Kaikki alkoi siitä, kun ajattelin ostaa uudet peitot ja tyynyt. Olin jo viime jouluna ostanut uudet peitot ja tyynyt ja nyt ne olivat näin puolessatoista vuodessa parhaat päivänsä jo nähneet. Mielessä kyllä kävi, että kyllä ennen peitotkin kesti.
Koska en halunnut laittaa hirveitä summia rahaa peittoihin ja tyynyihin tällä kertaa, aloitin etsimisen. Tässä välissä on sanottava, että vuosien aikana on tullut kokeiltua jos jonkinmoista tyynyä. On ollut jämäkkää ja pehmeää ja jotain sieltä välistä. On ollut halpoja on ollut kalliita. Matalia, korkeita ja siitä välistä. On ollut allergia-tyynyjä, ergonomisia tyynyjä, viilentäviä tyynyjä ja viimeisenä anti stress tyyny ja peitto joihin päädyin pitkällisten tutkiskelujen jälkeen, jonka kankaaseen kudotun hiilikuidun sanotaan vapauttavan kehon staattista sähköä. Tyynystä sanottua: säilyy pitkään kuohkeana ja kimmoisana Blowfill -täytteen ansiosta. Ja kuulostihan nuo mainospuheet aika ihanilta tällaiselle stressikimpulle joka narskuttelee yöllä hampaitaan siihen malliin, että jos nämä leegot näkevät minun nelikymppiseni, saan olla iloinen. ANTI STRESS, mikä ihana sana.

Kissan paskat, mietin tänä aamuna kun heräsin mieli kaikkea muuta kuin anti stressinä. Pinna oli kireällä, niska oli kipeänä ja silmät kuivuneet päähän. Perkeleet pyörivät mielessä, kun konkkasin hitain askelin aamupissalle.
Peitto oli kuin sähköinen painava kupu päällä eikä tuonut ollenkaan sitä peiton kaltaista turvallisuuden tunnetta. Lakanakin oli kuin irtaantunut tehtävästään ja eli omaa elämäänsä peiton ympärillä. Koko yön heräilin tämän tästä inhaan tunteeseen. Kuumakin siellä sähkökentässä oli nukkua ja se pieni v*tutuksen tunne oli jopa yöllä päällä, aina herätessäni.
Tosin jos luulin peiton olleen huono, niin ei se kyllä vetänyt vertoja tyynyyn. Anti stress tyyny my ass. Blowfill täyte- blow me. Kimmoisa ja kuohkea joo, jos se tarkoittaa periksiantamatonta ja niskalihaksia lamauttavaa.

Tiedän, että huonosti nukuttu yö voi vaikuttaa tähän arviooni näistä anti stress tuotteista, mutta ei, ne eivät olleet minulle tehtyjä. Mistä pääsemmekin itse jutun otsikkoon.
Kun olin kammennut itseni pöntöltä ja katselin vessan peilistä järkyttävän kulunutta olomuotoani, kaikkea muuta kuin levännyttä naamaa, ajattelin sitä miten kaikki oli ennen paremmin.
Kun ei ollut valinnanvaraa eikä siten mahdollisuutta edes luulla, että asiat voisivat olla toisin. Oli vain tyydyttävä siihen miten asiat olivat. Ei ollut suuria lupaavia erikoistyynyjä ja peittoja. Tosin ”silloin” ei ollut vielä toistuvia niska-ja selkäjumeja ja niistä johtuvaa paremman levon metsästystä. Ja nyt kun oikein mietin, niin ei minulla ole ikävä sitä ”vanhojen hyvien aikojen peittoanikaan.” Se vasta oli lyijystä tehty ja sen alta ei kammettukaan itseään ylös ilman hyvän kokoista habaa, sen verran se peitto painoi. Taisi tainnuttaa uneenkin sen takia niin hyvin.

Joten oliko kaikki sittenkään paremmin ennen. Tuskin. Ei tähän loppuun nyt olekaan mitään hienoa lopetusta taikka mitään järkevää elämän viisautta, muuta kuin se, että perkele kun väsyttää.

via GIPHY

The post Ennen oli kaikki paremmin appeared first on Sweet Food O´Mine.