Tyyntä ennen myrskyä

Uutisissa seurataan lähestyvää myrskyä ja povataan laajoja sähkökatkoksia ympäri Suomen. Tänne meille Pohjanmaan rannikkoseudulle on ennustettu myrskypuuskia, jotka voivat olla jopa 25 metriä sekunnissa. Se ei sinällään ole mitään uutta, vaan ihan joka syksyinen asia.

Täällä on ennenkin lennellyt kaikenlaista tavaraa kovassa myräkässä. Aina kattopelleistä katkenneisiin ja kaatuneisiin puihin. Sähköt täällä tuntuvat menevän yhtenään muutenkin poikki. Muistan lukemattomia kertoja, kun olen ollut ruoanlaitto- tai leivontahommissa, kun sähköjen palaamista on saanut odotella tunteja.

Täällä meren äärellä olemme saaneet tottua tuulen riepotteluun. Vielä kertaakaan en ole todella pelännyt kovaakaan myrskyä.

Muistan kerran, kun olimme veneellä mieheni kanssa kalassa ja alkoi tuulla kovasti. Jatkoimme vielä heittelyä, kunnes tajusimme, että ehkä nyt onkin syytä palata kotia. Aallot alkoivat käydä aika korkeiksi ja villeiksi. Ajoin venettä kohti korkeita aaltoja ja muistan sen tunteen, kun aalto iski voimalla veneeseen ja nosti meidät ilmoihin. Pääsimme kuitenkin turvassa kotia, mitä nyt läpimärkinä. Ai niin, ja hyvän kalasaaliin kera.

Toinen mieleen jäänyt myrsky ajoittuu noin kymmenen vuoden taakse, kunnon talvimyräkkään. Se oli se vuosi, kun lunta oli täällä tullut yhden yön aikana todella paljon. Kello alkoi lähestyä aikaa, kun minun oli tarkoitus hakea lapset koulubussilta.

Lunta piiskasi vaakasuoraan ja näkyvyys oli nolla. Läheinen kylätie oli peittynyt lumivalleihin ja kun yritin ajaa autolla tietä, en tiennyt olinko enää tiellä vai pellolla. Se oli aika hurjaa. En nähnyt mitään. Hyvä, että pääsin perille ja takaisin kotia lasten kanssa.

Tuossa nuo minun hurjimmat myrskymuistoni täältä, Myrskylahdelta. Nyt sitten odotellaan, että mitä tällä, yöllä saapuvalla myrskyllä on mielessä. Olen ainakin varautunut ja siivonnut kaiken irtosälän ja kevyet tavarat suojaan.

Maailmalla ”myrskyää” nyt niin moni asia, metsäpaloista aina maailman laajuiseen pandemiaan, joten pieni syysmyrsky ei sitä hetkauta varmaankaan suuntaan jos toiseen.

Pysykää kaikki turvassa ja pitäkää huoli toisistanne!

The post Tyyntä ennen myrskyä appeared first on Sweet Food O´Mine.

Itsellä on nyt takanani 3 kirjoitettua ja kuvattua keittokirjaa ja yksi yhteistyössä valmistunut keittokirja.
Kerron nyt oman tarinani ensimmäisten kirjojeni takaa!

Kerron teille hieman taustaa ensimmäisistä kirjoistani.

Kustantamosta oltiin minuun yhteydessä ja kysyttiin olinko koskaan miettinyt kirjoittavani kirjaa. Ajatukset risteilivät tietysti sinne ja tänne, sen jälkeen kun olin ilmoittanut kiinnostukseni.
Varsinkin kirjan kuvien osalta, sillä minä toimin itse kirjan kuvien kuvaajana. Melko noviisina kameran takana ajattelin, että kyllä tästä selvitään, mutta helppoa tämä ei tule olemaan.
Kun projekti alkoi, en osannut edes kuvata kameran manuaaliohjelmalla. Se oli siis ensimmäisenä listalla opeteltavana. Kauaa ei tähän opetteluun voinut käyttää aikaa, sillä kirjan materiaaleilla oli myös deadline.

Ensimmäisenä oli vuorossa kirjan ideoiminen, mikä kirjan juju on.
Istuttiin kustantamon väen kanssa ideoimassa kirjaa ja päädyttiin siihen, että kirjan kantava teema olisi Meri ja sen läheisyydessä asuminen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä mitään kalastuskirjaa, vaan meidän elämää mukaellen oleva ruokakirja.
Eli muuten sain vapaat kädet toteuttaa kirjaa, mutta aihepiiri oli siis rajattu tuohon. Myös kirjan nimi oli kustantamon päättämä, Meren maku!
Vaikka yritinkin ehdottaa mielestäni parempaa nimeä, oli nimi sitä myöten lyöty lukkoon ja siinä siis pysyttiin.

Seuraavaksi aloin suunnitella kirjan reseptejä. Siinä olikin tekemistä, tai ehkäpä toisin sanoen karsimista. Olinhan haaveillut kirjan kirjoittamisesta jo parisen vuotta ja monta ideaa oli siis jo valmiiksi mietteissä. Lisäksi halusin mukaan joitain perittyjä reseptejä niin mummuilta, mammoilta ja muuten vaan minulle rakkaita reseptejä.
Kasvatan kesäisin itse aika pitkälle kaikki vihannekset ja yrtit joita syömme, joten ne olivat luonnollisesti myös tärkeässä osassa resepteissä.

Oli vaikea mahduttaa kaikkea mukaan kirjaan, joten yhdestä kirjasta syntyikin samalla kaksi kirjaa. Eli Meren maku ja myöhemmin syky/talvella ilmestyvä Talven maku. Ja vaikka reseptit jaettiin kahteen kirjaan, jäi silti kirjoista niin paljon reseptejä pois , joita olisin tahtonut mukaan. Mutta kun kustantaja toppuutteli sivumäärissä jo nyt, näillä mentiin.

Omalta osaltani olisin tahtonut eri osioista vieläkin kattavempia. Varsinkin säilöntä, levitteet ja muut osiot.

Sivuja Meren maku-kirjaan tuli 352 ja Talven maku-kirjaan 352 eli yhteensä 704 sivua.

Kirjaprojekti alkoi keväällä ja mikäpä sen osuvampaa kuin se, että sain kuvata ja elää kevään ja kesän reseptit samalla kansien väliin.

Olin kasvimaalla ja mietin mihinkä reseptiin voisin käyttää mitäkin yrttiä ja kasvia. Keräsin metsästä villiyrttejä ja puskista marjoja.

Kävin kalassa ja yritin saada kuvaa merestä nousevasta hauesta, siinä kuitenkaan onnistumatta. ( Nopeita pirulaisia)

Kuvasin monena päivänä pihalla. Pesin perunoita kamera mukana. Koska eihän sitä koskaan tiennyt, tulisko siitä hyvä kuva kirjaan. Tässäkin kuvassa olen korkeassa kuumeessa, kylmässä vedessä perunoiden pesupuuhissa.

Useimmat kuvat eivät koskaan päätyneet kirjaan asti, vaan jäivät tietokoneen syövereihin.

Nuorimmaisemme ei vielä osannut kävellä projektin alkaessa ja hän olikin mukanani koko ajan. Niin kasvimaalla, keittiössä, metsässä sekä kuvattaessa reseptejä. Kaikki kirjan reseptit syötiin ja maisteltiin, joskus useammankin kerran. Kun nuorimmainen meni illalla nukkumaan, tai suoraan sanottuna nukahti vasta myöhään yöllä, alkoi minun kirjoitusurakkani. Kirjoitin tarinoita joita  meille oli tapahtunut, sekä mieleen nousevia asioita pieniksi tarinoiksi. Kävin tietysti myös läpi reseptejä. Monena yönä valvoimmekin kuun kanssa kahden.

Oman erikoisen juttunsa kirjoihin toikin ne pienet tarinat, joita kerron reseptien lomassa. Tarinat ovat täältä kotomaisemistamme Myrskylahdelta. Myrskylahden henki ja aallot huokuvatkin kirjassa mukana vahvasti.
Ehkäpä Myrskylahti olisi tuntunut lukijallekin paremmin, mikäli sivujen lukumäärät olisivat antaneet myötä ja näin mahdollistanut lisäkuvat ns. fiiliskuvat.

Uppouduin koko sen kirjan kirjoittamisvuoden täysin kirjoihin. Todellakin elin tämän kirjasarjan kansien väliin ja annoin kaikkeni niille.

Kun kirjan kuvat ja reseptit oli lopulta kuvattu ja alustavasti kirjoitettu ylös, alkoi se haastavampi työ. Eli reseptit jotka olin valmistamisen aikoihin sutaissut paperinkulmaan, täytyi kirjoittaa ylös tunnistettavaan muotoon. Samoin alkoi kuvien valikoiminen. Tuhansia ja tuhansia kuvia oli käytävä läpi, kunnes edessä oli ne kuvat jotka päätin ottaa kirjaan. Sen jälkeen alkoikin niiden läpi käyminen ja mahdollinen korjailu. Valotusta oli ehkä säädettävä tai kontrastia hieman parannettava. Lisäksi kuvat oli muutettava taas JPG muotoon.

Ensimmäistä kertaa kun oltiin pappia kyydissä, oli tämäkin aika hermoja raastavaa puuhaa. Epävarmuus ja epätietoisuus oli kyllä läsnä. Aika pitkälle sain itse selvittää asioita koskien kuvia ja muuta kirjan kirjoittamiseen liittyvää, mutta hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi. Kirjojen materiaalin jättö oli uuden vuoden jälkeen ja silloin naputtelinkin viimeiset tekstit kirjan sivuille helpottunein, mutta samalla melankolisin tuntein. Nämä sanat tuli kirjoitettua juuri vuoden vaihteessa: ”Kellon kumahdellessa päivän viimeistä tuntia täyteen hyvästelen menneen vuoden ja otan uuden ja tulevan avosylin vastaan”

Minusta riippumattomien asioiden johdosta Meren maku ilmestyi kirjakauppoihin reilusti myöhässä aikataulusta. Kevät oli jo loppusuoralla ja harmittelin hirveästi, sillä puolet kirjan resepteistä oli kuitenkin vahvasti keväthenkisiä.

Iloinen ja ylpeä toki olin, kun näin kirjan ensimmäisen kerran konkreettisena asiana edessäni. Toivoin silloin, että kirja toisi lukijoilleen paljon iloa ja hyötyä. Yhtä paljon kuin ne minullekin olivat tuoneet.

Ja toivoin, että edes osa kokemistani hetkistä välittyisi lukijoille kuvien kautta ja he voisivat olla osa sitä hetkeä, kuvien välityksellä.  Maagisista kesäöistä Myrskylahdella, kun superkuu nousi taivaalle ja paahdoimme lasten kanssa vaahtokarkkeja nuotiolla. Sekä aavemaisesta tunnelmasta joka pimeän meren ympärillä oleva musta metsä sai aikaan. Tai pumpulimaisen pehmeästä taivaasta ja merestä, kun ei tiennyt missä toinen alkoi.

Ehkä kirjan tarinoista välittyi se hetki  kun hirvet tulivat ryskäen vierestämme ja katosivat kohti lähisaarta tai se kuinka kostea ja harmaa sumu peittää meren läheisyydessä maiseman ja laskeutuu raskaana esirippuna kaiken ylle.

Talven maku-kirjaa sainkin odotella sitten syksyyn saakka. Tai sen oli tarkoitus ilmestyä kauppoihin jo syyskuussa, mutta sysitä joita en vieläkään tiedä, ilmestyi se kauppoihin vasta joulukuulle. Voitte kuvitella harmistukseni, kun kirja ilmestyi niin myöhään, kun tämäkin kirja oli vahvasti vuodenaikapainotteinen, alkaen syksyn sadosta.

Näitä pieniä viiveitä asioita lukuunottamatta, olen tyytyväinen näihin ensimmäisiin kirjoihini. Tein kaikkeni ja enemmän. Opettelin ja opin. Tunsin iloa ja onnistumista.

Toivon, että ne jotka kirjani on löytänyt ja lukenut ja ennen kaikkea kokkaillut niistä, ovat myös yhtä tyytyväisiä.

Pian ilmestyykin kolmas kirjani, joka on kuitenkin ihan eri sarjaa näiden ensimmäisten kirjojen kanssa. Nyt on nimittäin vuorossa grillikirja, Suuri Suomalainen Grillikirja, mutta se onkin jo ihan uusi tarina.

Haluatko lukea kirjan kannen tarinan?

Lue se täältä!

The post Kirjan kirjoittaminen appeared first on Sweet Food O´Mine.

Talven maku kirjassa on luvassa syksyyn ja talveen sopivia reseptejä samoissa kotoisissa tunnelmissa kuin edeltäjässään.

Kirja löytyy siis kirjakaupoista, mutta voit tilata sen signeerattuna suoraan minulta, sari@sweetfoodomine.com

Talven Maku -kirjassa otetaan syksy ja talvi vastaan porisevien kattiloiden ja hautuvien lihapatojen äärellä. Nyt on hyvä aika ottaa talteen syksyn sato ja valmistaa siitä kaikkea hyvää.

Kun vuosi kulkee kohti loppuaan ja päivät alkavat hämärtyä, sytytetään takkaan tuli ja kotoillaan. Nautitaan ajasta perheen kesken. Leivotaan yhdessä herkullisia leipiä ja kakkuja.

Rentoa ja satokaudenmukaista meininkiä on luvassa myös tässä Sari Spåran kirjassa. Talven maku-kirja alkaa siitä, mihin Meren maku-kirja päättyi. Kesä on nyt hyvästelty ja on aika ottaa vastaan tunnelmallinen syksy ja talvi. Kirjassa on omat osionsa kasvis-, kala-, kana- ja liharesepteille. Syksy on otollista aikaa myös säilömiselle, joten sillekin on varattu paikkansa kirjassa. Myös makeisreseptit ilahduttavat olemassa olollaan. Mikäpä toisikaan paremmin mieleen lapsuuden ja joulun odotuksen, kuin itse valmistetut makeiset. Mukana on myös monen monta leivonnaista, aina leivistä ja sämpylöistä makeisiin herkkuihin. Kattilat kolisevat, lasit kilisevät ja Myrskylahden keittiöstä kantautuu taas huumaava tuoksu. Näillä resepteillä syntyy maukkaampi syksy ja talvi.

Makupaloja kirjasta löydät videolta

The post Talven maku appeared first on Sweet Food O´Mine.

Video-resepti helppoakin helpompaan tomaattipastaan.

p.s. Joko tilaat kanavaamme Youtubessa?

Sieltä löytyy nimittäin monta ruokavideota, että myös kaikkea viihteestä sisustukseen..

Miten olisi vaikka Myrskylahti sarja, jossa tutustutaan Meren Maku kirjan kulisseihin:

Nähdään siellä!

The post Video-resepti appeared first on Sweet Food O´Mine.