Hei, Heidi!
Ihanaa, että kirjoitit. Välillä sitä tuntuu, että on ihan yksin, joten vertaistukea on ihana saada.
Meillä tuntuu siis olevan paljonkin yhteistä <3

Noita samoja asioita, kun mainitsit, on tullut käytyä läpi. Ja kai se on sitä, että on niin kiltti ja sitä haluaa kantaa huolta ihmisistä, että sitä joutuu monesti "hyväksi käytetyksi".

Minä leivoin jo nyt suurimman osan isovanhemmille ja miehen mummolle pakkaseen, niin ehkä sitä jotenkin jaksaa ensi viikolla järjestää joulua itselleen ja perheelle. Kunhan vaan kotiudutaan työreissulta :/

Helppohan se on täältä sanoa, mutta usko miestäsi ja yritä levätä tai ainakin edes höllätä <3

Iso halaus ja samoin sinne, hyvää uutta vuotta <3

Olen aina ajatellut muita, auttanut muita – vaikka en ole saanut mitään takaisin. Apu olisi ollut joskus tarpeen, mutta sitä on huomannut seisovansa yksin. Se on toki kasvattanut. Enää en suostu samalla tavalla kaikkiin pyyntöihin. En ole mikään ilmainen hyväntekeväisyystoimisto, jos en saa koskaan mitään takaisin päin, niin saa olla. Tästä syystä osa ihmissuhteista on saanut jäädä. Sitä vaan on luonteeltaan niin kiltti, että ihmiset käyttävät sitä hyväkseen.

Väsyneitä ollaan täälläkin ja joulustressi painaa päälle. Oman kodin lisäksi pitäisi huolehtia vielä muistakin ja auttaa vanhempia ja isovanhempia. Leipoa, ja laittaa ruokaa, siivota. Muistan kuinka järjestin veljeni yo-juhlat, vieraat kyselivät lähdenkö jatkoille. Olin siinä vaiheessa tehnyt juhlien eteen kaikkeni yötä päivää valvoen. En lähtenyt jatkoille kuten kaikki muut, menin nukkumaan.

Nytkin on tullut valvottua, kun kissakin tuli sairaaksi. Mieskin sanoi eilen että olen valkoinen kuin lakana, että kannattaisiko vähän höllätä tuosta stressistä.

Parempaa uutta vuotta sinulle toivoen! ❤️