Ajattelin kirjoitella teille täällä blogin puolella välillä muustakin kuin ruoasta. Aina silloin tällöin tulee sellaisia aiheita, joista huomaan haluavani kirjoittaa teillekin. Myös silloin kun elämässä tapahtuu, niin on tullut kirjoiteltua tänne. Ne ovatkin jostain syystä olleet aina ne luetuimmat jutut, tiedä sitten mistä johtuu.

Ehkä tällaista kyökkipsykologiaa harrastavan mamman jutut huvittavat, tai sitten aiheet voivat liipata niin läheltä omaa elämää, että jutut kiinnostavat.

Ajattelin tänään kirjoittaa kulissien takaisesta elämästä. Mutta ennen kuin aloitan, niin täytyy sanoa, että pohdin tätä asiaa ja aihetta hetken ennen kuin aloin kirjoittaa, sillä moni voi vetää herneen nenään, oli aihe nyt sitten kukka taikka keppi tai vaikka kukkakeppi.
Aina on joku joka närkästyy, mutta nämä ovat vain minun mielipiteitäni ja asioita joita halusin pohtia kanssanne ääneen.

Epäonnistumisia

Olen viime aikoina saanut palautetta monelta taholta, koska olen niin avoimesti kirjoittanut epäonnistumistani keittiössä ja itsestäni. Kun kaikki ei olekaan niin viimeisen päälle siloiteltua ja sokerissa kuorrutettua. Ja en ymmärrä miten kukaan voisi kuvitellakaan, että tuhansiin resepteihin ei mahtuisi epäonnistumisia, rikkoutuneita astioita, yritystä ja pieleen menemisiä. Kaiken lisäksi, kun tein ruoanlaittamisesta työn ja käytän kaiken aikani siihen, en voi välttyä siltä, että eikö se perse välillä niistä ruokien ja leivonnaisten maistelusta kasvaisi ja asia ahdistaisi. Elämä nyt ei vaan yksinkertaisesti ole sokerissa kuorrutettua munkkia. Välillä eteen voi tulla se paskamunkki, varsinkin jos käsi käy tiuhaan munkkikulhossa.
Ehkä yritän sanoa sitä, että en halua olla teille hajuton ja mauton ja ulospäin ”täydellinen”, kun en sitä oikeasti ole.

Vaikka tästä on tullut se työ, ja nyt en tarkoita, että kaikki blogipostaukseni olisi rahaa tekeviä töitä, ei läheskään, niin tahdon silti pysyä rehellisenä itselleni ja teille. ( Tässä kohtaa Huom! Kaikki blogipostaukset joista olen saanut rahallisen korvauksen on merkitty kaupallinen yhteistyö-merkinnällä. )

Kipuilua

Olen mielenkiinnolla seurannut joitain blogeja joissa näytetään ulospäin vain kaunis ja hyvä. Eikä siinä mitään. Tuskinpa meistä nyt kukaan jaksaisikaan lukea ainaisia valituksia ja epäonnistumisia, kun etsimme hyviä ruokareseptejä. Sen toisen puolen näyttäminen ei aina ole helppoa ja moni ei sitä haluakaan näyttää.

Kipuilen itse parhaillaan oman menneisyyteni kanssa ja asiat ovat jotenkin enemmän pinnalla kuin koskaan ennen. Tähän asti olen mennä viipottanut elämässä sellaista tahtia, etten ole ehtinyt pysähtyä miettimään omia tunteita ja painanut syrjään monia kipeitäkin asioita. Nyt, kun olen antanut itselleni luvan olla muutaman päivän, olen huomannut, että ne tunteet ja ajatukset nousevat esiin kuin valmiit gnocchit veden pinnalle.

Tiedä paikkasi

Välillä pysähdyn miettimään, että mihin on tämä maailma mennyt, kun jo pieniinkin päätöksiin tarvitaan oppaita ja mentoreita, ja kaiken täytyy olla niin viimeisen päälle suunniteltua.
Itsensä ja tekemistensä ylianalysointi on mennyt ainakin minun mittapuun mukaan jo sellaisiin sfääreihin, että korvissa paukkuu.
Näin bloggaajien maailmassa se ehkä tarkoittaa SEO-optimointien, seuraajien hankintatapojen ja juuri sen siloitellun ulkokuvan muokkausta ja kiillotusta, kun puhutaan suunnittelusta. Kaikkien itseään kunnioittavien bloggaajien on tiedettävä arvonsa ja paikkansa. Annamme liian helposti erilaisten listojen ja listausten määrittää meidän paikkamme, vaikka emme niiden paikkaansa pitävyyttä ehkä täysin tietäisi ja ymmärtäisikään.
Ja kun sitten toisaalta ne listat kuitenkin taas määrittävät meidän paikkamme siellä blogimaailmassa. Kun keikumme listan yläpäässä olemme myös mahdollisten asiakkaiden ja lukijoiden mielestä kiinnostavia, sillä tokihan nyt listat näyttävät kuka on suosituin, kaunein ja rohkein. Hännän huippua pitävät jäävät sinne pohjalle ja pitävät perää. Ylös ei ole helppo päästä, sen tietää vaatteen päällä mereen pudonnut.

Yksinäiset marjat

Mutta väliin mahtuu niin paljon muuta. On niin helppoa poimia houkuttelevat marjat piirakan päältä ja jättää pohja syömättä. Mutta, joskus se pohja voikin yllättää ja muistetaan myös se, että pitäähän se kuitenkin kasassa koko piirakkaa.
Ilman pohjaa ja täytettä olisi nekin marjat vain tavallisia yksinäisiä marjoja suuressa piirakkavuoassa.

Kuvat Pinterest taulusta Housewife Quotes

The post Kyökkipsykologiaa appeared first on Sweet Food O´Mine.