Varasimmekin tällä Ruotsin reissulla pöydän Urban Deli Sicklasta. Sickla on nopeasti kasvava kaupunginosa ja mikä parasta, kävelymatkan päässä majapaikastamme, Hammarby Sjöstadista.

On perjantai-ilta ja tupa on täynnä, paikan desibelitaso on korkea. Asiakaskunta koostuu niin perheistä, vanhemmista ja nuoremmista illastajista. Asiakaskirjo on laaja ja se on aina mukavaa. Rento ilmapiiri saa lapsiperheenkin olonsa kotoisaksi.

Henkilökunta on mukavaa ja palvelu toimi hyvin.
Alkuruoat olivat kaikkien mielestä mitä mainioimpia. Tilasin alkuruoaksi kampasimukoita maa-artisokkapyreellä ja mädillä. Lisäksi annoksesta löytyi maa-artisokka sipsejä ja savustettua creme fraichea. Aivan mahtava kokonaisuus.

Mies tilasi alkuun mozzarellaa. Annos oli jäätävän suuri. Osa jäi syömättä, vaikka autoin parhaani mukaan.

Pääruoaksi valitsin Spicy Laxsalladin, eli mausteisen lohisalaatin.
Annoksesta löytyi niin lohta, porkkanaa, kyssäkaalia, salaattia ja punakaalia. Lisäksi chilimajoneesia, korianteria, seesaminsiemeniä, friteerattua valkosipulia, maapähkinöitä ja mandukastiketta.

Annos oli mielestäni todella valju ja se jäi syömättä muutaman haarukallisen jälkeen. Pääruoat eivät tällä kertaa ihastuttaneet muitakaan pöytäseurueesta, mutta alkuruoat sen sijaan olivat loistavia. Ilmapiiri, rentous, mukava henkilökunta ja sijainti saa varmasti palaamaan tänne. Ensi kerralla kokeilen vain pääruoaksi jotain muuta.

Osoite:
Urban Deli Sickla, Hesselmans Torg 12, 131 54 Nacka

Urban Deli Sickla

The post Urban Deli Sickla appeared first on Sweet Food O´Mine.

Korkeasaari ja ruokailu

Korkeasaaressa ei syöminen lopu heti kättelyssä kesken.

Ravintoloita, kahvioita ja jäätelökioskeja löytyy joka nurkalta strategisesti sijoiteltuna.
Oli sitten isompi nälkä tai kahvin taikka jäätelöntarve, kaikki löytyy saarelta.

Korkeasaaren ravintolat Bistro Bron, Ravintola Karhu ja Ravintola Pukki tarjoavat ruokaa nälkäisille.

Lisäksi Korkeasaaressa valmistuu näppärästi myös omat eväät -periaatteella ruokaa, sillä saaressa on kolme omatoimisesti käytettävää grilliä, Karhulinnan rannassa, Ravintola Pukin vieressä sekä joutsenten viereisellä levähdysaluella. Grillit ovat käytettävissä ympäri vuoden. Grillit toimivat hiilillä, joita voi ostaa saaren ravintoloista. Grillien luona on piknikpöytiä ja Ravintola Pukin ja Karhulinnan lähistöllä on myös sisätilaa eväiden syöntiin.

Lisäksi Korkeasaaressa on kaksi evästilaa, Karhulinnalla ja Amazonia-talon aulassa. Amazonia-talon aulaan mahtuu istumaan 15-20 henkeä, Karhulinnalle enemmän. Molemmissa tiloissa on mikroaaltouuni ja vesipiste. Kesäaikaan saaressa on myös useita katettuja piknikpöytiä.

Joten nälkä ei päivän aikana pääse varmastikaan yllättämään.

Nyt kun me kävimme Korkeasaaressa oli paikalla myös Fafa`s Smokeryn Barbeque-Smokehouse ( savustusvaunu ) ja päätimme popsia nälkäämme siellä herkulliset lihalautaset.
Fafa`s Smokeryn vaunu Korkeasaaressa ravintola Pukin vieressä 1-17.7 välisenä aikana!

The post Korkeasaari ja ruokailu appeared first on Sweet Food O´Mine.

Bread Street Kitchen löytyy nyt Dubain ikoniselta Palm Jumeirahin saarelta ja tarkalleen ottaen Atlantis The Palm hotellista.

Gordonin ensimmäinen ravintola Dubaissa oli vuonna 2001 avattu Verre, joka sai päätöksensä kymmenen vuotta myöhemmin, 2011.
Kauaa ei Gordon jaksanut pysytellä poissa Dubaista joten Dubain asukkaiden ja sinne matkaavien iloksi on kaupungissa nyt uusi Mr. Ramsayn ravintola.

Bread Street Kitchen on rento, helposti lähestyttävissä oleva paikka, jossa Dubaihin on tuotu ripaus East-endiä ja Lontoota. Modernia Eurooppalaista tarjoileva ravintola tuo listalle mm. Englantilaista hernekeittoa, fish and chipsiä, hitaasti kypsytettyjä short ribsejä ja paljon muuta.

Kävimme testaamassa ravintolan koko perheen voimin. Olimme ensimmäisiä asiakkaita paikalla, kun hämärä alkoi laskeutua Palm Jumeirahin ylle. Pyysimme pöydän pihalta, jossa oli kiva istuskella lämpimässä illassa. Meidät otti vastaan mukava tyttö joka oikeastaan työskenteli Lontoon Bread Street Kitchenistä, mutta oli nyt Dubaissa varmistamassa että alku lähtee hyvin käyntiin.

Tunnelma ravintolassa oli hyvin rento ja tytön jutustelu sai melkeinpä luulemaan, että olimme Lontoossa.
Emme tilanneet alkupalalistalta mitään, vaan siirryimme suoraan pääruokiin.

Menusta löytyi siis meidän rakastamammia fish and chipsejä. Mutta kun listalta löytyi niin paljon muuta hyvää, ei fish and chipsit päätyneet meidän lautasillemme. Tosin nuorimmainen tilasi niitä itselleen, me tilasimme, ja ne olivatkin sitten juuri sellaisia kuin niiden olettaakin olevan Gordon Ramsayn ravintolassa. Enää en edes tarkalleen muista mitä loppuseurueemme tilasi, mutta sen muistan että kaikki olivat tyytyväisiä ruokiinsa. Annokset eivät olleet mitään pieniä piperryksiä, vaan sellaisia jotka oikeasti täyttävät vatsan. Mausta ja laadusta kuitenkaan tinkimättä.

Pahoittelen kuvien laatua. Minulla oli nälkä, en todellakaan laittanut aikaa valoluvaamiseen vaan räpsäisin puhelimella teille kuvan. Ja sanoinko jo, että siellä Dubain illassa oli tosi pimeää.

Eli jos matkaatte Dubaissa tai majoitutte Atlantis the Palmissa, niin suosittelen kyllä ehdottomasti käymään Bread Street Kitchenissä.
Paikka sopii mainiosti myös perheille.

Bread Street Kitchen, Atlantis The Palm, Dubai

The post Bread Street Kitchen appeared first on Sweet Food O´Mine.

Siitä on aikaa enemmän kuin kaksi vuotta, kun minä ja mieheni olemme saaneet istua rauhassa pelkästään me kaksi syömään.  Yleensä ruokailutilanteet ovat enemmän tai vähemmän kaoottisia. Etenkin silloin kun työstän keittokirjaa. Me kun todellakin syömme läpi kaikki reseptit joita kehittelemme. Mitään ei heitetä pois. Joten reseptien valmistus ja kuvaus ajoittuu siksipä juuri aina ruoka-aikojen puitteisiin. Yleensä muu perhe istuu syömässä, kun minä kuvaan ruokaa. Muistiin kirjoitetut reseptien pohjat, likainen astiapinovuori ja kuvausreksvisiitta on sikin sokin pitkin keittiötä. Pieni ahdistus taas nopeasti kylmenevästä ruoasta ja siitä etten ehdi istua normaaliin tapaan ruokapöytään muiden kanssa.
Omat haasteensa ruokailuhetkeen tuo kaksi vuotiaamme, joka on aina siellä täällä. Pitkin pöytää, pöydän alla tai muualla. ( noh, ehkä noin niin kuin liioitellen, mutta tajuatte kuvan ) ja pitäähän sitä juosta välissä katsomaan missä äiti oikein on. Puhumattakaan siitä, että ruoan on oltava valmis, kun vanhemmat lapset pääsevät koulusta, sillä heti sen jälkeen on lähdettävä ajamaan kohti jääkiekkoharjoituksia.
Ruokahetki ja sen rauhallisuus, joka ennen oli melkein pyhä asia minulle on muuttunut kaoottiseksi läpihuuto jutuksi. Nopeasti, nopeasti..kiirehditään kaiken läpi.
Huono omatunto vaivaa tietenkin minua suurissa määrin sen takia että työni vie aikaa niin tärkeältä asialta kuin rauhalliselta ruokahetkeltä. Mutta näillä mennään nyt ainakin hetki taas eteenpäin.

Arjen kiireet ja työ ovat vieneet aikaa yhdessäololta. Ainakin minun ja mieheni yhdessäololta. Koskahan me viimeksi istuimme kahdestaan alas pelkästään keskustelemaan? Sitä on hyvin vaikea muistaa.

Jätimme ensimmäistä kertaa nuorimmaisen isovanhempien hoitoon yöksi, kun lähdimme yhteiselle työmatkalle. Kaamea flunssa iski tietenkin juuri silloin päälle ja olo oli hyvinkin nuutunut. Istuimme autossa ja ajelimme ensimmäiset 100 km hiljaisuudessa. HILJAISUUDESSA! Kukaan ei huutanut tai tapellut takapenkillä. Havahduin itsekin hiljaisuuteen ja sanoin miehelleni, että kuuntele. Kuuntele tätä hiljaisuutta. Tunne oli aika uskomaton.

Ajoimme kuutisen tuntia hiljaisuudessa, aina välillä  jutellen, aikuisten juttuja, meidän kahden välisiä juttuja. Ei kakkavaippoja, jääkiekkoharjoituksia, ei tiskiä, ei töitä.

Minun nuutunut ja kuumeinen oloni kyllä pilasi hieman tätä tärkeää hetkeä, kun saimme olla kahdestaan. Saavuimme hotelliin ja sain tuta, että kun on kipeä ei kannattaisi lähteä kotoa mihinkään. Kroppa kävi ylikierroksilla ja kuume nousi. Seuraavana aamuna odotti työkeikka johon oli raahauduttava vaikka pää kolmantena jalkana.
Sain unta yön aikana noin parisen tuntia.
Kun tuli aika nousta ylös sängystä, epäilin etten iltaa näe. Niin kaamea olo minulla oli.
Pakotin itseni kuitenkin syömään aamupalaa, jotta saisin energiaa edes himpun verran siitä. Kuvaustarvikkeet seuraavaksi autoon ja menoksi.

Täytyy mainita tässä välissä, että hienoa ja ennen näkemätöntä materiaalia on pian luvassa sivuillamme!
Kävimme haastattelemassa mm. BW Restaurantsien, Serko Rantasta, Tomi Björckiä, Patronan Manu Torchioita ja kansanedustaja Mats Nylundia.

Eli olo oli aamulla yhtä poukkoileva, kuin tekstikin tässä jutussa. Mutta päivä saatiin pulkkaan ja palasimme takaisin hotellille. Olisin voinut kaatua suoraan sänkyyn, mutta sanoin sitten miehelleni, että meidän täytyy käyttää tämä tilaisuus hyväksemme, kun kerrankin olemme kahdestaan.

Nyt lähdetään kyllä ulos syömään, sanoin. Tahdoin päästä Brondaan, jossa en vielä ollut käynyt. Soitto sinne ja pöytä saatiin heti. Hiusten harjaus ja kengät siis takaisin jalkaan. Kätevää oli kun olimme majoittuneet Glohon, ei matkaan mennyt kuin pari minuuttia kävellen.

Kuvat BW Restaurants

Bronda

Mikä

Bronda on Tomi Björckin ja Matti Wikbergin viides ravintola. Bronda tarjoaa modernia brasserieruokaa ja rentoa tunnelmaa.
Ravintola sijaitsee Korkeavuorenkadun kulmassa, upeassa ja avarassa tilassa.

Ruoka

Brondassa ruoka on saanut vaikuttensa Eurooppasta, etenkin omistajien suosikkimaista, Espanjasta, Italiasta ja Ranskasta. Listalla on tarjolla monia tunnettuja klassikkoruokia, jotk a toteutetaan modernisti ja tyylikkäästi. Myös kotimaisuus on kunniassa. Keittiö elää pitkälti kotimaisin raaka-ainein sesonkeja noudatellen. Syömistapa on sosiaalista ja ruoka on jaettavaa, kuten ravintoloitsijoiden muissakin ravintoloissa.

Mitä

Ajattelimme, että helpoiten pääsemme makumaailmaan kiinni tilaamalla maistelumenun. Koska Patrik oli jo maistellut läpi Menu Esplanadin, päätimme tilata tällä kertaa Menu Brondan.
Menu Bronda koostuu kahdeksasta eri ruokalajista. Hintaa tällä menulla on 66 € / hkö ja on mielestäni hyvinkin kohtuullinen.

Summa summarum
Paikkana Bronda oli täydellinen, kun ei pitkän päivän jälkeen jaksanut pönöttää enää missään hirveän muodollisessa paikassa. Sisustukseltaan Bronda on raikas ja valoisa. Suurkaupungin henkeä huokuva ja todella miellyttävä ilmapiiri. ( Jaettava ruoka ja rento ilmapiiri oli juuri omiaan siihen hetkeen. )
Tapasimme Tomin ja Serkon uudelleen Brondassa ja ehdimme jutustella hetken ennen kuin meidät ohjattiin pöytäämme.
Palvelu oli todella ystävällistä ja ammattitaitoista ja ansaitseekin suuren kiitoksen. Ruoka tuli nopeasti ja eri ruokalajien välillä oli juuri sopivasti odotteluaikaa. Ei liian kauaa, mutta ruoka ei tullut liian nopeaakaan. Istuimme nauttimassa menuta 2 1/2 h . Jokaisesta tarjoiltavasta annoksesta kerrottiin erikseen pöytään tuonnin yhteydessä. Maut olivat raikkaita ja jokainen komponentti täydensi toistaan.
Annokset eivät olleet kuten arvata saattaa kovin isoja, mutta jotta kaikki kahdeksan annosta jaksaa miellyttävästi käydä läpi, niin sanoisin, että annokset olivat juuri sopivia ja nälkä ei jäänyt tämän kokemuksen jälkeen.

Lopuksi

Vaikka päivä alkoikin niin ja näin, niin sai tuo yhteinen ruokailuhetki ja upeat maut aikaan sen, että olin todella hyvällä päällä. Oli todellakin harvinaista herkkua istua miestäni vastapäätä ja katsoa silmiin samalla, kun söimme ja jutustelimme.
Mainittava kuitenkin tässä vaiheessa vielä, että paikkana Bronda on hieno, mutta kuitenkin sen verran rento, että seuraavalla Helsingin reissulla en epäile ottaa lapsia sinne mukaan.
Eli seuraavaan kertaan.

P.s. Pahoittelen ruokakuvien puuttumista, mutta ymmärättehän, että kun kerrankin pääsin mieheni kanssa kahdestaan ulos syömään, ei kuvien räpsiminen ollut ensimmäisenä mielessä. Tahdoin kerrankin keskittyä pelkästään syömiseen.

The post Bronda ja pitkän päivän ilta appeared first on Sweet Food O´Mine.

Hän oli varannut meille yllätykseksi mahtavan sviitin,josta emme joutuneet maksamaan yhtään ylimääräistä ja saimme vielä tuntuvan alennuksenkin.

Huoneessamme,kuten aina yleensäkin Atlantiksessa,sinua odottaa hedelmäkori ja pieni valikoima erimakuisia suklaita,jotka ovat kiva pieni lisä saavuttaessa perille.

Ravintoloita riittää ja makuja löytyy laidasta laitaan.Myös hinta haarukalta erilaisia.

Eri palkintoja voittaneita ravintoloita ja makuja ympäri maailman,aina tyylikkäistä hieman rennompiin. Tässä muutama joita me olemme kokeilleet

Ronda Locatelli

Italialainen perhe tyylinen menu,jonka listalta löytyy kaikkea pohjois- etelä Italialaista.

Tällä kertaa maistelimme alkuruoaksi:

Fried selectionin, joka koostui:

Veal polpetto eli vasikan lihapyöryköitä

Fried calamari eli friteerattua mustekalaa

Aranchini eli mozzarella riisijauhopyöryköitä

fried zucchini eli friteraattua kesäkurpitsaa

Alkuruoka oli lievä pettymys.

Ainoa joka valikoimassa maistui,olivat friteeratut kesäkurpitsat.

Tulimme ravintolaan heidän juuri aukaistessaan ja olimme ensimmäiset asiakkaat,joten hämmästyimme suunnattomasti kun jouduimme odottamaan alkuruokaa noin 40 minuuttia.

Myös alkuruoan jälkeen,kun olimme sen syöneet jouduimme odottelemaan edelleen samat 40 minuuttia pääruokaa.

Pääruoaksi tilasimme Osso Buccoa sahramirisotolla sekä chilikanaa

Chilikanan seuraksi tilasimme höyrytettyä parsakaalia.Kuten Italiassa ja Italialais ravintoloissa niin myös täälläkin tilataan pääruoan lisukkeet erikseen listalta.

Chilikana oli pettymys ja huonosti valmistettu.Ravintola päällikkö tuli juttelemaan meidän kanssamme ja kerroimme mitä mieltä olimme kanasta.Hän ei ymmärtänyt miksi emme pitäneet kanasta.Hänen sanojaan lainaten : ”Whaat,it`s a baby chicken?” ja suuret käsien levittelyt päälle.

Osso Bucco taas oli aivan mahtavaa ja suli suussa,samoin risotto.Tämän annoksen takia oikeastaan olimmekin palanneet takaisin Ronda Locatelliin.

Eli kaiken kaikkiaan Ronda Locatelli oli pettymys,hitaudessaan ja ehkä makujen puutteessa ainakin noissa annoksissa joita tällä

kertaa kokeilimme,paitsi Osso bucco,jonka vuoksi palaamme varmaan myös uudestaankin.

Hinta/ laatu suhde on kuitenkin meidän mielestämme huono.

Levantine

Libanonilainen ravintola,josta löytyy mm.klassisia meze annoksia.Iltaisin ravintolassa esiintyy vatsatanssija ja elävää musiikkia.

Terrace baarissa esiintyy eripäivinä mm. Dj joka soittaa libanonilaista technoa sekä eri artisteja

Tilasimme maistelu menun,johon kuului vähän kaikkea erilaisia kylmiä ja lämpimiä alkuruokia.

Meitä oli neljä henkilöä ja tilasimme yhden maistelu menun joka olisi riittänyt paremminkin 10 henkilölle.

Voimme lämpimästi suositella sitä,koska hinta oli kohdallaan ja syötävää riitti jopa liiaksikin.Ja oli mukava päästä maistelemaan vähän kaikkea.

Ainoastaan jälkiruoka ei ollut kovin mieleinen.Mutta sekin on vain makuasia.

Rostang The French Brasserie

Ranskalainen ravintola joka tarjoaa kaikkea herkullisesta aamupalasta leivoksiin,lounaaseen ja illalliseen.

Rostang on ehdoton paikka,ainakin meille kun olemme Atlantiksessa.

Mainitsemisen arvoista on Rostangin torstai iltaisin tarjoama The Grape Escape,jossa buffee pöydässä on perinteisiä ranskalaisia herkkuja,maukkaita leikkeleitä,upeita mereneläviä simpukoista hummereihin,terriinejä ja rillettejä sekä maistuvia juustoja.Jälkiruoka pöydässä löytyy erilaisia pieniä leivoksia. Hintakin on ihan kohdallaan,joka on noin 45 € per henkilö ilman juomia ja n.68€ juomien (valittujen viinien kanssa)

Lue lisää ensimmäisestä osasta: http://www.sweetfoodomine.com/atlantis-the-palm/

The post Atlantis The Palm osa 2: ravintolat appeared first on Sweet Food O´Mine.

 

Tiedätkö tunteen, kun kaikki menee väsyneenä pieleen, varsinkin nälkäisenä.
Kun hotellihuoneessa on edellisten asukkaiden hiuksia sängyllä, huonosti siivottu huone tai tunkkainen ilma. Kaikki tuo menettelee vielä, mutta silloin kun ruoka on pahaa, silloin minä ärsyynnyn.

Yöllinen kana-Caesar
 

Myrskyn valot häälyivät ikkunassa. Lamppu nurkassa rätisi ja loi kellertävää hohdetta sängylle.

Jostain oli sängylle tipahtanut paksu kärpänen joka surisi ja pyöri, kuin haluten kaivautua sängyn syvyyksiin. Ilma oli tunkkaista ja raskasta. Huoneen entisen asukkaan raskas parfyymi oli jäänyt huoneeseen jäljelle.

Pyyhkäisin kärpäsen kämmensyrjällä lattialle ja istahdin sängylle selailemaan huonepalvelu-menuta. Jonkun rasvaiset sormenjäljet erottuivat selvästi vihkosen pinnasta ja peittivät melkein kaiken tekstin alleen. Yksi annos kuitenkin oli näkyvillä ja se melkein loisti tarkkuudellaan ylös vihkosta. Caesar salad with chicken.

Väsyneenä ja nälkäisenä halusin vain jotain syötävää, joten soitin ja tilasin annoksen. Ajattelin levähtää ennen ruoan saapumista ja menin makuulleni sängylle. Painoin pääni tyynylle, mutta jokin kutitti poskeani. Katsoin tyynyä tarkemmin ja näin siinä paljon karkeaa karvoitusta. Aivan kuin joku olisi ajanut partansa sängyllä. Aloin tarkastella sänkyä paremmin ja huomasin sängyn olevan täynnä hiuksia. Pitkiä ja mustia, lyhyitä ja punaisia, ohuempia ja paksumpia. Inhon väristykset puistattelivat ruumistani ja nousin ylös nopeasti.

Jopa tuossa huoneen hämärässä hohteessakin erottui suuttumukseni peilistä heijastuvasta kuvasta. Tuossa sängyssä minun olisi nukuttava ensiyönä. Ajatuksen kauhistuttavuus kylmäsi sydäntäni. Samalla ovelta kuului koputusta.
Oven takana seisoi kalvakka tarjoilija. Tummat pussit hänen silmiensä alla olivat melkein yhtä suuret kuin puolikkaat tomaatit.

Tervehdin tarjoilijaa innottomana, mutten saanut vastausta takaisin. Hän vain ojensi hopeisella kuvulla peitettyä tarjotinta minulle. Asetin sen pienelle pöydälle sängyn viereen ja kirjoitin hätäisesti nimeni hänen minulle ojentamaan kuittiin. Tahdoin päästä hänestä eroon mahdollisimman pian. Hän tuijotti minua pussiensa takaa, muttei sanonut sanaakaan, en tiennyt eikö hän osannut kieltä vai miksi hän pysyi vaiti. Lukitsin oven kunnolla hänen lähdettyään.

Istuuduin pöydän ääreen ja nostin kuvun pois tarjottimelta. Kupu oli varastoinut kaiken kosteuden ja kuumuuden lämmitetystä kanasta. En ollut varma olinko nähnyt pahempaa, kuin annos edessäni. Itse asiassa olin aivan varma etten ollut nähnyt pahempaa annosta koko elämäni aikana. Kolme yksinäistä krutonkia makasi hyvinkin kuolleiden kanafileiden päällä. Niiden ulkonäköä oli yritetty peitellä paksulla pippurikerroksella, joka ainoastaan sai ne näyttämään enemmän puhkipaistetuille. Parmesaanin palat siellä täällä kruunasivat koko hirveyden. Sinne ja tänne oli nuivettuneen salaatin päälle roiskittu kastiketta.
Otin haarukan ja veitsen ja työnsin ensimmäisen suupalan nälissäni suuhuni. Myrsky jatkoi riehumistaan ulkona ja valo värähteli sen rytmissä  kasvoillani. Tunsin sieraimissani nihkeän kanan hajun.

Tämä kertomus on siinä määrin totta, että todellakin tämä kana Caesar salaatti oli yksi pahimmista mitä koskaan olen syönyt. Niin ulkonäöllisesti ja maullisesti. Annos tilattiin siis myöhään, juuri ennen keittiön sulkeutumista. En todellakaan tiedä kuka annoksen oli kyhännyt kasaan, mutta se oli naurettavuuden huippu. En ikinä päästäisi itse sen näköistä annosta keittiöstäni ulos. Olen ennenkin siis Hiltonissa tilannut kana Caesarin  huonepalvelumenusta ja se on ollut juuri sellaista kuin sen kuuluu ollakin. Nälkäisenä ja myöhään yöllä, en kuitenkaan asiasta alkanut valittaa, mutta siitä syntyi tämä kertomus, Hiltonin yöllisestä kana Caesarista.

Jos matkakertomus kiinnostaa, niin lukaisepa tämä

Terveisiä perseestä

TallennaTallenna

TallennaTallenna

The post Yöllinen kana-caesar appeared first on Sweet Food O´Mine.