Nämä täytetyt pitaleivät sopivat mainiosti terveellisempään herkutteluun. Yhtä tyydyttäviä silti.

Vinkkinä suosittelen paahtamaan kaksinkertaisen määrän kikherneitä, sillä ne ovat mainioita naposteltavia. Mausta ne halutessasi kevyesti suolalla

Pitaleivät avokadotahnalla ja paahdetuilla kikherneillä.

4:lle

Tarvitset:

4 Pita leipää

1 tlk kikherneitä, huuhdeltuja ja valutettuja

Avokadotahna

2 avokadoa

1 valkosipulinkynsi, kuorittu

1 tl kuminan siemeniä, jauhettuna

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl sitruunanmehua

Ripaus suolaa

Päälle:

Maustamatonta jogurttia.

1. Valmista pitaleivät.

2. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Huuhdo ja valuta kikherneet. Kuivaa huolellisesti.

3. Levitä kikherneet leivinpaperoidulle pellille ja paista uunin keskitasossa n. 20 minuuttia. Mausta halutessasi suolalla.

4. Valmista avokadotahna: lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen tai aja sauvasekoittimella sileäksi.

5. Täytä pitaleivät avokadotahnalla ja paahdetuilla kikherneillä.

6. Päälle voit lisätä lusikallisen maustamatonta jogurttia.

Pysykäähän kuulolla sillä lisää on tulossa!

The post Pitaleivät avokadotahnalla ja paahdetuilla kikherneillä appeared first on Sweet Food O´Mine.

Ajattelin muistuttaa teitä, että meidän menoa ja meininkiä voit seurata myös Instagramissa: https://instagram.com/sweetfoodomine

Toivottavasti nähdään myös siellä!

The post @sweetfoodomine Instagramissa appeared first on Sweet Food O´Mine.

”Oletko miettinyt koskaan jos kirjoittaisit kirjan” ? Tuo kysymys kuului luurin toisesta päästä keväällä. Sydän hypähti kurkkuun samantien ja käsittämätön ällistys löi päälle. ”Ööh, olenhan minä,” vastasin.

Silloin kun vielä mietin blogin perustamista, minua ajoi myös yksi asia eteenpäin. Keittokirjan kirjoittaminen jonain päivänä.

Enpä vaan osannut arvata että se päivä koitti niinkin pian blogin perustamisen jälkeen.

Juttelimme sitten puhelimessa kustantamon edustajan kanssa hyvän tovin. ”Olisikos sinulla jonkunlaista ideaa kirjalle”? Ja olihan minulla.

Seuraavana päivänä juttelimme jo uudemman kerran ja sitten sovittiin tapaaminen. Tunne oli aika epärealistinen, istua siellä palaverissa kustantajan kanssa. Kävin ideaani läpi ja he pitivät siitä. Sovittiin että alkaisin töihin.

( silloin kun unelma kolkuttaa ovelle ei siitä kieltäydytä, vaikka samalla olisi tuhat rautaa tulessa)

Siitä lähtien olenkin päivittäin painanut töitä projektin parissa. Loppu alkaa pikkuhiljaa häämöttää ja deadline lähestyä materiaalin luovuttamiselle.

Nämä kuukaudet ovat olleet välillä yhtä helvettiä, mutta samalla myös niin antoisaa aikaa.

Suuri unelmani on siis toteutumassa kirjan muodossa.

Samalla toteutuu myös monen vuoden haaveeni suuremmasta kodista. Olemme kituuttaneet 4 henkilöä tässä pienessä mökissämme nyt 7 vuotta. Ensimmäiset vuodet vielä menivät joten kuten, kun lapset olivat pieniä. Mutta mökki jäi auttamatta liian pieneksi jo kauan sitten. Vuosi sitten syntyi nuorimmaisemme ja olimme ratkaisun edessä. Joko jatkaa kituuttamista tai muuttaa pois. Rakennuslupaa olimme hakeneet jo monta vuotta, mutta koska asumme täällä meren rannalla, ei rakennusluvat ole itsetään selvyys. ELY keskuksen kautta tuli kieltävä päätös, kun sitä olimme pari vuotta odottaneet. Pian sen jälkeen laki muuttui rantarakentamisen osalta ja elättelimme taas toiveita. Monen ein ja kieltävän päätöksen jälkeen saimme vihdoinkin prosessoitua läpi rakennusluvan tälle keväälle. Päätimme että jäämme tänne asumaan, vaikka toisaalta muutto houkutti suuremmalle paikkakunnalle. Täällä kun asumme todellakin metsän keskellä, keskellä ei mitään. Vain meri ja lokit seurana. Mutta onhan kotoaan vaikeaa lähteä ja rakastamme meren läheisyyttä.

Taloprojektiamme ja muuta sisustukseen liittyvää voit seurata Instagramissa,  @sweethomeomine

Eli kuten sanottua keväällä kirjaprojektin lisäksi alkoi talonlaajennusprojekti.

Sylissä kulki silloin vielä kaiken lisäksi pikku vauveli.

Välillä ei ole tiennyt nauraako vai itkeäkö. Aamut ovat alkaneet työmiesten hakkaamiseen seinän toisella puolella, jolloin kaikki heräävät viimeistään.

Ai niin, kerroinko että perustimme vuodenvaihteessa oman yrityksemme. Sitä siis on myös yritettävä pyörittää kaiken keskellä. Pikku-ukkomme on alusta asti ollut yökukkuja, joten klo. 3 asti olemme yleensä ylhäällä kukkumassa. Siitä muutama tunti alkaa siis sirkkelöinti ja hakkaaminen. Vanhemmat lapset vietävä kouluun kylälle. Ikkunan takana koko ajan joku, ei hetken rauhaa. Arjen pyörittäminen yleensäkin keskellä rakennusprojektia on ollut melko ( todella) haastavaa pienen kanssa.

Joten kirjan materiaalin valmistus on ollut myös melko haastavaa. Olen siis valmistanut kirjan reseptejä iltaruoksi meille. Toivonut, että pikkumies nukkuisi, että saan rauhassa kokata ja kirjoittaa reseptin ainekset ja ohjeet ylös paperin kulmaan tai iPadille. Sitten yleensä hän herää juuri, kun on aika kuvata ruoka. Silloin myös kaikilla on jo kiljuva nälkä. Pieni mies lahkeessa kiinni ja kaksi esiteiniä kärttyisinä odottamassa iltaruokaa, joka jäähtyy kovaa vauhtia. Silloin tulee Patrik apuun, ottamaan pienokaisen syliin ja pitelemään toisella kädellä diffuusoria valon edessä.

Sitten kun minä lausun, hikeä valuen ja naama punaisena kaiken kiireen ja stressin jälkeen ” No, niin. Valmista. Saa ottaa”. Kaikki iskevät ruoan kimppuun.

Oman haasteensa on myös nyt syksystä asti tuonut poikien jääkiekko harrastus. Sinne on lähdettävä ajamaan täältä jo 1 1/2 h ennen kuin se alkaa. Viikossa kilometrejä kertyykin 250-300 km. Joten kun pojat ja mies lähtevät kiekkoilemaan, jään minä yksin pienen kanssa ja kuten kuvitella saattaa, ei silloin saa aikaiseksi mitään.  Kun mies ja pojat saapuvat takaisin, onkin lapsilla jo nukkumaanmenon aika. Miehen on lähdettävä vielä sen jälkeen työmaalle siivoamaan ja tekemään valmiiksi juttuja seuraavaksi päiväksi. Joten myöhään yöllä on minulla sitten hetki aikaa ja sillon olen kirjoittanut reseptejä sitten puhtaaksi.

En muista tästä kuluneesta vuodesta oikein mitään. Jokainen valveilla oltava minuutti menee sellaisessa kiireessä.

En ole pystynyt ( kerennyt) iloitsemaan talonrakentamisesta enkä suunnittelemaan oikein mitään siihen liittyvää niin hyvin kuin olisin halunnut.

Samoin kirjaprojektin kanssa. Olisin niin halunnut oikein rypeä siinä onnellisuuden tunteessa, että kirjoitan kirjaa, mutten ole pystynyt ( kun en ole kerennyt 🙂 )

Bloggaamisellekaan ei oikein ole jäänyt niin paljon aikaa, kuin olisin halunnut. Eikä tärkeimmälle, eli perheelle.

Niinhän se yleensä menee elämässä, että kaikki asiat tapahtuvat yleensä sitten samaan aikaan. Niin kuin nytkin.

Nyt olen kirjoittanutkin jo sellaisen pienoisromaanin teille, että aika on lopettaa ja jatkaa reseptien kimpussa.

Jatketaan juttua myöhemmin.

Sari

The post Keittokirjaprojekti appeared first on Sweet Food O´Mine.

Mistä kaikki oikeastaan alkoi silloin kaksi vuotta sitten?

Ruoanlaitto ja leivonta ovat kiinnostaneet minua jo pienestä tytöstä asti. Oikeastaan silloin kun perustin omaan perheen aloin testailemaan ja keksimään enemmän erilaisia reseptejä.

Kerronpa teille erään asian. Minä innostun monesta asiasta, mutta monikaan asia ei jaksa innostaa enää tai yhtä paljon jos syvennyn siihen liikaa tai teen sitä kauan. Rakastin ruoanlaittoa ja pelkäsin, että jos perustan ja alan kirjoittaa ruokablogia, kiinnostus ruoanlaittoon lopahtaa. (Onneksi näin ei ole käynyt)  Minulla on myös se ”paha vika” että jos jotain teen, niin teen sen myös 110 % Muuten en näe järkeä tehdä mitään. Olen perfektionisti niin hyvässä että pahassa. Siksi oli suuri kynnys aloittaa blogin kirjoittaminen.

Epävarmuus kalvoi alussa. Kehtaanko julkaista tällaista kuvaa..  Onko teksti lukukelpoista jne. Sitten annoin vain mennä.

Kuten tiedätte on meitä täällä välillä kaksi kokkia kirjoittamassa. Viime aikoina ovat kokkailut ja kirjoitukset jääneet enemmän minulle, kun aika ei vain yksinkertaisesti molemmilla riitä tähän. Mutta aina kun aika riittää, niin kyllä meidät molemmat löytää keittiöstä hääräilemässä. Vuodet ovat tuoneet minulle enemmän varmuutta keittiössä ja täällä blogin puolellakin.

On yksi asia mitä toivon! Teistä lukijoista olisi kiva kuulla lisää.

Aloin kirjoittamaan blogia siis siksi, että rakastan ruoanlaittoa sekä leipomista ja ruokablogin perustaminen oli jotenkin luonnollinen jatke sille. Toinen asia oli se, että pääsen kirjoittamaan ja jakamaan Teille reseptejäni. Ja välillä olisi kiva kuulla onko joku teistä testaillut reseptejämme? Ovatko ne maistuneet teille yhtä hyvin mitä meille? Ovatko ne ilahduttaneet teitä?

On mahtavaa nähdä, että lukijajoukko vain kasvaa kasvamistaan. Jos siis tahdotte ilahduttaa minua, niin kirjoittakaa ja kommentoikaa joskus. Se tekee tästä kaikesta vaivan arvoista.

Kuten osa teistä on kuullut/lukenut, niin kirjoitan parhaillaan ensimmäistä keittokirjaani. Se on vienyt aika paljon aikaa minulta täältä blogin puolelta. Projekti on aikamoinen ja se näkee päivänvalonsa ensi keväänä. Kerron siitä teille myöhemmin lisää. Jatketaan juttua siis toisen kerran.

Päätän tämän kirjoituksen näihin sanoihin,

Kokkailemisiin!

T. Sari

P.S. Alla resepti Sitruunaisiin Mustikkamuffinseihin, joita leivoin 2-vuotispäivän kunniaksi!

Sitruunaiset mustikkamuffinsit

8 suurta muffinsia

Taikina:

3 dl vehnäjauhoja

1 ¾ dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 tl vaniljasokeria

¾ dl öljyä

1 muna

¾ dl maitoa tai kermaa

2 dl mustikoita (pakaste)

½ sitruunan raastettu kuori

Muruseos:

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

50 g voita, huoneenlämpöistä

2 tl kanelia

1. Aseta uuni kuumenemaa 200 asteeseen.

2. Sekoita yhteen kuivat aineet.

3. Sekoita yhteen öljy, muna ja maito (tai kerma).

4. Sekoita kaikki ainekset yhteen, kunnes taikina on tasaista. Lisää sitruunan raastettu kuori ja mustikat. Sekoita.

5. Aseta paperiset (suuret) muffinsivuoat muffinsipellille. Täytä muffinsivuoat tasaisesti.

6. Valmista muruseos: sekoita kaikki ainekset yhteen nyppimällä. kunnes murumaista. Ripottele muffinsien pinnalle.

7. Paista uunin keskitasossa n.20-25 minuuttia

The post Mustikkamuffinsit appeared first on Sweet Food O´Mine.

Nyt voimme iloisena ja ylpeänä kertoa, että meidät toivotettiin tervetulleiksi Blogirinkiin.

Tässä hieman Blogiringistä:

Blogirinki Media on Suomen ensimmäinen ja johtava itsenäisten bloggaajien  blogimedia ja yhteisö. Blogirinki Media edustaa maamme kiinnostavimpia blogeja ja kokoaa ne yhdeksi markkinointikanavaksi.  Yritys suunnittelee ja toteuttaa sisältökampanjoita maamme laadukkaimmissa blogeissa. Blogirinkiin on valittu mukaan asemansa vakiinnuttaneita, suosittuja blogeja. Blogiringissä mukana olevat blogit toimivat edelleen itsenäisinä sivustoina omilla alustoillaan. Voimme myös itse päättää mihin kampanjoihin lähdemme mukaan. Blogimme jatkaa siis täällä samassa osoitteessa. Yhteistyöpostauksista ilmoitamme Blogirinki logolla.

The post Sweet Food O´Mine nyt Blogiringissä appeared first on Sweet Food O´Mine.