestä ja tarinoista, joissa viimeistä sivua odottaa yhtä aikaa innolla ja kauhulla.

Kirjoitin aiemmin:

Sebastian Fitzek, Unissakävelijä

Rikoksia, historiaa ja ihmisyyden varjopuolia

Kaikki vuoden parhaat lukukokemukset eivät tietenkään ole uusia kirjoja.

Tänä vuonna tulin tarttuneeksi myös moniin jo aikaisemmin ilmestyneisiin teoksiin. Erityisesti minua kiinnostivat ihmismielen toiminta, historian erikoiset ilmiöt sekä se, miten ihmisten käsitykset maailmasta ovat muuttuneet vuosisatojen aikana.

Anders Roslund – Ewert Grens -sarja

Ruotsalaisen Anders Roslundin Ewert Grens -kirjat ovat ehdottomasti suosittelemisen arvoisia pohjoismaisten rikosromaanien ystäville.

Sarjan keskiössä on rikospoliisi Ewert Grens, jonka kautta lukija pääsee tutustumaan rikosten lisäksi myös ihmiselämän synkempiin puoliin.

Pidän erityisesti siitä, etteivät tarinat jää vain rikosten selvittelyksi. Niissä käsitellään myös moraalia, oikeudenmukaisuutta ja sitä, miten ihmisten tekemät valinnat vaikuttavat toisiin.

Kirjoissa on vahvaa jännitystä, mutta samalla myös sellaista inhimillisyyttä, joka tekee henkilöhahmoista kiinnostavia.

Gustaf Skördeman – Sara Nowak -trilogia

Toinen erinomainen ruotsalainen jännityssarja on Gustaf Skördemanin Sara Nowak -trilogia, johon kuuluvat Geiger, Faust ja Koodinimi Wagner.

Sarjassa yhdistyvät rikostutkinta, vakoilu, kansainvälinen politiikka ja menneisyyden salaisuudet. Tarinoissa kuljetaan nykyhetken tapahtumista kylmän sodan aikaisiin verkostoihin ja takaisin.

Skördeman osaa rakentaa monimutkaisistakin tapahtumista koukuttavaa luettavaa. Kirjoissa riittää yllätyksiä, eikä kaikkea todellakaan arvata etukäteen.

Suosittelen lukemaan trilogian järjestyksessä, sillä vaikka kirjat toimivat omina tarinoinaan, taustalla kulkeva kokonaisuus avautuu parhaiten ensimmäisestä osasta lähtien.

Historian, uskomusten ja erikoisten ilmiöiden kiehtova maailma

Tänä vuonna lukemiseni ei suinkaan rajoittunut jännityskirjoihin. Päinvastoin.

Minua on aina kiinnostanut, miten ihmiset ovat eri aikakausina ymmärtäneet maailmaa, hyvää ja pahaa sekä sellaisia asioita, joille ei ole osattu löytää selitystä.

Kirsti Runavik – Pohjoinen shamanismi: Rituaalit, käytännöt ja historia

Pohjoinen shamanismi avaa näkökulmia pohjoisten kansojen perinteisiin, rituaaleihin ja maailmankuvaan.

Kirja on kiinnostavaa luettavaa erityisesti kansanperinteestä, uskomuksista ja pohjoisesta kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.

Liisa Väisänen – Salaiset symbolit: Avain esoterian maailmaan

Symbolit ovat kiehtovia juuri siksi, että niiden merkitykset muuttuvat ajan, kulttuurin ja asiayhteyden mukaan.

Liisa Väisäsen teos johdattaa lukijan symbolien maailmaan, jossa tutuiltakin näyttävien merkkien taustalta voi paljastua yllättävän monikerroksisia tarinoita.

Kirja sopii hyvin historiasta, kulttuurista, taiteesta ja symboliikasta kiinnostuneelle.

Kalle Kananoja – Ihmelääkärit Suomessa 1850–1950

Tämä oli aihepiiriltään erityisen kiinnostava kirja.

Kalle Kananoja tarkastelee teoksessaan suomalaisen kansanparannuksen ja vaihtoehtoisten hoitomenetelmien historiaa aikana, jolloin lääketiede ja terveydenhuolto olivat vielä aivan toisenlaisessa kehitysvaiheessa kuin nykyään.

Mukana on muun muassa erilaisia parantajia, hoitomenetelmiä ja käsityksiä sairauksien hoidosta.

Kirja on kiehtova katsaus siihen, millaisia keinoja ihmiset ovat aikanaan käyttäneet terveyden ja hyvinvoinnin tavoitteluun.

Kari Kuula – Helvetin historia ja Paholaisen biografia

Ja sitten vähän kevyttä iltalukemista helvetistä ja paholaisesta.

Kari Kuulan Helvetin historia – Pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan sekä Paholaisen biografia – Pahan olemus, historia ja tulevaisuus ovat kiinnostavia teoksia uskonnollisten käsitysten ja kulttuurihistorian kehityksestä.

Kirjoissa tarkastellaan sitä, miten käsitykset helvetistä, paholaisesta ja pahuudesta ovat syntyneet ja muuttuneet eri aikakausina.

Erityisen mielenkiintoista on huomata, kuinka suuri vaikutus kirjallisuudella, taiteella ja kansanperinteellä on ollut siihen, millaisina nämä käsitteet nykyään ymmärrämme.

Keittokirjat joululahjaksi

Kirjat ovat minusta ihania joululahjoja myös siksi, ettei niiden tarvitse olla vain kerran luettavia tarinoita. Erityisesti hyvä keittokirja voi kulkea mukana vuosikausia ja sen sivuilta löytyy uusia suosikkeja aina uudelleen.

Kirjailijana haluan tietenkin nostaa esiin myös muutaman oman kirjani, joista voisi löytyä sopiva joululahja ruoanlaitosta ja leivonnasta kiinnostuneille.

Joulu – Sari Spåran perinteiset joulureseptit

Mitä olisikaan joulu ilman tuttuja jouluruokia ja herkullisia leivonnaisia?

Joulu – Sari Spåran perinteiset joulureseptit on kirja kaikille, jotka rakastavat joulun perinteisiä makuja ja haluavat vaalia niitä vuodesta toiseen.

Kirjasta löytyy tuttuja joulupöydän suosikkeja sekä runsaasti reseptejä jouluisiin leivonnaisiin ja herkkuihin.

Minulle jouluruoassa tärkeintä ovat perinteet, tutut maut ja se, että joulupöydän ääreen on mukava kokoontua yhdessä.

Tämä kirja sopii joululahjaksi niin kokeneelle joulukokille kuin ensimmäistä omaa jouluaan valmistelevallekin.

Tutustu Joulu – Sari Spåran perinteiset joulureseptit -kirjaan

Hyvän olon arkiruoat – helpotusta uuden vuoden ruokapulmiin

Joulun jälkeen koittaa taas arki, ja sen mukana tuttu kysymys: mitä tänään syötäisiin?

Hyvän olon arkiruoat on oma kirjani, jonka tarkoituksena on helpottaa arjen ruokasuunnittelua ja tuoda vaihtelua tavallisiin kotiruokiin.

Kirjasta löytyy 52 arkiruokaviikkoa resepteineen, joten siitä riittää ideoita koko vuodeksi.

Halusin tehdä kirjan, joka säästää aikaa, vähentää jokapäiväistä ruokapähkäilyä ja auttaa valmistamaan hyvää, tavallista ruokaa ilman turhaa monimutkaisuutta.

Se on käytännöllinen joululahja esimerkiksi lapsuudenkodista muuttavalle nuorelle, kiireiselle perheelle tai kenelle tahansa, joka kaipaa uusia ideoita arkiruokapöytään.

Tutustu Hyvän olon arkiruoat -kirjaan

Juniorikokki – lasten keittokirja pienille ja vähän isommille kokeille

Lapselle tai nuorelle, joka tykkää puuhailla keittiössä, suosittelen Juniorikokki – herkulliset ruoat maailmalta lasten makuun -kirjaa.

Kirjassa tutustutaan eri maiden ruokakulttuureihin herkullisten ja helposti lähestyttävien reseptien avulla.

Ruoanlaitto on lapselle mukava tapa oppia uusia taitoja, kokeilla erilaisia makuja ja saada onnistumisen kokemuksia.

Ja mikä sen mukavampaa kuin valmistaa jotain herkullista yhdessä!

Tutustu Juniorikokki-lastenkeittokirjaan

Leivontakirjat joululahjaksi – makeita ja suolaisia herkkuja

Leivonnan ystävälle sopivat puolestaan Kuivakakkukirja – Unohtumattomia makuelämyksiä ja Kotileipurin parhaat – Helppoa ja herkullista leivontaa arkeen ja juhlaan.

Molemmista löytyy runsaasti reseptejä niin arjen kahvipöytään kuin juhlahetkiinkin. Kirjoista voi poimia myös monenlaisia ideoita itse tehtäviin, syötäviin joululahjoihin.

Kirjoitin näistä kahdesta kirjasta jo oman esittelyn, jossa kerron tarkemmin niiden sisällöstä ja siitä, kenelle ne sopivat joululahjaksi.

Lue lisää: Leivontakirja joululahjaksi – kaksi ihanaa lahjaideaa leivonnan ystävälle

Kirja joululahjaksi – lahja, johon voi palata aina uudelleen

Kirjalahjassa on jotain erityisen mukavaa. Se ei vaadi suurta pakettia eikä välttämättä edes paljon rahaa, mutta parhaimmillaan se antaa lahjansaajalle iloa, ajateltavaa ja uusia elämyksiä pitkäksi aikaa.

Joku uppoutuu mielellään jännityskirjaan, toinen rakastaa tosielämän tarinoita ja kolmas selailee keittokirjaa etsien seuraavaa kokeiltavaa reseptiä.

Itselleni lukemisessa tärkeintä ovat ne hetket, kun kirja onnistuu herättämään ajatuksia tai näyttämään tutunkin asian hieman uudesta näkökulmasta.

Kaikkia kirjoja ei tarvitse rakastaa, eikä jokaisen tarvitse muuttaa elämää. Mutta joskus vastaan tulee tarina, joka jää mieleen paljon pidemmäksi aikaa kuin etukäteen olisi arvannut.

Sellaiset kirjat ovat minusta kaikkein arvokkaimpia.

Toivottavasti näistä vuoden 2026 kirjasuosituksista löytyy luettavaa omalle lukulistallesi tai sopiva joululahja läheisellesi.

Ja kertokaahan, mikä kirja on ollut teidän tämän vuoden paras lukukokemuksenne? Olisi mukava saada uusia vinkkejä myös omalle lukulistalleni!

The post Vuoden 2026 lukusuosikit ja kirjalahjaideat appeared first on Sweet Food O´Mine.

Leivontakirja joululahjaksi – kaksi ihanaa lahjaideaa leivonnan ystävälle

Kuivakakkukirja – Unohtumattomia makuelämyksiä ja Kotileipurin parhaat – Helppoa ja herkullista leivontaa arkeen ja juhlaan sopivat molemmat mainiosti joululahjaksi. Niistä riittää iloa pitkään joulun jälkeenkin, sillä reseptejä löytyy vuoden jokaiseen juhlaan ja tavallisiin arkipäiviinkin.

Kuivakakkukirja – lähes sata reseptiä kuivakakkujen ystäville

Kuivakakuissa on jotain ihanan nostalgista. Monelle niistä tulee mieleen lapsuuden kahvipöydät, mummolan herkut ja ne tutut kakut, joita leivottiin vuodesta toiseen. Eikä ihme, sillä hyvä kuivakakku on pitänyt pintansa vuosikymmenestä toiseen.

Kuivakakkukirja – Unohtumattomia makuelämyksiä sisältää lähes sata kuivakakkureseptiä. Mukana on vanhoja, sukupolvelta toiselle kulkeneita ohjeita, kuten puhelinkakku, köyhän kakku ja ruhtinattaren kakku. Myös tutut klassikot, kuten tiikerikakku, arabialainen kahvikakku ja kultakakku, ovat saaneet kirjassa oman paikkansa.

Perinteisten reseptien lisäksi mukana on uudempia makuyhdistelmiä, joista löytyy vaihtelua kokeneemmallekin leipojalle.

Kirjassa käydään läpi myös kuivakakkujen onnistumisen kannalta tärkeitä asioita, kuten kakkuvuokien valintaa, paistamista, koristelua ja säilyttämistä. Mukana on vinkkejä myös kakkujen tuunaamiseen ja ylijääneiden kakunpalojen hyödyntämiseen.

Kuivakakkukirja on mielestäni erityisen mukava joululahja ihmiselle, joka arvostaa vanhoja leivontaperinteitä mutta innostuu myös uusien makujen kokeilemisesta.

Kotileipurin parhaat – leivontaa arkeen, juhlaan ja jouluun

Jos lahjansaaja rakastaa leipomista laidasta laitaan, Kotileipurin parhaat – Helppoa ja herkullista leivontaa arkeen ja juhlaan on oivallinen valinta.

Tähän kirjaan olen koonnut lähes sata makeaa ja suolaista reseptiä, joista löytyy leivottavaa vuoden ympäri. Mukana on leipiä, sämpylöitä, suolaisia piirakoita, pullia, pikkuleipiä, kakkuja, torttuja, muffinsseja, brownieita ja munkkeja.

Kirjan ajatuksena on ollut tehdä leipomisesta mahdollisimman mutkatonta. Reseptit onnistuvat tavallisista ruokakaupan aineksista, eikä niiden valmistamiseen tarvita erikoisia välineitä tai hankalasti löydettäviä raaka-aineita.

Mukana on myös leivontakalenteri, jonka avulla voi seurata vuoden sesonkeja ja poimia niihin sopivia reseptejä. Keväällä leivotaan rahkaherkkuja, kesällä hyödynnetään marjoja ja syksyllä nautitaan mausteisista kahvikakuista. Joulun lähestyessä vuorossa ovat tietenkin jouluiset klassikot.

Kirja sopii niin leivontaharrastusta aloittelevalle kuin kokeneemmallekin kotileipurille, joka kaipaa uusia ideoita ja luotettavia ohjeita omaan reseptikokoelmaansa.

Itse tehdyt syötävät joululahjat ilahduttavat

Joulun alla tykkään erityisesti ajatuksesta, että kaikkea ei tarvitse ostaa valmiina. Itse leivotut herkut ovat ihania pieniä muistamisia, joita voi antaa ystäville, naapureille, sukulaisille tai vaikka työpaikan kahvipöytään.

Kauniisti pakattu kuivakakku, rasiallinen pikkuleipiä tai jokin muu itse tehty leivonnainen on lahja, johon on käytetty omaa aikaa ja ajatusta.

Molemmista kirjoistani löytyy runsaasti reseptejä myös syötäviksi joululahjoiksi. Kuivakakkukirjasta voi valita niin perinteisiä kuin hieman tavallisesta poikkeavia kakkuja, ja Kotileipurin parhaat tarjoaa niiden rinnalle monenlaisia muitakin leivonnaisia.

Ja mikä parasta, joulun leivontapuuhat voi aloittaa jo hyvissä ajoin. Kaikkea ei tarvitse jättää viimeisille joulua edeltäville päiville.

Leivontakirja on joululahja, josta riittää iloa vuosiksi

Pidän itse kirjoista joululahjoina juuri siksi, että niihin voi palata aina uudelleen. Hyvä leivontakirja ei jää vain kerran selailtavaksi, vaan sen sivuilta löytyy uusia suosikkeja vielä vuosienkin kuluttua.

Olipa lahjansaaja perinteisten kuivakakkujen ystävä, innokas kotileipuri tai vasta leivontaan tutustuva, toivon, että näistä kirjoista löytyy paljon iloa ja onnistumisen hetkiä.

Kirjat ovat myös mukava lahja itselle, etenkin jos joulun leivontasuunnitelmat ovat vielä tekemättä ja kaipaat niihin uusia ideoita.

Mistä leivontakirjojani voi ostaa tai lainata?

Molempia kirjoja voi etsiä kirjakaupoista ja verkkokirjakaupoista.

Kuivakakkukirja – Unohtumattomia makuelämyksiä

• Suomalainen kirjakauppa
• Adlibris
• Akateeminen kirjakauppa
• Prisma
• Kansallinen kirjakauppa

Kotileipurin parhaat – Helppoa ja herkullista leivontaa arkeen ja juhlaan

• Suomalainen Kirjakauppa

• Adlibris

• Kirja.fi

• Prisma

• Ilonpolku

• Kansallinen

• Booky

• Akateeminen

Molemmat löytyvät myös kirjastojen kokoelmista eri puolilta Suomea. Voit tarkistaa saatavuuden omasta kirjastostasi ja tehdä tarvittaessa varauksen.

Toivottavasti kirjoista löytyy inspiraatiota joulun leivontaan, herkullisiin ruokalahjoihin ja moniin mukaviin hetkiin keittiössä!

The post Leivontakirja joululahjaksi appeared first on Sweet Food O´Mine.

Kokosin tähän kolme erilaista herkkuleipää, jotka sopivat niin viikonlopun aamiaiselle, brunssille kuin vähän paremmaksi iltapalaksikin. Tarjolla on punajuurileivän ja ilmakuivatun kinkun herkullinen yhdistelmä, täyteläinen tonnikalaleipä sekä klassinen kylmäsavulohileipä.

Kolme herkullista täytettä – mikä näistä on sinun suosikkisi?

Hyvän herkkuleivän salaisuus on oikeastaan aika yksinkertainen: kun täytteissä on sopivasti makua ja erilaisia rakenteita, ei muuta juuri tarvitakaan.

Punajuuri-kinkkuleivissä paahdetuista punajuurista valmistettu levite saa makua tahinista ja kuminasta. Päälle lisätään ilmakuivattua kinkkua, jonka suolaisuus sopii loistavasti punajuuren makeuden kanssa.

Tonnikalaleivät ovat puolestaan täyttäviä ja helppoja valmistaa. Sitruunalla ja tuoreilla yrteillä maustettu tonnikalalevite saa seurakseen keitettyä kananmunaa, pinaattia ja punasipulia. Yksinkertaista, mutta todella hyvää!

Kylmäsavulohileivät ovat klassikko, joka toimii aina. Pehmeää tuorejuustoa, kylmäsavulohta, raikasta kurkkua ja ripaus mustapippuria. Sitruuna viimeistelee kokonaisuuden.

Herkkuleivät – 3 helppoa ja herkullista reseptiä

Näiden leipien hyvä puoli on se, että ne voi tehdä juuri sen kokoisiksi kuin haluaa. Reilusti täytetty paahtoleipä toimii sellaisenaan aamiaisena tai iltapalana, kun taas pienemmiksi paloiksi leikattuina leivät sopivat mainiosti brunssille, kahvipöytään tai suolaisiksi cocktailpaloiksi.

Leiväksi käy niin vaalea kuin tumma paahtoleipä tai oikeastaan mikä tahansa oma suosikkileipä. Leipäviipaleet voi halutessaan paahtaa kevyesti, jolloin niihin saa mukavasti rapeutta.

Myös valmisteluja voi tehdä etukäteen. Punajuurilevite ja tonnikalalevite saavat rauhassa tekeytyä jääkaapissa ja juuri ennen tarjoilua tarvitsee enää vain koota leivät.

Ja mikä parasta, näitä voi muunnella helposti sen mukaan, mitä jääkaapista sattuu löytymään.

Herkkuleivät – reseptit

Print

Punajuuri-kinkkuleivät

Ingredients

• n. 4 dl paahdettuja punajuuria
• 1 rkl tahinia
• 1/2 rkl oliiviöljyä
• 1/2 tl jauhettua kuminaa
• ripaus suolaa

Leipä

• paahtoleipää

Päälle

• ilmakuivattua kinkkua
• (hunajasalvian kukintoja)

Instructions

• Aja kaikki ainekset sileäksi sauvasekoittimella. Nosta levite hetkeksi jääkaappiin, jotta maut ehtivät tasaantua.

Print

Tonnikalaleivät

Ingredients

• 1 prk tonnikalaa öljyssä valutettuna
• 1 rkl sitruunanmehua
• 1 dl maustamatonta tuorejuustoa
• 1 rkl hienonnettua tilliä tai ruohosipulia
• ripaus suolaa

Leipä

• paahtoleipää

Päälle

• keitettyä kananmunaa
• pinaatin lehtiä halutessasi
• punasipulia ohuina viipaleina

Instructions

• Sekoita kaikki ainekset yhteen ja anna levitteen vetäytyä hetki jääkaapissa.

Print

Klassiset kylmäsavulohileivät

Ingredients

Leipä

• paahtoleipää
• maustamatonta tuorejuustoa
• kylmäsavulohta
• kurkkuviipaleita
• mustapippuria
• sitruunan lohkoja

Instructions

• Levitä leipäviipaleille tuorejuustoa. Lisää päälle kylmäsavulohta ja kurkkusiivuja. Rouhi pinnalle hieman mustapippuria ja tarjoile sitruunalohkojen kanssa.

The post Herkkuleivät appeared first on Sweet Food O´Mine.

Tämä resepti on peräisin jo vuodelta 2012, jolloin valmistin näitä kylmäsavukirjolohisuupaloja uudenvuoden juhlintaan. Nyt, vuosia myöhemmin, vanhoja reseptejä selaillessa on ollut mukava huomata, kuinka monet niistä ovat edelleen aivan yhtä käyttökelpoisia ja herkullisia kuin aikoinaan. Tämä on ehdottomasti yksi niistä resepteistä, jotka ansaitsevat päästä uudelleen esille.

Vaikka nämä pienet lohirullat päätyivät silloin uudenvuoden juhlapöytään, ne sopivat tarjottavaksi oikeastaan koska tahansa. Yhtä hyvin joulun ja pääsiäisen alkupaloiksi, kesäisiin juhliin, viikonlopun illanistujaisiin kuin osaksi herkullista brunssiakin. Eikä aina tarvita edes erityistä juhlan aihetta. Joskus on ihanaa valmistaa jotakin vähän tavallista juhlavampaa ihan muuten vain.

Kylmäsavukirjolohisuupalat ovat helppo ja näyttävä alkupala

Minusta parhaissa juhlapöydän tarjottavissa yhdistyvät helppous, hyvä maku ja kaunis ulkonäkö. Nämä kylmäsavukirjolohisuupalat täyttävät kaikki kolme toivetta.

Ohuiden kirjolohiviipaleiden sisään kääritään pehmeää tuorejuustotäytettä, joka saa makunsa sitruunasta, tillistä ja ripauksesta mustapippuria. Kylmäsavukirjolohen lempeä savuisuus ja suolaisuus sopivat erinomaisesti raikkaan täytteen seuraksi. Lopputuloksena syntyy pieniä, herkullisia suupaloja, jotka maistuvat sellaisinaan ja näyttävät kauniilta tarjoiluvadille aseteltuina.

Näiden valmistamiseen ei myöskään tarvita uunia, paistinpannua tai monimutkaisia työvaiheita. Täyte vain sekoitetaan, levitetään kirjolohiviipaleille ja kääritään rulliksi. Ihanan helppoa!

Juuri tällaiset reseptit ovat huikeita silloin, kun valmisteltavana on useampaa erilaista tarjottavaa.

Raikas tuorejuustotäyte täydentää kylmäsavukirjolohen makua

Kylmäsavukirjolohi on jo itsessään maukas raaka-aine, eikä sen rinnalle tarvita kovin montaa muuta makua.

Näiden suupalojen täytteessä yhdistyvät maustamaton Philadelphia-tuorejuusto, sitruunamehu, tilli ja mustapippuri.

Pidän erityisesti siitä, ettei täyte peitä kylmäsavukirjolohen omaa makua, vaan täydentää sitä juuri sopivasti. Jokaisessa suupalassa maistuvat sekä herkullinen savukala että raikas, pehmeä täyte.

Kylmäsavukirjolohisuupalat – helpot ja herkulliset suupalat juhlapöytään

Tein tosiaan alun perin tein näitä lohirullia uudenvuoden juhlintaan vuonna 2012. Silloin ne olivat osa juhlapöydän pieniä suolaisia tarjottavia, mutta oikeastaan näin yksinkertaiselle reseptille löytyy käyttöä ympäri vuoden.

Pienet lohirullat buffetpöytään tai alkupalalautaselle

Näiden kylmäsavukirjolohisuupalojen tarjoilussa on mukavasti valinnanvaraa.

Buffetpöydässä ne toimivat pieninä suupaloina muiden tarjottavien rinnalla. Ne on helppo asetella suurelle vadille, josta jokainen voi ottaa itselleen sopivan määrän.

Jos taas suunnitteilla on hieman juhlavampi illallinen, voit tarjota lohirullat annoslautasille aseteltuina alkupaloina. Muutama kauniisti aseteltu rulla, hieman tilliä ja sitruunaviipale tekevät yksinkertaisesta annoksesta näyttävän. Jos haluat, niin voit käyttää koristeluun myös syötäviä kukkasia.

Eikä niiden tarvitse aina olla osa suurempaa kattausta. Nämä ovat herkullisia myös sellaisinaan, vaikka viikonlopun pienenä suolaisena herkkuna.

Voiko kylmäsavukirjolohisuupalat valmistaa etukäteen?

Yksi näiden lohirullien parhaista puolista on tosiaan se, että ne voi valmistaa hieman ennen tarjoilua ja nostaa jääkaappiin odottamaan.

Se helpottaa huomattavasti juhlavalmisteluja, varsinkin silloin, kun tarjolla on useampaa erilaista ruokaa.

Valmiit suupalat kannattaa säilyttää peitettyinä jääkaapissa ja nostaa tarjolle vasta juuri ennen tarjoilua. Kylmäsavukala on helposti pilaantuva raaka-aine, joten kylmäsäilytyksestä on tärkeää huolehtia.

Koristelun voi hyvin jättää aivan viimeiseen hetkeen. Muutama tuore tillinoksa ja sitruunaviipale riittävät viimeistelemään kauniin kokonaisuuden.

Print

Kylmäsavukirjolohisuupalat

Servings 12 kpl

Ingredients

• 200 g kylmäsavulohikirjolohta viipaloitu

Täyte

• 125 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
• 1-2 rkl sitruunanmehua
• 1/2 rkl tilliä
• hyppysellinen suolaa
• mustapippuria myllystä maun mukaan

Koristeluun

• tuoretta tilliä
• rouhaus mustapippuria
• syötäviä kukkia halutessa

Instructions

• Sekoita täytteen aineet keskenään tasaiseksi.
• Laita kirjolohi viipaleelle noin 1 tl täytettä ja kääri rullalle.
• Laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua!

Lohirullien valmistus vaihe vaiheelta

Aloita kääriminen leveämmästä päästä

Melkein valmis

Tarjoile ihastuttavat suupalat

Mitä tarjota kylmäsavukirjolohisuupalojen kanssa?

Kylmäsavukirjolohisuupalat sopivat hyvin osaksi monipuolista suolaisten tarjottavien pöytää. Niiden rinnalle voi kattaa esimerkiksi saaristolaisleipää, pieniä suolaisia piirakoita, raikkaita salaatteja tai muita alkupaloja.

Jos tarjolla on useita erilaisia pieniä herkkuja, lohirullat tuovat kattaukseen mukavasti kalaa ja raikkaita makuja. Ne sopivat erityisen hyvin sellaiseen juhlapöytään, jossa tarjottavia voi maistella vähän kerrallaan, kaikessa rauhassa.

Vanhat reseptit

Vanhojen reseptien pariin palaaminen on ollut minusta ihanan nostalgista. Vuosien varrella blogiin on kertynyt valtava määrä erilaisia ruokia, leivonnaisia ja pieniä herkkuja, ja niiden joukosta löytyy edelleen vaikka kuinka paljon reseptejä, joihin kannattaa palata. Nämä kylmäsavukirjolohisuupalat ovat siitä hyvä esimerkki.

Ja ehkä juuri siinä piilee tämän reseptin viehätys. Hyvät maut eivät vanhene, eikä kaikkea tarvitse aina keksiä uudelleen. Jos siis etsit helppoa alkupalaa, kylmäsavukirjolohesta valmistettavaa suolaista tarjottavaa tai kauniita pieniä herkkuja juhlapöytään, kokeile näitä lohirullia.

Joskus yksinkertaisimmat reseptit ovat niitä, joihin tekee mieli palata vielä vuosienkin jälkeen.

The post Kylmäsavukirjolohisuupalat appeared first on Sweet Food O´Mine.

Tacogratiini – helppo ja herkullinen arkiruoka koko perheelle

Tacogratiini on täydellinen valinta silloin, kun tekee mieli jotain oikein herkullista, mutta keittiössä ei huvita viettää tuntikausia aikaa. Tämä mehevä, juustoinen ja ihanan rapeapintainen uuniruoka tuo tutut texmex-maut ruokapöytään hieman erilaisessa muodossa. Ja mikä parasta, valmistaminen on niin helppoa, että myös perheen pienimmät voivat osallistua yhteisen ruoan tekemiseen!

Tavalliset tacot ovat monen perheen kestosuosikki, mutta joskus on mukava kokeilla jotain vähän erilaista. Tacogratiini tarjoaa kaikki tacoillan parhaat puolet ilman erillistä täytteiden kokoamista ja jatkuvaa ruokapöydässä näpertelyä. Koko herkullinen komeus valmistuu kätevästi yhdessä uunivuoassa, josta jokainen saa annostella itselleen sopivan määrän.

Tacogratiini pelastaa kiireisen arjen

Arjen ruokailussa yksinkertaiset ja hyväksi havaitut reseptit ovat usein kaikkein parhaita. Varsinkin niinä päivinä, kun nälkäisiä ruokailijoita riittää, mutta aikaa tai energiaa monimutkaiseen kokkailuun ja kikkailuun ei ole. Silloin tällaiset helposti valmistuvat uuniruoat ovat todellisia arjen pelastajia.

Tacogratiinin viehätys piilee sen vaivattomuudessa. Valmistelut sujuvat nopeasti, eikä ruoan tekeminen vaadi erityisiä kokkaustaitoja. Kun vuoka pääsee uuniin, maut saavat rauhassa tasaantua ja sulautua herkulliseksi kokonaisuudeksi. Lopputuloksena on ihanan mehevä, pinnalta rapea ja sopivan mausteinen ruoka, joka maistuu niin arkena kuin rennossa viikonlopun herkutteluhetkessäkin.

Rento herkku yhteisiin ruokahetkiin

Tacogratiini sopii mainiosti myös perjantai-illan herkutteluun tai viikonlopun mutkattomaksi ruoaksi. Se on juuri sellainen ruoka, jonka voi nostaa suoraan uunista pöydän keskelle ja antaa jokaisen ottaa oman annoksensa.

Erityisen mukavaa on, että ruoan tulisuutta voi säädellä oman maun mukaan. Näin samasta ruoasta saa helposti koko perheelle sopivan. Ja jos pöydän ääreen kokoontuu isompi joukko nälkäisiä, valmistuu herkullista tarjottavaa vaivattomasti suurempikin määrä.

Jos siis tavallinen tacoilta kaipaa välillä vaihtelua, kannattaa tämä helppo tacogratiini ehdottomasti ottaa kokeiluun. Vähällä vaivalla syntyy maistuva uuniruoka, josta saattaa hyvinkin tulla yksi perheen uusista suosikeista!

Print

Tacogratiini

Servings 6 annosta

Ingredients

• 800 g naudan jauhelihaa
• 1-2 kpl tacomaustepussi maun mukaan
• 2 prk à 150 g Crème fraîchea
• 250 g juustoraastetta
• 2 prk à 230 g Salsakastiketta hot/mild, maun mukaan
• maissilastuja maun mukaan

Instructions

• Ruskista jauheliha ja lisää tacomaustepussi(en) sisältö pannulle, pussin ohjeen mukaan.
• Ota sopiva laakea uuni vuoka ja levitä creme fraiche pohjalle.
• Ripottele puolet juustosta creme fraichen päälle.
• Kaada tasaisesti jauhelihat nyt kaiken päälle.
• Valitse oman maun mukaan miten voimakasta salsakastiketta käytät ja lusikoi se jauhelihan päälle.
• Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta.
• Asettele maissilastuja (tai taco shells kuoria, jotka olet murtanut muutamaan osaan) koko komeuden päälle.
• Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja saanut kauniin värin.
• Tarjoa raikkaan salaatin ja lisänä maissilastuja tai taco shells kuoria.

The post Tacogratiini appeared first on Sweet Food O´Mine.

Olen poiminut vuosien varrella kondiittoreilta ja leipureilta talteen erilaisia vinkkejä pullan leivontaan. Osa niistä on sellaisia, joita olen käyttänyt itse jo pitkään ja osa on taas sellaisia pieniä ammattilaisten niksejä, joita ei välttämättä tule kotona itse ajatelleeksi. Jos tavoitteena on pehmeä, mehevä ja kunnolla kanelilta maistuva kanelipulla, näistä kannattaa aloittaa.

Parhaat vinkit kanelipullien leivontaan – näin leivot pehmeät ja mehevät kanelipullat

1. Punnitse ainekset

Leivonnassa vaaka on hyvä kaveri ja erityisesti jauhot kannattaa punnita. Jauhojen määrä vaikuttaa suoraan taikinan rakenteeseen. Liian suuri jauhomäärä tekee taikinasta helposti raskaan ja lopulta myös pullista tiiviitä ja kuivia. Älä siis yritä saada pullataikinasta mahdollisimman kuivaa ja käsiin tarttumatonta lisäämällä jauhoja loputtomiin. Hyvä pullataikina saa olla pehmeää. Jos käytät desilitramittaa, lisää jauhot vähitellen. Koko reseptiin merkittyä määrää ei tarvitse kaataa kulhoon vain siksi, että ohjeessa niin lukee.

2. Käytä pehmeää voita

Voita ei tarvitse välttämättä sulattaa pullataikinaan. Monissa kondiittorien ja leipureiden vinkeissä kehoitetaan käyttämään pehmeää, huoneenlämpöistä voita, joka vaivataan taikinan joukkoon. Sama pätee kanelitäytteeseen. Voin pitää olla niin pehmeää, että se sekoittuu ja levittyy helposti, mutta sen ei tarvitse olla sulaa. Jos voi on kovaa, täytettä on hankala levittää tasaisesti.

3. Vaivaa pullataikina kunnolla

Tämä on yksi niistä vaiheista, joissa ei kannata kiirehtiä. Vaivaamisen aikana taikinaan muodostuu sitkoa.  Yleiskoneella vaivaamiseen voi mennä kymmenisen minuuttia tai pidempäänkin. Käsin vaivaaminen vie yleensä enemmän aikaa. Minuutteja tärkeämpää on kuitenkin seurata itse taikinaa.

Tee ikkunatesti

Ota pieni pala taikinaa ja venytä sitä varovasti sormien välissä. Kun taikina venyy ohueksi, lähes läpikuultavaksi kalvoksi repeämättä heti, sitko on kehittynyt hyvin. Jos taikina katkeaa saman tien, vaivaamista kannattaa jatkaa .

4. Jauha kardemumma itse

Jos pitäisi valita yksi pieni asia, jolla pullan makuun saa valtavan eron, tämä olisi aika korkealla listalla. Osta kokonaisia kardemummansiemeniä ja rouhi ne juuri ennen leivontaa. Vastajauhetussa kardemummassa on huomattavasti enemmän tuoksua ja makua kuin pitkään avatusta pussista otetussa valmiissa kardemummajauheessa. Eikä kardemummaa tarvitse jauhaa aivan hienoksi. Pienet rouheet pullataikinassa ovat vain hyvä asia. Ainakin kardemumman ystäville.

5. Tee kanelitäyte valmiiksi tahnaksi

Sen sijaan, että levittäisit taikinalle ensin voita ja ripottelisit päälle erikseen sokerin ja kanelin, kokeile sekoittaa kaikki valmiiksi.

Tarvitset yksinkertaisimmillaan vain:

• pehmeää voita
• sokeria
• reilusti kanelia

Sekoita ne tasaiseksi tahnaksi ja levitä täyte taikinalevylle. Näin voi, sokeri ja kaneli jakautuvat tasaisemmin, eikä yhdessä pullassa ole pelkkää voita ja toisessa puolta kanelipurkkia. Täytteeseen voi käyttää tavallisen sokerin lisäksi esimerkiksi fariinisokeria, jos haluat hieman karamellimaisemman maun.

6. Lisää täytteeseen hieman maissitärkkelystä

Tämä on niitä pieniä leipurin niksejä, joita kannattaa ainakin kerran kokeilla. Kanelitäytteeseen voi sekoittaa pienen määrän maissitärkkelystä. Se auttaa sitomaan täytettä paistamisen aikana, jolloin voi-sokeriseos pysyy paremmin siellä missä sen kuuluukin: pullan kierrosten välissä. Täytettä saa toki aina hieman valua pellille. Se ei tarkoita, että pullissa olisi mitään vikaa. Mutta jos lähes kaikki kaneli-sokerivoi löytyy paistamisen jälkeen leivinpaperilta, maissitärkkelyksestä voi olla apua.

7. Älä kitsastele täytteessä

Tämä lienee koko kirjoituksen helpoin ohje noudattaa. Kanelipullan pitää maistua kanelilta. Täytettä ei tarvitse levittää niin paksulti, että pulla ui voissa, mutta sitä saa olla reilusti ja ennen kaikkea tasaisesti koko taikinalevyllä. Erityisesti kanelin kanssa ei tarvitse ujostella. Kanelipullan keskeltä löytyvä vaalea, lähes mauton taikinakierre on aina pieni pettymys.

8. Anna pullien kohota kunnolla

Hyvän pullan tekemisessä maltti ratkaisee paljon. Resepti voi sanoa, että taikinaa kohotetaan esimerkiksi tunti, mutta hiivataikina ei tunne kelloa. Kohotukseen vaikuttavat muun muassa huoneen lämpötila, taikinan lämpötila ja käytetty hiivamäärä. Siksi yksi parhaista pullavinkeistä on yksinkertainen:

Katso pullaa, älä kelloa.

Jos reseptissä mainittu aika on kulunut mutta pullat näyttävät edelleen tiiviiltä ja pieniltä, anna niiden kohota lisää. Valmiiksi muotoiltujen pullien loppukohotus on aivan yhtä tärkeä kuin taikinan ensimmäinen kohotus.

9. Kohota pullat vedolta suojassa

Pullien pinta ei saisi päästä kuivumaan kohotuksen aikana. Peitä pullat kevyesti tai kohota ne vedottomassa paikassa. Yksi kätevä vaihtoehto on sammutettu uuni. Uunista saa myös yksinkertaisen kotitekoisen kohotuskaapin: laita pohjalle astia, jossa on kuumaa vettä ja pullat kohoamaan  uuniin. Näin ympäristö pysyy lämpimänä ja kosteana. Muista tietenkin ottaa pullat ja vesivati pois ennen kuin laitat uunin lämpenemään.

10. Älä ylipaista pullia

Täydellisesti tehty taikina voidaan pilata viimeisten minuuttien aikana. Pullan pitää tietenkin olla kypsä, mutta sitä ei kannata pitää uunissa ylimääräistä ”ihan varmuuden vuoksi”. Paistoaika riippuu pullien koosta ja uunista, joten tässäkin kannattaa käyttää silmiä eikä tuijottaa pelkästään kelloa. Kun pullat ovat kauniisti kohonneita ja kullanruskeita, tarkista kypsyys. Liian pitkä paisto kuivattaa pullaa.

11. Sivele kuumat pullat sokeriliemellä

Tämä on yksinkertainen tapa saada kotona leivotuille kanelipullille viimeistelty pinta. Keitä sokerista ja vedestä ohut sokeriliemi ja sivele sitä pullien pinnalle heti, kun ne tulevat uunista. Sokeriliemi antaa pullille kauniin kiillon ja auttaa pintaa säilymään pehmeänä. Liemeen voi halutessaan lisätä hieman esimerkiksi vaniljaa tai kardemummaa, mutta tavallinen sokeri ja vesi riittävät mainiosti.

Miksi kanelipullista tulee kuivia?

Jos pullat jäävät toistuvasti kuiviksi, syy löytyy usein muutamasta kohdasta.

• Taikinaan on voinut mennä liikaa jauhoja, taikina ei ole saanut riittävästi aikaa kohota tai pullat ovat yksinkertaisesti olleet uunissa liian pitkään.
• Myös säilytys vaikuttaa. Tuore pulla kuivuu huoneilmassa yllättävän nopeasti.
• Jos pullia ei syödä saman päivän aikana, pakastan itse mieluummin ylimääräiset tuoreina kuin annan niiden odottaa pöydällä seuraavaa päivää.

Voiko kanelipullat pakastaa?

• Kyllä – ja pulla kestää pakastamista erinomaisesti.
• Anna pullien jäähtyä, pakkaa ne ilmatiiviisti ja pakasta mahdollisimman tuoreina.
• Kun pullahimo iskee, sulata vain tarvittava määrä ja lämmitä pullia kevyesti ennen tarjoilua. Lämmin kanelipulla on aivan eri asia kuin jääkaappikylmä tai pari päivää pöydällä pyörinyt yksilö.

Täydellisen kanelipullan tärkeimmät niksit

Jos koko juttu pitäisi tiivistää muutamaan asiaan, muistaisin nämä:

Punnitse jauhot. Käytä pehmeää voita. Vaivaa taikinaan hyvä sitko. Jauha kardemumma itse. Tee täytteestä tasainen tahna. Anna pullien kohota rauhassa. Älä ylipaista.

Ja ennen kaikkea: älä kitsastele kanelissa ja täytteessä.

Kanelipulla ei ole mikään terveysruoka eikä sen tarvitse yrittääkään olla. Sen tehtävä on olla pehmeä, mehevä, voinen ja niin kanelinen, että sen tietää jo tuoksusta ennen ensimmäistä haukkausta.

Hyvää korvapuustipäivää!

The post Parhaat vinkit kanelipullien leivontaan appeared first on Sweet Food O´Mine.

]]> https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/pullat/parhaat-vinkit-kanelipullien-leivontaan/feed/ 0 https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/iltapalat/kantarellimunakas/ https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/iltapalat/kantarellimunakas/#respond Tue, 01 Sep 2026 06:30:31 +0000 http://www.sweetfoodomine.com/?p=4783 Kantarellikaudessa on yksi erityisen hyvä puoli: hyvään ruokaan ei tarvita kovin montaa raaka-ainetta. Kun sienet ovat tuoreita, riittää oikeastaan voi, sipuli, muutama kananmuna ja jotain hyvää juustoa. Tässä kantarellimunakkaassa juustona on voimakkaan makuinen Västerbottensost, joka sopii kantarellien kanssa aivan täydellisesti yhteen. Tämä on niitä reseptejä, jotka syntyvät nopeasti silloin, kun metsästä on tullut kotiin pieni ...

The post Kantarellimunakas appeared first on Sweet Food O´Mine.

]]> Kantarellikaudessa on yksi erityisen hyvä puoli: hyvään ruokaan ei tarvita kovin montaa raaka-ainetta. Kun sienet ovat tuoreita, riittää oikeastaan voi, sipuli, muutama kananmuna ja jotain hyvää juustoa. Tässä kantarellimunakkaassa juustona on voimakkaan makuinen Västerbottensost, joka sopii kantarellien kanssa aivan täydellisesti yhteen.

Tämä on niitä reseptejä, jotka syntyvät nopeasti silloin, kun metsästä on tullut kotiin pieni määrä kantarelleja eikä niitä ole tarpeeksi esimerkiksi isoon sienipiirakkaan. Jo kourallisesta saa kahdelle todella hyvän lounaan, iltapalan tai viikonlopun aamupalan.

Ja valmistukseen menee vain hetki.

Helppo kantarelliresepti muutamasta raaka-aineesta

Kantarellit eivät kaipaa ympärilleen valtavaa määrää tavaraa. Päinvastoin. Niiden oma maku pääsee parhaiten esiin, kun muut raaka-aineet pidetään yksinkertaisina.

Tässä kantarellimunakkaassa sienet paistetaan ensin kuivalla pannulla, jotta niistä irtoava ylimääräinen neste haihtuu. Vasta sen jälkeen pannulle lisätään voi, sipuli ja valkosipuli.

Pieni määrä Västerbottensostia tekee munakkaasta täyteläisemmän ja antaa siihen juuri sopivasti suolaisuutta. Mukaan tulee myös ripaus chiliä, mutta sen tarkoitus ei ole tehdä munakkaasta tulista – pieni määrä vain terävöittää makuja.

Kantarellit kannattaa paistaa ensin ilman rasvaa

Jos tuoreet kantarellit laittaa suoraan voihin, sienistä irtoava neste voi saada ne enemminkin kiehumaan kuin paistumaan.

Siksi kantarellit kannattaa laittaa ensin kuivalle pannulle ja antaa niiden paistua, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Sen jälkeen lisätään voi ja sipulit. Näin sieniin tulee huomattavasti parempi maku ja rakenne.

Tämä pieni vaihe tekee yllättävän suuren eron etenkin silloin, kun kantarellit ovat hyvin tuoreita ja kosteita.

Västerbottensost sopii kantarellien kanssa täydellisesti yhteen

Västerbottensost on voimakkaan makuinen, pitkään kypsytetty ruotsalainen juusto, jota ei tähän tarvita paljon. Pari ruokalusikallista raastetta riittää tuomaan munakkaaseen kunnolla makua ilman, että juusto peittää kantarellit alleen.

Juustoraaste sekoitetaan suoraan kananmunien joukkoon ennen kuin munaseos kaadetaan pannulle.

Lopputuloksena on pehmeä, juustoinen kantarellimunakas, jossa paistetut sienet ja sipuli jäävät kunnolla maistumaan.

Print

Kantarellimunakas

Servings 2

Ingredients

• kourallinen kantarelleja
• 1/2 rkl voita
• 1/2 pieni sipuli silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi viipaloituna
• 3 munaa
• 2 rkl Västerbottensost raasteena
• suolaa maun mukaan
• mustapippuria myllystä
• hyppysellinen chilipulveria

Instructions

• Aloita puhdistamalla kantarellit.
• Laita kantarellit kuivalle teflon pannulle. Paista, kunnes neste haihtuu niistä. Lisää pannulle voi ja sipulisilppu, sekä valkosipulinkynsi. Kuullota minuutti tai pari miedolla lämmöllä.
• Sekoita munien rakenne rikki, lisää joukkoon juustoraaste ja mausteet. Nosta lieden lämpötilaa.
• Kaada munaseos pannulle kantarellien päälle. Alenna lämpötila. Paista miedolla lämmöllä kypsäksi, (kunnes munaseos on hyytynyt.) Koristele halutessasi persilja tai ruohosipulisilpulla.

KERRO: Mitä sinä teet kantarelleista?

 

 

The post Kantarellimunakas appeared first on Sweet Food O´Mine.

]]> https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/iltapalat/kantarellimunakas/feed/ 0 https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/pizzat-ja-piirakat/vasterbottensostpiirakka-matikastikkeella/ https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/pizzat-ja-piirakat/vasterbottensostpiirakka-matikastikkeella/#respond Mon, 31 Aug 2026 09:44:26 +0000 http://www.sweetfoodomine.com/?p=3588 Arkistoja selatessa tulee välillä vastaan reseptejä (tämäkin jo vuodelta 11/2013), joista ensimmäinen ajatus on, että miten ihmeessä olin unohtanut tämän. Tämä Västerbottensost-piirakka mätikastikkeella on juuri sellainen. Resepti on vuosien takaa, mutta siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – edelleen aivan täydellinen. Västerbottensost tekee piirakasta täyteläisen, suolaisen ja kunnolla juustoisen, eikä täytteeseen tarvita sen lisäksi ...

The post Västerbottensostpiirakka mätikastikkeella appeared first on Sweet Food O´Mine.

]]> Arkistoja selatessa tulee välillä vastaan reseptejä (tämäkin jo vuodelta 11/2013), joista ensimmäinen ajatus on, että miten ihmeessä olin unohtanut tämän. Tämä Västerbottensost-piirakka mätikastikkeella on juuri sellainen.

Resepti on vuosien takaa, mutta siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – edelleen aivan täydellinen. Västerbottensost tekee piirakasta täyteläisen, suolaisen ja kunnolla juustoisen, eikä täytteeseen tarvita sen lisäksi oikeastaan mitään ylimääräistä. Kun lämpimän tai huoneenlämpöisen piirakan kanssa tarjoilee vielä viileää mäti-crème fraîche -kastiketta ja tilliä, yhdistelmä on aika lailla valmis.

Ja juuri nyt tähän vuodenaikaan tämä resepti kannattaa kaivaa esiin. Västerbottensost-piirakka kuuluu rapujuhliin, mutta se sopii aivan yhtä hyvin loppukesän illanistujaisiin, elokuun kattauksiin, alkupalapöytään tai viikonlopun suolaiseksi tarjottavaksi.

Västerbottensost-piirakka on ruotsalainen rapujuhlien klassikko

Västerbottensost on voimakkaan makuinen, pitkään kypsytetty ruotsalainen juusto, joka toimii erityisen hyvin juuri suolaisissa piirakoissa. Sen maku on niin täyteläinen, ettei piirakka tarvitse valtavaa määrää erilaisia aineksia ympärilleen.

Kun tein tätä piirakkaa ensimmäisen kerran, halusin nimenomaan valmistaa mahdollisimman perinteisen Västerbottensost-piirakan. Siis ihan tavallisen juustopiirakan, jossa Västerbottensost saa olla pääosassa.

Juustoa ei vain meinannut löytyä mistään.

Kävimme kolmessa eri kaupassa tuloksetta. Aiemmin olimme ostaneet Västerbottensostia Ruotsista tai pyytäneet siellä käyvää tuomaan sitä mukanaan. Suomessa juustoa kuitenkin mainostettiin siellä täällä, joten ajattelimme luonnollisesti, että sitähän löytyy kaupasta siinä missä muitakin juustoja.

Ei löytynyt.

Kun kyselimme juuston perään, kaupoissa kerrottiin, että sitä kyllä haluttaisiin valikoimiin, mutta toimitusten kanssa oli ongelmia. Lopulta perjantaina poikkesimme vielä pieneen K-marketiin – ja siellä sitä oli. Siinä vaiheessa pieni ja melko suolaisen hintainen juustopaketti tuntui melkein lottovoitolta.

Ja hyvä niin, koska tästä piirakasta tuli juuri niin hyvä kuin muistinkin.

Täydellinen tarjottava rapujuhliin

Ruotsissa Västerbottensost-piirakka eli Västerbottensostpaj on klassinen osa rapujuhlapöytää. Eikä ihme. Rapujen rinnalle sopii jotain täyteläistä ja suolaista, mutta samalla sellaista, jonka voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin.

Tämän piirakan ehdoton etu onkin helppous. Piirakan voi paistaa etukäteen ja antaa jäähtyä rauhassa. Mätikastike sekoitetaan erikseen ja tarjotaan piirakan kanssa.

Piirakka toimii hyvin myös pieniksi paloiksi leikattuna osana suurempaa tarjottavien pöytää. Rapujuhlien lisäksi tarjoaisin tätä mielelläni esimerkiksi loppukesän illanistujaisissa, buffetpöydässä tai alkupalana hyvän salaatin kanssa.

 

Print

Västerbottensost-piirakka mätikastikkeella

Servings 1 piirakka

Ingredients

Pohja

• 125 g voita
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl vettä

Täyte

• 150 g Västerbottensost raastettuna
• 3 munaa
• 2 dl kermaa
• 1 mm suolaa
• 1 mm mustapippuria

Mätikastike

• 1 dl mätiä
• 1 dl creme fraichea
• 1/2 mm mustapippuria
• 1 rkl tilliä hienonnettuna

Instructions

Piirakan valmistus

• Aseta uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
• Sekoita kaikki piirakkapohjan ainekset yhteen. Laita jääkappiin noin 1 h.
• Painele taikina piirakkavuokaan ja tee haarukalla reikiä pohjaan ja paista noin 10 minuuttia.
• Vatkaa munat ja kerma yhteen ja lisää juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla.
• Kaada täyte pohjan päälle ja paista noin 20 min. uunin keskitasossa. Anna piirakan jäähtyä.

Kastikkeen valmistus

• Sekoita mäti, creme fraiche ja mausteet keskenään. Tarjoile piirakka mätikastikkeen kera.

 

 

The post Västerbottensostpiirakka mätikastikkeella appeared first on Sweet Food O´Mine.

]]> https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/pizzat-ja-piirakat/vasterbottensostpiirakka-matikastikkeella/feed/ 0 https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/kaaretortut/piparkakkurullatorttu-puolukoilla/ https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/kaaretortut/piparkakkurullatorttu-puolukoilla/#respond Sun, 30 Aug 2026 10:18:08 +0000 https://www.sweetfoodomine.com/?p=24090 Puolukka-aika on nyt parhaimmillaan ja kävin juuri kurkkaamassa, että metsät ovat täynnä marjoja. Jos puolukoita kertyy nyt kotiin enemmänkin, tässä on yksi ihana tapa käyttää niitä vähän perinteistä puolukkapiirakkaa eri tavalla. Piparkakkurullatortussa yhdistyvät pehmeä ja mausteinen rullatorttupohja, kuohkea tuorejuustotäyte ja raikkaan kirpeät puolukat. Pinnalle valutettu tumma suklaa viimeistelee kokonaisuuden ja tekee yksinkertaisesta rullatortusta vähän tavallista ...

The post Piparkakkurullatorttu puolukoilla appeared first on Sweet Food O´Mine.

]]> Puolukka-aika on nyt parhaimmillaan ja kävin juuri kurkkaamassa, että metsät ovat täynnä marjoja. Jos puolukoita kertyy nyt kotiin enemmänkin, tässä on yksi ihana tapa käyttää niitä vähän perinteistä puolukkapiirakkaa eri tavalla.

Piparkakkurullatortussa yhdistyvät pehmeä ja mausteinen rullatorttupohja, kuohkea tuorejuustotäyte ja raikkaan kirpeät puolukat. Pinnalle valutettu tumma suklaa viimeistelee kokonaisuuden ja tekee yksinkertaisesta rullatortusta vähän tavallista näyttävämmän.

Tämä puolukkarullatorttu sopii erityisen hyvin näin loppukesään ja syksyyn, mutta piparkakkumausteen ansiosta sitä tekee mieli leipoa myös lähempänä joulua. Puolukan hapokkuus tasapainottaa makeaa täytettä juuri sopivasti, joten lopputulos ei ole liian raskas tai äitelä.

Puolukka ja piparkakkumauste sopivat täydellisesti yhteen

Puolukka on yksi parhaista marjoista makeisiin leivonnaisiin juuri kirpeytensä ansiosta. Se toimii erityisen hyvin täyteläisen tuorejuuston, kerman ja suklaan kanssa.

Piparkakkumauste tuo rullatorttupohjaan lämpimän, mausteisen maun ilman, että lopputulos tuntuu vielä varsinaiselta joululeivonnaiselta. Tässä reseptissä puolukat käytetään tuoreina, jolloin ne säilyttävät raikkaan makunsa ja kauniin värinsä. Jos et välitä piparkakkumausteesta niin voit jättää sen pois. Ja jos et taas löydä valmissekoitusta, niin voit valmistaa sen itse.

Print

Piparkakkumauste

Ingredients

• 2 tl kanelia
• 1 tl inkivääriä
• 1 tl neilikkaa
• 1 tl pomeranssinkuorta

Näin onnistut rullatortun kanssa

Rullatortun tekemisessä tärkeintä on, ettei pohjaa paista liian pitkään. Ohut pohja kypsyy nopeasti ja liian kuiva pohja halkeilee helposti rullattaessa. Rullaa lämmin pohja löysästi jo ennen jäähtymistä. Näin se jäähtyy oikeaan muotoon ja on myöhemmin helpompi täyttää ja rullata uudelleen.

Täytteen kannattaa olla kunnolla kuohkeaa ja napakkaa ennen levittämistä.

Piparkakkurullatorttu puolukoilla

Print

Piparkakkurullatorttu puolukoilla

Servings 10 annosta

Ingredients

• 3 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1/2 dl maitoa
• 2 rkl piparkakkumaustetta

Tuorejuustotäyte

• 150 g maustamatonta tuorejuustoa
• 1 dl tomusokeria
• 1 rkl vaniljakreemijauhetta
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 dl vispikermaa
• 1 1/2 dl puolukoita

Päälle

• n. 30 g tummaa suklaata
• puolukoita
• tomusokeria

Instructions

• Kuumenna uuni 225 asteeseen.
• Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa maito joukkoon. Siivilöi vehnäjauhot, leivinjauhe ja piparkakkumauste taikinaan ja kääntele varovasti tasaiseksi.
• Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tasaiseksi levyksi. Paista noin 6-8 minuuttia (hieman uunista riippuen) tai kunnes pohja on saanut kauniin värin ja kypsynyt keskeltä.
• Levitä pöydälle uusi leivinpaperi ja ripottele sille ohut kerros sokeria. Kumoa valmis pohja paperin päälle ja irrota paistopaperi varovasti. Jos paperi ei irtoa helposti, kostuta sitä kevyesti vedellä. Anna pohjan jäähtyä. Vinkki! Voit nostaa pohjan puhtaan keittiöpyyhkeen päälle ja rullaa se löysästi paperin kanssa rullalle. Anna jäähtyä kokonaan.
• Anna tuorejuuston lämmetä huoneenlämpöiseksi. Lisää joukkoon tomusokeri, vaniljakreemijauheja vaniljasokeri ja vatkaa tasaiseksi. Lisää vispikerma vähitellen samalla vatkaten ja jatka vatkaamista, kunnes täyte on kuohkeaa ja napakkaa.
• Avaa jäähtynyt rullatorttupohja ja levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Ripottele päälle tuoreet puolukat ja rullaa torttu napakasti takaisin rullalle.
• Sulata tumma suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja valuta se ohuina raitoina rullatortun päälle. Viimeistele tuoreilla puolukoilla ja halutessasi vielä tomusokerihunnulla.

Tässä rullatortussa on kaikki, mitä hyvältä syysleivonnaiselta kaipaa: jotain tuttua, jotain mausteista ja reilusti sesongin parhaita marjoja.

 

The post Piparkakkurullatorttu puolukoilla appeared first on Sweet Food O´Mine.

]]> https://www.sweetfoodomine.com/reseptit/kaaretortut/piparkakkurullatorttu-puolukoilla/feed/ 0 https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/mustaherukan-hoito-nain-leikkaat-lisaat-ja-pidat-pensaan-satoisana/ https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/mustaherukan-hoito-nain-leikkaat-lisaat-ja-pidat-pensaan-satoisana/#respond Fri, 28 Aug 2026 10:34:31 +0000 https://www.sweetfoodomine.com/?p=24080 Mustaherukka on yksi puutarhan kiitollisimmista marjapensaista. Kun kasvupaikka on sopiva ja pensasta hoidetaan säännöllisesti, se voi antaa hyvän sadon vuodesta toiseen melko vähällä vaivalla. Tämä sadonkorjuun jälkeinen loppukesä onkin mainio hetki tarkastella myös itse pensasta hieman tavallista tarkemmin. Kun marjat on poimittu, oksiston rakenne näkyy paremmin ja samalla huomaa helposti, onko pensas päässyt kasvamaan liian ...

The post Mustaherukan hoito – näin leikkaat, lisäät ja pidät pensaan satoisana appeared first on Sweet Food O´Mine.

]]> Mustaherukka on yksi puutarhan kiitollisimmista marjapensaista. Kun kasvupaikka on sopiva ja pensasta hoidetaan säännöllisesti, se voi antaa hyvän sadon vuodesta toiseen melko vähällä vaivalla.

Tämä sadonkorjuun jälkeinen loppukesä onkin mainio hetki tarkastella myös itse pensasta hieman tavallista tarkemmin. Kun marjat on poimittu, oksiston rakenne näkyy paremmin ja samalla huomaa helposti, onko pensas päässyt kasvamaan liian tiheäksi, löytyykö joukosta vanhoja oksia tai makaako osa versoista jo pitkin maata.

Loppukesällä voi tehdä myös jotain muuta hyödyllistä: kasvattaa vanhasta pensaasta uuden mustaherukkapensaan lähes ilmaiseksi. Siihen tarvitaan vain sopivasti maata kohti kaartuva oksa ja hieman multaa.

Uusia herukkapensaita voi joskus löytyä myös aivan yllättävistä paikoista. Olen itse kasvattanut kokonaisen herukkapensaiden aidanteen pienistä taimista, jotka löysin luonnosta. Taimet olivat löytyessään vain noin 20 sentin korkuisia, mutta muutamassa vuodessa niistä kasvoi komeita ja satoa tuottavia pensaita.

 

Mustaherukan hoito – näin leikkaat, lisäät ja pidät pensaan satoisana

Milloin mustaherukka leikataan?

Mustaherukan voi leikata varhain keväällä ennen kasvun kunnollista käynnistymistä tai sadonkorjuun jälkeen loppukesällä.

Loppukesällä leikkaaminen on kätevää, sillä sato on jo kerätty ja pensaan rakennetta pystyy tarkastelemaan rauhassa. Mustaherukkaa ei siis tarvitse leikata voimakkaasti joka vuosi. Tärkeämpää on pitää pensas jatkuvasti hyvässä kasvukunnossa poistamalla vanhimpia oksia vähitellen.

Hyvässä pensaassa on eri-ikäisiä oksia. Kun vanhimpia poistetaan, pensaan tyveltä pääsee kasvamaan uusia voimakkaita versoja niiden tilalle.

Miksi mustaherukkaa kannattaa leikata?

Mustaherukka tuottaa hyvin satoa nuorilla ja hyväkuntoisilla oksilla. Oksien vanhetessa niiden kasvu ja vähitellen myös satokyky heikkenevät.

Jos pensasta ei leikata vuosiin, siitä voi tulla suuri ja rehevän näköinen, mutta suuri pensas ei automaattisesti tarkoita suurta satoa. Vanhojen oksien määrä lisääntyy, pensaan keskusta muuttuu tiheäksi ja uusille versoille jää vähemmän tilaa. Myös valo ja ilma pääsevät huonommin pensaan sisälle.

Leikkaamisen tarkoituksena ei siis ole muotoilla mustaherukasta tasaisen pyöreää koristepensasta, vaan pitää oksisto jatkuvasti uusiutuvana ja sopivan ilmavana.

Mistä vanhan oksan tunnistaa?

Nuoret versot ovat yleensä vaaleampia, sileämpiä ja suorempia. Vanhat oksat muuttuvat vuosien myötä paksummiksi ja tummemmiksi, kuori karhenee ja oksat haaroittuvat enemmän.

Jos pensaassa on hyvin paksuja, tummia oksia, joissa näkyy vain vähän uutta kasvua, niitä kannattaa alkaa poistaa. Samalla voi leikata pois kuolleet, vioittuneet, toisiaan pahasti hankaavat sekä hyvin heikot oksat.

Myös maata pitkin kasvavia vanhoja oksia voi poistaa. Nuorta ja tervettä lamoavaa oksaa ei kuitenkaan aina kannata leikata – siitä voi tehdä uuden taimen.

Näin leikkaat mustaherukkapensaan

Mustaherukan vanhat oksat leikataan kokonaan pois mahdollisimman läheltä maanpintaa. Niitä ei kannata vain lyhentää keskeltä eikä pensaaseen ole hyvä jättää pitkiä oksantynkiä.

Aloita katsomalla pensasta kokonaisuutena ja valitse ensin kaikkein vanhimpia, huonokuntoisimpia ja huonoiten sijoittuneita oksia. Poista niitä muutama maanrajasta ja tarkastele pensasta sen jälkeen uudelleen. Usein jo muutaman suuren vanhan oksan poistaminen avaa kasvustoa huomattavasti.

Nuoret ja hyväkuntoiset tyveltä nousevat versot jätetään kasvamaan.

Jos pensas on hyvin vanha eikä sitä ole leikattu vuosiin, kaikkea vanhaa kasvustoa ei tarvitse poistaa yhdellä kertaa. Uudistaminen kannattaa tehdä vähitellen muutaman kasvukauden aikana. Näin pensaaseen jää koko ajan myös satoa tuottavaa kasvustoa.

Mustaherukan lisääminen taivukkaasta

Jos pensaassa kasvaa pitkä, terve ja taipuisa oksa lähellä maanpintaa, siitä voi kasvattaa kokonaan uuden mustaherukkapensaan taivukaslisäyksellä.

Menetelmä on hyvin yksinkertainen. Oksa jätetään kiinni emopensaaseen, mutta osa siitä taivutetaan maahan ja peitetään mullalla. Mullan alle jäänyt oksan kohta alkaa ajan mittaan kasvattaa omia juuria samalla, kun oksa saa edelleen vettä ja ravinteita emopensaasta.

Valitse terve ja mielellään melko nuori oksa, joka taipuu maahan murtumatta. Tee sen alle pieni kuoppa tai matala ura ja taivuta oksa maata vasten. Oksan voi kiinnittää paikalleen esimerkiksi U:n muotoisella metallikiinnikkeellä tai pienellä kivellä.

Peitä oksan keskiosa mullalla, mutta jätä oksan latva näkyviin maanpinnan yläpuolelle. Kastele kohta hyvin ja pidä multa tasaisen kosteana etenkin silloin, jos loppukesä tai syksy on kuiva.

Sen jälkeen tarvitaan lähinnä aikaa.

Kun mullassa olevaan oksaan on muodostunut kunnollinen oma juuristo ja taimi on lähtenyt hyvin kasvuun, emopensaaseen johtava oksa voidaan katkaista. Uuden taimen voi tämän jälkeen kaivaa varovasti ylös ja istuttaa haluttuun paikkaan.

Pidä silmät auki myös pienille herukantaimille

Herukoita voi lisätä taivukkaista ja pistokkaista, mutta kannattaa pitää silmät auki myös aivan pienten itsestään kasvaneiden taimien varalta.

Olen itse tehnyt kokonaisen herukkapensaiden aidanteen pienistä taimista, jotka löysin luonnosta. Taimet olivat löytyessään vain noin 20 sentin korkuisia ja hyvin vaatimattoman näköisiä. Nostin ne varovasti ylös ja istutin riviin.

Muutamassa vuodessa pienistä taimista kasvoi jo suuria, hyväkuntoisia ja satoa tuottavia herukkapensaita. Käytännössä sain siis kokonaisen marjapensasrivistön lähes ilmaiseksi.

Mistä luonnossa kasvavat herukantaimet tulevat?

Mustaherukkaa esiintyy Suomessa myös luonnonvaraisena, mutta luonnosta löytyvä herukka voi olla myös puutarhasta levinnyt kasvi tai vanhan viljelyn jäänne.

Myös linnut levittävät herukoita. Ne syövät marjoja ja siemenet voivat kulkeutua niiden mukana aivan uusille kasvupaikoille. Siksi pieni herukantaimi voi ilmestyä paikkaan, jossa ei näyttäisi olevan yhtäkään vanhaa herukkapensasta lähistöllä.

Siemenestä kasvanut herukka ei kuitenkaan välttämättä ole ominaisuuksiltaan täsmälleen samanlainen kuin kasvi, jonka marjasta siemen on lähtöisin. Marjojen koko, maku ja pensaan kasvutapa voivat vaihdella. Lopputulos selviää vasta, kun taimi kasvaa ja alkaa tehdä marjoja.

Jos pieni herukantaimi löytyy sopivasta paikasta, sille kannattaa antaa mahdollisuus. Muutaman vuoden kuluttua vaatimattomasta taimesta voi olla kasvanut suuri ja satoa tuottava pensas.

Luonnosta kasveja siirrettäessä täytyy tietenkin huomioida maanomistus. Toisen maalta kasveja ei kaiveta ilman maanomistajan lupaa.

Herukkapensaista voi kasvattaa myös aidanteen

Herukoita ei tarvitse kasvattaa vain yksittäisinä marjapensaina. Riviin istutettuina ne voivat muodostaa myös kauniin ja hyödyllisen aidanteen.

Omassa aidanteessani pienistä luonnosta löytämistäni taimista on muutamassa vuodessa kasvanut rehevä herukkarivi. Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa leikata pensaita myös hieman muotoonsa.

Leikkaus tuli tehtyä keskikesällä, mikä ei ole paras ajankohta varsinaiseen uudistusleikkaukseen, mutta halusin nähdä, miltä pensaat näyttävät hieman yhtenäisempään muotoon leikattuina. Lopputulos oli yllättävän onnistunut. Rivistä tuli selvästi aidannemaisempi ja siistimpi.

Herukkaa ei kuitenkaan kannata leikata jatkuvasti samalla tavalla kuin tavallista pensasaitaa. Jos kasvustoa leikataan vuodesta toiseen vain päältä ja sivuilta, vanhat oksat jäävät paikalleen ja pensaan keskusta voi muuttua liian tiheäksi.

Myös herukka-aidanteessa tärkein hoitoleikkaus tehdään siis herukan ehdoilla: vanhimpia oksia poistetaan kokonaan maanrajasta ja uusille versoille annetaan tilaa kasvaa. Sen lisäksi ulkomuotoa voi tarvittaessa siistiä maltillisesti.

Näin aidanne voi pysyä sekä kauniina että satoa tuottavana.

Mustaherukan lannoitus loppukesällä

Loppukesällä mustaherukalle ei enää kannata antaa runsaasti typpeä sisältävää lannoitetta. Typpi edistää voimakasta uutta versokasvua, mutta loppukesällä kasvin pitäisi vähitellen alkaa valmistautua talveen.

Jos marjapensaille annetaan syyslannoitus, käytetään syyslannoitukseen tarkoitettua vähätyppistä tai typetöntä lannoitetta valmistajan annosteluohjeen mukaan.

Lannoituksessa kannattaa muutenkin muistaa kohtuus. Voimakas lehtien ja versojen kasvu ei automaattisesti tarkoita runsasta marjasatoa.

Komposti ja kate auttavat pitämään maan hyvässä kunnossa

Mustaherukka viihtyy multavassa, ravinteikkaassa ja kosteutta pidättävässä maassa. Pensaan ympärille voi levittää hyvin maatunutta kompostia, joka parantaa maan rakennetta ja lisää siihen orgaanista ainesta.

Myös kate on hyödyllinen. Se vähentää rikkakasvien kasvua ja auttaa maata säilyttämään kosteutta kuivina jaksoina. Katetta tai kompostia ei kuitenkaan kannata kasata paksuksi kerrokseksi aivan versojen tyvelle.

Muista kastelu etenkin nuorilla pensailla

Vanha ja hyvin juurtunut mustaherukkapensas pärjää tavallisena kesänä melko vähällä kastelulla, mutta pitkien kuivien jaksojen aikana myös vanhemmat pensaat hyötyvät vedestä.

Nuorten taimien kohdalla kastelu on erityisen tärkeää. Niiden juuristo on vielä pieni, joten ensimmäisinä kasvuvuosina maan kuivumista kannattaa seurata.

Sama koskee juuri tehtyä taivukasta. Mullan alle taivutetun oksan juurtumiskohdan ei pitäisi päästä kuivumaan pitkäksi aikaa.

Tee loppukesällä pieni herukkapensaiden huoltokierros

Kun marjat on poimittu, herukkapensaat kannattaa käydä kerran rauhassa läpi. Tarkista, löytyykö pensaasta kuolleita tai vaurioituneita oksia, onko vanhimpia oksia liikaa, pääseekö valo pensaan sisälle ja nouseeko tyveltä uusia terveitä versoja.

Katso samalla maata pitkin kasvavia oksia. Osa kannattaa leikata pois, mutta sopivan nuoren oksan voi käyttää taivukaslisäykseen.

Samalla voi tarkistaa kasvualustan, lisätä tarvittaessa kompostia tai katetta ja huolehtia nuorten taimien kastelusta.

Ja kannattaa katsoa myös vähän ympärille.

Ehkä jossain kasvaa pieni herukantaimi, jonka helposti muuten kitkisi pois tai ajaisi ruohonleikkurilla yli. Siitä voi muutaman vuoden päästä kasvaa satoa tuottava pensas.

LUE LISÄÄ: 

LUONNONMUKAINEN MAANPARANNUS

The post Mustaherukan hoito – näin leikkaat, lisäät ja pidät pensaan satoisana appeared first on Sweet Food O´Mine.

]]> https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/mustaherukan-hoito-nain-leikkaat-lisaat-ja-pidat-pensaan-satoisana/feed/ 0