Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön.

Aila-myrsky kuritti  Suomea viime keskiviikon ja torstain välisenä aikana. Hymähtelin hiukan uutisoinnille siitä kuinka, myrsky vyöryy Suomen ylitse ja tänne myrsky iskee– otsikoille. Vähänpä tiesin, siinä hymähdellessäni, että seuraavana päivänä ei enää naurattanutkaan.

Sähköt lähtivät jo keskiviikkoiltana. Yökin meni enimmäkseen valveilla ollessa, sillä tuuli ujelsi sen verran kovaa. Seuraavana aamuna lähdin tarkastelemaan mahdollisia tuhoja ja niinhän tässäkin myrskyssä oli kaatunut taas (useita) puita, sähkölinjoille, minnepä muuallekaan.

Päivä alkoi tikittää jo puolta ja sähköt eivät olleet vieläkään palanneet. Kaiken lisäksi meillä on kunnan vesijohtovedestä löydetty jotain ulosteperäistäbakteeria ja vesi on keitettävä ennen käyttämistä. Odottelin siinä, että pääsisin keittämään lisää vettä juotavaksi, mutta sitä sain odotella.

Olin tehnyt myös ruokatilauksen tuttuun tapaan torstaille. Jouduin ajamaan mönkijällä vastaan ja sieltä kaatuneiden puiden raosta sitten kurkoteltiin ruokapaketteja. Jääkaappia ja pakastintakaan en olisi halunnut turhaa aukoa, koska sähköt olivat olleet jo niin kauan poissa. Lämpimiähän ne ruoat olivat siinä vaiheessa jääkaapissa.

Helvetillisen pitkän päivän jälkeen, joskus puoli yhdeksän maissa illalla, 24 h ilman sähköä, ne räpsähtivät takaisin päälle. Ensimmäisenä ryntäsin laittamaan vedet tulille. Seuraavaksi pakastimien tarkastus ja kolmantena hirveällä vauhdilla kahvin keittoon.

Eli nyt, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että ennen seuraavaa myrskyä, meillä on generaattori asennettuna. Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön!

The post Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön. appeared first on Sweet Food O´Mine.

Tyyntä ennen myrskyä

Uutisissa seurataan lähestyvää myrskyä ja povataan laajoja sähkökatkoksia ympäri Suomen. Tänne meille Pohjanmaan rannikkoseudulle on ennustettu myrskypuuskia, jotka voivat olla jopa 25 metriä sekunnissa. Se ei sinällään ole mitään uutta, vaan ihan joka syksyinen asia.

Täällä on ennenkin lennellyt kaikenlaista tavaraa kovassa myräkässä. Aina kattopelleistä katkenneisiin ja kaatuneisiin puihin. Sähköt täällä tuntuvat menevän yhtenään muutenkin poikki. Muistan lukemattomia kertoja, kun olen ollut ruoanlaitto- tai leivontahommissa, kun sähköjen palaamista on saanut odotella tunteja.

Täällä meren äärellä olemme saaneet tottua tuulen riepotteluun. Vielä kertaakaan en ole todella pelännyt kovaakaan myrskyä.

Muistan kerran, kun olimme veneellä mieheni kanssa kalassa ja alkoi tuulla kovasti. Jatkoimme vielä heittelyä, kunnes tajusimme, että ehkä nyt onkin syytä palata kotia. Aallot alkoivat käydä aika korkeiksi ja villeiksi. Ajoin venettä kohti korkeita aaltoja ja muistan sen tunteen, kun aalto iski voimalla veneeseen ja nosti meidät ilmoihin. Pääsimme kuitenkin turvassa kotia, mitä nyt läpimärkinä. Ai niin, ja hyvän kalasaaliin kera.

Toinen mieleen jäänyt myrsky ajoittuu noin kymmenen vuoden taakse, kunnon talvimyräkkään. Se oli se vuosi, kun lunta oli täällä tullut yhden yön aikana todella paljon. Kello alkoi lähestyä aikaa, kun minun oli tarkoitus hakea lapset koulubussilta.

Lunta piiskasi vaakasuoraan ja näkyvyys oli nolla. Läheinen kylätie oli peittynyt lumivalleihin ja kun yritin ajaa autolla tietä, en tiennyt olinko enää tiellä vai pellolla. Se oli aika hurjaa. En nähnyt mitään. Hyvä, että pääsin perille ja takaisin kotia lasten kanssa.

Tuossa nuo minun hurjimmat myrskymuistoni täältä, Myrskylahdelta. Nyt sitten odotellaan, että mitä tällä, yöllä saapuvalla myrskyllä on mielessä. Olen ainakin varautunut ja siivonnut kaiken irtosälän ja kevyet tavarat suojaan.

Maailmalla ”myrskyää” nyt niin moni asia, metsäpaloista aina maailman laajuiseen pandemiaan, joten pieni syysmyrsky ei sitä hetkauta varmaankaan suuntaan jos toiseen.

Pysykää kaikki turvassa ja pitäkää huoli toisistanne!

The post Tyyntä ennen myrskyä appeared first on Sweet Food O´Mine.