Kiitos kommentistasi.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä kohta ”siinä” tekstissä nimenomaan sai sinulle ilkeän kuvan minusta. Tekstin kohde ei ollut yksittäinen ihminen eikä henkilökohtainen. Kyseessä oli selkeästi kärjistetty kuvaus ilmiöstä, ei syytös ketään kohtaan.

Tekstissä on kyllä kärjistyksiä tarkoituksella. Se on huumorin ja satiirin peruskeino. Ajattelin, ettei kukaan järkevä lukija lue sitä kirjaimellisesti faktaväitteenä tai ”diagnoosina”. Lisäksi sanon tekstissä erikseen, että kyse voi olla ihan yhtä hyvin ukosta, naisesta, kenestä tahansa tai jostain aivan muusta puutostilasta.

Kyse ei siis ole henkilökohtaisesta väitteestä tai yksilöön kohdistuvasta syytöksestä, vaan kärjistetystä kuvauksesta käyttäytymisestä. Teksti oli kirjoitettu tietoisesti huumorilla ja kärjistäen ja HOX!! tämä kerrottiin myös suoraan. Pidän tätä vastuullisena kirjoittamisena: lukijalle kerrotaan avoimesti, millä kehyksellä tekstiä tulee lukea.

Siinä kritisoidaan tiettyä toimintaa, ei ihmisen arvoa. Lisäksi rajaan tekstissä oman tilani – en muiden olemassaoloa. Tämä on minun sivustoni. Minun keittiöni. Minun tekstini.

Huumori on taitolaji, eikä se aina avaudu kaikille. Jos tyyli ei resonoi, se ei tarkoita, että teksti olisi epäammattimainen – vaan ehkä sitä, ettei se ole sinua varten.

Usein “ilkeä fiilis” syntyy myös siitä, että jokin osuu. Ja silloin reaktio kertoo enemmän lukijan kokemuksesta kuin tekstin tarkoituksesta: tämä osui minuun, enkä pidä siitä miltä se tuntui.

Olen käyttänyt huumoria kirjoittamisessani yli 10 vuotta. Kyse ei ole linjan muutoksesta, vaan tutusta ja tietoisesta tyylistä.

Viitattu postaukseen: https://www.sweetfoodomine.com/lifestyle/pilkunnussijat-pieni-mutta-aanekas-ihmisryhma/