Ajattelin, että näin vuoden alkuun olisi sopiva kohta esitellä itseni kaikille uusille, sivustolle löytäville lukijoille.
Olen Sari Spåra, visuaalisen ruoka-alan ammattilainen, sisällöntuotannon tekijä ja kirjailija. Olen tehnyt työtä ruoan, visuaalisuuden ja sisällön parissa pitkään – niin kirjojen, kuvausten kuin erilaisten sisältökokonaisuuksien kautta. Minulle ruoka ei ole pelkkä aihe, vaan kokonaisuus, jossa yhdistyvät käytännöllisyys, estetiikka ja ymmärrys siitä, miten sisältö oikeasti toimii. Teen tätä työtä kokemukseen nojaten. En siksi, että jokin näyttää hyvältä hetken, vaan siksi, että lopputulos kestää aikaa, käyttöä ja katsetta.
Sari Spåra – visuaalisen ruoka-alan ammattilainen
Olen koulutukseltani mm. visualisti ja taustaltani synthographer-kuvatuotannon ammattilainen, mikä tarkoittaa käytännössä syvää ymmärrystä sommittelusta ja visuaalisesta viestinnästä. Tämä tausta näkyy kaikessa tekemisessäni: ruokakuvissa, kirjoissa ja sisällöissä.
Ruokakuvauksessa ja visuaalisessa suunnittelussa minua kiinnostaa kokonaisuus. Miten kuva toimii osana sisältöä. Miten se tukee viestiä. Ja ennen kaikkea, miten siitä syntyy jotakin, mikä tuntuu aidolta eikä rakennetulta.
LUE LISÄÄ:
Sisällöntuotantoa kokemuksella, ei algoritmien ehdoilla
Olen kouluttautunut myös social media manageriksi ja ymmärrän hyvin digitaalisten kanavien lainalaisuudet. Silti teen sisältöä ensisijaisesti ihmisille, en algoritmeille. Hyvä sisältö toimii siksi, että se on selkeää, harkittua ja rehellistä, ei siksi että se seuraa jokaista trendiä.
Sisällöntuotannossa vahvuuteni ovat:
pitkäjänteinen ajattelu
visuaalisesti tunnistettava tyyli
kyky rakentaa kokonaisuuksia, ei irrallisia palasia
Teen mieluummin vähemmän ja kunnolla kuin paljon ja nopeasti.
Kirjat ja ruokasisällöt, joita oikeasti käytetään
Olen kirjoittanut useita ruokakirjoja, joista tunnetuimpia ovat Airfryer-kirjat, Isoäidin parhaat reseptit -kirjasarja sekä Juniorikokkikirja. Reseptit on tehty käytettäviksi, ei vain katsottaviksi. Kirjailijana minua ohjaa ajatus siitä, että hyvä resepti on selkeä, toimiva ja rehellinen. Sama ajattelu näkyy myös kaikessa muussa työssäni.
Osaaminen ja koulutustausta työn tukena
Visualistin ammatitutkinnon lisäksi olen opiskellut laajasti ruoka-, ravitsemus- ja sisältöosaamista tukevia kokonaisuuksia. Taustaltani löytyy muun muassa ravintoterapiaan liittyviä opintoja, sommelier- ja mixologiakoulutuksia, kansainvälisiä ravitsemuskursseja, ketogenic coach -opinnot sekä muita aineenvaihduntaan ja hyvinvointiin liittyviä koulutuksia. Nämä eivät ole minulle irrallisia sertifikaatteja, vaan osa tapaa, jolla ymmärrän ruokaa, ihmistä ja sisältöä kokonaisuutena.
Tässä syntyy Sweet Food O’ Mine – reseptit, tekstit ja kuvat.
Kenelle teen tätä työtä?
Työskentelen erityisesti yritysten kanssa, jotka arvostavat:
ammattitaitoa ja kokemusta
visuaalista laatua
selkeää ja harkittua sisältöä
En tarjoa pikaratkaisuja tai näyttäviä temppuja. Teen työtäni rauhallisesti, huolellisesti ja kokemukseen nojaten ja siksi lopputulos kestää.
Minusta edellinen postauksesi ei ollut kovin ammattimainen ja jätti tosi ilkeän sävyn. Ymmärrän, että joskus ihmisten kommentit tuntuvat pahalta, mutta haluatko jättää sellaisen kuvan itsestäsi?
Kiitos kommentistasi.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä kohta ”siinä” tekstissä nimenomaan sai sinulle ilkeän kuvan minusta. Tekstin kohde ei ollut yksittäinen ihminen eikä henkilökohtainen. Kyseessä oli selkeästi kärjistetty kuvaus ilmiöstä, ei syytös ketään kohtaan.
Tekstissä on kyllä kärjistyksiä tarkoituksella. Se on huumorin ja satiirin peruskeino. Ajattelin, ettei kukaan järkevä lukija lue sitä kirjaimellisesti faktaväitteenä tai ”diagnoosina”. Lisäksi sanon tekstissä erikseen, että kyse voi olla ihan yhtä hyvin ukosta, naisesta, kenestä tahansa tai jostain aivan muusta puutostilasta.
Kyse ei siis ole henkilökohtaisesta väitteestä tai yksilöön kohdistuvasta syytöksestä, vaan kärjistetystä kuvauksesta käyttäytymisestä. Teksti oli kirjoitettu tietoisesti huumorilla ja kärjistäen ja HOX!! tämä kerrottiin myös suoraan. Pidän tätä vastuullisena kirjoittamisena: lukijalle kerrotaan avoimesti, millä kehyksellä tekstiä tulee lukea.
Siinä kritisoidaan tiettyä toimintaa, ei ihmisen arvoa. Lisäksi rajaan tekstissä oman tilani – en muiden olemassaoloa. Tämä on minun sivustoni. Minun keittiöni. Minun tekstini.
Huumori on taitolaji, eikä se aina avaudu kaikille. Jos tyyli ei resonoi, se ei tarkoita, että teksti olisi epäammattimainen – vaan ehkä sitä, ettei se ole sinua varten.
Usein “ilkeä fiilis” syntyy myös siitä, että jokin osuu. Ja silloin reaktio kertoo enemmän lukijan kokemuksesta kuin tekstin tarkoituksesta: tämä osui minuun, enkä pidä siitä miltä se tuntui.
Olen käyttänyt huumoria kirjoittamisessani yli 10 vuotta. Kyse ei ole linjan muutoksesta, vaan tutusta ja tietoisesta tyylistä.
Viitattu postaukseen: https://www.sweetfoodomine.com/lifestyle/pilkunnussijat-pieni-mutta-aanekas-ihmisryhma/