Somelynkkaus on ilmiö, joka tuo esiin sosiaalisen median huonot puolet ja sen, kuinka helposti julkisesti lausutuista asioista voi syntyä suuria ja vahingollisia tilanteita. Minulla on omakohtaisia kokemuksia siitä, miten sosiaalisen median keskustelut voivat karata hallinnasta ja muuttua vahingoittaviksi. Erityisen ongelmallista on, kun alan ammattilaiset, joiden tulisi toimia vastuullisesti ja esimerkillisesti oman alansa eettisten periaatteiden mukaisesti, valitsevat toisenlaisen tien. Tällaisissa tilanteissa unohtuu myös aivan liian usein, että ruudun toisella puolella on oikea, tunteva ihminen, ja julkisesta lynkkaamisesta voi pahimmillaan syntyä valtavaa vahinkoa.

Somelynkkaus

Sosiaalisessa mediassa viestit välittyvät nopeasti, ja keskustelut voivat eskaloitua usein pienestä kipinästä. Kun mukaan tulevat tunteet ja harkitsemattomuus asiat voivat levitä hallitsemattomasti. Näissä tilanteissa faktoilla ei enää ole merkitystä ja maalaisjärki ja hyvät tavat unohtuvat.

Tämä on erityisen haitallista, kun tilanteen aloittaa joku, jolla on alan asiantuntemusta ja vaikutusvaltaa. Ammattilaisen rooli tuo mukanaan vastuun: heidän sanansa kantavat pidemmälle, ja heidän toimintaansa seurataan tarkemmin. Kun he eivät käytä tätä asemaa vastuullisesti, seuraukset voivat olla vahingollisia.

Kun vastuullisuus unohdetaan

Jouduin  kerran tilanteeseen, jossa julkinen keskustelu sosiaalisessa mediassa muuttui nopeasti vahingoittavaksi. Eräs henkilö, jolla on alallaan näkyvä asema ja kokemusta, esitti aluksi muka aiheellisen huolen. Pian kävi kuitenkin selväksi, että kyseessä ei ollut aito pyrkimys parantaa asioita, vaan mielestäni julkinen panettelu. Hän valitsi julkisen alustan, jossa keskustelu muuttui nopeasti pilkkaavaksi ja asiattomaksi.

Erityisen silmiinpistävää oli, että tämä henkilö ei millään tavalla pyrkinyt hillitsemään tilannetta, vaikka hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus. Hän osallistui itse naureskeluun ja mielestäni jopa rohkaisi muita jatkamaan asiattomia kommentteja tällä hiljaisella hyväksynnällään. Tämä ei ollut pelkästään vastuutonta, vaan myös osoitus empatiakyvyn ja harkinnan puutteesta. Jos hänen esittämänsä huoli olisi ollut aito ja perusteltu, sen olisi voinut esittää asiaan vaikuttavien kanssa.  Tilanne ei jättänyt sijaa rakentavalle keskustelulle tai ratkaisujen etsimiselle. Eikä siinä edes yritetty käydä rakentavaa keskustelua, ei aloittajan tai hänen seuraajiensa toimesta.

Aloittaja ei edes yrittänyt pohtia ns. huolenaihettaan syvällisemmin tai ehdottaa, miten tilannetta voisi parantaa, vaan valitsi keskustelunavaustavan, joka rohkaisi asiattomuuksiin ja henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. On erityisen harmillista, että henkilö, joka voisi toimia hyvänä esimerkkinä, valitsi tällaisen toimintatavan. Tämä tapaus oli silmiinpistävä juuri siksi, että rakentavan keskustelun sijaan valittiin polku, joka johti pelkkään ivailuun ja naureskeluun.

Kun tällainen joukolla tapahtuva naureskelu ja pilkkaaminen alkaa, se muistuttaa hyvin paljon kiusaamista niin sanotussa normaalissa elämässä. Somessa, kuten elämässä yleensäkin, on valitettavan yleistä, että monet eivät uskalla puuttua tällaisiin tilanteisiin. Usein taustalla on pelko siitä, että joutuu itse samanlaisen kohtelun kohteeksi. Kun ihmiset pysyvät hiljaa, he antavat hiljaisen hyväksyntänsä tilanteelle.

Vastuu

Joskus on parasta jättää tilanne omaan arvoonsa, mutta toisinaan on tärkeää puuttua vahingolliseen käytökseen. Olen oppinut, että on tärkeää asettaa rajat ja pysyä johdonmukaisena. Jos virheellistä tietoa levitetään, pyrin oikaisemaan sen selkeästi ja jämäkästi. Samalla pyrin myös ymmärtämään, mistä vastapuolen reaktiot kumpuavat, ja käsittelemään tilanteita empatialla.

Somessa pärjää pitkälle yksinkertaisella periaatteella: kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.