Satokauden ruokaa on ainutlaatuinen keittokirja joka yhdistää sesonkiajattelun ja ruokaperinteen.
Kirjan takana on Satokausikalenterin isänäkin tuttu, ruokavaikuttaja Samuli Karjula ja Suomi syö ja juo-hanketta luotsaava, tutkija Susanna Haavisto.
Molemmat teillekin entuudestaan tuttuja täältä sivuiltamme. Satokausikalenteria on sivuttu sivuillamme useammankin kerran. Lisäksi jo kaksi vuotta sitten kirjoitin vieraspostauksen Suomi syö ja juo blogiin, jossa aiheena oli rakkain resepti.
Kun kuulin, että kaksi näin mahtavaa hanketta henkilöineen yhdistää voimansa ja tekee kirjan, en voinut muuta kuin hymyillä.
Odotin kirjaa siis kuumeisesti ja nyt sitten vihdoinkin on odotus palkittu.
Kirjan tavoitteena on auttaa ymmärtämään, miksi suomalainen nykyisin syö niin kuin syö. Sen on tarkoitus toimia eräänlaisena aloittelijan oppaana suomalaiseen ruokaperinteeseen ja – kulttuuriin.
Kirja on jaettu neljään vuodenaikaan ja niiden sisällä esitellään suomalaisen ruokakulttuurin kehitystä 1800-luvulta nykypäivään sesonkeihin liittyvien teemojen kautta.
Kirjan ruokaohjeet on valittu vanhoista keittokirjoista, joiden aikaväli ulottuu 1800-luvulta 1980-luvulle asti. Reseptejä on muokattu nykypäivän ruoanlaittajalle sopiviksi.
Suomalaisessa ruokakulttuurissa on paljon hyvää. Kirja herättelee meitä,
perinteisten taitojemme palauttaminen olisi tärkeää. Lisäksi raaka-aineiden hyödyntäminen sesonkien mukaisesti takaa sen, että syömme paremmin. Mahdollisimman hyvien raaka-aineiden valinnan, säilönnän ja varastoinnin soisi olevan myös nykypäivänä yhtä ajankohtaista kuin ennen.
Tässä hetkessä
Suomalaisten sesonkien kannalta syksy on aina ollut merkittävä vuodenaika. Kirja valottaa tarkemmin kuinka sadonkorjuun koneellistuminen loi pohjan nykyiselle ruoantauotannolle.
Syksy on sadonkorjuun lisäksi myös säilönnän aikaa. Ennen kun suurin osa ruokavaraston sisällöstä piti viljellä itse, oltiin hyvin tarkkoja säilytyksen että käytön suhteen.
Nyt kun vietämme parhaillaan hävikkiviikkoa voi miettiä myös sitä, että ennen ei ruokahävikkiä päästetty yksinkertaisesti syntymään.
Elämme tällä hetkellä yltäkylläisyyden ajassa. Meillä on lisäksi nykyisin kylmälaitteet joiden vuoksi säilöntätekniikat ei ole yhtä tärkeässä osassa kuin aiemmin.
Kirjassa mainitaan, että niiden mukana on ehkä kadonnut säilönnönnän filosofia, jonka mukaan säilötyt ruokatavarat myös käytetään tehokkaasti.
Nyt kun syksy pikkuhiljaa on täällä ja meidänkin on aika säilöä edes osa syksyn sadosta, ajattelin nostaa kirjasta esille kaikille tutun ja kotoisan omenan.
Täällä meillä on ehditty tehdä omenista jo muusia talven varalle, keitelty sitä hilloksi jne.
Vielä jos jollain on kuitenkin omenoita jäljellä, niin säästähän muutama. Kirjasta löytyi mainion kuuloinen omenaplättyjen resepti, jotka valmistin nyt tällä kertaa sitten ilman omenoita. Hävisivät meillä parempiin suihin sen sileän tien.
Omenaplätyt
vuodelta 1873
noin 15 pientä plättyä
3 ( suomalaista ) omenaa
5 dl maitoa
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 tl kardemummaa
50 g voita sulatettuna
Lisäksi:
voita paistamiseen
Rosmariinivoi:
100 g normaalisuolaista voita
2 rkl rosmariinia, hienonnettuna
2 rkl sokeria
2 rkl sitruunanmehua
Omenat leikellään liuskoiksi.
Maito ja kananmunat vispilöidään kulhossa, lisätään kuivat aineet ja lopuksi voi. Annetaan taikinan turvota noin 15 minuuttia huoneenlämmössä. Kun plättypannu on kuumentunut, pannaan omenaliuska jokaisen kolon keskelle ja täytetään se taikinalla. Paistetaan molemmin puolin kullanruskeiksi.
Rosmariinivoita varten sulatetaanvoi pienessä kattilassa ja kuumennetaan sekoitellen, kunnes se muuttuu vaaleanruskeaksi.
Varotaan polttamasta voita. Nostetaan kattila pois levyltä ja lisätään loput ainekset hyvin sekoittaen joukkoon. Plätyt tarjoillaan kuumina rosmariinivoin kera.
Vinkki!
Plätyt voidaan valmistaa myös pienistä päärynöistä niiden sesonkiaikaan.
Parasta kirjassa:
Kirja on helppolukuinen ja ennen kaikkea mielenkiintoinen.
Kirjassa on kotoisan kutsuva tunnelma, ja se houkuttelee kokeilemaan reseptejä ja miettimään omia valintoja nykypäivänä.
Muita henkilöitä kirjan takana:
Ruokakuvista vastaa taitava Laura Riihelä ja graafisesta suunnittelusta Päivi Puustinen.
Kirjan reseptien ja ruokastailauksen takana on Juuli Hakkarainen.
Satokauden ruokaa, Susanna Haavisto, Samuli Karjula
Otava
Satokauden ruokaa -kirjan kuvaus
Satokauden ruokaa -kirja kertoo elävästi suomalaisen ruuan tuotannon ja ruokasuhteen muutoksesta 1800-luvulta nykypäivään. Teemoja ovat mm. maatalouden koneistuminen, kylmälaitteiden tulo keittiöihin, puutarhahistoria ja kaupungistumisen vaikutukset ruokakulttuuriin. Kirja jakautuu neljään vuodenaikaan, ja jokaiseen sisältyy perinnereseptien pohjalta koottu, sesongin raaka-aineita hyödyntävä menu.
Kirja saatu arvostelukappaleena
