Tämä sadonkorjuun jälkeinen loppukesä onkin mainio hetki tarkastella myös itse pensasta hieman tavallista tarkemmin. Kun marjat on poimittu, oksiston rakenne näkyy paremmin ja samalla huomaa helposti, onko pensas päässyt kasvamaan liian tiheäksi, löytyykö joukosta vanhoja oksia tai makaako osa versoista jo pitkin maata.

Loppukesällä voi tehdä myös jotain muuta hyödyllistä: kasvattaa vanhasta pensaasta uuden mustaherukkapensaan lähes ilmaiseksi. Siihen tarvitaan vain sopivasti maata kohti kaartuva oksa ja hieman multaa.

Uusia herukkapensaita voi joskus löytyä myös aivan yllättävistä paikoista. Olen itse kasvattanut kokonaisen herukkapensaiden aidanteen pienistä taimista, jotka löysin luonnosta. Taimet olivat löytyessään vain noin 20 sentin korkuisia, mutta muutamassa vuodessa niistä kasvoi komeita ja satoa tuottavia pensaita.

Mustaherukan hoito – näin leikkaat, lisäät ja pidät pensaan satoisana

Milloin mustaherukka leikataan?

Mustaherukan voi leikata varhain keväällä ennen kasvun kunnollista käynnistymistä tai sadonkorjuun jälkeen loppukesällä.

Loppukesällä leikkaaminen on kätevää, sillä sato on jo kerätty ja pensaan rakennetta pystyy tarkastelemaan rauhassa. Mustaherukkaa ei siis tarvitse leikata voimakkaasti joka vuosi. Tärkeämpää on pitää pensas jatkuvasti hyvässä kasvukunnossa poistamalla vanhimpia oksia vähitellen.

Hyvässä pensaassa on eri-ikäisiä oksia. Kun vanhimpia poistetaan, pensaan tyveltä pääsee kasvamaan uusia voimakkaita versoja niiden tilalle.

Miksi mustaherukkaa kannattaa leikata?

Mustaherukka tuottaa hyvin satoa nuorilla ja hyväkuntoisilla oksilla. Oksien vanhetessa niiden kasvu ja vähitellen myös satokyky heikkenevät.

Jos pensasta ei leikata vuosiin, siitä voi tulla suuri ja rehevän näköinen, mutta suuri pensas ei automaattisesti tarkoita suurta satoa. Vanhojen oksien määrä lisääntyy, pensaan keskusta muuttuu tiheäksi ja uusille versoille jää vähemmän tilaa. Myös valo ja ilma pääsevät huonommin pensaan sisälle.

Leikkaamisen tarkoituksena ei siis ole muotoilla mustaherukasta tasaisen pyöreää koristepensasta, vaan pitää oksisto jatkuvasti uusiutuvana ja sopivan ilmavana.

Mistä vanhan oksan tunnistaa?

Nuoret versot ovat yleensä vaaleampia, sileämpiä ja suorempia. Vanhat oksat muuttuvat vuosien myötä paksummiksi ja tummemmiksi, kuori karhenee ja oksat haaroittuvat enemmän.

Jos pensaassa on hyvin paksuja, tummia oksia, joissa näkyy vain vähän uutta kasvua, niitä kannattaa alkaa poistaa. Samalla voi leikata pois kuolleet, vioittuneet, toisiaan pahasti hankaavat sekä hyvin heikot oksat.

Myös maata pitkin kasvavia vanhoja oksia voi poistaa. Nuorta ja tervettä lamoavaa oksaa ei kuitenkaan aina kannata leikata – siitä voi tehdä uuden taimen.

Näin leikkaat mustaherukkapensaan

Mustaherukan vanhat oksat leikataan kokonaan pois mahdollisimman läheltä maanpintaa. Niitä ei kannata vain lyhentää keskeltä eikä pensaaseen ole hyvä jättää pitkiä oksantynkiä.

Aloita katsomalla pensasta kokonaisuutena ja valitse ensin kaikkein vanhimpia, huonokuntoisimpia ja huonoiten sijoittuneita oksia. Poista niitä muutama maanrajasta ja tarkastele pensasta sen jälkeen uudelleen. Usein jo muutaman suuren vanhan oksan poistaminen avaa kasvustoa huomattavasti.

Nuoret ja hyväkuntoiset tyveltä nousevat versot jätetään kasvamaan.

Jos pensas on hyvin vanha eikä sitä ole leikattu vuosiin, kaikkea vanhaa kasvustoa ei tarvitse poistaa yhdellä kertaa. Uudistaminen kannattaa tehdä vähitellen muutaman kasvukauden aikana. Näin pensaaseen jää koko ajan myös satoa tuottavaa kasvustoa.

Mustaherukan lisääminen taivukkaasta

Jos pensaassa kasvaa pitkä, terve ja taipuisa oksa lähellä maanpintaa, siitä voi kasvattaa kokonaan uuden mustaherukkapensaan taivukaslisäyksellä.

Menetelmä on hyvin yksinkertainen. Oksa jätetään kiinni emopensaaseen, mutta osa siitä taivutetaan maahan ja peitetään mullalla. Mullan alle jäänyt oksan kohta alkaa ajan mittaan kasvattaa omia juuria samalla, kun oksa saa edelleen vettä ja ravinteita emopensaasta.

Valitse terve ja mielellään melko nuori oksa, joka taipuu maahan murtumatta. Tee sen alle pieni kuoppa tai matala ura ja taivuta oksa maata vasten. Oksan voi kiinnittää paikalleen esimerkiksi U:n muotoisella metallikiinnikkeellä tai pienellä kivellä.

Peitä oksan keskiosa mullalla, mutta jätä oksan latva näkyviin maanpinnan yläpuolelle. Kastele kohta hyvin ja pidä multa tasaisen kosteana etenkin silloin, jos loppukesä tai syksy on kuiva.

Sen jälkeen tarvitaan lähinnä aikaa.

Kun mullassa olevaan oksaan on muodostunut kunnollinen oma juuristo ja taimi on lähtenyt hyvin kasvuun, emopensaaseen johtava oksa voidaan katkaista. Uuden taimen voi tämän jälkeen kaivaa varovasti ylös ja istuttaa haluttuun paikkaan.

Pidä silmät auki myös pienille herukantaimille

Herukoita voi lisätä taivukkaista ja pistokkaista, mutta kannattaa pitää silmät auki myös aivan pienten itsestään kasvaneiden taimien varalta.

Olen itse tehnyt kokonaisen herukkapensaiden aidanteen pienistä taimista, jotka löysin luonnosta. Taimet olivat löytyessään vain noin 20 sentin korkuisia ja hyvin vaatimattoman näköisiä. Nostin ne varovasti ylös ja istutin riviin.

Muutamassa vuodessa pienistä taimista kasvoi jo suuria, hyväkuntoisia ja satoa tuottavia herukkapensaita. Käytännössä sain siis kokonaisen marjapensasrivistön lähes ilmaiseksi.

Mistä luonnossa kasvavat herukantaimet tulevat?

Mustaherukkaa esiintyy Suomessa myös luonnonvaraisena, mutta luonnosta löytyvä herukka voi olla myös puutarhasta levinnyt kasvi tai vanhan viljelyn jäänne.

Myös linnut levittävät herukoita. Ne syövät marjoja ja siemenet voivat kulkeutua niiden mukana aivan uusille kasvupaikoille. Siksi pieni herukantaimi voi ilmestyä paikkaan, jossa ei näyttäisi olevan yhtäkään vanhaa herukkapensasta lähistöllä.

Siemenestä kasvanut herukka ei kuitenkaan välttämättä ole ominaisuuksiltaan täsmälleen samanlainen kuin kasvi, jonka marjasta siemen on lähtöisin. Marjojen koko, maku ja pensaan kasvutapa voivat vaihdella. Lopputulos selviää vasta, kun taimi kasvaa ja alkaa tehdä marjoja.

Jos pieni herukantaimi löytyy sopivasta paikasta, sille kannattaa antaa mahdollisuus. Muutaman vuoden kuluttua vaatimattomasta taimesta voi olla kasvanut suuri ja satoa tuottava pensas.

Luonnosta kasveja siirrettäessä täytyy tietenkin huomioida maanomistus. Toisen maalta kasveja ei kaiveta ilman maanomistajan lupaa.

Herukkapensaista voi kasvattaa myös aidanteen

Herukoita ei tarvitse kasvattaa vain yksittäisinä marjapensaina. Riviin istutettuina ne voivat muodostaa myös kauniin ja hyödyllisen aidanteen.

Omassa aidanteessani pienistä luonnosta löytämistäni taimista on muutamassa vuodessa kasvanut rehevä herukkarivi. Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa leikata pensaita myös hieman muotoonsa.

Leikkaus tuli tehtyä keskikesällä, mikä ei ole paras ajankohta varsinaiseen uudistusleikkaukseen, mutta halusin nähdä, miltä pensaat näyttävät hieman yhtenäisempään muotoon leikattuina. Lopputulos oli yllättävän onnistunut. Rivistä tuli selvästi aidannemaisempi ja siistimpi.

Herukkaa ei kuitenkaan kannata leikata jatkuvasti samalla tavalla kuin tavallista pensasaitaa. Jos kasvustoa leikataan vuodesta toiseen vain päältä ja sivuilta, vanhat oksat jäävät paikalleen ja pensaan keskusta voi muuttua liian tiheäksi.

Myös herukka-aidanteessa tärkein hoitoleikkaus tehdään siis herukan ehdoilla: vanhimpia oksia poistetaan kokonaan maanrajasta ja uusille versoille annetaan tilaa kasvaa. Sen lisäksi ulkomuotoa voi tarvittaessa siistiä maltillisesti.

Näin aidanne voi pysyä sekä kauniina että satoa tuottavana.

Mustaherukan lannoitus loppukesällä

Loppukesällä mustaherukalle ei enää kannata antaa runsaasti typpeä sisältävää lannoitetta. Typpi edistää voimakasta uutta versokasvua, mutta loppukesällä kasvin pitäisi vähitellen alkaa valmistautua talveen.

Jos marjapensaille annetaan syyslannoitus, käytetään syyslannoitukseen tarkoitettua vähätyppistä tai typetöntä lannoitetta valmistajan annosteluohjeen mukaan.

Lannoituksessa kannattaa muutenkin muistaa kohtuus. Voimakas lehtien ja versojen kasvu ei automaattisesti tarkoita runsasta marjasatoa.

Komposti ja kate auttavat pitämään maan hyvässä kunnossa

Mustaherukka viihtyy multavassa, ravinteikkaassa ja kosteutta pidättävässä maassa. Pensaan ympärille voi levittää hyvin maatunutta kompostia, joka parantaa maan rakennetta ja lisää siihen orgaanista ainesta.

Myös kate on hyödyllinen. Se vähentää rikkakasvien kasvua ja auttaa maata säilyttämään kosteutta kuivina jaksoina. Katetta tai kompostia ei kuitenkaan kannata kasata paksuksi kerrokseksi aivan versojen tyvelle.

Muista kastelu etenkin nuorilla pensailla

Vanha ja hyvin juurtunut mustaherukkapensas pärjää tavallisena kesänä melko vähällä kastelulla, mutta pitkien kuivien jaksojen aikana myös vanhemmat pensaat hyötyvät vedestä.

Nuorten taimien kohdalla kastelu on erityisen tärkeää. Niiden juuristo on vielä pieni, joten ensimmäisinä kasvuvuosina maan kuivumista kannattaa seurata.

Sama koskee juuri tehtyä taivukasta. Mullan alle taivutetun oksan juurtumiskohdan ei pitäisi päästä kuivumaan pitkäksi aikaa.

Tee loppukesällä pieni herukkapensaiden huoltokierros

Kun marjat on poimittu, herukkapensaat kannattaa käydä kerran rauhassa läpi. Tarkista, löytyykö pensaasta kuolleita tai vaurioituneita oksia, onko vanhimpia oksia liikaa, pääseekö valo pensaan sisälle ja nouseeko tyveltä uusia terveitä versoja.

Katso samalla maata pitkin kasvavia oksia. Osa kannattaa leikata pois, mutta sopivan nuoren oksan voi käyttää taivukaslisäykseen.

Samalla voi tarkistaa kasvualustan, lisätä tarvittaessa kompostia tai katetta ja huolehtia nuorten taimien kastelusta.

Ja kannattaa katsoa myös vähän ympärille.

Ehkä jossain kasvaa pieni herukantaimi, jonka helposti muuten kitkisi pois tai ajaisi ruohonleikkurilla yli. Siitä voi muutaman vuoden päästä kasvaa satoa tuottava pensas.

LUE LISÄÄ: 

LUONNONMUKAINEN MAANPARANNUS

The post Mustaherukan hoito – näin leikkaat, lisäät ja pidät pensaan satoisana appeared first on Sweet Food O´Mine.

Pietarsaaren Koulupuutarha – vehreä keidas keskellä kaupunkia

Minulle paikka on tuttu jo paljon pidemmältä ajalta kuin oma nykyinen puutarhaharrastus. Kävin nimittäin aikoinani yläastetta Pietarsaaressa ja Koulupuiston kautta tuli vuosien varrella oikaistua aika monta kertaa.

Siihen aikaan sitä ei tietenkään katsonut samalla tavalla kuin nyt.

Teininä puisto on puisto ja oikotie on oikotie.

Nyt huomaan pysähtyväni katsomaan kasveja, vanhoja puita, istutusten rakennetta ja sitä, miten taitavasti aivan kaupungin keskustaan on onnistuttu rakentamaan näin kerroksellinen ja rauhallinen vihreä maailma.

Kävin Pietarsaaren Koulupuutarhassa viimeksi keväällä, jolloin suuri osa puutarhasta oli vasta heräämässä kasvukauteen. Nyt halusin käydä uudelleen näin loppukesästä.

Ja kyllä kannatti.

Sama paikka näyttää aivan erilaiselta.

Keväällä huomio kiinnittyy ensimmäisiin kukintoihin ja siihen, mitä maasta alkaa nousta. Loppukesällä puutarha on jo rehevä, vähän villimpi ja paljon runsaampi. Jotkut kasvit ovat jo selvästi menossa kohti syksyä, samalla kun toiset kukkivat edelleen niin kuin kesä ei olisi vetelemässä viimeisiään.

Juuri siksi tämä on niitä puutarhoja, joissa voisi hyvin käydä useamman kerran saman kasvukauden aikana.

Pietarsaaren Koulupuutarha on aivan keskustassa

Koulupuutarha sijaitsee käytännössä keskellä Pietarsaarta, mutta kun kävelee sisään puutarhaan, kaupungin tunnelma jää aika nopeasti taka-alalle.

Varsinainen Koulupuutarha on noin 1,35 hehtaarin kokoinen, ja toukokuusta pitkälle syksyyn siellä vuorottelevat erilaiset kukinnat, värit ja kasvimuodot. Puutarha on jaettu useisiin eri osastoihin, joten kyse ei ole pelkästä kauniista kaupunkipuistosta vaan myös kasvitieteellisestä ja opetuksellisesta kokonaisuudesta.

Pietarsaaren kaupungin kävelyreittioppaassa Koulupuutarhaa kuvataan myös yhdeksi maailman pohjoisimmista kasvitieteellisistä puutarhoista, ja alueella kerrotaan kasvavan yli tuhat erilaista kasvilajia.

Aika hieno saavutus paikalle, jonka ohi tai läpi voi Pietarsaaren keskustassa kulkea melkein huomaamatta.

Puutarha, jossa kannattaa katsoa vähän ympärilleen

Koulupuutarhan viehätys on juuri siinä, ettei sitä tarvitse suorittaa nähtävyytenä.

Ei tarvitse tulla kartan kanssa ja kiertää jokaista kasvia järjestyksessä.

Voi vain kävellä.

Polut mutkittelevat istutusten välissä, välillä tulee vastaan avoimempia näkymiä ja välillä ollaan melkein kokonaan kasvillisuuden ympäröiminä. Vanhat puut tekevät puutarhaan valtavasti tunnelmaa, ja niiden alla oleva maailma tuntuu aivan erilaiselta kuin aurinkoisemmat kukkapenkit.

Ja jos on puutarhaihminen, täältä saa ihan oikeasti myös ideoita omaan pihaan.

Miten erilaisia korkeuksia yhdistetään.

Miten suuret puut tekevät puutarhaan katon.

Miten leikattu havukasvillisuus toimii yhdessä rennomman ja lähes luonnonmukaisen kasvillisuuden kanssa.

Tai miten sorapolku voi yksinkertaisimmillaan sitoa suurenkin puutarhan eri osat yhteen.

Minulla ainakin pää alkaa tällaisissa paikoissa melko nopeasti tehdä sitä tuttua: tuollainen voisi muuten toimia kotonakin…

Koulupuutarhan historia ulottuu yli sadan vuoden taakse

Puutarhalla on myös poikkeuksellisen kiinnostava historia.

Apteekkari Victor Schauman perusti Pietarsaareen kasvihuoneen eli ansarin ja kauppapuutarhan jo vuonna 1854. Hänen vaimonsa Elise Schauman jatkoi toimintaa Victorin kuoleman jälkeen.

Heidän perillisensä luovuttivat myöhemmin kasvihuoneen, siihen kuuluvaa maa-aluetta sekä rahaa Pietarsaaren kaupungille sillä ehdolla, että paikalle perustettaisiin koulupuutarha Victorin ja Elisen muistoksi. Visit Jakobstad kertoo lahjoitusten tapahtuneen vuosina 1915–1919.

Puutarhan alkuperäinen tarkoitus ei siis ollut pelkästään tehdä kaupungista kauniimpaa.

Sen piti edistää kasvitieteen opetusta ja samalla herättää ihmisissä kiinnostusta kasvimaailman kauneuteen ja hyötyihin.

Ja minun mielestä tässä on jotain aika hienoa.

Yli sata vuotta myöhemmin sama ajatus toimii edelleen.

Tänne voi tulla tunnistamaan kasveja, opiskelemaan tai hakemaan puutarhaideoita – tai ihan vain kävelemään ja nauttimaan paikasta.

Bengt Schalin suunnitteli Pietarsaaren Koulupuutarhan

Koulupuutarhan suunnitteli puutarha-arkkitehti Bengt Schalin ja puutarha rakennettiin vuosina 1916–1932.

Kun katsoo puutarhaa vähän tarkemmin, huomaa hyvin, ettei kokonaisuus ole sattumalta syntynyt kokoelma kasveja.

Puutarhassa on selkeästi erilaisia maailmoja.

On klassisempaa puistoarkkitehtuuria, suoria linjoja ja leikattuja kasveja, mutta niiden vastapainoksi pehmeitä, mutkittelevia polkuja ja rehevää kasvillisuutta.

Juuri kontrastit tekevät paikasta kiinnostavan.

Koulupuutarhan eri osastoissa riittää tutkittavaa

Jos aikaa on vähän enemmän, kannattaa Koulupuutarhassa kiinnittää huomiota eri osastoihin.

Alapuisto

Alapuisto on pehmeälinjaisempi osa puutarhaa. Siellä kulkevat kaartuvat kävelytiet, ja näkymissä on nurmikkoa, vanhoja puita ja pensaita.

Alueella on myös vesiaiheita ja kalalampi.

Erityisen kiinnostavia ovat vanhat puut. Koulupuutarhassa kasvaa useita lajeja, jotka ovat näin pohjoisessa jo itsessään huomionarvoisia.

Täällä puutarha alkaa näyttää enemmän pieneltä arboretumilta kuin tavalliselta kaupunkipuistolta.

Aukio – Koulupuutarhan sydän

Puutarhan keskellä oleva aukio tuo muuten hyvin rehevään ympäristöön aivan toisenlaista rakennetta.

Aukiota ympäröivät muotoon leikatut kuuset, ja kontrasti kukkapenkkien rennompaan kasvutapaan on hieno.

Minua kiinnostavat puutarhoissa juuri tällaiset jutut: puutarha ei tarvitse koko ajan lisää kasvilajeja näyttääkseen kiinnostavalta. Joskus vahva muoto, linja tai leikattu havukasvi tekee paljon enemmän.

Systemaattinen osasto

Kasveista kiinnostuneelle yksi Koulupuutarhan kiehtovimmista kohdista on systemaattinen osasto.

Kasvit on siellä ryhmitelty kasviheimoittain, joten aluetta voi katsella vähän eri silmällä kuin tavallista koristepuutarhaa.

Keskellä aluetta on vanha aurinkokello, joka on ollut paikallaan jo vuodesta 1920.

Täällä kasvaa muun muassa sarjakukkaiskasveihin, ruusukasveihin, hernekasveihin ja asterikasveihin kuuluvia lajeja.

Eli jos kasvien nimet ja sukulaisuussuhteet kiinnostavat, tässä kohdassa saa kulumaan helposti aikaa.

Hyötykasveja, lääkekasveja ja kasvien perinnöllisyyttä

Koulupuutarhassa näkyy edelleen vahvasti se, että paikka on alun perin rakennettu myös opetusta varten.

Hyötykasvien osastossa on esillä esimerkiksi viljoja, palkokasveja, sipulikasveja, kaalikasveja, maustekasveja, hunajakasveja, kuitukasveja ja lääkekasveja.

Puutarhassa on myös perinnöllisyysoppia havainnollistava osasto, jossa voi tarkastella sitä, miten kasvien värit ja muodot muuttuvat risteytysten seurauksena.

Puutarhaharrastajalle juuri tällaiset osastot tekevät paikasta paljon kiinnostavamman kuin tavallisesta puistosta.

Kasveja ei ole valittu pelkästään siksi, että ne näyttävät hyvältä.

Niiden avulla kerrotaan myös jotain.

Miten kasvit oikein leviävät?

Yksi hauska kokonaisuus on kukkaisbiologiaa esittelevä alue.

Siellä pääsee katsomaan kasvien erilaisia lisääntymis- ja leviämistapoja.

Kaikki kasvit eivät tietenkään odota kiltisti, että ihminen kerää niiden siemenet paperipussiin.

LUE LISÄÄ: KESÄKUKKIEN SIEMENTEN KERÄÄMINEN

Osa levittää siemenensä eläinten mukana, osa rönsyillä, osa mukuloilla ja osa tavalla, joka on saanut kasvin päätymään aivan toiselle puolelle maailmaa.

Puutarhassa on ollut esillä myös niin kutsuttuja painolastikasveja, jotka ovat aikoinaan kulkeutuneet Pietarsaareen laivojen ja muun liikenteen mukana.

Jo se kertoo aika paljon siitä, kuinka vahvasti puutarhan historia liittyy myös Pietarsaaren historiaan satama- ja merenkulkukaupunkina.

Ruusujen ystävän kannattaa tulla kesällä

Koulupuutarhassa on myös oma ruusualueensa.

Se perustettiin nykyiseen muotoonsa 1980-luvun lopulla, ja alueella kasvaa noin sata erilaista ruusulajiketta.

Mukana on muun muassa neidonruusuja, ranskanruusuja, neilikkaruusuja, puistoruusuja ja köynnösruusuja.

Jos siis ruusut ovat oma heikkous, laittaisin myös silloin Koulupuutarhan ehdottomasti kesän Pietarsaari-listalle.

Itse taas voisin viettää aivan liian kauan tutkimassa vanhoja puita, perennoja ja kaikkia niitä kasveja, jotka näyttävät vähän siltä kuin ne olisivat vain sattumalta kasvaneet juuri siihen.

Vaikka eivät tietenkään ole.

Loppukesän Koulupuutarha on ihan eri paikka kuin keväällä

Tämä oli ehkä tämän kierroksen paras muistutus.

Puutarhaa ei oikeastaan koskaan näe valmiina.

Keväällä käydessäni täällä tunnelma oli täysin erilainen. Nyt elokuun lopussa puutarhassa oli jo sitä ensimmäistä pientä syksyn tuntua.

Osa lehdistä oli alkanut kellastua.

Jotkut kukinnot olivat jo ohittaneet parhaat päivänsä.

Samaan aikaan punahatut seisoivat edelleen komeina ja monet suuret perennat olivat kasvaneet valtaviksi.

Puiden latvoihin osuva ilta-aurinko teki koko puistosta jotenkin erityisen hienon.

Ja ehkä juuri siksi tykkään loppukesän puutarhoista niin paljon.

Kaiken ei enää tarvitse olla täydellistä.

Kasveissa näkyy koko kesä.

Pietarsaaren Koulupuutarhalle Green Flag Award 2026–2027

Ja tänä vuonna Koulupuutarha sai myös aika hienon tunnustuksen.

Pietarsaaren Koulupuutarhalle myönnettiin Green Flag Award vuosille 2026–2027.

Suomessa tunnuksen sai vuonna 2026 yhteensä 25 viheraluetta ja Koulupuutarha oli toinen kahdesta kohteesta, jotka saivat tunnuksen ensimmäistä kertaa.

Green Flag Award on kansainvälinen järjestelmä, jossa arvioidaan viheralueiden kunnossapitoa ja hallinnointia sekä muun muassa alueiden laatua, toimivuutta ja käyttäjille tarjoamaa ympäristöä. Suomessa ohjelmaa hallinnoi Viherympäristöliitto ry, ja kansainvälisesti taustalla toimii brittiläinen Keep Britain Tidy.

Ja Koulupuutarhan kohdalla tuomarit nostivat esiin nimenomaan poikkeuksellisen hyvän kunnossapidon, puiston historian ja nykyajan yhdistymisen sekä ammattimaisen hoidon.

Kun paikassa itse kävelee, tunnustusta ei ole kovin vaikea ymmärtää.

Vaikka puutarha on yli sata vuotta vanha, se ei tunnu museolta.

Se elää edelleen.

Koulupuutarha kannattaa lisätä Pietarsaaren nähtävyyksiin

Jos joku googlaa tätä juttua ennen Pietarsaareen tulemista ja miettii, mitä Pietarsaaressa kannattaa nähdä, niin minun vastaus puutarhaihmiselle on aika helppo: käy Koulupuutarhassa.

Se on aivan keskustassa, joten sen vuoksi ei tarvitse järjestää erillistä päiväretkeä.

Kävelykierroksen voi yhdistää keskustaan, kahville tai muuten Pietarsaaren kiertelyyn.

Ja mikä parasta, paikka näyttää eri vuodenaikoina erilaiselta.

Keväällä siellä on yksi puutarha.

Keskikesällä toinen.

Elokuun lopussa taas aivan oma versionsa.

Minulla tämä menee jatkossakin sillä periaatteella, että jos olen Pietarsaaressa ja satun liikkumaan niillä huudeilla, Koulupuutarhan kautta voi aina vähän oikaista.

Paitsi ettei siitä nykyään enää kovin nopeaa oikotietä tule.

Kun joka toisen kasvin äärelle pitää pysähtyä.

Yli sata vuotta myöhemmin alkuperäinen ajatus toimii edelleen

Minusta Koulupuutarhan historiassa hienointa on lopulta se alkuperäinen ajatus.

Puutarha perustettiin, jotta ihmiset oppisivat kasveista ja kiinnostuisivat kasvimaailman kauneudesta, ihmeistä ja hyödyistä.

Aika kunnianhimoinen tavoite yhdelle puutarhalle.

Mutta yli sata vuotta myöhemmin siellä kulkiessani huomasin kuvaavani kasveja, tutkimassa niiden kasvutapoja ja miettimässä, mitä voisin soveltaa omassa puutarhassani.

Eli ilmeisesti suunnitelma toimii edelleen.

Löytyykö blogin lukijoista pietarsaarelaisia tai muita tämän seudun ihmisiä? Entä kuinka monelle Koulupuutarha on tuttu?

The post Pietarsaaren Koulupuutarha appeared first on Sweet Food O´Mine.

Koska jos kesäkukkia kasvattaa paljon, siemeniin saa keväällä uppoamaan yllättävän summan rahaa. Yksi siemenpussi ei tietysti vielä taloutta kaada, mutta kun ostoskoriin ilmestyy kehäkukkaa, samettikukkaa, krassia, tuoksuhernettä ja kymmenen muuta lajiketta, alkaa loppusumma kummasti kasvaa.

Kesäkukkien siementen kerääminen – näin saat ensi vuoden kukat lähes ilmaiseksi

Voi sanoa, että siementen keräämisellä säästää selvää rahaa. Jo muutamasta onnistuneesti kypsyneestä kukinnosta voi saada lajista riippuen kymmeniä tai jopa satoja siemeniä. Käytännössä yhdestä kasvista voi siis saada seuraavan vuoden kukkapenkkiin melkoisen määrän uusia taimia lähes ilmaiseksi.

Ja minusta tämä on muutenkin yksi puutarhan parhaista kiertokuluista: keväällä kylvät siemenen, kesällä nautit kukinnasta ja loppukesällä keräät seuraavan kasvukauden siemenet talteen.

Itse kerään talteen muun muassa kehäkukan, ruusumalvan, samettikukan, tuoksuherneen, akileijan ja krassin siemeniä. Myöhemmin vuorossa ovat myös kesäkurpitsan ja kurpitsan siemenet – niiden kohdalla on kuitenkin muutama tärkeä asia, jotka kannattaa tietää ennen kuin pistää siemenet ensi keväänä multaan.

Miksi kesäkukkien siemeniä kannattaa kerätä itse?

Ensimmäinen syy on tietysti raha.

Jos tykkäät kasvattaa paljon kesäkukkia, siemenpussien ostaminen joka kevät maksaa helposti huomattavasti enemmän kuin tulee ajatelleeksikaan. Omista kasveista kerätyt siemenet eivät sen sijaan maksa käytännössä mitään. Tarvitaan lähinnä muutama paperipussi, kuiva paikka ja pieni hetki aikaa.

Siementen keräämisessä on muitakin hyviä puolia.

Voit lisätä juuri niitä kasveja, jotka ovat menestyneet omassa puutarhassasi hyvin. Voit kerätä suurempia määriä siemeniä kuin yhdessä kaupallisessa pussissa yleensä on. Ylimääräisiä siemeniä voi myös vaihtaa ystävien ja muiden puutarhaharrastajien kanssa.

Eikä omien siementen kerääminen rajoitu kesäkukkiin. Talteen voi ottaa monien yksivuotisten kukkien lisäksi myös kaksi- ja monivuotisten kasvien eli perennojen siemeniä. Kaikki kasvit eivät toki lisäänny siemenestä samanlaisina kuin emokasvi ja joidenkin siementen itämiseen tarvitaan esimerkiksi kylmäkäsittely. Mutta juuri siinä piilee osa tämän homman hauskuudesta.

Koko puutarhaa ei tarvitse seuraavana vuonna rakentaa kaupasta ostettujen taimien ja siemenpussien varaan.

Milloin kesäkukkien siemenet kerätään?

Tämä on oikeastaan koko homman tärkein kohta.

Siementen keräämisessä ei kannata seurata niinkään kalenteria vaan kasvia itseään.

Eri kasvit kypsyttävät siemenensä aivan eri aikaan. Ensimmäisiä siemeniä voi päästä keräämään jo keskikesällä, kun taas osa valmistuu vasta loppukesällä tai pitkälle syksyyn. Myös kasvupaikka, lämpötila, sateet ja kesän sää vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti siemenet kypsyvät.

Useimmilla  kukkakasveilla hyvä merkki on se, että kukinnon tai siemenkodan vihreys alkaa hävitä ja rakenne muuttuu kuivaksi, kellanruskeaksi tai ruskeaksi. Kypsä siemen on yleensä täyttynyt ja kiinteä eikä enää ns. pehmeä ja vetinen.

Monien lajien kypsät siemenet myös irtoavat kasvista varsin helposti.

Tätä ei kuitenkaan kannata tulkita liian kirjaimellisesti niin, että jokaisen siemenen pitäisi olla tummanruskea ennen keräämistä. Lajien välillä on eroja. Esimerkiksi kehäkukalla siemeniä voidaan kerätä jo niiden ollessa hyvin kehittyneitä, vaikka ne eivät näyttäisi samalta kuin jonkin toisen kasvin täysin ruskeat siemenet.

Nyrkkisääntö on: anna siemenen kehittyä kasvissa mahdollisimman valmiiksi, mutta ehdi paikalle ennen kuin kasvi ehtii itse kylvää koko sadon maahan.

Siemenkotien kanssa joutuu välillä olemaan nopea. Kun ne saavuttavat täydellisen kypsyyden, joidenkin kasvien seuraava ohjelmanumero on nimittäin levittää siemenensä mahdollisimman tehokkaasti ympäri puutarhaa.

Paras sää siementen keräämiseen on kuiva sää

Siementen kerääminen kannattaa ajoittaa kuivaan päivään.

Jos siemenkodat ovat sateesta tai aamukasteesta märkiä, niiden mukana tulee helposti ylimääräistä kosteutta. Kostea kasvimateriaali ja kosteat siemenet puolestaan lisäävät homehtumisen ja pilaantumisen riskiä säilytyksen aikana.

Jos mahdollista, odota siis poutapäivää ja anna aamukasteen kuivua ennen keräämistä.

Tämä on varsinkin Suomen loppukesässä välillä helpommin sanottu kuin tehty. Jos sääennuste näyttää seuraavat kaksi viikkoa lähinnä harmaan eri sävyjä, voi kypsät siemenkodat kerätä suojaan ja antaa niiden kuivua loppuun sisällä ilmavasti.

Tärkeintä on, ettei kosteita siemeniä suljeta suoraan tiiviiseen purkkiin tai muovipussiin.

Näin keräät kukkien siemenet talteen

Itse pidän tämän mahdollisimman yksinkertaisena. Siementen keräämiseen ei tarvita mitään erityisiä puutarhavälineitä.

1. Valitsen terveet ja hyvin kasvaneet kasvit. Jos tarkoituksena on kasvattaa siemenistä uusia kasveja, kerään mieluiten siemenet elinvoimaisista yksilöistä.
2. Tarkistan, että siemenet ovat kehittyneet tarpeeksi pitkälle. Katson siemenkotien väriä, kuivumista ja sitä, irtoavatko siemenet jo helposti.
3. Kerään siemenet kuivalla säällä paperipussiin tai avoimeen astiaan. Paperi on tässä vaiheessa muovia parempi vaihtoehto, koska kosteus pääsee haihtumaan.
4. Kirjoitan kasvin nimen heti talteen. Tämä kannattaa tehdä saman tien, eikä viiden minuutin päästä. Kuusi erilaista ruskeaa siemenkasaa näyttää pöydällä yllättävän nopeasti täsmälleen samalta.
5. Annan siementen kuivua kunnolla. Levittelen siemenet tai kokonaiset siemenkodat esimerkiksi paperille ilmavaan, kuivaan paikkaan. Paksummat siemenkodat saavat kuivua rauhassa ennen siementen irrottamista.
6. Puhdistan siemenet ylimääräisestä kasvijätteestä. Kuoret, varrenpätkät ja muu roska kannattaa poistaa mahdollisimman hyvin ennen pitkäaikaista säilytystä.
7. Pakkaan täysin kuivat siemenet merkittyihin paperipusseihin tai kirjekuoriin. Laitan mukaan vähintään kasvin nimen, lajikkeen jos tiedän sen sekä keräysvuoden.

Kuivat siemenpussit voi vielä laittaa kannelliseen rasiaan tai muuhun tiiviiseen säilytysastiaan. Siemenet säilyvät parhaiten kuivassa, viileässä ja pimeässä. Jos niitä säilyttää jääkaapissa, siementen täytyy olla kunnolla kuivattuja ja tiiviisti pakattuja, jotta kosteus ja kondensoituminen eivät pilaa niitä.

Älä unohda kirjoittaa pussin kylkeen, mitä siellä on

Tämä ansaitsee ihan oman väliotsikkonsa, koska olen täysin varma, että jokainen siemeniä kerännyt on joskus ajatellut:

Kyllähän minä tämän muistan.

Et muista.

Kun pöydällä on viisi paperipussia täynnä mustia, ruskeita ja beigejä pikkuruisia siemeniä, itseluottamus alkaa kummasti karista.

Kirjoita siis nimi heti ylös.

Lisäksi merkitsen myös keräysvuosi. Halutessa mukaan voi kirjoittaa vielä värin tai kasvupaikan, esimerkiksi:

Akileija – tumma violetti – 2026

Se ei silti tarkoita, että seuraavan vuoden akileija varmasti kukkisi täsmälleen samanvärisenä. Siihen päästään kohta.

Kehäkukan siementen kerääminen on todella helppoa

Kehäkukka (Calendula officinalis) kuuluu omiin suosikkeihini myös siksi, että sen siementen kerääminen on niin kiitollista.

Kukan lakastuttua sen keskelle alkaa muodostua hauskan näköinen siemenkehä. Kehäkukan siemenet ovat kaarevia ja erikokoisia, ja yhdessä kukinnossa niitä voi olla melkoinen määrä.

Annan kukinnon kuivua kasvissa niin pitkälle kuin sää sallii. Kun siemenet ovat hyvin kehittyneet, kuivahtaneet ja irtoavat helposti, kerään kukkapään talteen ja kuivatan siemenet vielä sisällä ennen pakkaamista.

Kehäkukka myös kylväytyy mielellään itse, joten jos siemenpäät jättää rauhaan, keväällä saattaa löytyä taimia paikoista, joihin niitä ei varsinaisesti kukaan muista kylväneensä.

Ja juuri tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhdestä tai kahdesta kasvista voi saada aivan järjettömän määrän materiaalia seuraavan kesän kylvöihin.

Samettikukan siementen kerääminen

Samettikukilla (Tagetes) siemenet löytyvät kuivuneen kukinnon sisältä.

Kun kukka on kuihtunut ja kukkapohjus kuivunut kunnolla, sen voi avata. Sisältä löytyy pitkiä, kapeita siemeniä, jotka ovat tyypillisesti tummia ja toisesta päästä vaaleampia.

Jos koko kesän nyppii kaikki kuihtuneet kukat pois, samettikukka käyttää voimansa uusien kukkien muodostamiseen. Siementen keräämistä varten jätän loppukesällä muutamia hyviä kukkia rauhaan kypsyttämään siemeniä.

Tässä onkin pieni vaihtokauppa: kuihtuneiden kukkien poistaminen pidentää kukintaa, siementen kypsyttäminen taas vie kasvin energiaa ja vie kasvua kohti kasvukauden loppua.

Siksi siemenkukkia ei tarvitse jättää koko kasvia täyteen. Muutamasta hyvästä kukinnosta tulee yleensä jo enemmän siemeniä kuin seuraavana keväänä tarvitsee.

Ruusumalvan siementen kerääminen

Ruusumalvalla siemenet muodostuvat kukan keskelle tyypilliseen malvakasvien kiekko- tai rengasmaiseen hedelmään. Kun se kypsyy ja kuivuu, yksittäiset siemenlohkot voidaan erotella toisistaan.

Kerään nämäkin vasta, kun ne ovat kunnolla kehittyneet ja alkaneet kuivua.

Ruusumalva on monivuotinen kasvi, joten tässä siementen keräämisellä ei ole tarkoitus vain korvata menetettyä kasvia, vaan saada helposti lisää taimia eri puolille puutarhaa.

Perennojen kanssa on hyvä muistaa, etteivät kaikki siemenestä kasvatetut kasvit kuki vielä ensimmäisenä kasvuvuotenaan. Lisäksi monien monivuotisten lajien siementen itämistä parantaa tai jopa edellyttää kylmäjakso. Tällaiset siemenet voidaan lajista riippuen kylvää esimerkiksi syksyllä ulos, jolloin talvi hoitaa kylmäkäsittelyn luonnollisesti.

Akileijan siementen kerääminen – lopputulos voi olla yllätys

Akileija on aivan loistava kasvi omien siementen keräämiseen, mutta sen kanssa kannattaa hyväksyä yksi asia jo etukäteen:

lapsesta ei välttämättä tule äitinsä näköistä.

Akileijat risteytyvät puutarhassa helposti keskenään. Jos lähellä kasvaa useita eri lajikkeita tai värejä, pölyttäjät kuljettavat siitepölyä kukasta toiseen ja siemenestä kasvava jälkeläinen voi olla aivan erivärinen tai -muotoinen kuin kasvi, josta siemen kerättiin.

Minusta tämä tekee akileijoista lähinnä kiinnostavampia.

Kun siemenkodat muuttuvat ruskeiksi ja kuiviksi, niiden sisällä olevat pienet tummat siemenet ovat valmiita kerättäviksi. Siemenkodat kannattaa kuitenkin napata ennen kuin ne avautuvat ja kylvävät sisällön itse maahan.

Jos siis haluat täsmälleen tietyn akileijalajikkeen, siemenlisäys ei ole varmin tapa säilyttää ominaisuuksia. Jos taas tykkäät yllätyksistä, anna mennä.

Tuoksuherneen siementen kerääminen

Tuoksuherne (Lathyrus odoratus) muodostaa kukinnan jälkeen palkoja.

Jos tavoitteena on ”kukittaa” tuoksuhernettä mahdollisimman pitkään, kuihtuneet kukat kannattaa normaalisti poistaa, sillä palkojen ja siementen kehittäminen ohjaa kasvin energiaa pois uudesta kukinnasta.

Loppukesällä jätän kuitenkin muutamia palkoja tarkoituksella kypsymään.

Palkojen annetaan kasvaa täysikokoisiksi ja kuivua. Kun ne muuttuvat ruskeiksi ja paperimaisiksi, niiden sisällä olevat herneen näköiset siemenet ovat valmiita talteen.

Palkoja kannattaa tarkkailla, sillä täysin kypsänä ne voivat aueta ja vapauttaa siemenensä itse.

Ja yksi tärkeä huomio: vaikka tuoksuherneen siemen näyttää herneeltä, tuoksuherneen palkoja tai siemeniä ei pidä syödä. Tuoksuherne on koristekasvi, ei ruokaherne.

Krassin siementen kerääminen

Krassi (Tropaeolum majus) tekee niin suuria siemeniä, että niiden keräämisessä saa olla jo aika huolimaton, jos onnistuu hukkaamaan ne kaikki.

Kukinnan jälkeen kehittyvät siemenet ovat aluksi vihreitä. Kypsyessään ne vaalenevat ja kuivuvat, ja osa putoaa maahan itsestään.

Kerään täysikokoiset, kypsyneet siemenet joko kasvista tai maahan pudonneina ja annan niiden kuivua sisällä kunnolla ennen talvisäilytystä.

Krassi on erinomainen kasvi aloittaa omien siementen kerääminen, koska siemen on suuri, helposti tunnistettava ja käsiteltävä.

Knoppitieto: mitä F1 siemen tarkoittaa ja miksi siitä ei kannata kerätä siemeniä, jos haluat saman kasvin?

Tämä on ehkä tärkein asia ymmärtää ennen kuin alat järjestelmällisesti kerätä omia siemeniä.

Jos alkuperäisen siemenpussin lajikenimen perässä lukee F1, kyseessä on ensimmäisen sukupolven hybridi.

F1-lajike tuotetaan risteyttämällä tarkoituksella kaksi tarkoin valittua vanhempaislinjaa. Näin ensimmäisestä eli F1-sukupolvesta saadaan hyvin yhtenäinen kasvusto, johon voidaan yhdistää esimerkiksi hyvä kasvuvoima, tietty väri, satoisuus, koko tai taudinkestävyys.

Tämän vuoksi F1-siemenet ovat usein tavallisia vapaapölytteisiä siemeniä kalliimpia. Vanhempaislinjojen ylläpitäminen ja kontrolloitu risteytys vaativat enemmän työtä kuin tavallinen siementuotanto.

Mutta sitten tulee se juju.

F1-kasvista kerätty siemen ei ole enää F1.

Seuraavassa eli F2-sukupolvessa ominaisuudet alkavat periytyä ja yhdistyä uudella tavalla. Siemen voi aivan hyvin itää ja siitä voi kasvaa täysin elinkelpoinen kasvi, mutta kasvi ei välttämättä muistuta sitä F1-kasvia, josta siemen kerättiin.

Jos siis haluat ensi vuonna täsmälleen saman lajikkeen ominaisuudet, F1-kasvista ei ole järkevää säästää siementä tätä tarkoitusta varten.

Jos taas kasvatat ihan uteliaisuudesta ja pieni geneettinen bingo kiinnostaa, kukaan ei estä kokeilemasta.

Vapaapölytteisten lajikkeiden siementen säästäminen on yleensä ennustettavampaa. Silloinkin hyönteisten tekemä ristipölytys voi kuitenkin muuttaa seuraavan sukupolven ominaisuuksia, jos lähistöllä kasvaa yhteensopivia lajikkeita.

Entä kesäkurpitsan ja kurpitsan siementen kerääminen?

Kerään myöhemmin myös kesäkurpitsan ja kurpitsan siemeniä, mutta näissä ei kannata toimia aivan samalla logiikalla kuin kehäkukan kanssa.

Ensinnäkin tavalliseen ruokakäyttöön poimittu kesäkurpitsa kerätään biologisesti hyvin nuorena. Sen siemenet eivät siinä vaiheessa välttämättä ole vielä täysin kehittyneet kylvösiemeniksi.

Jos kesäkurpitsasta halutaan kerätä siementä, siemeneksi valitun hedelmän annetaan kasvaa huomattavasti tavallista syöntikokoa pidemmälle ja kypsyä kunnolla.

Sitten tulee vielä isompi asia: kurpitsakasvit risteytyvät helposti.

Kesäkurpitsa, monet kurpitsat ja koristekurpitsat kuuluvat Cucurbita-sukuun, ja saman lajin eri lajikkeet voivat pölyttyä keskenään hyönteisten välityksellä. Risteytyminen ei muuta sitä hedelmää, jota parhaillaan kasvatat ja syöt. Muutos näkyy vasta, kun tästä hedelmästä kerätty siemen kylvetään ja kasvatetaan seuraavana vuonna.

Silloin tuloksena ei välttämättä olekaan samanlainen kesäkurpitsa kuin emokasvi.

Jos haluaa säilyttää kurpitsalajikkeen ominaisuudet luotettavasti, pitää tietää tarkkaan, mitä lajia ja lajiketta kasvattaa, välttää F1-hybridejä ja estää ei-toivottu ristipölytys esimerkiksi kontrolloidulla käsinpölytyksellä.

Kotipuutarhassa tämä tekee kurpitsojen siemensäästöstä selvästi kukkien siementen keräämistä haastavampaa.

Tärkeä huomio itse kerätyistä kurpitsansiemenistä

Kurpitsojen kohdalla on vielä yksi asia, jonka haluan nostaa erikseen esiin.

Kurkkukasvit voivat muodostaa kurbitasiineiksi kutsuttuja erittäin karvaan makuisia yhdisteitä. Viljellyissä kesäkurpitsoissa niiden määrä on normaalisti hyvin pieni, mutta itse säästetyistä, risteytyneistä siemenistä kasvatetuissa kasveissa voi poikkeustapauksissa esiintyä voimakasta kitkeryyttä.

Tämä riski on yksi syy siihen, miksi kurpitsojen siementen säästäminen vaatii hieman enemmän tietoa kuin vaikkapa kehäkukan tai samettikukan siementen kerääminen.

Ovatko omista siemenistä kasvavat kukat samanlaisia kuin emokasvi?

Eivät välttämättä ja tämä on hyvä tietää ja ottaa huomioon.

Siemen syntyy suvullisen lisääntymisen tuloksena, jolloin uuden kasvin perimä muodostuu vanhempien geenien yhdistelmästä. Siksi siemenestä syntyvä kasvi ei lähtökohtaisesti ole emokasvin geneettinen kopio samalla tavalla kuin esimerkiksi pistokkaasta lisätty kasvi.

Lajilla ja lajikkeella on kuitenkin valtava merkitys.

Vakiintuneista, vapaapölytteisistä lajikkeista voidaan saada hyvin emokasvin kaltaisia jälkeläisiä, etenkin jos ristipölytystä muiden lajikkeiden kanssa ei tapahdu. Toisilla kasveilla vaihtelu on paljon suurempaa.

Akileija on tästä tosiaan klassinen esimerkki. Se voi antaa seuraavana kesänä aivan oman versionsa siitä, mitä kuvittelit kylväneesi.

Mutta siinä onkin oikeastaan minusta juuri omien siementen keräämisen viehätys. Kaiken ei tarvitse olla joka vuosi prikulleen samanlaista.

Kannattaako kaikki kuihtuneet kukat säästää siemeniksi?

Ei todellakaan.

Useilla kesäkukilla kuihtuneiden kukkien säännöllinen poistaminen pitää kasvin kukinnassa pidempään. Jos annat jokaisen kukan tehdä siemeniä heti keskikesästä lähtien, kasvi alkaa käyttää energiaa lisääntymiseen uuden kukinnan sijasta.

Siksi teen itse mieluummin niin, että annan kasvin kukkia kunnolla ja valitsen loppukesällä muutamia erityisen hyviä kukintoja siementuotantoon.

Muutamakin siemenpää voi riittää valtavaan määrään taimia.

Tähän ei siis tarvitse uhrata koko kukkapenkkiä.

Mistä kasveista siemenet kannattaa ottaa?

Jos minulla on valinnanvaraa, kerään siemenet hyväkuntoisista ja elinvoimaisista kasveista.

Jos kyseessä on lajike, jossa yksilöiden välillä on vaihtelua, valitsen tietysti ne kasvit, joiden ominaisuuksista itse pidän: kaunis väri, runsas kukinta, hyvä kasvutapa tai erityisen vahva kasvi.

Vapaapölytteisistä kasveista siementä kannattaa mahdollisuuksien mukaan kerätä useammasta kuin yhdestä yksilöstä. Näin seuraavan sukupolven geneettinen monimuotoisuus säilyy paremmin kuin silloin, jos kaikki siemenet otetaan vuodesta toiseen yhdestä ainoasta kasvista.

Miten omat siemenet säilytetään talven yli?

Siementen kolme pahinta vihollista säilytyksen aikana ovat käytännössä kosteus, lämpö ja huono pakkaaminen.

Ennen säilytykseen laittamista siementen pitää olla kunnolla kuivia.

Pienet määrät pakkaan nimettyihin paperipusseihin tai kirjekuoriin. Paperipussit voi sen jälkeen laittaa tiiviimpään kannelliseen rasiaan.

Säilytyspaikan kannattaa olla kuiva, pimeä ja viileä.

Jääkaappisäilytyskin toimii monille siemenille hyvin, kun siemen on ensin kuivattu huolellisesti ja pakkaus on tiivis. Tavalliselle kotipuutarhurille tärkein asia on kuitenkin välttää jatkuvasti lämmintä ja kosteaa säilytyspaikkaa.

Ja jälleen kerran: merkitse vuosi.

Siemen ei ole ikuinen. Itävyys heikkenee ajan myötä, ja vauhti vaihtelee kasvilajeittain.

Siementen kerääminen on puutarhan ehkä edullisin harrastus

Minusta tässä on lopulta jotain aika hienoa.

Kun keväällä ostat pienen pussillisen siemeniä ja kasvatat niistä kasvin, se ei välttämättä ole yhden kesän ostos. Jos kasvi tekee kunnolla siemeniä, sama hankinta voi jatkaa elämäänsä puutarhassa vuodesta toiseen.

Yhdestä kehäkukasta voi tulla seuraavana vuonna kokonainen kehäkukkapenkki. Muutamasta samettikukasta saa siemenet ruukkujen täydeltä taimia. Akileija voi päättää tehdä kokonaan uuden värisen jälkeläisen, jota sinulla ei ole koskaan aiemmin ollut.

Ja samalla säästät ihan oikeasti rahaa.

Jos siis puutarhassa näkyy loppukesällä ruskeita, kuivia ja vähän rähjäisen näköisiä kukintoja, niitä ei kannata automaattisesti leikata kompostiin.

Siellä saattaa olla ensi kesän kukkapenkki valmiiksi pakattuna.

Kesäkukkien siementen kerääminen ei vaadi kasvihuonetta, erikoisvälineitä tai vuosien kokemusta. Aloita vaikka kehäkukasta, samettikukasta tai krassista. Kerää kypsät siemenet kuivalla säällä, anna niiden kuivua kunnolla, merkitse pussit ja säilytä ne viileässä ja kuivassa.

Keväällä ei sitten tarvitsekaan aloittaa kaikkea taas nollasta.

Pieni paperipussi, joka näyttää syksyllä aika vaatimattomalta, voi sisältää ensi kesänä satojen eurojen taimimäärän ja ainakin paljon enemmän kukkia kuin pussin koosta voisi päätellä.

The post Kesäkukkien siementen kerääminen appeared first on Sweet Food O´Mine.

Tähän kirjaan olen koonnut omat suosikkini vuosien varrelta sekä runsaasti uusia ideoita, joiden avulla saat enemmän irti grillistäsi, olipa käytössäsi hiili-, kaasu- tai kamadogrilli.

Mitä Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat sisältää?

Kun grilli kuumenee, mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Siksi halusin tehdä kirjasta mahdollisimman monipuolisen.

Kirjan sivuilta löydät:

• Mehevät pihvit ja grilliklassikot
• Burgerit ja muut ruokaisat grilliherkut
• Kala- ja äyriäisruoat
• Kana- ja broilerireseptit
• Kasvisruoat grillistä
• Maukkaat lisukkeet
• Kastikkeet, dipit ja maustevoit
• Grillissä valmistettavat jälkiruoat

Mukana on sekä helppoja arkireseptejä että näyttävämpiä herkkuja viikonlopun grillihetkiin ja kesäjuhliin.

Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat opettaa myös grillauksen perusteet

Hyvä lopputulos ei synny pelkästään reseptistä. Kun ymmärtää grillauksen perusteet, onnistuu lähes mikä tahansa ruoka huomattavasti helpommin.

Kirjassa käydään läpi muun muassa:

• Eri grillityypit
• Suora ja epäsuora grillaus
• BBQ:n ja perinteisen grillauksen erot
• Savustamisen perusteet
• Kypsyysasteet
• Kypsennysajat
• Tärkeimmät grillausvälineet

Olitpa aloittelija tai jo kokenut grillaaja, löydät varmasti uusia vinkkejä omaan grillaamiseesi.

Kenelle Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat sopii?

Tämä kirja on tehty tavallisille kotikokeille ja ruoan ystäville.

Se sopii sinulle, jos:

• Rakastat grillaamista
• Haluat uusia reseptejä ja ideoita
• Olet hankkinut uuden grillin
• Kaipaat vaihtelua tuttuihin grilliruokiin
• Etsit lahjaa grillaamisesta innostuneelle

Kirja toimii yhtä hyvin ensimmäisen grillikesän oppaana kuin kokeneen harrastajan inspiraation lähteenä.

Miksi hankkia Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat?

Internet on täynnä reseptejä, mutta usein niiden joukosta on vaikea löytää niitä oikeasti toimivia suosikkeja.

Tähän kirjaan on koottu reseptejä, joita on tehty, testattu ja hiottu käytännössä. Kirjan vahvuus on sen monipuolisuus: löydät samojen kansien välistä niin pääruoat, lisukkeet, kastikkeet kuin jälkiruoatkin.

Moni hankkii grillikirjan yhden tai kahden reseptin vuoksi. Parhaimmillaan siitä tulee kuitenkin kirja, johon palataan vuodesta toiseen aina uuden grillauskauden alkaessa.

Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat tarjoaa inspiraatiota ympäri vuoden

Vaikka grillaaminen yhdistetään usein kesään, moni suomalainen grillaa nykyään ympäri vuoden.

Talvella savustetaan, keväällä kaivetaan grilli esiin ensimmäisten aurinkoisten päivien saapuessa ja syksyllä nautitaan grillatun ruoan täyteläisistä mauista viilenevissä illoissa.

Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat on tehty käytettäväksi kaikkina vuodenaikoina.

Mistä Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat on saatavilla?

Kirjaa on saatavilla useista suomalaisista kirjakaupoista ja verkkokaupoista.

Voit tutustua kirjaan tai tilata sen esimerkiksi täältä:

• Suomalainen Kirjakauppa
• Prisma
• Adlibris
• Kirja.fi

Kurkkaa Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat myös kirjastosta

Kirja löytyy myös useiden kirjastojen kokoelmista ympäri Suomen.

Jos et löydä sitä oman kirjastosi hyllystä, kannattaa tehdä hankintaehdotus. Monet kirjastot täydentävät kokoelmiaan asiakkaiden toiveiden perusteella, joten oma ehdotuksesi voi auttaa kirjaa löytämään tiensä myös muiden grillauksesta innostuneiden luettavaksi.

Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat tuo uusia makuja grilliin

Parhaat grillihetket eivät synny monimutkaisista resepteistä, vaan hyvästä ruoasta, toimivista ohjeista ja yhdessäolosta.

Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat kokoaa yksiin kansiin reseptit, vinkit ja ideat, joiden avulla saat enemmän irti grillistäsi ja löydät uusia suosikkeja vuodesta toiseen.

Sytytä grilli, kutsu ystävät koolle ja anna grillin tehdä taikojaan.

The post Suuri grillikirja – Grillaajan parhaat appeared first on Sweet Food O´Mine.

Hyvän olon arkiruoat tarjoaa 52 herkullista arkiruokaviikko resepteineen ja tekee arjen ruokasuunnittelusta helpompaa kuin koskaan.

Jos olet joskus seissyt jääkaapin edessä miettien, mitä tänään syötäisiin, et ole yksin. Monelle meistä juuri arjen ruokailun suunnittelu on päivän haastavin tehtävä. Ideat loppuvat kesken, samat ruoat toistuvat viikosta toiseen ja inspiraatio tuntuu olevan hukassa.

Juuri tätä varten syntyi uusi kirjani Hyvän olon arkiruoat.

Tämä ei ole pelkkä reseptikirja. Se on käytännöllinen apuri, joka auttaa löytämään uusia makuja, hyödyntämään sesongin parhaat raaka-aineet ja tuomaan vaihtelua tavalliseen arkeen.

Kirja, joka helpottaa arjen ruokasuunnittelua

Arki on usein kiireistä.

Työpäivän jälkeen harva meistä haluaa käyttää tuntikausia miettimällä, mitä tänään syötäisiin tai selaamalla loputtomasti reseptejä verkosta.

Hyvän olon arkiruoat auttaa juuri tässä.

Kirjan ideana on tarjota inspiraatiota vuoden jokaiselle viikolle ja tehdä ruokavalinnoista helpompia. Mukana on runsaasti herkullisia reseptejä, sesongin makuja sekä käytännön vinkkejä.

Mitä Hyvän olon arkiruoat sisältää?

Kirjan sivuilta löydät:

• inspiraatiota vuoden jokaiselle viikolle
• herkullisia arkiruokia koko perheelle
• kuukauden vihannekset ja yrtit
• kiinnostavia makupareja
• sesongin parhaat raaka-aineet
• ajatuksia ruokavalintojen taustalla
• näkökulmia ravintotiheyteen ja ruoan laatuun

Jokainen kuukausi rakentuu oman sesonkinsa ympärille. Keväällä nautitaan ensimmäisistä vihreistä mauista, kesällä tuoreista kasviksista ja yrteistä, syksyllä sadonkorjuun parhaista herkuista ja talvella ravitsevista, lämmittävistä ruoista.

Tavallista kotiruokaa – juuri niin kuin sen kuuluukin olla

Halusin tehdä kirjan, jonka reseptit sopivat oikeaan elämään.

Sellaisia ruokia, joita minä itse kokkaan kotona.

Kirjasta löydät tuttuja makuja, ruokaisia salaatteja, keittoja, uuniruokia, peltiruokia, pastoja, pannuruokia ja muita koko perheen suosikkeja. Reseptit on suunniteltu niin, että raaka-aineet löytyvät tavallisesta ruokakaupasta eikä valmistus vaadi erityistaitoja.

Kyse ei ole täydellisestä ruokavaliosta.

Kyse on hyvästä ruoasta, joka maistuu koko perheelle.

Sesongin parhaat maut ympäri vuoden

Yksi kirjan tärkeimmistä ajatuksista on hyödyntää vuodenajan parhaat raaka-aineet silloin, kun ne ovat parhaimmillaan.

Sesongin mukaan syöminen tekee ruoasta maukkaampaa, monipuolisempaa ja usein myös edullisempaa. Samalla ruokavalioon tulee luonnollista vaihtelua ilman, että sitä tarvitsee erikseen suunnitella.

Kirjassa nostetaan esiin kuukausittain vaihtuvia vihanneksia, yrttejä ja makupareja, joiden avulla löydät uusia tapoja käyttää tuttuja raaka-aineita.

Kenelle Hyvän olon arkiruoat sopii?

Tämä kirja sopii sinulle, jos:

Haluat helpottaa arjen ruokapulmia

Saat uusia ideoita vuoden jokaiselle viikolle.

Kaipaat uusia arkiruokareseptejä

Kirja tarjoaa vaihtelua ilman monimutkaisia valmistusvaiheita.

Haluat hyödyntää sesongin raaka-aineita

Opit käyttämään vuodenajan parhaita makuja juuri oikeaan aikaan.

Rakastat hyvää kotiruokaa

Jos pidät Sweet Food O’Minen resepteistä, viihdyt varmasti myös tämän kirjan parissa.

Miksi ennakkotilaus kannattaa?

Ennakkotilaamalla varmistat, että saat kirjan heti sen ilmestyessä. Samalla tuet kotimaista ruokakirjallisuutta ja autat tuomaan yhä enemmän käytännöllisiä, tavalliseen arkeen sopivia reseptejä suomalaisten keittiöihin.

Ennakkotilaa

Hyvän olon arkiruoat ilmestyy pian, ja ennakkotilaus on nyt käynnissä.

Jos kaipaat uusia ideoita arkeen, haluat hyödyntää sesongin parhaat raaka-aineet ja tehdä ruokasuunnittelusta helpompaa, tämä kirja on tehty juuri sinulle.

Kirja tarjoaa inspiraatiota vuoden jokaiselle viikolle, herkullisia arkiruokia koko perheelle sekä runsaasti vinkkejä, joiden avulla saat enemmän vaihtelua ja makua arjen ruokapöytään.

👉 Ennakkotilaa kirja täältä:

SUOMALAINEN KIRJAKAUPPA

The post Ennakkotilaa Hyvän olon arkiruoat -kirja appeared first on Sweet Food O´Mine.

Tämä lasten keittokirja yhdistää ruoanlaiton, kulttuurin ja oppimisen tavalla, joka tekee kokkaamisesta hauskaa ja helposti lähestyttävää.

Juniorikokki – lasten keittokirja, joka vie makumatkalle maailman ympäri

Maailman makuja lasten keittiöön

Juniorikokki-kirjassa jokainen resepti on pieni makumatka. Reseptien yhteydessä kerrotaan kiinnostavia asioita siitä, miten ja miksi ruokia syödään eri puolilla maailmaa. Lapset oppivat samalla ruokakulttuureista, uusista raaka-aineista ja erilaisista tavoista valmistaa ruokaa.

Kirjan resepteissä tutustutaan esimerkiksi:

• Ruotsin klassisiin suklaapalloihin

• Italian tuorepastaan

• Thaimaan mangoriisiin

• Kanadan pannukakkuihin

• moniin muihin maailman herkkuihin

Näin lapset pääsevät tutkimaan uusia makuja ja oppivat samalla, kuinka monipuolinen ja kiinnostava ruokamaailma on.

Lasten keittokirja, joka opettaa kokkaamisen perustaidot

Juniorikokki ei ole pelkkä reseptikirja. Se opettaa lapsille myös keittiön tärkeimpiä taitoja.

Kirjassa harjoitellaan muun muassa:

• mittaamista

• sekoittamista

• paistamista

• maistamista

• turvallista työskentelyä keittiössä

Selkeät ohjeet ja vaiheittain etenevät reseptit on suunniteltu erityisesti lapsille. Niiden avulla myös aloitteleva kokki pääsee onnistumaan.

Hauskoja kokkausniksejä ja makujen tutkimista

Kirjassa on mukana myös paljon muutakin kuin reseptejä. Lapset pääsevät kokeilemaan erilaisia makujen tutkimustehtäviä, jotka auttavat ymmärtämään, miten erilaiset raaka-aineet toimivat yhdessä.

Mukana on myös hyödyllisiä kokkausniksejä, jotka tekevät ruoanlaitosta helpompaa ja hauskempaa. Näiden avulla lapset voivat oppia kokeilemaan rohkeasti uusia makuja ja kehittämään omaa makuaistiaan.

Inspiroivat kuvat auttavat kokkaamaan

Juniorikokki-kirjassa on runsaasti inspiroivia kuvia ja selkeitä ruokakuvia. Kuvien avulla reseptien seuraaminen on helppoa, ja lapset näkevät heti, miltä valmis ruoka näyttää.

Visuaalisuus tekee kirjasta erityisen innostavan myös niille lapsille, jotka vasta opettelevat lukemaan reseptejä.

Täydellinen kirja kokkaamiseen lasten kanssa

Juniorikokki on erinomainen valinta perheille, jotka haluavat kokata yhdessä. Yhteinen ruoanlaitto on hauskaa tekemistä ja samalla tärkeä taito, joka opettaa lapsille itsenäisyyttä, luovuutta ja yhteistyötä.

Kun lapset pääsevät mukaan keittiöön, he innostuvat usein myös maistamaan uusia ruokia ja oppivat arvostamaan ruokaa aivan uudella tavalla.

Mistä Juniorikokki-kirjan voi ostaa?

Juniorikokki – herkulliset ruoat maailmalta lasten makuun on saatavilla useista kirjakaupoista.

Kirjan löydät esimerkiksi:

• Suomalainen kirjakauppa

• Adlibris

• Prisma

• Kirja.fi

• Readme.fi

Kirja on lainattavissa myös kirjastoista ympäri Suomen. Jos et löydä sitä omasta lähikirjastostasi, voit pyytää kirjaa hankittavaksi.

 Vinkki: Juniorikokki on myös loistava lahja lapselle, joka on kiinnostunut ruoanlaitosta tai haluaa kokeilla uusia reseptejä. Kirjan avulla koko perhe voi tehdä herkullisia makumatkoja maailman ympäri omassa keittiössä.

The post Juniorikokki – lasten keittokirja appeared first on Sweet Food O´Mine.

Elämä on ollut täynnä kaikkea muuta: töitä, kirjoittamista, arkea, projekteja ja sitä perinteistä kaaosta, jota elämä välillä on. Ja vaikka rakastan kirjoja, välillä käy niin, että lukeminen jää jonnekin kaiken muun alle.

Mutta kun Kari Hautamäen uusi kirja, Tänne minäkin kuolen ilmestyi, halusin tietysti lukea sen.

Ajatuksia kirjasta

Karilta on ilmestynyt aiemmin kirjat Et sinä vielä kuole ja Nyt sinä kuolet ja hänen tavassaan kirjoittaa on jotain sellaista, joka puhuttelee minua.

En osaa ihan tarkkaan selittää mitä se on.

Ehkä se on se rehellisyys.

Se, ettei teksti yritä olla siloiteltua tai kauniisti paketoitua. Se ei tee elämästä siistimpää kuin se on. Se näyttää sen sellaisena kuin se välillä on – raakana, absurdina, välillä raskaanakin, mutta silti jollain tavalla myös lämpimänä.

Ja ehkä juuri siksi se toimii.

Kun luin Tänne minäkin kuolen -kirjaa, huomasin monta kertaa pysähtyväni hetkeksi. Ei siksi, että tarina olisi ollut vaikea lukea, vaan siksi, että jotkut kohdat osuivat johonkin tuttuun tunteeseen.

Sellaiseen ajatukseen, jonka tunnistaa, vaikka ei olisi elänyt samaa elämää. Koska lopulta kyse ei ole vain tapahtumista. Kyse on siitä tavasta katsoa maailmaa.

Sellaisesta, jossa näkee yhtä aikaa kaksi asiaa: sen, miten pieni ihminen joskus on kaiken keskellä… ja samalla sen, miten absurdin koomista tämä elämä välillä on.

Kirjassa on paljon kipua, mutta siinä on myös mustaa huumoria. Sellaista huumoria, joka ei ole väen väkisin tehtyä, vaan joka syntyy siitä, että elämä itsessään on välillä niin järjetöntä, että sille on pakko vähän nauraa.

Ja juuri niissä kohdin tunsin samaistumista. Koska vaikka meidän elämäntarinat eivät ehkä olekaan samanlaisia, tunnistan tuon kulman katsoa maailmaa.

Pidän tästä tavasta kirjoittaa. Se ei yritä selittää maailmaa puhki. Se ei yritä antaa valmiita vastauksia.

Tänne minäkin kuolen on samaan aikaan raadollinen, rehellinen ja hyvin inhimillinen kirja.

Ja ehkä juuri siksi siinä on myös jotain lohdullista.

Ei siksi, että se yrittäisi lohduttaa.

Vaan siksi, että se muistuttaa yhdestä asiasta: että elämä ei aina ole siisti tai kaunis tai järkeenkäypä. Se on välillä sotkuinen, ristiriitainen ja joskus aika helvetin absurdi paikka.

Ja ehkä juuri siksi tällaiset kirjat jäävät mieleen. Ne eivät yritä selittää elämää. Ne vain näyttävät sen. Sellaisena kuin se joskus on.

Harvoin tulee vastaan ihminen, jonka tapa ajatella tuntuu niin tutulta, että välillä tuntuu kuin toinen sanoittaisi jotain, minkä itsekin tunnistaa heti.

Vähän kuin peiliin katsoisi.

Ehkä juuri siksi tämä osui muhun tavallista kovempaa.

Tänne minäkin kuolen (Kari Hautamäki, WSOY)

Tänne minäkin kuolen – Kari Hautamäki

”Istun kuskin penkille, käynnistän ambulanssin ja kättelen työtoveriani.

– Noni, nimi on tosiaan Kari, nyt kun ehditään kunnolla esittäytymään.

Tiedätkö muuten mitä?

Varaudu siihen, että kunnanjohtaja saattaa soitella huomenna hemmetin vihaisena.

Tilasin juuri paloittelumurhaajille valtion kustantaman taksikyydin ambulanssihelikopterilla – kapakkaan.”

Ensihoitaja Kari Hautamäki päätti jättää suurkaupungin taakseen ja lähteä pohjoiseen – Ruotsin Lappiin ja Norjaan, Jäämeren rannalle. Tukholman jengisotien uhrien ja narkomaanien sijaan ambulanssin kyytiin nousevat nyt persoonalliset pohjoisen asukkaat, joiden tarinat ovat välillä yhtä absurdeja kuin koskettaviakin.

Mustaa huumoria, suoria tilanteita ja sitä harvinaista kykyä kertoa asioista niin, ettei lukija tunne itseään ulkopuoliseksi. Juuri sen takia tämä kirja toimii.

Kirjan tiedot

Tänne minäkin kuolen – Ambulanssihoitajan uran kummallisimmat keikat

Kirjoittaja: Kari Hautamäki

Kustantaja: WSOY

Julkaistu: 5.3.2026

Tänne minäkin kuolen – kallein kirja hyllyssäni

Minulla on ollut yksi keskeneräinen ”projekti” kesästä -25 asti. Tai oikeastaan Nextory-tilaus. Otin sen alun perin Tänne minäkin kuolen -kirjan takia, koska ajattelin laittaa kirjan heti lukulistalle, ettei julkaisu vaan mene ohi. Siitä sitten maksoin kuukausimaksua ja taas seuraavan kuukauden kuukausimaksua, enkä lukenut sillä välin yhtään mitään.

No ei siinä mitään, sillä lopulta Tänne minäkin kuolen ilmestyi. Minä maksoin vielä vähän lisää kuukausimaksua ja päädyin lopulta tilaamaan kirjasta signeeratun fyysisen kappaleen.

Kun laskin asiaa tarkemmin, kyseessä saattaa hyvinkin olla elämäni kallein yksittäinen kirjahankinta: päälle vuosi Nextorya ja fyysinen kirja. Eli useamman sadan euron investointi yhteen teokseen. Siinä kohtaa olisi ehkä pitänyt tajuta jotain.

Viime kuussa päätin sitten viimein lopettaa tilauksen, mutta Nextory tuli siihen ovenrakoon tarjoamaan seuraavaa kuukautta lähes ilmaiseksi. Ja minähän jäin. Sekin kuukausi meni, tänään pamahti taas se tuttu yli 25 euron veloitus ja näköjään tästä voidaan vetää ainakin se johtopäätös, etten ole oppinut yhtään mitään. Jatkan tilausta edelleen.

Mitä kirjailijalta seuraavaksi tulee, siitä minulla ei ole mitään tietoa, enkä vielä tiedä, luenko senkin.

Mutta tilaus on edelleen voimassa.

The post Tänne minäkin kuolen -kirja appeared first on Sweet Food O´Mine.

Tämä on leivontakirja, johon voi tarttua arjessa ja juhlassa. Kirja tarjoaa varmoja perusreseptejä, mutta myös inspiraatiota sesonkien mukaan vaihtuvaan leivontaan.

Kotileipurin parhaat -kirja – helppoa ja herkullista leivontaa arkeen ja juhlaan

Kenelle Kotileipurin parhaat -kirja on tarkoitettu?

Kotileipurin parhaat kirja sopii erityisesti sinulle, joka:

• haluat luotettavia ja helppoja reseptejä

• arvostat selkeitä ohjeita

• leivot tavallisista marketin aineksista

• etsit yhtä kirjaa, josta löytyy vaihtoehto moneen tilanteeseen

• haluat leipoa sekä arkeen että juhlaan

Kirja sopii sekä aloittelevalle kotileipurille että kokeneemmalle leipojalle, joka etsii uusia varmoja suosikkeja omaan reseptikokoelmaansa.

Mitä Kotileipurin parhaat -kirja sisältää?

Kirja sisältää laajan ja monipuolisen kokoelman sekä makeita että suolaisia leivonnaisia:

Kirjasta löydät muun muassa:

• leivät ja sämpylät

• suolaiset piirakat ja välipalat

• pullat ja pikkuleivät

• kakut ja täytekakut

• tortut ja piirakat

• muffinit, browniet ja munkit

Reseptit on koottu niin, että kirjasta löytyy aina sopiva vaihtoehto niin arkiseen kahvihetkeen kuin juhlapöytäänkin.

Leivontaa vuodenaikojen mukaan

Kotileipurin parhaat etenee vuoden rytmin mukana ja ohjaa leipomaan sesonkien parhaista raaka-aineista.

Leivontakalenteri kuljettaa läpi vuoden:

Keväällä raikkaat rahkaherkut ja sitruksiset leivonnaiset
Kesällä marjapiirakat ja kevyet kakut
Syksyllä mausteiset kahvikakut ja omenaherkut
Talvella ja jouluna klassikot ja juhlapöydän herkut

Tämä rakenne tekee kirjasta käytännöllisen ympäri vuoden ja helpottaa leivonnan suunnittelua eri sesonkeihin.

Helppoa kotileivontaa, joka onnistuu

Kotileipurin parhaat kirjan reseptit on suunniteltu niin, että ne ovat:

• helposti seurattavia

• toimivia kotikeittiössä

• realistisia arkeen

• toistettavia yhä uudelleen

Kirja on tarkoitettu käyttöön, ei vain selailuun. Se on sellainen keittokirja, joka jää esille keittiöön ja johon syntyy ajan mittaan omia muistiinpanoja ja suosikkisivuja.

Reseptien lisäksi tarinoita ja tunnelmaa

Kotileipurin parhaat ei ole pelkkä reseptikokoelma. Kirjaan on kirjoitettu myös tarinaosuuksia, jotka kulkevat reseptien lomassa ja tuovat leivontaan oman henkilökohtaisen näkökulman.

Tarinoissa käsitellään leivontaa osana arkea, juhlaa ja elämää – niitä hetkiä, jolloin keittiöstä tulee paikka rauhoittumiselle, lohdulle ja ilolle.

Kirja jättää lukijalle tilaa oivaltaa, että leivonta ei ole vain tekemistä, vaan osa elämää.

Mistä Kotileipurin parhaat -kirjan voi ostaa?

Kirja on nyt saatavilla useista kirjakaupoista ja verkkokaupoista:

• Suomalainen Kirjakauppa

• Adlibris

• Kirja.fi

• Prisma

• Ilonpolku

• Kansallinen

• Booky

• Akateeminen

Kirja on saatavilla myös kirjastoista.

The post Kotileipurin parhaat -kirja appeared first on Sweet Food O´Mine.

Tämä on meidän uusin yhteinen projektimme: minun ja poikani Iggy Spåran. Äidin ja pojan makumatka maailman ympäri, yksi keittiö kerrallaan.

Juniorikokki – herkulliset ruoat maailmalta lasten makuun

Mikä on Juniorikokki?

Juniorikokki on lasten keittokirja, joka vie nuoret kokkaajat tutustumaan eri maiden ruokiin ja ruokaperinteisiin. Kirjassa matkataan muun muassa:

• Ruotsin suklaapalloista

• Italian tuorepastaan

• Thaimaan mangoriisiin

• Kanadan pannukakkuihin

• ja moniin muihin maihin ympäri maailmaa

Jokainen maa esitellään faktaosiolla, jossa kerrotaan lapsille ymmärrettävästi, miten ja miksi ruokia syödään eri puolilla maailmaa. Faktojen jälkeen siirrytään reseptiin, joka on suunniteltu helposti seurattavaksi  ja innostavaksi.

Enemmän kuin reseptikirja lapsille

Juniorikokki ei ole pelkkä kokoelma reseptejä. Se on samalla oppikirja keittiöön, jossa opetellaan:

• mittaamista ja murto- sekä desimaalilukuja

• keittiövälineiden käyttöä

• makujen tunnistamista ja yhdistämistä

• turvallista toimintaa keittiössä

• kärsivällisyyttä, kokeilemista ja yhdessä tekemistä

Kirjassa on mukana myös:

• kokkausniksejä

• hauskoja faktoja

• makutehtäviä

• selkeitä kuvia, jotka helpottavat seuraamista

Kaikki on suunniteltu nimenomaan lapsen näkökulmasta, mutta niin, että myös aikuiset viihtyvät mukana.

Iggy Spåra – nuori ruokakirjailija

Haluan nostaa tässä erityisesti esiin Iggyn, joka on nuoresta iästään huolimatta ollut mukana jo toisessa kirjaprojektissa.

Iggy on ollut keittiössä mukana siitä asti, kun hän ylsi kurkottamaan taikinakulhoa kohti. Ennen häntä keittiössä hääräsivät hänen isoveljensä ja meille keittiö on aina ollut paikka, jossa opitaan tekemällä.

Tämä ei ole ensimmäinen kirja, jonka teemme yhdessä. Aiemmin Iggy oli mukana (nyt loppuun myydyssä) Mestarikokki – lasten keittokirjassa ja jo silloin oli selvää, että hänellä on:

• hyvä makuaisti

• rohkeutta kokeilla uutta

• oma näkemys ruokaan ja tekemiseen

Viime vuosina Iggy on saanut harjoitella myös valokuvausta kanssani. On ollut hienoa seurata, miten hän näkee ruoan ja keittiön omalla tavallaan.

Koko perhe mukana keittiössä – ja kirjoissa

Kaikki poikani ovat olleet mukana keittiössä vauvasta saakka. Jokainen heistä on ollut mukana myös kirjaprojekteissa:

• Lenny Spåra – Kirjoitti kanssani One Pot -kirjan, on lahjakas muusikko, joka opiskeli Berklee College of Musicissa music productionia ja nykyään samassa opinahjossa music businesstä, työskentelee studioalalla ja perheyrityksessä

• Ozzy Spåra – mukana perheyrityksessä ja kanssani useissa kirjaprojekteissa, muun muassa Airfryer-kirjoissa

• Iggy Spåra – Juniorikokki-kirjojen tekijä ja ideanikkari

Kaikkia poikia yhdistää myös urheilullisuus – jääkiekko on ollut iso osa arkea. Se on opettanut pitkäjänteisyyttä, harjoittelua ja tiimityötä – samoja taitoja, joita tarvitaan myös keittiössä.

Lisäksi siskoni lapset ovat olleet ahkerasti mukana. Muistan erityisesti viikonloput, jolloin serkukset kokoontuivat meille, selasimme keittokirjoja ja päätimme yhdessä, mitä kokkaamme tai leivomme. Nämä ovat niitä muistoja, joista tämä kirja on saanut voimansa.

Keittiö on enemmän kuin paikka tehdä ruokaa

Olen itse kasvanut mummuni keittiössä. Siellä opin, että keittiö voi olla:

• paikka naurulle

• rauhoittumiselle

• innostumiselle

• epäonnistumisille ja uudelleen yrittämiselle

Halusin antaa saman kokemuksen omille lapsilleni ja siskonlapsilleni. Juniorikokki on jatkumoa tälle ajatukselle: keittiö yhteisenä tilana, jossa syntyy muistoja reseptien lisäksi.

Kenelle Juniorikokki sopii?

Juniorikokki on täydellinen valinta:

• perheille, jotka haluavat kokata yhdessä

• lapsille, joita kiinnostaa ruoka ja maailman maat

• aikuisille, jotka etsivät selkeää ja innostavaa lasten keittokirjaa

• lahjaksi lapselle, joka tykkää puuhailla keittiössä

Tämä on kirja, johon palataan uudelleen ja uudelleen.

Mistä Juniorikokki-kirjan voi ostaa?

Juniorikokki – herkulliset ruoat maailmalta lasten makuun on ostettavissa useista kirjakaupoista. Löydät kirjan muun muassa seuraavista:

• Suomalainen kirjakauppa

• Adlibris

• Prisma

• Kirja.fi

• Readme.fi

Kirja on lainattavissa myös kirjastoista ympäri Suomen. Jos et löydä sitä omasta lähikirjastostasi, voit pyytää kirjaa hankittavaksi.

The post Juniorikokki – herkulliset ruoat maailmalta lasten makuun appeared first on Sweet Food O´Mine.

Kasvisruoka ei ole trendi, julistus eikä elämäntapahaaste. Se on ruokaa, ihan tavallista, arkista ruokaa.

Kasvisruokaa kaikille – Kodin keittokirja syntyi siitä ajatuksesta, että kasvisruoan ei tarvitse olla mitään muuta kuin hyvää, helppoa ja järkevää. Sellaista, jota voi tehdä tavallisista aineksista, tavallisessa keittiössä, tavallisena arki-iltana.

Tämä kirja ei yritä käännyttää ketään.
Se kutsuu pöytään.

Kasvisruoka on ollut meillä aina arkea – ei trendi

Meillä kasvisruoka ei ole koskaan ollut maailmaa mullistava ilmiö.
Se on ollut lautasella niin kauan kuin muistan: perunat, porkkanat, sipulit ja ne mummon kaalilaatikot, jotka saattoivat tuoksua naapuriin asti.

Ne eivät olleet trendi tai hashtag.
Ne olivat ihan tavallista arkiruokaa.

Sama ajatus kulkee läpi koko Kasvisruokaa kaikille -kirjan. Tässä kirjassa kasvisruoasta ei tehdä numeroa, koska ei tarvitse. Kasvikset eivät ole “lihan korvike” tai “pakollinen paha”, vaan ihan oikeaa ruokaa, joka voi olla täyteläistä, mausteista, mehevää, rapeaa tai vaikka kermaisen lohdullista.

En ole kirjoittanut tätä kirjaa käännyttääkseni ketään.
Täällä ei jaeta ruokapoliittisia julistuksia eikä syyllistetä siitä, mitä olet viimeksi syönyt.

Tämä kirja on tehty ihmiselle, joka:

• joskus syö pihvin

• joskus kalakeittoa

• ja joskus paistaa pellillisen uuniporkkanoita ja huomaa, että nehän katosivat lautaselta ilman sen kummempia selittelyjä

Kasvisruoka saa tässä kirjassa olla yksi vaihtoehto muiden joukossa – helppo, toimiva ja maukas.

Kun hinnat kirpaisevat, kasvisruoka on usein järkevin vaihtoehto

Jos olet viime aikoina käynyt ruokakaupassa, tiedät kyllä: hinnat ovat nykyään oma lukunsa.
Monesti kirpaisee katsoa kuittia ja välillä tekisi mieli pyytää kassalta pientä lohtuhalausta läksiäisiksi.

Erityisesti liha ja kala ovat kallistuneet kunnolla. Monella pienemmällä paikkakunnalla käy vielä niin, että se tutuin tuote ei ole enää edes hyllyssä, jos kauppiaan ei kannata pitää jotain valikoimassa, sitä ei sinne tule.

Silloin ei auta kuin keksiä vaihtoehto. Ja se vaihtoehto on usein kasvisruoka. Ei siksi, että olisit päättänyt ryhtyä kasvissyöjäksi, vaan koska peruna, porkkana ja sipuli löytyvät lähes aina. Sesongin kaalit, kurpitsat ja juurekset ovat usein vieläpä järkevän hintaisia. Ja kun ne yhdistää mausteisiin, yrtteihin, hyviin kastikkeisiin ja vaikka juustoihin, lopputulos ei tunnu varasuunnitelmalta, vaan ihan oikealta ja toimivalta ruoalta.

Kasvisruoka voi olla säästöä ilman, että se tuntuu säästöltä.

Ei kikkailua, ei erikoistuotteita

Yksi tärkeimmistä periaatteista tässä kirjassa on yksinkertainen:

Kasvisruoan ei tarvitse olla kikkailua

Liian usein kasvisruokareseptit vaativat:

• erikoisia aineksia

• erikoiskauppoja

• tai pitkän googlailun ennen kuin pääsee edes kokkaamaan

En myöskään usko siihen, että jokainen ruokalaji täytyy rakentaa “lihankorvikkeen” ympärille. On ihan turhaa yrittää väkisin jäljitellä pihviä tai makkaraa, jos voi tehdä jotain, mikä on hyvää ihan omana itsenään.

Tämän kirjan ruoat on tehty:

• tavallisista raaka-aineista

• joita löytyy lähes jokaisesta marketista

• ja usein jo omasta kaapista

Osa resepteistä on sesongin mukaan eläviä, osa arjen perusvarmoja. Se, mitä niistä syntyy, riippuu vain mausteista, kypsennystavasta ja mielikuvituksesta.

Kasvisruoka ≠ vegaaninen ruoka

Tämä menee monella sekaisin, joten sanotaan se ääneen:

Kasvisruoka ei ole automaattisesti vegaanista.

Tässä kirjassa:

• osa resepteistä on täysin vegaanisia

• osa sisältää maitotuotteita, kananmunia tai juustoja

En usko rajoituksiin silloin, kun kyse on ruoan ilosta.
Jos parmesaaniraaste kruunaa pastan, laitetaan sitä.
Jos kananmuna sitoo kasvispihvin täydellisesti, käytetään sitä.

Kirja ei jaottele valintoja hyviin ja huonoihin – vaan antaa reseptit ja vapauden päättää itse.

Yli 100 helppoa kasvisruokareseptiä arkeen

Kasvisruokaa kaikille sisältää reilusti yli 100 reseptiä, jotka kulkevat aamusta iltaan:

Aamiaiset ja välipalat

Puurot, tuorepuurot, granolat, smoothiet, pannukakut ja helpot aamiaiset, jotka voi tehdä valmiiksi etukäteen.

Salaatit

Ruokaisat salaatit, perunasalaatit, kaali- ja linssisalaatit – ei vain lisukkeiksi, vaan oikeiksi aterioiksi.

Keitot ja curryt

Kasviskeitot, linssikeitot ja padat, jotka ovat täyttäviä, edullisia ja lohdullisia.

Pääruoat

Uuniruoat, pastat, pihvit, tortillat ja paistokset – arkiruokaa, joka maistuu koko perheelle.

Lisukkeet, kastikkeet ja leivonnaiset

Koska usein juuri ne tekevät ruoasta muistettavan.

Kenelle Kasvisruokaa kaikille -kirja sopii?

Tämä kasvisruokakirja sopii sinulle, jos:

• haluat lisätä kasvisruokaa arkeen

• etsit helppoja ja varmoja arkireseptejä

• kokkaat koko perheelle

• olet sekasyöjä, joka haluaa lisää vaihtoehtoja

• arvostat järkevää hintaa ja helppoa saatavuutta

Toisin sanoen: ihan tavalliselle ihmiselle.

Mistä Kasvisruokaa kaikille -kirjan voi ostaa?

Kasvisruokaa kaikille – kodin keittokirja on saatavilla useista kirjakaupoista:

• Suomalainen

• Adlibris

• Akateeminen kirjakauppa

• Kirja.fi

• Prisma

• Readme.fi

Vinkki: kirjaa on lainattavissa myös kirjastoissa ympäri Suomen.

Kasvisruoka kuuluu arkeen

Kasvisruoka ei ole erikoisruokaa.
Parhaimmillaan se on helppoa, edullista ja hyvää.

Kasvisruokaa kaikille on kirja, johon voi palata viikosta toiseen.
Ei inspiraatioksi – vaan käyttöön.

Tervetuloa mukaan.

Sari

The post Kasvisruokaa kaikille appeared first on Sweet Food O´Mine.