Maanantai

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja keittiön avonaisesta ikkunasta kuului linnun viserrystä. Mikä ihana päivä onkaan edessä, ajattelin samalla, kun venyttelin hetken, katsahdin kelloa ja vieressä nukkuvaa pientä ja ajattelin, että nukahdanpa vielä hetkeksi.

Heräsin pari tuntia myöhemmin siihen, kun joku pomppii vatsani päällä. Oikea käsi sojottaa ylöspäin ja en tunne sitä. Otan toisella kädellä kiinni siitä ja heilautan sen alaspäin sängyn reunalle. Tunnen, että noin 100 asteinen veri lähtee kiertämään siinä hitaasti.

Saan silmät juuri ja juuri auki. Nekin ovat ilmeisesti lopettaneet tehtävänsä ja kuivuneet kiinni silmäluomiini. Lerputtavien silmäluomien takaa näen, että nuorimmainenhan se on joka pomppii vatsani päällä. Selästä kuuluu siinä samalla jokin epämääräinen ääni ja mörähdän tuskissani, samalla kun käsken isä karhun ääntä muistuttavalla äänellä poikaa pois pomppimasta. Toinen katsoo säikähtäneenä minua ja lerputtavia silmiäni.

Yritän nousta sängyn reunalle ja erehdyn nojaamaan siihen käteen, jossa veri ei vielä kunnolla kierrä. Murahtelen lisää, mutta saan silmäni ainakin auki.
Jalat tapaavat kylmän betonilattian ja tassuttelen samaa viehkeyttä lantiossani kuin Frankensteinilla, keittiöön.

Siristelen silmiäni ja kiroan aurinkoa, joka paistaa suoraan keittiöön. Tassuttelen hitaasti lääkekaapille ja etsin silmätipat. Kun ensimmäinen silmätippa korventaa silmän pintaa, heitän putkilon kaapin perälle ja jatkan matkaa vessaan.

Ehdin huomata, että keittiö on taas kuin pommin jäljiltä. Tarkat silmäni rekisteröivät myös eteisen lattian hiekat ja koukkaan samalla ottamassa imurin esille. Siinä samalla kun otan imurin, huomaan, että pesukonetta ei ole tyhjennetty. Mutta ennen kuin tyhjennän sen, on kuivausrumpu tyhjennettävä.

Katselen samalla pihalle, ettei siellä vaan näy ketään. En tiedä tosin kuka säikähtäisi siinä tapauksessa enemmän. Minä vai se joku, joka näkisi robotin lailla liikkuvan pystytukkaisen alastoman muijan, kuola kuivuneena poskella ja imurikädessä. Veikkaan jälkimmäistä.

Kun pyykit on viikattu ja omatkin vaatteet etsitty, on aika suunnata vessaan. Tässä vaiheessa jo konkaten. Pitkä yö ja paljon vettä illalla- you know. Kasvojen pesu, hiusten harjaus ja reilusti kosteuttavaa voidetta ja olo alkaa olla jo melkein kuin ihmisellä. Tästä se taas lähtee, uusi viikko!

Kuvat

via GIPHY

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Close
Sweet Food O`Mine © Copyright 2022. All rights reserved.
Close