Sain siis kirjan käsiini ja lukaisin sen melkein siltä istumalta. Monesti kun puhutaan markkinointikirjoista tai markinnoinnista ylipäätään voi moni asia mennä yli hilseen. Tällä kertaa kävi toisin.

Huomasin nyökytteleväni jo lukiessani johdantoa. Kyllä, tätä kirjaa osasin lukea ja tajusin heti missä mennään.  Aika paljon ideoita ja ahaa-elämyksiä alkoikin heti pyöriä ajatuksissani.

Luin kirjaa ja mietin samalla, kuinka soveltaisin oppimaani, niin blogini mainostamisessa, mutta myös yrityksemme mainostamisessa. ( Ihan täysin eri ala, kuin ruoka. )

Rakastan sellaisia kirjoja jotka saavat omat ajatukset heräämään ja ideoita alkaa syntyä. Niin kävi nyt. Sain aika hyvän pohjan, millä lähteä viemään blogin mainostamista eteenpäin.

Tässä muutamia ajatuksia joita kirja minussa herätti:

Jo siis kirjan johdantoa lukiessani nyökyttelin päätäni ja tiesin, että tämä kirja tulee antamaan minulle jotain. Tässä kohtaa tuli sellainen ahaa elämys, että kunpa blogini lukija voisi ajatella samoin, selaillessaan blogiani.

Kirjan alussa paljastuu hyvin oleellisia asioita, joita tarvitset laadukkaaseen, mutta ennen kaikkea tulokselliseen somemarkkinointiin. Ahaa huudahdukset siis jatkuivat mieleni kolkassa.

Tavoitteet, tavoitteet.

Tavoitteet on syytä tietää. ja asettaa korkealle Ilman tavoitetta on turha lähteä liikkeelle.

Seuraavaksi ryhdyin suunnittelemaan www.sweetfoodomine.com sosiaalisen median markkinointi strategiaa kirjan avulla.

Silloin on astuttava lukijan saappaisiin ja katsottava asiaa heidän näkökulmastaan.

Tykkää ja jaa!

Kyllä, sitä sivumme tarvitsevat. Me tarvitsemme aktiivisia ja asiasta innostuneita tykkääjiä ja jakajia. Me tahdomme, että te lukijat voitte tuntea sen, että te olette löytäneet tarvitsemanne ja se taas toivon mukaan innostaa teitä jakamaan kokemuksenne.

Somessa saa varautua niin hyvään, että huonoon palautteeseen. Miten me reagoimme siihen ja kuinka oleellista se on blogin markkinoinnin kannalta?

Taas on hyvä tarkastella asiaa siltä kantilta, kuinka me itse toivoisimme saavamme vastauksen palautteeseen.

Kirja antaa ajattelemisen aihetta myös seuraaviin mieltä askarruttaviin kysymyksiin:

Kuinka erottua joukosta?

Mikä tekee meidän blogistamme erityisen? Mikä saa lukijat palaamaan?

Vastaus voisi olla, kiinnostava sisältö. Toki laadukas sisältö on syy palata sivuille, mutta se ei taida riittää, kun on kyse somemarkkinoinnista.

Asiaa avaa lisää kirjan luku, sosiaalisen median suunnitelma.

Asia jonka on oltava yhtä itsestään selvä, kuin oman blogin päivitys on se että, someulottuvuus pitää huomioida kaikessa.

Mietin asiaa sillä tavalla, että Sweet Food O Mine on kuin sormikas. Sormikkaaseen kuuluu jokaiselle sormelle omat paikat, eli vertauskuvallisesti niiden paikoille kuuluu yhtäläisesti itse blogi ja sen eri somekanavat. Kun sormikas on täynnä, täyttää se sen tehtävän. Ja jotta sormikas voisi ojentua jonnekin, tarvitsee se sisältöä, muuten se on turha. Mitä enemmän sormikkaita on täytettynä, sitä laajemmalle ne voivat levitä ja tavoittaa useamman. Eikö näin?

Minne tie vie

Seuraavaksi kirjassa on vuorossa miettiä, minne tahdon mennä ja kuinka sinne päädyn.

Suuntaviitta on tärkeä osa somemarkkinoinnissa. On hyvä asettaa eri etappeja matkalle. Lyhyen ja pitkänmatkan määränpäät.

Mitkä ovat tavoitteeni ja niiden ilmaisijat?

Tässä tuli mieleen veratuskuvallisesti  ampuminen.

Ei kukaan lähde silmät sidottuna ampumaradalle.  Noup. Silloin tiedetään ja nähdään kohde. Ei asetta heilutella tuonne ja tänne ja ammuta umpimähkään laukausta sinne ja toista tänne. Toki jonkunlaista tulosta syntyy, mutta ei hallitusti eikä tuloksellisesti. Eikä varmaankaan toivotunlaista.

Minkälaisen aseen valitsen, vaikuttaa myös lopputulokseen. Ritsalla voi roiskia pikkukiviä ja pikkuisen hipaista maalia tai ottaa tehokkaamman aseen käyttöön ja tehdä uusi reikä maalitaulun keskelle.

Kaikilla ei tietysti ole tarkoitusta tehdä reikää maalitauluun, vaan jo pelkkä radalla olo voi riittää. Kaikilla on omat tavoitteensa. Mutta ne tavoitteet, kuten tuossa alussa jo tuli selväksi, ovat tärkeitä olivatpa ne mitkä tahansa.

Tällaisia ajatuksia syntyi kun kävin läpi kirjan ensimmäiset luvut.

Entä sisältö?

Kuinka saada lukijan mielenkiinto heräämään. Kuva, kuva, kuva!

Sekä tietysti kuvaa tukeva teksti. Mikä saa lukijan kiinnostumaan? Kuinka saada oman sisällön erottumaan muista samanlaisista.

Pidä meteliä! Nosta itseäsi esille ja kehu. Kerro missä olet hyvä ja mitä osaat! Näytä taitosi!

Yhteisö:

Blogiyhteisöön kuuluminen tuo lisää lukijoita ja lisä näkyvyyttä. Sen kautta erilaiset markkinointikumppanuudet on mahdollista saavuttaa nopeammin.

Millä kanavalla?

Se riippuu pitkälle siitä, keneen markkinointi kohdistuu.

Eli taas tässäkin on syytä pitää mielessä tavoitteet ja kohderyhmä.

Mistä kanavista löytyy eniten ihmisiä ja missä on parhaat mahdollisuudet nopealle vuorovaikutukselle.

Nyt ollaan päästy kirjassa tähän asti ja uusia ajatuksia on syntynyt. Tästä alkaakin kirjan mielenkiintoisin osio, kun päästään itse asiaan.

Kenelle suosittelisin kirjaa?

Aivan ensi alkuun suosittelisin kirjaa kaikille bloggaajatovereilleni. Kirjasta saat käytännönläheiset ohjeet kuinka suunnitella hyvä ja varmasti tuloksellisen kampanjan.

Sekä tietysti kaikille muillekin jotka haluavat osansa sosiaalisen median voimasta ja mahdollisuuksista.

Hauskana lisänä mainittakoon vielä, että jokaisen luvun lopusta löytyy aitoja somereseptejä. Muutaman mainitakseni: Tiramisu by Henry Alen, bulletproof-kahvi, jauhottomat banaanipannarit, muttisoosi jne.

Nämä reseptit itsessään ovat hieno osoitus sosiaalisen median voimasta.

Juttu jatkuu osoitteessa : http://grapevine.fi/

Tästä pääset tilaamaan omasi:

KLIK KLIK

Haluatko nähdä kirjan trailerin, katso se täällä!

Sosiaalisen median menestysreseptit, Marika Siniaalto

Miksi keksiä pyörää uudelleen, kun sosiaalisen median menestysresepti on juuri nyt kädessäsi? Jos vastaat yrityksesi markkinoinnista tai viestinnästä ja mietit, miten somessa voi onnistua, tässä on sinulle vastaus! Menestysreseptin raaka-aineet ovat taatusti lähellä tuotettuja, sillä omaan pääkoppaasi on lyhyt matka. Ota raaka-aineet käyttöösi ja sekoita niistä tiimisi kanssa toimiva keitos tämän kirjan ohjeilla. Jos siis tiedät, että sosiaalinen media on teidänkin yrityksessänne otettava haltuun, mutta et tiedä, miten sen tehtäisiin järkevästi ja tuloksellisesti, olet tarttunut oikeaan opukseen. Tämän kirjan ohjeilla pulla ei jää puolikypsäksi. Kannen avattuasi saat käytännönläheiset, case-esimerkkien avulla selkeytetyt ohjeet, joilla yrityksesi verkkopresenssi saadaan kiitoradalta nousuun. Kirja on kuorrutettu lukuisilla sosiaalisessa mediassa vauhdikkaasti leviävillä ruokaresepteillä. Ne kertovat jotain olennaista sosiaalisesta mediasta ja siitä, miten siellä menestytään.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

The post Sosiaalisen median menestysreseptit appeared first on Sweet Food O´Mine.

Hiivin hiljaa etten herättäisi pikkuista ja kerkeäisin syömään aamupuuron rauhassa.

Tutuksi tulleilla rutiineilla alkaa siis aamu.

Lasiin c-vitamiini poreilemaan, muut vitamiinit esille. Vihreä tee hautumaan ja puuro mikroon sillä aikaa kun hypin vaatteita päälle.

Nyt makuuhuoneesta kuuluu tuttua ääntelyä ja pikkuinen on herännyt. Puuro pois mikrosta ja paita vielä pään yli ja sitten jäbä aamupesulle. Puuro on sillä välin kerennyt sopivasti jäähtyä.( tarkoittaa, kovaa ja kylmää kaurapuuroa) pikkuisen maitoa pinnalle, ehkä se siitä… Vauva olkapäällä alan kauhoa puuroa naamaan. Sitten alkaa tuttu itku, nyt on nälkä. Vauva rinnalle ja viimeiset kokkareet naamariin.

Sitten vauva sitteriin ja tee mukaan lattialle, samalla kun höpötellään ja hassutellaan. Kohta on aika lisäruoalle ja sitten linnoittaudun tutulle paikalle sohvalle vielä yhden tee kupin kera. Samalla kun imetän, käyn ipadilla läpi emailit ja katson instagramin ja fb,n.

Nyt varovasti vauva sänkyyn ja imurin varteen kiinni.

Vielä kun kerkeäisin tyhjentää pesukoneen ja siivota tuon keittiön pöydän.

Nyt alkaa olemaan lounasaika, kerkeäisinkö syödä nopeasti ennen kuin vauva herää? Otan riskin ja sulatan pakastevihannekset, puolipurkkia tonnikalaa, (kissalle puolet )ja raejuustoa.. No mikäs sieltä kuuluukaan, kuin tuttu kutsuhuuto. Ja nälkä on tietysti kaverilla kaamea. Nyt kyllä syön samaan aikaan, vaikka imetän ( ajattelen) siihen asti kunnes ensimmäiset herneet vierivät pitkin lattiaa. Työnnän lautasen suosiolla syrjään ja keskityn pikku heppuun. Kun kaverin vatsa on täynnä ja pylly turvallisesti sitterissä on mamman aika syödä ihanan kylmät pakastevihannekset lisukkeineen.

Seuraa, huutaa joku sitterissä.. Mamma rientää apuun ja luetaan yhdessä lorukirjaa ja seurustellaan herra kirahvin kanssa. Yritän hauskuutta vauvaa samalla hiuksillani ja kukkuu huudoilla, kun teen päivittäiset push upit vauvan vieressä. ( kyllä, tunnen itseni hieman typeräksi) Nyt on kello huomaamatta niin paljon, että isot veljet on haettava bussipysäkiltä.

Puetaan päälle ja menoksi. Posti haetaan samalla ( täällä maalla kun asutaan, niin parin km päästä ) Kotiin

päästyämme teen pojille välipalaa ja läksyt istutaan tekemään heti. Nyt on yleensä hetki kun vauva nukkuu hetken kauemmin. Nopeasti tyhjennän astianpesukoneen ja alan miettiä mitä ruokaa illaksi. ( taas unohdin ottaa jotain sulamaan). Puhumme poikien kanssa joululahjoista ja mietimme joulua, kun pikkuveli yllättää ja huutaa taas seuraa. Sohvalle vie tiemme ipad seurana. Kirjoitan pari reseptiä samalla kun imetän ja jutun siitä, Miksi bloggaamme?

Apua, nyt on kello jo 15.15 ja ruokaa pitäisi alkaa valmistaa.. Isot veljet tulevat apuun ja leikkivät vauvan kanssa, kun minä riennän keittiöön.

Jääkaapissa nököttää melkein täysi purkki mätiä eilisestä joka pitäisi käyttää tänään. Sieltä löytyy myös pari juuston jämää. Alan raastaa perunoita, nyt syntyy paltmuffinsseja mädin, creme fraichen ja punasipulin kera. Kun olen saanut muffinsit uuniin, pyöräytän pannukakku taikinan valmiiksi.( jos vaikka pojat eivät noista perunamuffinseista innostu) Samalla kaartaa auto pihaan ja mies saapuu kotia töistä.

Heti melkein laitamme illan jutun blogiin ja samalla toinen meistä asettelee paltmuffinseja lautaselle lisukkeineen, valmiina kuvattavaksi ( uusi resepti tuli samalla nyt kokeiltua) Nopeat kuvat ja sitten pöytään.

Pikku kaveri mukana sitterissä tietenkin. Oikeen hyviä olivat muffinsit meidän aikuisten mielestä, lapset eivät niistä innostuneet. Jäljelle jäi creme fraichea jonka vatkaan vaniljasokerin kanssa vaahdoksi ja tarjoilen pannukakun sen ja vadelmahillon kera. Seuraavaksi keittiön siivoilua.

Vauva nukahtaa ja keitämme kahvit. Nyt on aika tehdä tuotetestailua ja valmistaa (shhh salaista) hmm.. tuotetta.

Mihin tuo aika rientää.. Pojat lähtevät äänittämään ( musiikkia) ja minä jään siivoilemaan. Käyn läpi blogi juttuja ja tyhjennän tietokonetta vanhoista kuvista ja järjestelen kansioita.

Vastaan muutamaan blogin kommenttiin ( jee kommentteja ) ja lueskelen paria kirjaa, jotka kertovat luonnon yrteistä.

Nyt on sauna aika ja otan matkaan mukaan eukalyptusöljyä ( nuha kiusaa edelleen). Me vanhemmat saamme hetken kahdestaan, kun isot veljet hoitavat pikkuista.

Pikkuinen taas rinnalle kun mies etsii talvikamppeita lapsille ja siivoaa eteisen kaapit. Isommat pojat nukkumaan.

Vielä hetken tuotetestailua ja valmistusta.

Nyt on taas kauhea nälkä, joten mysli lautaselinen ääntä kohden ja jos ennen nukkumaan menoa kerkeäisin sen glögi lasin lämmittää..

Nyt kun pikkuinen on turvallisesti papan sylissä, kirjoitan tämän jutun ja kello on juuri 24.00 Tiedän että ilta/ yö jatkuu vielä kolmisen tuntia ennen kuin pääsen nukahtamaan.

Huomenna sama uusiksi 🙂

The post Päivä ruokabloggaajan elämää appeared first on Sweet Food O´Mine.