Luen parhaillaan Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita kirjasarjaa. Kirjoissa kurkistetaan kyökin puolelta herrasväen salonkeihin. Sarjassa seurataan Ida Erikssonin kasvua nuoresta palvelustytöstä itselliseksi naiseksi. Hänen elämänvaiheensa yhdistyvät suomalaisten kulttuurisukujen historiaan.
Jollain tavoin kirjoja lukiessa ja aikamatkaillessani huomasin miettiväni sen ajan herkkuja.
Erilaiset paakelsit kuuluivat juhlapäiviin, samoin konvehdit ja pitkoset.
En sitten tiedä miten aasin sillan kautta aloin miettiä mieheni mummulta perimääni ruokakirjaa ja siinä olevia reseptejä.
Muistin pumpernikkeleiden ohjeen olleen kirjassa ja siitä se sitten lähti. Pumpernikkelit eli Piparkakut vaaleanpunaisella sokerikuorrutteella on vastustamaton herkku. Aikani kirjaa selailtuani tuli mieleen, että olihan minulla jossain jemmassa nykyaikaisempikin versio pumpernikkeleistä. Löysinkin sen ja niitä valmistettiinkin sitten saman tien kahvin seuraksi.
Reseptissä mainitaan kuorrutteeseen tulevan mansikanmakuista tomusokeria, mutta itse värjäsin tavallisen tomusokerin vaaleanpunaisella elintarvikevärillä.
Mansikanmakuinen tomusokeri tuo tietenkin kivaa makua kuorrutteeseen, mutta kävi se mielestäni näinkin.
Tässä samalla pumpernikkeleiden reseptiä jakaessani, voin lämpimästi suositella Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjaa.
Mikäpä sen mukavampaa kuin mutustella pumpernikkeliä ja siemailla kahvia tai teetä ja lukea hyvää kirjaa.
Pumpernikkelit
n. 20 kpl
125 g voita
1 ½ dl sokeria
¾ dl tummaa siirappia
½ dl kuohukermaa
2 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl inkivääriä
1 tl kardemummaa
1 kananmuna
1 ½ tl ruokasoodaa
n. 6 dl vehnäjauhoja
Kuorrutus
1 kananmunan valkuainen
noin 1 pkt mansikanmakuista tomusokeria
1. Mittaa voi, sokeri, siirappi, kerma ja mausteet kattilaan. Kuumenna seos ja anna kiehua hiljalleen n. 2–3 minuuttia. Anna seoksen jäähtyä.
2. Lisää muna jäähtyneeseen mausteseokseen hyvin vatkaten. Yhdistä sooda ja jauhot. Lisää jauhoseos mausteseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna pumpernikkelitaikinan jähmettyä jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään.
3. Kauli taikina hyvin jauhotetulla pöydällä noin 5 mm paksuksi levyksi. Ota taikinasta muotilla ympyröitä, joiden halkaisija on noin 8 cm. Nosta pumpernikkelit leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 175-asteisen uunin keskitasossa noin 7 minuuttia. Anna jäähtyä.
4. Vatkaa valkuaista sähkövatkaimella ja lisää vähitellen tomusokeria. Ohenna seosta tarvittaessa vedellä. Lusikoi kuorrute pursotuspussiin ja leikkaa pussin kärjestä pala pois.
5. Piirrä kuorrutteella ensin kuorrutteen rajat keksin reunoja myöten. Anna jähmettyä hetki. Peitä sitten keksi kuorrutteella rajoja myöten. Anna kuorrutteen jähmettyä.
Oi, pumpernikkeleitä! Joka joulu paistan osan piparkakuista niin, että jätän ne vähän raa’aksi ja paljon kuorrutusta päälle.
Mulle taas pumpernikkelit oli lapsena karvas pettymys: näytti ihan mahtavilta, mutta maistui pahalle. Ehkä en vaan saanut tarpeeksi hyvin tehtyjä versioita maistettavaksi. Toisaalta olin vähän outo lapsi siinä mielessä, etten tykännyt makeista leivonnaisista 😀
Eli siis näinkin päin voi mennä 🙂 Osaan kuvitella karvaan pettymyksen 😉
Oih, pumpernikkelit! Mummulan herkku! Mä teen aina jouluisin osan piparkakuista niin, että jätän ne tosi tosi paksuiksi ja puoliraaoiksi ja sitten päällä paaaljon kuorrutetta! Alkoikin tehdä moisia mieli.
Hyvä idea, kiitos 🙂 Täytyy itsekin muistaa tuo jouluna.
Vähänkö nostalgiaohje <3 Ihana!
Tulee kyllä lapsuuden herkut mieleen! Mitäs niitä oli…berliininmunkit, dallaspulla, ampparijäätelö ja ne Fazerin kuningatarpiirakat! Näitä taitaa kaikkia saada vieläkin. Jättimäisillä pumpernikkeleillä herkuteltiin myös! 🙂
Ooh, ampparijäätelö. Sen olinkin jo unohtanut. Meillä oli jaffakeksit, tupla, vaniljarinkelit ja kermamunkit.
Nyt tuli lapsuus mieleen!
<3 Nämä on kyllä nostalgisia leivonnaisia.
Pumpernikkelit on hyvä tapa saada piparitaikinaa ennen joulusesonkia 🙂
Piparit on taikinana parasta!
Haha, totta! 🙂
Enpä muista että olisin koskaan maistanut pumpernikkeliä, mutta muistan ne lapsuudesta erittäin hyvin. Meidän perheessä herkuteltiin lähinnä halvalla ja hmmm… kaalisikareilla, joten yläasteikäisenä livistin välitunneilla lähes päivittäin lähikauppaan ostelemaan taskurahoillani berliininmunkkeja, ne kun oli jotain kovin jännää. Pumpernikkeli osuu jotenkin samaan kategoriaan mielessäni vieläkin tuon vaaleanpunaisen kuorutteen takia mutta sitäpä ei vaan koskaan tullut ostettua 🙂 ehkä olis jo aika testata 😀
Nyt kyllä pitää kysyä, että mitä on kaalisikarit? 🙂
No kuules, nehän on rullattua varhaiskaalia! Eiks teillä tarjoiltu karkkipäivänä sellaisia? 😀 ei vaan, oli meillä välillä Lauantaipussikin, se vaan piti jakaa kolmen kesken se yksi pussi.
Pumpernikkelit olivat suurinta herkkuani lapsena! Äitini harmiksi taisin jossain vaiheessa tosin vain nuolla niistä sen kuorrutteen pois…
Ha ha 🙂 Mitenkä kuulostaa niin tutulta 😉
Pumpernikkeleistä tuli mieleen lapsuus! ja saksalaiset joulumarkkinat, joilla niitä myydään jättikoossa mm. sydämenmuotoisina 🙂
Ooh, pääsisipä joskus Saksan joulumarkkinoille. Uskon, että maistuivat silloin erityisen hyville <3
Hymyn sai huulille tämä postaus. Kuulostaa ihan täydellisen rentouttavalta lukuhetkeltä. 🙂
Hauska kuulla 🙂 Mikäpä sen parempaa kuin hyvä kirja ja hyvää nakerreltavaa.
Jo pelkkä ajatus kirjasta, teestä ja pumpernikkeleistä sai hyvän mielen. Pitäisi enemmän lukea kirjoja, rentoutua ja unohtaa kiire <3
Tänä kesänä päätin, että luen muutaman kirjasarjan joita olin pantannut. Koko ajan on ollut muka niin kiire. Oikein harmittaa, että lukemiselle ei ole ollut pitkiin aikoihin aikaa. Mutta tämä kirjasarja vei mennessään. Lukemiselle piti järjestää aikaa 🙂
Tuo kirjasarja on minulla lukulistalla odottamassa vuoroaan. Kunhan nyt saan tämänhetkisen pinon loppuun niin…
Pumpernikkeleistä minulla on jotenkin sellainen muistikuva, että ne olivat jotenkin turhan ”pippurisia” – riippunee reseptistä, sillä ei tuo sinun versiosi siltä ainakaan minusta näyttänyt 🙂
Nämä pumpernikkelit on aika mietoja-piparkakkumaisia. Tuossa vanhassa keittokirjassa olleessa reseptissä käytettiin taikinaan jauhettuja manteleita ja pomeranssinkuoria ja muutenkin oli ohje hieman ei-niin-piparkakkumainen.