Kuten jo sanoin, tänä vuonna mennään pitkälti niillä hyväksi havaituilla resepteillä. Ja miksipä ei. Ne on moneen kertaan valmistettu ja taatusti hyviksi todettu. Joskus sitä kaipaa tietysti vaihtelua ja jännittäviä uusia tuulia elämässä yleensä, mutta jos suoraan sanotaan, niin olen etsinyt omaa tietäni tässä viime ajat. Niin henkisesti kuin myös täällä blogin puolella. 

Olen miettinyt, että minkälaiselle linjalle lähden blogin suhteen. En ole kokonaan ruoka-, enkä leivontabloggaaja, vaan jotain siltä väliltä. En valmista mitään tietyn kategorian ruokia. Olen kipuillut jonkun verran sen asian suhteen, etten ole ehkä se jännittävin tyyppi ruokablogimaailmassa. Mutta en voi yrittää olla jotain muuta kuin olen. En tee vegeruokia, vain sen takia, että ne ovat pinnalla. Enkä varsinkaan sen takia, että saisin lisää lukijoita, sellaistakin tapahtuu. Käytän sokeria leivonnaisissa, mutta joskus taas olen täysin sokerittomalla linjalla. 

Joku sanoi minulle kerran, että olen kuin peruna. Voitte arvata, että en heti kyllä innostunut tästä vertauskuvasta. Mutta jatkoi sitten, että peruna on hyvä. Se sopii vähän kaikkeen ja sitä voi käyttää missä vain. Olen nyt hyväksynyt sen, että perunasta ei ole porkkanaksi, eikä varsinkaan avokadoksi. Mutta peruna sopii monen kaveriksi. Se on tuttu ja turvallinen, ja sen pariin palaa aina uudelleen.

Ei minusta ole miksikään hittitehtailijaksi

Ei tästä blogista koskaan muodostune mitään uutta hittipaikkaa ruokablogimaailmassa. Nyt kun olen tämän myöntänyt itselleni, niin iso paino tuntui nousevan harteiltani. Mitään ei voi pakottaa ja turha tehdä omaa itseään vastaan yhtään mitään. Jatkan omaa linjaani ja sillä hyvä. Toivon tietysti, että tämä on se tuttu ja turvallinen paikka, johon tahdot palata aina uudelleen.

Sari

The post Ei minusta ole miksikään hittitehtailijaksi appeared first on Sweet Food O´Mine.

Kasvimaa ja siellä puuhastelu on ihanaa hommaa. On antoisaa poimia omin käsin istutetut ja hoidetut kasvit ja yrtit.

Jos en muuta istuttaisi, niin kehäkukat ovat aina istutettavien listalla. Viime vuonna keräsin aikamoisen määrän siemeniä. Osan kehäkukista annan tiputtaa siemenet, mutta osan kerään. Kehäkukka on muuten oivallinen salaattien koriste. Sen kuivattuja terälehtiä voi käyttää leivissä ja sämpylöissä, mutta myös esimerkiksi pikkuleivissä. (kehäkukka pikkuleipiin löydät reseptin tästä : http://www.sweetfoodomine.com/paksut-lehmat-tekevat-taysmaitoa/ ) Syötävät kukat ovat myös kauniita kakun koristeita.

Piha on kasvanut rakentamisen myötä, joten myös kasvimaa voi tänä vuonna laajeta. Aion istuttaa myös saunan ympärille kauniita kehäkukkia. Ovathan ne lempikukkiani, joten niitä on kiva poimia sisälle maljakkoon, mutta myös vaan katsella niiden kaunista väriloistoa.
Viime syksy oli niin kiireinen, etten ehtinyt edes kunnolla valmistella kasvimaata kevättä varten, joten kunhan lumet tuosta sulavat niin saa nähdä missä kunnossa kaikki on.

 
Kesäkurpitsat, en vaan voi olla mainitsematta niitä. Mitäpä voisin muuta sanoa, kuin että rakastan niitä. Söisin niitä mielelläni vaikka vuoden ympäri. Ne nyt vaan ovat niin monikäyttöisiä. Joten yllätys ei liene suuri, kun sanon, että niitä tuli tilattua taas montaa eri lajiketta.

Salaatit, sipulit, herneet, porkkanat, retiisit ja muut tutut ovat taas tänäkin vuonna istutettavien listalla.
Aion myös istuttaa muutaman viinimarjapensaan sekä omenapuun lisää. Syksyllä jouduin pakon edestä siirtämään myös osan pensaista rakentamisen tieltä, joten toivon että ne ovat selvinneet siirrosta.

The post Kasvimaa appeared first on Sweet Food O´Mine.

Sain siis kirjan käsiini ja lukaisin sen melkein siltä istumalta. Monesti kun puhutaan markkinointikirjoista tai markinnoinnista ylipäätään voi moni asia mennä yli hilseen. Tällä kertaa kävi toisin.

Huomasin nyökytteleväni jo lukiessani johdantoa. Kyllä, tätä kirjaa osasin lukea ja tajusin heti missä mennään.  Aika paljon ideoita ja ahaa-elämyksiä alkoikin heti pyöriä ajatuksissani.

Luin kirjaa ja mietin samalla, kuinka soveltaisin oppimaani, niin blogini mainostamisessa, mutta myös yrityksemme mainostamisessa. ( Ihan täysin eri ala, kuin ruoka. )

Rakastan sellaisia kirjoja jotka saavat omat ajatukset heräämään ja ideoita alkaa syntyä. Niin kävi nyt. Sain aika hyvän pohjan, millä lähteä viemään blogin mainostamista eteenpäin.

Tässä muutamia ajatuksia joita kirja minussa herätti:

Jo siis kirjan johdantoa lukiessani nyökyttelin päätäni ja tiesin, että tämä kirja tulee antamaan minulle jotain. Tässä kohtaa tuli sellainen ahaa elämys, että kunpa blogini lukija voisi ajatella samoin, selaillessaan blogiani.

Kirjan alussa paljastuu hyvin oleellisia asioita, joita tarvitset laadukkaaseen, mutta ennen kaikkea tulokselliseen somemarkkinointiin. Ahaa huudahdukset siis jatkuivat mieleni kolkassa.

Tavoitteet, tavoitteet.

Tavoitteet on syytä tietää. ja asettaa korkealle Ilman tavoitetta on turha lähteä liikkeelle.

Seuraavaksi ryhdyin suunnittelemaan www.sweetfoodomine.com sosiaalisen median markkinointi strategiaa kirjan avulla.

Silloin on astuttava lukijan saappaisiin ja katsottava asiaa heidän näkökulmastaan.

Tykkää ja jaa!

Kyllä, sitä sivumme tarvitsevat. Me tarvitsemme aktiivisia ja asiasta innostuneita tykkääjiä ja jakajia. Me tahdomme, että te lukijat voitte tuntea sen, että te olette löytäneet tarvitsemanne ja se taas toivon mukaan innostaa teitä jakamaan kokemuksenne.

Somessa saa varautua niin hyvään, että huonoon palautteeseen. Miten me reagoimme siihen ja kuinka oleellista se on blogin markkinoinnin kannalta?

Taas on hyvä tarkastella asiaa siltä kantilta, kuinka me itse toivoisimme saavamme vastauksen palautteeseen.

Kirja antaa ajattelemisen aihetta myös seuraaviin mieltä askarruttaviin kysymyksiin:

Kuinka erottua joukosta?

Mikä tekee meidän blogistamme erityisen? Mikä saa lukijat palaamaan?

Vastaus voisi olla, kiinnostava sisältö. Toki laadukas sisältö on syy palata sivuille, mutta se ei taida riittää, kun on kyse somemarkkinoinnista.

Asiaa avaa lisää kirjan luku, sosiaalisen median suunnitelma.

Asia jonka on oltava yhtä itsestään selvä, kuin oman blogin päivitys on se että, someulottuvuus pitää huomioida kaikessa.

Mietin asiaa sillä tavalla, että Sweet Food O Mine on kuin sormikas. Sormikkaaseen kuuluu jokaiselle sormelle omat paikat, eli vertauskuvallisesti niiden paikoille kuuluu yhtäläisesti itse blogi ja sen eri somekanavat. Kun sormikas on täynnä, täyttää se sen tehtävän. Ja jotta sormikas voisi ojentua jonnekin, tarvitsee se sisältöä, muuten se on turha. Mitä enemmän sormikkaita on täytettynä, sitä laajemmalle ne voivat levitä ja tavoittaa useamman. Eikö näin?

Minne tie vie

Seuraavaksi kirjassa on vuorossa miettiä, minne tahdon mennä ja kuinka sinne päädyn.

Suuntaviitta on tärkeä osa somemarkkinoinnissa. On hyvä asettaa eri etappeja matkalle. Lyhyen ja pitkänmatkan määränpäät.

Mitkä ovat tavoitteeni ja niiden ilmaisijat?

Tässä tuli mieleen veratuskuvallisesti  ampuminen.

Ei kukaan lähde silmät sidottuna ampumaradalle.  Noup. Silloin tiedetään ja nähdään kohde. Ei asetta heilutella tuonne ja tänne ja ammuta umpimähkään laukausta sinne ja toista tänne. Toki jonkunlaista tulosta syntyy, mutta ei hallitusti eikä tuloksellisesti. Eikä varmaankaan toivotunlaista.

Minkälaisen aseen valitsen, vaikuttaa myös lopputulokseen. Ritsalla voi roiskia pikkukiviä ja pikkuisen hipaista maalia tai ottaa tehokkaamman aseen käyttöön ja tehdä uusi reikä maalitaulun keskelle.

Kaikilla ei tietysti ole tarkoitusta tehdä reikää maalitauluun, vaan jo pelkkä radalla olo voi riittää. Kaikilla on omat tavoitteensa. Mutta ne tavoitteet, kuten tuossa alussa jo tuli selväksi, ovat tärkeitä olivatpa ne mitkä tahansa.

Tällaisia ajatuksia syntyi kun kävin läpi kirjan ensimmäiset luvut.

Entä sisältö?

Kuinka saada lukijan mielenkiinto heräämään. Kuva, kuva, kuva!

Sekä tietysti kuvaa tukeva teksti. Mikä saa lukijan kiinnostumaan? Kuinka saada oman sisällön erottumaan muista samanlaisista.

Pidä meteliä! Nosta itseäsi esille ja kehu. Kerro missä olet hyvä ja mitä osaat! Näytä taitosi!

Yhteisö:

Blogiyhteisöön kuuluminen tuo lisää lukijoita ja lisä näkyvyyttä. Sen kautta erilaiset markkinointikumppanuudet on mahdollista saavuttaa nopeammin.

Millä kanavalla?

Se riippuu pitkälle siitä, keneen markkinointi kohdistuu.

Eli taas tässäkin on syytä pitää mielessä tavoitteet ja kohderyhmä.

Mistä kanavista löytyy eniten ihmisiä ja missä on parhaat mahdollisuudet nopealle vuorovaikutukselle.

Nyt ollaan päästy kirjassa tähän asti ja uusia ajatuksia on syntynyt. Tästä alkaakin kirjan mielenkiintoisin osio, kun päästään itse asiaan.

Kenelle suosittelisin kirjaa?

Aivan ensi alkuun suosittelisin kirjaa kaikille bloggaajatovereilleni. Kirjasta saat käytännönläheiset ohjeet kuinka suunnitella hyvä ja varmasti tuloksellisen kampanjan.

Sekä tietysti kaikille muillekin jotka haluavat osansa sosiaalisen median voimasta ja mahdollisuuksista.

Hauskana lisänä mainittakoon vielä, että jokaisen luvun lopusta löytyy aitoja somereseptejä. Muutaman mainitakseni: Tiramisu by Henry Alen, bulletproof-kahvi, jauhottomat banaanipannarit, muttisoosi jne.

Nämä reseptit itsessään ovat hieno osoitus sosiaalisen median voimasta.

Juttu jatkuu osoitteessa : http://grapevine.fi/

Tästä pääset tilaamaan omasi:

KLIK KLIK

Haluatko nähdä kirjan trailerin, katso se täällä!

Sosiaalisen median menestysreseptit, Marika Siniaalto

Miksi keksiä pyörää uudelleen, kun sosiaalisen median menestysresepti on juuri nyt kädessäsi? Jos vastaat yrityksesi markkinoinnista tai viestinnästä ja mietit, miten somessa voi onnistua, tässä on sinulle vastaus! Menestysreseptin raaka-aineet ovat taatusti lähellä tuotettuja, sillä omaan pääkoppaasi on lyhyt matka. Ota raaka-aineet käyttöösi ja sekoita niistä tiimisi kanssa toimiva keitos tämän kirjan ohjeilla. Jos siis tiedät, että sosiaalinen media on teidänkin yrityksessänne otettava haltuun, mutta et tiedä, miten sen tehtäisiin järkevästi ja tuloksellisesti, olet tarttunut oikeaan opukseen. Tämän kirjan ohjeilla pulla ei jää puolikypsäksi. Kannen avattuasi saat käytännönläheiset, case-esimerkkien avulla selkeytetyt ohjeet, joilla yrityksesi verkkopresenssi saadaan kiitoradalta nousuun. Kirja on kuorrutettu lukuisilla sosiaalisessa mediassa vauhdikkaasti leviävillä ruokaresepteillä. Ne kertovat jotain olennaista sosiaalisesta mediasta ja siitä, miten siellä menestytään.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

The post Sosiaalisen median menestysreseptit appeared first on Sweet Food O´Mine.

 

Vehnähapanjuuri

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

The post Paisu, paisu hapanjuuri appeared first on Sweet Food O´Mine.

”Oletko miettinyt koskaan jos kirjoittaisit kirjan” ? Tuo kysymys kuului luurin toisesta päästä keväällä. Sydän hypähti kurkkuun samantien ja käsittämätön ällistys löi päälle. ”Ööh, olenhan minä,” vastasin.

Silloin kun vielä mietin blogin perustamista, minua ajoi myös yksi asia eteenpäin. Keittokirjan kirjoittaminen jonain päivänä.

Enpä vaan osannut arvata että se päivä koitti niinkin pian blogin perustamisen jälkeen.

Juttelimme sitten puhelimessa kustantamon edustajan kanssa hyvän tovin. ”Olisikos sinulla jonkunlaista ideaa kirjalle”? Ja olihan minulla.

Seuraavana päivänä juttelimme jo uudemman kerran ja sitten sovittiin tapaaminen. Tunne oli aika epärealistinen, istua siellä palaverissa kustantajan kanssa. Kävin ideaani läpi ja he pitivät siitä. Sovittiin että alkaisin töihin.

( silloin kun unelma kolkuttaa ovelle ei siitä kieltäydytä, vaikka samalla olisi tuhat rautaa tulessa)

Siitä lähtien olenkin päivittäin painanut töitä projektin parissa. Loppu alkaa pikkuhiljaa häämöttää ja deadline lähestyä materiaalin luovuttamiselle.

Nämä kuukaudet ovat olleet välillä yhtä helvettiä, mutta samalla myös niin antoisaa aikaa.

Suuri unelmani on siis toteutumassa kirjan muodossa.

Samalla toteutuu myös monen vuoden haaveeni suuremmasta kodista. Olemme kituuttaneet 4 henkilöä tässä pienessä mökissämme nyt 7 vuotta. Ensimmäiset vuodet vielä menivät joten kuten, kun lapset olivat pieniä. Mutta mökki jäi auttamatta liian pieneksi jo kauan sitten. Vuosi sitten syntyi nuorimmaisemme ja olimme ratkaisun edessä. Joko jatkaa kituuttamista tai muuttaa pois. Rakennuslupaa olimme hakeneet jo monta vuotta, mutta koska asumme täällä meren rannalla, ei rakennusluvat ole itsetään selvyys. ELY keskuksen kautta tuli kieltävä päätös, kun sitä olimme pari vuotta odottaneet. Pian sen jälkeen laki muuttui rantarakentamisen osalta ja elättelimme taas toiveita. Monen ein ja kieltävän päätöksen jälkeen saimme vihdoinkin prosessoitua läpi rakennusluvan tälle keväälle. Päätimme että jäämme tänne asumaan, vaikka toisaalta muutto houkutti suuremmalle paikkakunnalle. Täällä kun asumme todellakin metsän keskellä, keskellä ei mitään. Vain meri ja lokit seurana. Mutta onhan kotoaan vaikeaa lähteä ja rakastamme meren läheisyyttä.

Taloprojektiamme ja muuta sisustukseen liittyvää voit seurata Instagramissa,  @sweethomeomine

Eli kuten sanottua keväällä kirjaprojektin lisäksi alkoi talonlaajennusprojekti.

Sylissä kulki silloin vielä kaiken lisäksi pikku vauveli.

Välillä ei ole tiennyt nauraako vai itkeäkö. Aamut ovat alkaneet työmiesten hakkaamiseen seinän toisella puolella, jolloin kaikki heräävät viimeistään.

Ai niin, kerroinko että perustimme vuodenvaihteessa oman yrityksemme. Sitä siis on myös yritettävä pyörittää kaiken keskellä. Pikku-ukkomme on alusta asti ollut yökukkuja, joten klo. 3 asti olemme yleensä ylhäällä kukkumassa. Siitä muutama tunti alkaa siis sirkkelöinti ja hakkaaminen. Vanhemmat lapset vietävä kouluun kylälle. Ikkunan takana koko ajan joku, ei hetken rauhaa. Arjen pyörittäminen yleensäkin keskellä rakennusprojektia on ollut melko ( todella) haastavaa pienen kanssa.

Joten kirjan materiaalin valmistus on ollut myös melko haastavaa. Olen siis valmistanut kirjan reseptejä iltaruoksi meille. Toivonut, että pikkumies nukkuisi, että saan rauhassa kokata ja kirjoittaa reseptin ainekset ja ohjeet ylös paperin kulmaan tai iPadille. Sitten yleensä hän herää juuri, kun on aika kuvata ruoka. Silloin myös kaikilla on jo kiljuva nälkä. Pieni mies lahkeessa kiinni ja kaksi esiteiniä kärttyisinä odottamassa iltaruokaa, joka jäähtyy kovaa vauhtia. Silloin tulee Patrik apuun, ottamaan pienokaisen syliin ja pitelemään toisella kädellä diffuusoria valon edessä.

Sitten kun minä lausun, hikeä valuen ja naama punaisena kaiken kiireen ja stressin jälkeen ” No, niin. Valmista. Saa ottaa”. Kaikki iskevät ruoan kimppuun.

Oman haasteensa on myös nyt syksystä asti tuonut poikien jääkiekko harrastus. Sinne on lähdettävä ajamaan täältä jo 1 1/2 h ennen kuin se alkaa. Viikossa kilometrejä kertyykin 250-300 km. Joten kun pojat ja mies lähtevät kiekkoilemaan, jään minä yksin pienen kanssa ja kuten kuvitella saattaa, ei silloin saa aikaiseksi mitään.  Kun mies ja pojat saapuvat takaisin, onkin lapsilla jo nukkumaanmenon aika. Miehen on lähdettävä vielä sen jälkeen työmaalle siivoamaan ja tekemään valmiiksi juttuja seuraavaksi päiväksi. Joten myöhään yöllä on minulla sitten hetki aikaa ja sillon olen kirjoittanut reseptejä sitten puhtaaksi.

En muista tästä kuluneesta vuodesta oikein mitään. Jokainen valveilla oltava minuutti menee sellaisessa kiireessä.

En ole pystynyt ( kerennyt) iloitsemaan talonrakentamisesta enkä suunnittelemaan oikein mitään siihen liittyvää niin hyvin kuin olisin halunnut.

Samoin kirjaprojektin kanssa. Olisin niin halunnut oikein rypeä siinä onnellisuuden tunteessa, että kirjoitan kirjaa, mutten ole pystynyt ( kun en ole kerennyt 🙂 )

Bloggaamisellekaan ei oikein ole jäänyt niin paljon aikaa, kuin olisin halunnut. Eikä tärkeimmälle, eli perheelle.

Niinhän se yleensä menee elämässä, että kaikki asiat tapahtuvat yleensä sitten samaan aikaan. Niin kuin nytkin.

Nyt olen kirjoittanutkin jo sellaisen pienoisromaanin teille, että aika on lopettaa ja jatkaa reseptien kimpussa.

Jatketaan juttua myöhemmin.

Sari

The post Keittokirjaprojekti appeared first on Sweet Food O´Mine.

Mistä kaikki oikeastaan alkoi silloin kaksi vuotta sitten?

Ruoanlaitto ja leivonta ovat kiinnostaneet minua jo pienestä tytöstä asti. Oikeastaan silloin kun perustin omaan perheen aloin testailemaan ja keksimään enemmän erilaisia reseptejä.

Kerronpa teille erään asian. Minä innostun monesta asiasta, mutta monikaan asia ei jaksa innostaa enää tai yhtä paljon jos syvennyn siihen liikaa tai teen sitä kauan. Rakastin ruoanlaittoa ja pelkäsin, että jos perustan ja alan kirjoittaa ruokablogia, kiinnostus ruoanlaittoon lopahtaa. (Onneksi näin ei ole käynyt)  Minulla on myös se ”paha vika” että jos jotain teen, niin teen sen myös 110 % Muuten en näe järkeä tehdä mitään. Olen perfektionisti niin hyvässä että pahassa. Siksi oli suuri kynnys aloittaa blogin kirjoittaminen.

Epävarmuus kalvoi alussa. Kehtaanko julkaista tällaista kuvaa..  Onko teksti lukukelpoista jne. Sitten annoin vain mennä.

Kuten tiedätte on meitä täällä välillä kaksi kokkia kirjoittamassa. Viime aikoina ovat kokkailut ja kirjoitukset jääneet enemmän minulle, kun aika ei vain yksinkertaisesti molemmilla riitä tähän. Mutta aina kun aika riittää, niin kyllä meidät molemmat löytää keittiöstä hääräilemässä. Vuodet ovat tuoneet minulle enemmän varmuutta keittiössä ja täällä blogin puolellakin.

On yksi asia mitä toivon! Teistä lukijoista olisi kiva kuulla lisää.

Aloin kirjoittamaan blogia siis siksi, että rakastan ruoanlaittoa sekä leipomista ja ruokablogin perustaminen oli jotenkin luonnollinen jatke sille. Toinen asia oli se, että pääsen kirjoittamaan ja jakamaan Teille reseptejäni. Ja välillä olisi kiva kuulla onko joku teistä testaillut reseptejämme? Ovatko ne maistuneet teille yhtä hyvin mitä meille? Ovatko ne ilahduttaneet teitä?

On mahtavaa nähdä, että lukijajoukko vain kasvaa kasvamistaan. Jos siis tahdotte ilahduttaa minua, niin kirjoittakaa ja kommentoikaa joskus. Se tekee tästä kaikesta vaivan arvoista.

Kuten osa teistä on kuullut/lukenut, niin kirjoitan parhaillaan ensimmäistä keittokirjaani. Se on vienyt aika paljon aikaa minulta täältä blogin puolelta. Projekti on aikamoinen ja se näkee päivänvalonsa ensi keväänä. Kerron siitä teille myöhemmin lisää. Jatketaan juttua siis toisen kerran.

Päätän tämän kirjoituksen näihin sanoihin,

Kokkailemisiin!

T. Sari

P.S. Alla resepti Sitruunaisiin Mustikkamuffinseihin, joita leivoin 2-vuotispäivän kunniaksi!

Sitruunaiset mustikkamuffinsit

8 suurta muffinsia

Taikina:

3 dl vehnäjauhoja

1 ¾ dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 tl vaniljasokeria

¾ dl öljyä

1 muna

¾ dl maitoa tai kermaa

2 dl mustikoita (pakaste)

½ sitruunan raastettu kuori

Muruseos:

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

50 g voita, huoneenlämpöistä

2 tl kanelia

1. Aseta uuni kuumenemaa 200 asteeseen.

2. Sekoita yhteen kuivat aineet.

3. Sekoita yhteen öljy, muna ja maito (tai kerma).

4. Sekoita kaikki ainekset yhteen, kunnes taikina on tasaista. Lisää sitruunan raastettu kuori ja mustikat. Sekoita.

5. Aseta paperiset (suuret) muffinsivuoat muffinsipellille. Täytä muffinsivuoat tasaisesti.

6. Valmista muruseos: sekoita kaikki ainekset yhteen nyppimällä. kunnes murumaista. Ripottele muffinsien pinnalle.

7. Paista uunin keskitasossa n.20-25 minuuttia

The post Mustikkamuffinsit appeared first on Sweet Food O´Mine.