Kirjoitin silloin Suomi syö ja juon blogiin vieraspostauksen jossa jaoin Rakkaimman reseptini. Suomi syö ja juo on kahdentoista tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO:on kuuluvan museon nykydokumentointihanke, jonka punaisena lankana toimii suomalainen juoma- ja ruokakulttuuri – se, mitä suomi syö ja juo. Täällä voit lukea projektitutkija Susannan sekä museoiden vierailevien tähtien hankkeen ajankohtaisista asioista, museotöistä ja sekä tietysti ruoasta ja juomasta.

Nyt kun jouluun on enää vain 3 kk, niin kovimmat joulufanaatikot pistävät nyt jo vaihdetta silmään ja alkavat fiilistellä somistuksilla, muulla härpäkkeellä ja leivonnaisilla. Vielä ihan ei kyllä kehtaa joululeivonnaisten reseptejä jaella, mutta nämä kanelitähdet ja kuut muistuttavat siitä, että kesä on ainakin nyt lopullisesti jätetty taakse ja käymme kohti joulua. Jos joulun tunnelman tuovia piparkakkuja tekee mielesi, niin nämä vaaleat, Puolalaiset piparit nimelläkin kulkevat piparit sopivat vaikka vuoden ympäri leivottaviksi.

Rakkain reseptini

Rakkaita reseptejä on kertynyt vuosien varrella vino pino. Mikä niistä sitten tekee minulle tärkeän?

Niin minun sukuni, että mieheni suvun puolelta perityt reseptit ovat minulle kultaakin kalliimpia. Monet reseptit ovat saaneet aikaan ylpeyttä valmistajassaan ja ne on haluttu siirtää eteenpäin tuleville sukupolville. Toisaalta taas valmistajalleen hyvinkin merkityksetön resepti on voinut olla minulle tärkeä. Pelkästään siitä syystä, että se tuo minulle mieleen jotkut tietyt hetket.

Niin kuin esimerkiksi mammani valmistama Piimäkakku   Se piimäkakun tuoksu oli huumaava jonka kohtasin pienenä koululaisena kotiovella koulusta tullessa. Kurkistus leivinliinan alle ja se houkutteleva näky, kun siistissä rivissä seisoi monta palaa viipaloitua piimäkakkua. Lasillinen maitoa kyytipojaksi ja piimäkakkupala läksyjen lomassa oli mahtavaa.

Tuoksut ja maut yhdistyvät tunteisiin ja hetkiin, niin iloisiin että surullisiin. Yhtä lailla ne ovat tärkeitä ja rakkaita.

Monet tarinatkin olen saanut kuulla tietyistä resepteistä. Varsinkin mummu (isäni äiti) on kertonut vinon pinon tarinoita ja muistoja koskien reseptejään. Tällaista ohraryynirieskaa mummu aina ennen paistoi  ja silloin saimme kuulla kenelle hän sitä oli paistanut ja kuka siitä piti. Mikään ei ollut jouluna parempaa, kuin mummun valmistamat joulutortut , niitä hän paistoi ja paistaa edelleen joka joulu. Vaikka ikä jo painaa ja jalat eivät enää kunnolla kanna, niin joulu ei ole joulu jollei näitä kahvipöydästä löydy. Siksipä olenkin viime vuosina yrittänyt auttaa mummua ja paistaa hänelle nämä tortut, mutta joka joulu tähän asti on mummu kuitenkin itse ne valmistanut. Ei siksi että minun omissani vikaa olisi, vaan se tunne ja tieto mummulla, että hän on jaksanut ne omat tortut paistaa vielä tänä jouluna.

Mietin pitkään minkä rakkaimman reseptin haluaisin jakaa kanssanne.

Silloin muistin Kanelitähdet- ja kuut reseptin joka taitaa myös Puolalaisten piparien nimelläkin kulkea.

Kun olin pieni, niin meillä oli tapana ajaa mummun ja vaarini luokse perjantaisin saunaan. Joskus kun meillä kävi hyvä tuuri oli mummu piilottanut makkarat foliopaketin sisään ja laittanut kiukaalle. Niitä sitten ahkerasti höyryteltiin ja viskottiin vettä kiukaalle, jotta kylpemisen jälkeen saisimme jotain suolaista. Saunan jälkeen kipitimme keittiöön, josta tulvi yleensä kurkkuvoileipien ja vasta tippuneen kahvin tuoksu. Pöydällä oli aina meitä sisaruksia odottamassa suuri pullo keltaista Fanta limsaa. Joskus oli mummu voinut vielä leipoa nakkipizzaa, ja se vasta oli herkkua. Mutta olipa pöydässä melkein mitä tahansa noista edellä mainituista herkuista, niin joka kerta (ainakin mitä muistan) löytyi tarjottavien joukosta myös näitä keksejä. En missään muualla ole näitä syönyt, kuin mummuni tai mammani valmistamina. Vaikka ne eivät silloin olleet pienen tytön tyllerön mielessä ensimmäisenä (mihinkä kätensä iskeä), kun katselin mummun saunan jälkeen kattamaa pöytää. Vasta nyt myöhemmin olen osannut kuitenkin alkaa arvostaa niitä enemmän. Sen takia että, niin kuin mummu ja vaari, niin myös keksit olivat siellä joka perjantai meitä odottamassa.

Kanelitähdet ja kuut

n. 55-60 kpl

Tarvitset
200 g voita
1,25 dl sokeria
1 kananmuna
6 dl vehnäjauhoja

Pinnalle
120 g sokeria
2 rkl vettä

Koristeluun
Kanelisokeriseos

1. Vatkaa voi ja sokeri yhteen.
2. Lisää kananmuna vatkaten joukkoon.
3. Lisää vehnäjauhot osissa ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Aseta taikina tunniksi jääkaappiin jähmettymään.
4. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
5. Kaulitse taikina jauhotetulla leivinpöydällä ja ota kuu- ja tähtimuoteilla kuvioita. Aseta leivinpaperille ja paista uunin keskitasossa n. 6-8 minuuttia. (Tarkkaile paiston loppuvaiheessa, etteivät reunat tummu liikaa.) Ota valmiit keksit pois uunista ja vedä leivinpaperi pois pelliltä ja anna keksien jäähtyä sen aikaa kun sulatat sokerin.
6. Lisää sokeri ja vesi kattilaan ja kuumenna kunnes sokeri on sulanut kokonaan. Sivele keksit osissa sokeriliemellä ja ripottele pinnalle kanelisokeriseosta. (jos sokeriseos jähmettyy, lämmitä uudelleen ja lisää tilkka vettä tarvittaessa.)

TallennaTallenna

The post Kanelitähdet ja kuu appeared first on Sweet Food O´Mine.