Mestarikokki-kirja

Osa teistä on ehkä seurannutkin kirjan syntyä Instagram tilillämme. Kirjaa on ollut valmistamassa myös meidän 3- vuotiaamme. Koska hän on muutenkin ollut innokas apulainen keittiössä, oli luontaista, että hän pääsi avustamaan reseptien valmistuksessa. Ajattelin luulin ensin, että tässä voi kestää hetken kauemmin ennen kuin materiaalit on kokattu, kun alamme yhdessä kokkailemaan ja leipomaan, mutta toisin kävi. Saimme muutamassa kuukaudessa, ihan rauhallisella tahdilla kirjan valmiiksi.

3- vuotiaskin osaa jo aika paljon ja sen ikäisen voi hyvin ottaa mukaan keittiöön. Jokaiselle löytyy varmasti oma tehtävänsä, osaamistasonsa suhteen. Maistelua, sekoittelua, viipalointia, tavaroiden nostamista esille ja vaikka mitä. Auttava käsi ja valvova silmä on tosin syytä olla lähettyvillä ainakin, jos on kyse pienistä ja muuten keittiössä hieman kokenemattomista kokeista.

Saimme myös vietettyä monta hauskaa hetkeä yhdessä keittiössä samalla, kun kirja syntyi melkein kuin itsestään.
Parasta antia oli tietysti kirjan lastenjuhlaosion suunnittelu ja toteutus, kun mietimme minkälaisia kakkuja ja leivonnaisia valmistamme.
Lastenjuhlat saivatkin kirjassa oman kattavan osionsa, sillä kyllä se niin vain on, että lastenjuhlat ovat ne parhaat juhlat.

Halusin kuitenkin valmistaa kirjaan sellaisia reseptejä, jotka innostavat myös vanhempia leipomaan. Mikään mestarikondiittori ei missään nimessä täydy olla, toteuttaakseen lastenjuhlien tarjottavat. Monestihan se on niin, että lapset arvostavat vaivan näköä ja itsestä ehkä ”ei niin täydellinen tekele” onkin lasten mielestä ihan superupea. Joten, yhtään valmiitakaan tuotteita väheksymättä  lastenjuhlien järjestäminen voi ollakin yllättävän helppoa ja leipomisenkaan ei tarvitse olla yhtään vaikeaa. Useimmat lastenjuhlien tarjottavat, kun voi valmistaa jo päivää ennen valmiiksi.

Mestarikokki kirjan reseptit on tarkoitettu ensimmäisiin omiin ja yhdessä kokkailuihin.
Kirjasta löytyy suosikkireseptit maistuviin arkiruokiin, herkullisiin jälkiruokiin sekä suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiin. Reseptejä voi myös yhdistellä ja muunnella.

Palataan kirjaan vielä lähemmin. Tosin ei tässä kauaa tarvitsekaan odotella, ennen kuin kirja putkahtaa painosta. Näillä näkymin sen olisi tarkoitus tulla kesäkuun puolessa välissä.

The post Mestarikokki-kirja appeared first on Sweet Food O´Mine.

Uudet Projektit

Uudet projektit pitävät kiireisinä ja ajatukset töissä. Tarkoitus oli tänä kesänä ottaa hieman löysemmin ja ehkä jopa lomailla hetki.
Mutta niin ne suunnitelmat muuttuivat, kun saimme ongelmia sivujemme kanssa. Stressitaso oli tässä vähän aikaa sitten huipussaan ja olo sen mukainen.
Nyt on sivut siirretty ja siihen meni ennätykselliset kaksi viikkoa, jollei hieman ylikin. Normaalisti tähän työhön menisi sellainen 1-2 h.
No sivut eivät ole edelleenkään siinä kunnossa kuin toivoisin niiden olevan, mutta hiljakseen mennään eteenpäin.
Lisäksi syksyllä tulee kauppoihin uusin projektini ja innolla odotan, miten se otetaan vastaan. Jotain superherkullista on luvassa, sen voin paljastaa.

Opettelua

Päivät kulkevat sitä samaa rataa, tosin yritän nyt hieman rauhoittaa tahtia, sillä mitä sitä turhaa stressaamaan. Sujuvat ne asiat hitaamminkin.
Ääh, mitä minä ketään huijaan, en vain ole sellainen tyyppi joka matelee ja osaa rauhoittua. Yritän, mutten osaa.
Opettelen ja opin hitaasti.

Yritän pysähtyä välillä ja hengähtää kaiken välissä.
Meidän vanhimmathan siirtyvät nyt ylä-asteelle ja nuorimmainenkin täyttää kohta kolme vuotta. Aika kuluu ja minä siinä mukana, heh!

Olin todellakin toivonut tältä kesältä niin paljon, että meillä olisi ollut enemmän aikaa olla yhdessä ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta töitä on tehtävä, kun töitä on.

Toisaalta nautin töistäni, ettei työ tunnu ( ainakaan vielä ) työläältä. Ja kaikki pojat ovat useimmiten aivan mahtavana apuna keittiössä ja kuvauksissa.

Traumat

Meillä oli juuri viikonloppuna poikien kaveri kylässä ja valmistin uutta projektia varten herkkua, jota pojat sitten odottivat.
Pyysin pojat apuun, pitelemään rekvisiitta ja reflektoria. Ihan mielelellään he tulivat auttamaan. Huokailivat tosin kaverille, että ”tällaista tää on meillä, ensin pitää kaikki kuvata ennen kuin saadaan syödä.”

Mutta hyvin maistui kuvausherkut loppujen lopuksi kaikille. Mietin vain jälkeenpäin minkälaiset muistot tästä minun työstäni jää pojille, kun kasvavat isoksi.

Kun teen töitä kotona ja joutuvat olosuhteiden pakosta odottamaan aika useasti ruokaansa. Eivät toki joka päivä, sillä yritän aina mahdillisuuksien mukaan ajoittaa ruokien valmistusta ruoka-aikoihin, että voimme syödä kuvausruoat.

Kuvausruoat

Olisi kiva tietää mihin muut bloggaajat/keittokirjailijat/ammattibloggaajat laittavat ruokansa. Syöttekö te ne, annatteko jollekin vai mitä niille tapahtuu?

Itse yritän tosiaan aina suunnitella annoskoot/aikatauluttaa, jotta voimme syödä niin pitkälle kuin mahdollista kuvausruoat. Monesti vien ruokia myös naapurille tai ukille ja mummulle.

Nyt on muuten tullut taas  toiveita ja pieniä moitteita ( tunnistatte itsenne ), siitä että minulta on valmistunut näin monta kirjaa ja ei vielä ole kuulemma päästy herkkuja maistelemaan.

Te jotka itsenne tunnistatte, olette tervetulleita tänne syömään milloin vain. Niin kauan kunhan saan kuvata rauhassa ja hieman kylmennyt ruoka kelpaa 🙂 Nähdäänkö ?

Ihanaa viikon jatkoa itse kullekin!

The post Näitä päiviä appeared first on Sweet Food O´Mine.

Bloggers Inspiration Day 2016

Juonnosta vastasi Tea Khalifa

SEO-Klinikalla tutustuimme SEO maailmaan. Tästä mielenkiintoisesta klinikasta vastasi Aki Ovaska.

Cloetta tarjoili herkullisia makuja ja pääsimme maistelemaan kevään ja kesän uutuusmakuja.

Santa Marian pisteellä tutustuimme moderniin tex mexiin.

Pääsimme VIP vieraina etunenässä sisään ja rauhassa tutustumaan yhteistyökumppaneihin.

Aina välillä piipahdimme VIP loungessa.

Kopparberg tarjoili aivan ihania juotavia.

Pian olikin aika alkaa lopetella päivä osuutta.

Sweet Food O`Mine kiittää järjestäjiä mukavasta ja antoisasta päivästä!

The post BID 2016 appeared first on Sweet Food O´Mine.

Tanskan vahvistuksena toimi moninkertainen grillimestari, Michael Toftelund. Saimme siis kunnian päästä grillaamaan Tomi Björckin ja Serko Rantasen kanssa. Gastoria EF:n väki oli koonnut meidät kaikki paikan päälle, joten pääsimme luonnollisesti tiristämään heidän laatulihojaan Primolla.

Moninkertainen grillimestarimme Michael käy läpi Primon Oval XL 400 grillin ja opastaa Tomi Björckin ja Serko Rantasen Primon käyttöön. Katso video alta.

Primo Ceramic Grill

Primo Oval XL400 on järein Primon grilleistä. Kooltaan massiivinen ja grillauspinta-alaltaan  2.580 cm2  grilli mahduttaa sisäänsä huimat 15-25 pihviä kerralla.
47 cm x 64 cm grillauspinta-alan omaava grilli onkin tarkoitettu tosi grillaukseen.
Primo Ceramic Grillsin ovaalit grillit ovat ainutlaatuisen patentoidun ovaalimuotonsa ansiosta ylivertaisia.
Ovaalin muotonsa ansiosta lämpö pääsee kiertämään grillissä aivan eri tavoin kuin pyöreässä. Lämpö pysyy tasaisempana ja jopa kovemmatkin lämpötilat ovat lempeämpiä.

Primo Ceramic Oval grilleissä on todella kätevä tulipesänjakaja, jonka ansiosta voit samanaikaisesti grillata niin suoralla, että epäsuoralla lämmöllä.
Ja kuten ostos tv:ssä sanotaan, eikä siinä vielä kaikki. Primo on ajatellut asian loppuun asti ja kehittänyt ritiläjärjestelmän jonka avulla saat grilliin lisäpinta-alaa ylöspäin.

Primo Ceramic grilleihin on saatavilla ns. kaikki herkut mm. hiilet, sytyttimet, chicken ja turkey sitter, pizzakivet, lisäritiläjärjestelmä, valurautaritilät- ja levyt aina erilaisiin mausteisiin saakka.

Katso videolta kun kovan luokan ammattilainen käy läpi grillin Tomi Björckin ja Serko Rantasen kanssa.

Tomi Björck ja Serko Rantanen grillaavat Marmorifilettä Primo-mestari Michaelin opastuksella.

Primo Ceramic Grill kovassa käytössä

Kuten tiedätte, meiltä ilmestyi juuri Suuri Suomalainen Grillikirja.

Primon Oval LG 300 oli vahvasti mukana kirjan reseptejä valmistettaessa. LG300 on kooltaan 1.935 cm2 tarkoittaen 38cm x 58cm grillipinta-alaa. Lisäritiläjärjestelmän ansiosta saimme grillin kasvamaan 1.258 cm2, eli yhteensä grillipintaa oli parhaimmillaan 3.193 cm2. Tämän kokoinen grilli on omiaan suurelle määrälle grillattaessa.

Maku on Primo Ceramic grillillä valmistettuna ihan omaa luokkaansa. Lämpö pysyy grillatessa tasaisena ja lämmönsäätely on todella helppoa. Primon hiiliä käyttäessä ruoka saa upean ja hiiligrillillä grillattavan ruoan ominaismauan.

Primo Ceramics Grills on juuri saapunut Suomen markkinoille ja grilliä myy allekirjoittaneet, eli Sweet Food O’ Mine.

Primo Ceramic grilleistä on saatavilla niin patentoituja ovaalin muotoisia kuin Kamado grillejä.

Jack Daniel`s Edition Oval XL400 *( 47cmx64cm )
Primo Oval XL 400 *(47cmx64cm)
Primo Oval LG 300 *(38cmx56cm)
Primo Oval JR 200 *(34cmx47cm)
Primo Kamado *(47 cm)
* grilliritilän koko
Grilleihin pääset tutustumaan www.primogrill.fi (Suomenkieliset sivut avautuvat piakkoin.)

Tiedustelut grilleistä voit osoittaa suoraan meille:

+358 40 588 0 580 / Patrik

Kiitos mielenkiintoisesta Grillipäivästä Tomi Björck, Serko Rantanen, Michael Toftelund ja ennen kaikkea Gastoria EF.

Pysykäähän kanavalla, sillä lisää seuraa samojen poikien seurassa!

Toteutettu yhteistyössä

The post Primo Ceramic Grill esittely appeared first on Sweet Food O´Mine.

Kyllä, arvasit oikein!
Erilaisia kesäkurpitsoja. 
Niistä en tällä kertaa sano sen enempää kuin, että ne ovat vaan niin hyviä ja monikäyttöisiä.
Kurkistapa vaikka näihin resepteihin ja totea itse.

Muitakin kasvimaan herkkuja tuli tälläkin kertaa tilattua.www.exoticgarden.com `sta.
Kiinansipuli, sipulit, sokeriherne, porkkanat, retiisit, tilli, persilja, jättilaukka, salaatit ja tosiaan erilaiset kesäkurpitsat päätyvät tänäkin vuonna maahan.

Lipstikka ja ruohosipuli on monivuotisia ystäviä ja jaksavat nousta joka kevät uudelleen ja uudelleen.

Uusia tulokkaita tälle vuodelle on vahapavut, kurttukaali ja lehtikaalit.

Kukkapuolelta penkkiin päätyy syötäväksi ja koristukseksi tuttuun tapaan erilaiset kehäkukat. Uusin lajike on Indian Prince, joka oli ihastuttava.
Lisäksi erilaiset auringonkukat, köynnöskrassi ja samettikukat saavat sulostuttaa silmiä tänä kesänä.
Löysin myös uuden kauniin tuttavuuden, kun bongasin Exotic Gardenin sivuilta kauniin värisiä siankärsämöitä. Nuo lilan, ruusunpunaisen ja persikan sävyissä kukkivat kaunokaiset ovat varmasti ilo silmälle.

Samalla tuli tilattua myös siemenperunat. Onko mitään parempaa kuin hakea perunat omasta maasta, juuri ennen ruoanlaittoa!

Tänä vuonna laitan kasvamaan myös vesimelonia ( Sugar Baby ), joka muutama vuosi sitten antoi täällä meidänkin leveysasteilla sadon.
Toiveet onkin korkealla, että tänä vuonna maistellaan taas vesimelonia omasta penkistä.

Pian päästään siis esikasvatuspuuhiin ja ennen kuin me huomataankaan, on jo kesäkin pian täällä!

PSST! Meren Maku kirjasta löydät monta kasvimaan sadosta valmistettua herkkua!

TallennaTallenna

The post Kasvimaan suunnittelua appeared first on Sweet Food O´Mine.

Kyselyt ja haastattelupyynnöt:

sari@sweetfoodomine.com

The post Suuri Suomalainen Grillikirja appeared first on Sweet Food O´Mine.

Itsellä on nyt takanani 3 kirjoitettua ja kuvattua keittokirjaa ja yksi yhteistyössä valmistunut keittokirja.
Kerron nyt oman tarinani ensimmäisten kirjojeni takaa!

Kerron teille hieman taustaa ensimmäisistä kirjoistani.

Kustantamosta oltiin minuun yhteydessä ja kysyttiin olinko koskaan miettinyt kirjoittavani kirjaa. Ajatukset risteilivät tietysti sinne ja tänne, sen jälkeen kun olin ilmoittanut kiinnostukseni.
Varsinkin kirjan kuvien osalta, sillä minä toimin itse kirjan kuvien kuvaajana. Melko noviisina kameran takana ajattelin, että kyllä tästä selvitään, mutta helppoa tämä ei tule olemaan.
Kun projekti alkoi, en osannut edes kuvata kameran manuaaliohjelmalla. Se oli siis ensimmäisenä listalla opeteltavana. Kauaa ei tähän opetteluun voinut käyttää aikaa, sillä kirjan materiaaleilla oli myös deadline.

Ensimmäisenä oli vuorossa kirjan ideoiminen, mikä kirjan juju on.
Istuttiin kustantamon väen kanssa ideoimassa kirjaa ja päädyttiin siihen, että kirjan kantava teema olisi Meri ja sen läheisyydessä asuminen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä mitään kalastuskirjaa, vaan meidän elämää mukaellen oleva ruokakirja.
Eli muuten sain vapaat kädet toteuttaa kirjaa, mutta aihepiiri oli siis rajattu tuohon. Myös kirjan nimi oli kustantamon päättämä, Meren maku!
Vaikka yritinkin ehdottaa mielestäni parempaa nimeä, oli nimi sitä myöten lyöty lukkoon ja siinä siis pysyttiin.

Seuraavaksi aloin suunnitella kirjan reseptejä. Siinä olikin tekemistä, tai ehkäpä toisin sanoen karsimista. Olinhan haaveillut kirjan kirjoittamisesta jo parisen vuotta ja monta ideaa oli siis jo valmiiksi mietteissä. Lisäksi halusin mukaan joitain perittyjä reseptejä niin mummuilta, mammoilta ja muuten vaan minulle rakkaita reseptejä.
Kasvatan kesäisin itse aika pitkälle kaikki vihannekset ja yrtit joita syömme, joten ne olivat luonnollisesti myös tärkeässä osassa resepteissä.

Oli vaikea mahduttaa kaikkea mukaan kirjaan, joten yhdestä kirjasta syntyikin samalla kaksi kirjaa. Eli Meren maku ja myöhemmin syky/talvella ilmestyvä Talven maku. Ja vaikka reseptit jaettiin kahteen kirjaan, jäi silti kirjoista niin paljon reseptejä pois , joita olisin tahtonut mukaan. Mutta kun kustantaja toppuutteli sivumäärissä jo nyt, näillä mentiin.

Omalta osaltani olisin tahtonut eri osioista vieläkin kattavempia. Varsinkin säilöntä, levitteet ja muut osiot.

Sivuja Meren maku-kirjaan tuli 352 ja Talven maku-kirjaan 352 eli yhteensä 704 sivua.

Kirjaprojekti alkoi keväällä ja mikäpä sen osuvampaa kuin se, että sain kuvata ja elää kevään ja kesän reseptit samalla kansien väliin.

Olin kasvimaalla ja mietin mihinkä reseptiin voisin käyttää mitäkin yrttiä ja kasvia. Keräsin metsästä villiyrttejä ja puskista marjoja.

Kävin kalassa ja yritin saada kuvaa merestä nousevasta hauesta, siinä kuitenkaan onnistumatta. ( Nopeita pirulaisia)

Kuvasin monena päivänä pihalla. Pesin perunoita kamera mukana. Koska eihän sitä koskaan tiennyt, tulisko siitä hyvä kuva kirjaan. Tässäkin kuvassa olen korkeassa kuumeessa, kylmässä vedessä perunoiden pesupuuhissa.

Useimmat kuvat eivät koskaan päätyneet kirjaan asti, vaan jäivät tietokoneen syövereihin.

Nuorimmaisemme ei vielä osannut kävellä projektin alkaessa ja hän olikin mukanani koko ajan. Niin kasvimaalla, keittiössä, metsässä sekä kuvattaessa reseptejä. Kaikki kirjan reseptit syötiin ja maisteltiin, joskus useammankin kerran. Kun nuorimmainen meni illalla nukkumaan, tai suoraan sanottuna nukahti vasta myöhään yöllä, alkoi minun kirjoitusurakkani. Kirjoitin tarinoita joita  meille oli tapahtunut, sekä mieleen nousevia asioita pieniksi tarinoiksi. Kävin tietysti myös läpi reseptejä. Monena yönä valvoimmekin kuun kanssa kahden.

Oman erikoisen juttunsa kirjoihin toikin ne pienet tarinat, joita kerron reseptien lomassa. Tarinat ovat täältä kotomaisemistamme Myrskylahdelta. Myrskylahden henki ja aallot huokuvatkin kirjassa mukana vahvasti.
Ehkäpä Myrskylahti olisi tuntunut lukijallekin paremmin, mikäli sivujen lukumäärät olisivat antaneet myötä ja näin mahdollistanut lisäkuvat ns. fiiliskuvat.

Uppouduin koko sen kirjan kirjoittamisvuoden täysin kirjoihin. Todellakin elin tämän kirjasarjan kansien väliin ja annoin kaikkeni niille.

Kun kirjan kuvat ja reseptit oli lopulta kuvattu ja alustavasti kirjoitettu ylös, alkoi se haastavampi työ. Eli reseptit jotka olin valmistamisen aikoihin sutaissut paperinkulmaan, täytyi kirjoittaa ylös tunnistettavaan muotoon. Samoin alkoi kuvien valikoiminen. Tuhansia ja tuhansia kuvia oli käytävä läpi, kunnes edessä oli ne kuvat jotka päätin ottaa kirjaan. Sen jälkeen alkoikin niiden läpi käyminen ja mahdollinen korjailu. Valotusta oli ehkä säädettävä tai kontrastia hieman parannettava. Lisäksi kuvat oli muutettava taas JPG muotoon.

Ensimmäistä kertaa kun oltiin pappia kyydissä, oli tämäkin aika hermoja raastavaa puuhaa. Epävarmuus ja epätietoisuus oli kyllä läsnä. Aika pitkälle sain itse selvittää asioita koskien kuvia ja muuta kirjan kirjoittamiseen liittyvää, mutta hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi. Kirjojen materiaalin jättö oli uuden vuoden jälkeen ja silloin naputtelinkin viimeiset tekstit kirjan sivuille helpottunein, mutta samalla melankolisin tuntein. Nämä sanat tuli kirjoitettua juuri vuoden vaihteessa: ”Kellon kumahdellessa päivän viimeistä tuntia täyteen hyvästelen menneen vuoden ja otan uuden ja tulevan avosylin vastaan”

Minusta riippumattomien asioiden johdosta Meren maku ilmestyi kirjakauppoihin reilusti myöhässä aikataulusta. Kevät oli jo loppusuoralla ja harmittelin hirveästi, sillä puolet kirjan resepteistä oli kuitenkin vahvasti keväthenkisiä.

Iloinen ja ylpeä toki olin, kun näin kirjan ensimmäisen kerran konkreettisena asiana edessäni. Toivoin silloin, että kirja toisi lukijoilleen paljon iloa ja hyötyä. Yhtä paljon kuin ne minullekin olivat tuoneet.

Ja toivoin, että edes osa kokemistani hetkistä välittyisi lukijoille kuvien kautta ja he voisivat olla osa sitä hetkeä, kuvien välityksellä.  Maagisista kesäöistä Myrskylahdella, kun superkuu nousi taivaalle ja paahdoimme lasten kanssa vaahtokarkkeja nuotiolla. Sekä aavemaisesta tunnelmasta joka pimeän meren ympärillä oleva musta metsä sai aikaan. Tai pumpulimaisen pehmeästä taivaasta ja merestä, kun ei tiennyt missä toinen alkoi.

Ehkä kirjan tarinoista välittyi se hetki  kun hirvet tulivat ryskäen vierestämme ja katosivat kohti lähisaarta tai se kuinka kostea ja harmaa sumu peittää meren läheisyydessä maiseman ja laskeutuu raskaana esirippuna kaiken ylle.

Talven maku-kirjaa sainkin odotella sitten syksyyn saakka. Tai sen oli tarkoitus ilmestyä kauppoihin jo syyskuussa, mutta sysitä joita en vieläkään tiedä, ilmestyi se kauppoihin vasta joulukuulle. Voitte kuvitella harmistukseni, kun kirja ilmestyi niin myöhään, kun tämäkin kirja oli vahvasti vuodenaikapainotteinen, alkaen syksyn sadosta.

Näitä pieniä viiveitä asioita lukuunottamatta, olen tyytyväinen näihin ensimmäisiin kirjoihini. Tein kaikkeni ja enemmän. Opettelin ja opin. Tunsin iloa ja onnistumista.

Toivon, että ne jotka kirjani on löytänyt ja lukenut ja ennen kaikkea kokkaillut niistä, ovat myös yhtä tyytyväisiä.

Pian ilmestyykin kolmas kirjani, joka on kuitenkin ihan eri sarjaa näiden ensimmäisten kirjojen kanssa. Nyt on nimittäin vuorossa grillikirja, Suuri Suomalainen Grillikirja, mutta se onkin jo ihan uusi tarina.

Haluatko lukea kirjan kannen tarinan?

Lue se täältä!

The post Kirjan kirjoittaminen appeared first on Sweet Food O´Mine.

Odotas hetki, niin teen meille eväät mukaan, jotta saadaan jotain ruokaa mukaan kanteen, sanoin.
Mietin, että vanha piknikkori voisi olla kiva saada kanteen jollain tapaa. Pakkasin koriin äsken leipomiani pullia, mehua lasipulloon, täytettyjä sämpylöitä ja appelsiineja.
Mukaan otin vielä lampaannahkan ja kauniin lyhdyn. Ihan vain rekvisiitaksi.

Pihassa, kun teimme lähtöä jäälle, ehdotin että otetaan mukaan potkuri.
Miten meinaat jaksaa tuossa lumimäärässä potkutella eteenpäin, kysyi mieheni. No en minä tiedä, mutta kyllä me eteenpäin päästään, vastasin.
Eli vanha sininen potkuri sai olla kuljetusapuna piknikorille ja rekvisiitalle.

Huomasin jo ennen kuin päästiin jäälle asti, että hittolainen, kun olikin painavaa menoa, mutta puskin kuitenkin potkuria eteenpäin, miehen pudistellessa päätä huomaamattomasti vieressäni.

Mies kantoi kameraa ja jalustaa ja pääsimme kuin pääsimmekin jäälle saakka. Siinä meno oikeastaan tyssäsikin. Lunta oli jäällä niin paljon että eihän siitä mitään tullut. Huomasimme aika pian, että lumen alla oli aimo kerros myös vettä, joka kasteli kengät ja jalat kivasti.

No jäädään sitten tähän kuvaamaan, sanoin.
Aloin siinä kotirannassa asetella piknikkoria kivannäköiseksi lumeen ja räpsin muutaman kuvan. Ei tämä näytä hyvälle, sanoin.
Laitetaanpa tuo lampaannahka potkurin päälle ja kori siihen, ehdotin. Menin kameran taakse ja pyysin miestäni siirtämään potkuria koreineen vähän oikealle, sitten hiukan taaksepäin. Ei kun vielä hieman oikealle, äh kokeillaas sittenkin kääntää potkuri noin sivuttain.

Kamera kävi samaa tahtia, kuin komensin miestä siirtelemään tavaroita. Nosta sämpylää hiukan ylöspäin. Juuri sitä, joka on siinä keskellä. Noin. Hyvä! Ei, nyt ei mehupullo näy kunnolla. Odotas, tulen itse laittamaan.
Jatkoimme näin hetken, kunnes sanoin, että jotain puuttuu.

Kokeillaan että minä kävelen niin kuin tuolta potkurin takaa. Tarkensin kameran ja pyysin miestä painamaan laukaisijaa, kun pyydän. No nyt, paina. Miltä näyttää?
Juoksin sitten kameralle ja tarkastin. Ei tämä näytä hyvältä, puuskahdin. En minä halua että kasvot näkyy, odotas kun teen vähän säätöjä. Noin, otetaan uusiksi. Juoksin sitten taas kauemmas ja huusin miehelleni, että ota kuva, nyt!

Taas hölköttelin kameralle. Hikikin alkoi nousta pintaan.
Ääh, eihän tämä näytä yhtään järkevälle, sanoin.
Kokeillaas roudata potkuri tuohon suuntaan sanoin ja viittilöin taaksepäin. Silloin tuli kissa hitaasti jalkojaan nostellen paikalle. Yritin hätistellä kissaa pois potkurin edestä. Mene nyt maanittelin, mutta eipä se katti uskonut. Otin huvikseni muutaman kuvan kisusta ja potkurista.

Kun kissa viimein kyllästyi meihin ja lähti, ehdotin miehelleni seuraavaa.
Mennäänkö seisomaan yhdessä tuohon potkurin taakse ja otetaan kuva. Miehen hieman leipiintyneestä ilmeestä päättelin, että ihan sama, kunhan nyt vaan ollaan pian valmiita.

No niin, aseteltiin potkuri ja tarvikkeet uudelleen ja laitoin kameran ajastimelle. No niin, nyt juokse, sanoin. Siinä raskaassa lumessa juostiin sitten aika hyvä matka potkurin taakse ja ehdittiin juuri kääntyä, kun kamera räpsähti.
Pysy sinä tässä, sanoin miehelle. Käyn uudelleen ajastamassa kameran. Ja kun tulen takaisin, heitetään vähän lunta ilmaan.
Kirmasin siis taas kameralle ja takaisin. No nyt, ota lunta ja heitä, huusin hengästyneenä! Lunta ilmaan ja räps!
Tätä teimme useamman kerran ja joka kerta kun juoksin kengät märkinä ja hengästyneenä mieheni luokse, räjähdimme nauramaan, samalla kun heitimme kummatkin märkää luntaa ilmaan.

Kyllä tämä on hullun hommaa, sanoin. Mieti jos joku kyläläinen näkisi mitä me hommaamme, olisi siinä puhumista, nauroin.
Pakkasimme sitten piknikkorin, eväät ja muut tavarat ja lykimme itsemme ja potkurin kotiin. Onneksi kotiin ei sillä kertaa ollut pitkä matka. Ja saimmehan me sitten kaiken päätteeksi syödä sämpylät ja pullat, jotka tosin olivat aika kylmiä. Loppujen lopuksi jäi päivästä kiva muisto ja kirja sai kannen.

TALVEN MAKU

TallennaTallenna

TallennaTallennaTallennaTallenna

The post Kirjalla on kannet appeared first on Sweet Food O´Mine.

Hello Sari!
We are so happy to congratulate you on winning the Third Foodelia Awards!

Ohhoh, olipas aikamoinen juttu, sillä mukana kisaamassa on aikamoinen lauma toinen toistaan parempia valokuvaajia, joilla on aivan uskomaton visuaalinen silmä. Siksipä olin erityisen otettu, että minun kuvani oli noteerattu ja vieläpä tällä tavoin.

Tässä voiton tuoneet kuvani

The post Foodelia Awards appeared first on Sweet Food O´Mine.

Viime kesänä alkanut projekti on ollut hauska tehdä ja syödä.
Kirjaa varten on valmistettu uskomattoman herkullisia ruokia ja grilli olikin kuumana meillä myöhäiseen syksyyn ja alkutalveen.
Yhdessä tekeminen on ollut todella hauskaa ja palkitsevaa. Jopa perheen nuoret ovat olleet mukana taustajoukoissa ja valmistaneet hekin jotain kirjaa varten.
Grillaaminen onkin yhdistänyt meidän perhettä aina, sillä grillin äärellä voi olla joko minä, mieheni tai lapset. Meillä grillaavat kaikki.

Parhaimmat muistot grillin ääreltä

Jo silloin kun lapset olivat vielä pieniä, kun pakkasimme koulun loputtua kimpsut ja kampsut ja ahtauduimme asuntovaunuun.
Meillä kun oli tapana lähteä pidempään kestäville työ/kesälomamatkoille kesällä ja silloin pakkasimme aina mukaan grillin.

Pieni pallogrilli mahtui aina mukaan ja jokainen tiesi, että illalla kun pääsimme perille, sinne minne auton nokka nyt sattui sillä kerralla viemään, olisi luvassa jotain hyvää.

Pitkän päivän jälkeen oli mahtavaa sytyttää grilli. Katsella kun tuli sytytti hiilet ja tuttu savu alkoi kiemurella kesäillan kauniissa hetkessä.

Minä hoidin lisukkeet pöytään, kun pojat pääsivät yhdessä isänsä kanssa grillauspuuhiin.

Yleensä ruoan jälkeen oli vuorossa myös jonkun makean herkun grillausta, joka monesti sattui jostain syystä olemaan vaahtokarkkeja.

Vatsat täynnä hyvää ruokaa, raikas ilma ja hitaasti hämärtyvä ilta grillin ympärillä oli ja on vieläkin yksi parhaista asioista mitä tiedän. Lasten juostessa leikkimään ruoan jälkeen, jäimme aina istumaan grillin viereen ja sen tuomaan lämpöön.

Noita muistoja niiltä kesiltä grillin ääreltä, joita meille on tullut monta, vaalin aina sydämessäni.

Nyt kun lapset ovat jo teini-iän kynnyksellä, on kuitenkin grillihetket ne hetket, kun heidätkin saa, jopa vapaaehtoisesti olemaan meidän kanssamme. On mahtavaa nähdä, kuinka niistä pienistä pellavapäisistä pojannaskaleista on tullut jo melkeinpä miehen mittaisia ja äitiään pidempiä nuoria, jotka niin taitavasti ja tutuin tavoin grillaavat itselleen ja meille melkeinpä mitä vain.

 Suuri Suomalainen Grillikirja

Nauti kesästä ja sytytä grilli. Kylmä juoma lasissa ja hiljakseen tupruttava grilli on yksi elämän suuria nautintoja. Leppoisat kesäillat täyttyvät puheensorinasta ja naurusta, kun perhe ja ystävät ottavat osaa ruoanlaittoon. Grillaus on rentoa ruoanlaittoa parhaimmillaan, savulla ja tulella maustettuna.

Grillaus ei ole grillin koosta tai merkistä kiinni. Kaikki onnistuvat varmasti kirjan ohjeilla ja neuvoilla saamaan aikaiseksi fantastista syötävää.

Tee omat marinadisi ja kastikkeesi:
Kirjasta löydät mm. parhaat yleiskastikeet, valkoisen bbq-kastikkeen ja upeita kuivamausteseosreseptejä, joilla tuot makua grillattavalle.

Grillaa ja savusta makusi mukaan, milloin vain: Herkulliset ribsit, flank steakit, kasvikset,katkaravut ja kokonaiset maissikanat sihisevät grillissä. Unohtamatta tietenkään jälkiruokia.

Jopa tavallinen makkara saa uusia ulottuvuuksia, kun se saa pintaansa savunmakua ja upeat lisukkeet. Grillatun aterian täydentää hyvät ja kekseliäät lisukkeet, joille kirjasta on varattu oma osionsa.

Suuri Suomalainen Grillikirja löytyy myös Facebookista, jos tahdot seurata grillailujamme!

Pääset sinne TÄSTÄ!

Suuri Suomalainen Grillikirja kaupoissa helmikuussa!

The post Suuri Suomalainen Grillikirja appeared first on Sweet Food O´Mine.