Ihanaa, että saimme lumisen talven, vaikka se tarkoittaakin välillä juuri sitä itseään, eli lumessa tarpomista.
Varsinkin illalla, kun hämärä alkaa juuri laskeutua ja taivas on vielä kauniin sininen päivän viimeisestä valosta, on ihana lähteä lenkille.

Sakea lumipyry vain korostaa hetken kauneutta.
Tosin, ääni on kyllä toinen kellossa, kun tunnin kuluttua pääsen sisälle läpimärkänä. ”Perhanan lumi, eikö sen tulo jo voi lakata.”
Ei se olokaan enää lenkin puolessa välissä ole yhtä autuas, kun polvia nostellen saa hyppiä lumikasasta toiseen. ”Hyvä luoja, eikö täällä kukaan luo lunta!”

Mutta, talvi on kuitenkin vain kerran vuodessa..

The post Lunta, lunta, lisää lunta! appeared first on Sweet Food O´Mine.