Että mikä on, kotiäiti-yrittäjä? Se on sellainen yrittäjä joka tekee töitä kotona, mutta on samalla kotiäiti.
Ensinnäkin voisin sanoa tuohon otsikointiin, että arkea se on aina, sillä yrittäjä ei taida pyhää tuntea, ainakaan näin yrittämisen alussa. Oli maanantai taikka sunnuntai, aina tuntuu, että on töissä.
Tosin asiaa ei helpota se, että työ tapahtuu aika pitkälle kotona. Eli kotona oleminen on työtä.
Jos näkisin, että siinä on järkeä rahallisesti, niin hommaisin heti erillisen työpaikan mihin mennä. Sillä olen loppujen lopuksi aika surkea, kun yritän tehdä omia töitä ja kotitöitä samalla. Vai mitä sanotte?
Kotiäiti yrittäjän tavallinen päivä
Jokainen aamu alkaa yleensä sillä, että vanhimmat lapset lähtevät kouluun. Mies menee omaan kotikonttoriinsa töihin ja minä alan siivoamaan.
Vaikka miten yrittäisi edellisenä iltana siivota keittiön, on tiskipenkki maagisesti täyttynyt yön aikana. Joten, tiskikoneen täyttö, hampaiden pesu, aamupala nuorimmaiselle ja sängyn petaus. Siivoan pöydän nuorimmaisen jälkeen ja lähden tyhjentämään kuivausrumpua ja pesukonetta. ( Ne pyörivät tässä taloudessa taukoamatta ). Viikkaan pyykit ja otan imurin esille. Käyn samalla poikien huoneessa katsomassa, onko sängyt pedattu. Yleensä kannan ison kasan tiskejä samalla sieltä pois. ( montako kertaa siitäkin pitää muistuttaa, että makuuhuoneessa ei syödä ).
Tässä vaiheessa verensokeri alkaa muistutella olemassaolostaan ja napsaisen päälle teekeittimen. Imuroin puolet talosta, kaadan teen kuppiin. Sekoitan 10% mehukeiton maitorahkaan ja kannan ne tietokoneen ääreen.
Tässä vaiheessa on nuorimmainen jo puettu askareisiinsa ja hän ilmestyy pikkuautoineen viereeni huristelemaan.
Käyn läpi meilit ja vastailen niihin. Tarkistan somekanavat ja vastailen niissä.
Yritän lukea uutiset, mutta huomaan, että kello on jo paljon ja imuroin loput talosta. Tässä vaiheessa on nuorimmainen leikkinyt tarpeeksi itsekseen ja vaatii seuraa.
Menen höpöttelemään ja leikkimään hänen kanssaan ja hoidan samalla paskaa selkääni. Jumppaan ja rullailen selkää auki putkirullalla.
Otan puhelimen esille ja vastailen meileihin ja viesteihin.
Olen suunnitellut edellisenä iltana valmiiksi mitä reseptejä valmistan tänään kirjaan ja alan järjestelemään kuvausalustoja ja kameraa valmiiksi. Nuorimmainen tulee viereen leikkimään.
Kello lähestyy ruoka-aikaa. Nyt kun kuvaan lasten keittokirjaa, tulee kirjaan paljon enemmän kuvia mm. raaka-aineista. Kannan raaka-aineita kuvausalustalle ja sommittelen hyväksi kokonaisuudeksi.
Nuorimmainen on yleensä hyvin avulias ja innokas apulainen ja kantaa kaiken kanssani takaisin keittiöön. Alan kokkaamaan, nuorimmainen yleensä mukanani. Käyn vaihtamassa kuvausalustoja. Etsin tarjoiluastiat ja muut tilpehöörit ja asettelen ne valmiiksi. Annostelen ruoat. Seuraavana on vuorossa ruoan kuvaus.
Kuvaan ruoan nopeasti, sillä kuvausruoat, ne syödään! Turha luulla, että hyvä ruoka päätyisi roskikseen. Suunnittelen kirjojen kuvaukset sillä tavoin, että voimme oikeasti syödä kaikki ruoat lounaalla tai päivällisellä.
Huudan miehenkin syömään. Ruoan/ruokien jälkeen on keittiö arvatenkin taas siinä kunnossa, että se täysinäinen tiskikone on tyhjennettävä ja täytettävä.
Samalla kipaisen iskemään uuden satsin vaatteita pesukoneeseen. Nuorimmainen kinuaa pihalle. Lupaan, että ihan pian mennään, mutta naputtelen ensin reseptien rungon ylös.
Puetaan päälle ja lähdetään pihalle. Kun päästään pihalta sisälle, on kello jo yleensä niin paljon, että on pikku jätkän päiväunien aika.
Pienen kinastelun jälkeen, valitaan kirja ja mennään maate. Luen kirjan ja käsken laittamaan silmät kiinni. Jään viereen makaamaan siksi aikaa, kunnes hän nukahtaa.
Tarkistan samalla sometilit ja meilin. Vastailen viesteihin.
Kiiruhdan seuraavaksi koneella ja tarkastan työt. Seuraavalle päivälle on luvassa kampanja ja käyn kaiken vielä kertaalleen läpi. Luen läpi briiffin ja tsekkaan kaiken.
Toinen asiakas on toivonut reseptiikkaa ja postausta viineille ja se pitäisi valmistaa. Googlailen ja etsin tietoa viineistä. Mietin erilaisia resepti vaihtoehtoja. Kirjoitan kauppalistan.
Mies lähtee yleensä tässä vaiheessa kaupunkiin ja laitan hänen mukaansa romaania lähentelevän kauppalistan.
Alan kirjoittaa puhtaaksi reseptejä joita aiemmin kuvasin. Tyhjennän kameran ja vien kuvat kuvankäsittelyohjelmaan jossa käyn ne läpi ja teen säätöjä.
Keitän kahvit kello puoli kaksi ja jatkan kuvien käsittelyä.
Kello kahdelta alan kantamaan kuvausalustoja ja otan esille erilaista rekvisiittaa. Nyt on tarkoitus valmistaa iltaruoka, eli yksi kirjan resepteistä ja kuvata kirjan juhlaosion reseptejä.
Kuten aamulla, kannan raaka-aineet kuvausalustalle ja kuvaan ne. Nuorimmainen herää ja tulee taas vierelle leikkimään. Laitan siinä samalla hänelle välipalan ja mennään yhdessä keittiöön.
Valmistelen ruokaa ja alan samalla koristella kakkua. Ruoka kiehuu sillä välin, kun siirrän kakun ja muut tilpehöörit uuteen paikkaan. Kuvaan hyvin tovin, varmuudeksi usealla eri tavalla. Pydän nuorimmaisen mukaan, jotta saadaan vähän fiiliskuvia.
Mies tulee kotia. Ruoka alkaa olla valmista ja otan esille uuden kuvausalustan ja tarvikkeet. Katan meille pöydän. Annostelen ruoan ja käyn kuvaamassa sen. Kannan ruoan pöytään ja sitten me syömme. Taas yleensä sama rumba tiskin kanssa, jonka tosin mies yleensä hoitaa iltaruoan jälkeen. Laitan uunin päälle ja leivonn kaksi kakkua tulemaan huomisen päivän kuvauksiin.
Käyn siivoamassa kuvaustarvikkeet pois. Naputtelen reseptin rungon ylös.
Kello käy siihen malliin, että nyt on aika juoda iltakahvit. Käyn tyhjentämässä kuivausrummun ja viikkaan vaatteet.
Istutaan miehen kanssa juomaan kahveja ja maistellaan ehkä jotain aiemmin kuvaamaani leivonnaista. Soitan anopille, että tulee hakemaan leivoksia.
Kun kahvit on juotu, otetaan pieni noin puolen tunnin lepo. Se tarkoittaa minun osaltani, joko reseptien puhtaaksi kirjoitusta tai sohvalla pötköttelyä ja somen päivitystä. Tarkistan samalla myös meilit. Otan kakut uunista.
Puetaan nuorimmaiselle ja itsellemme ulkovaattet ja lähdetään lenkille. Tunnin päästä ollaan takaisin kotona ja mies saa tässä vaiheessa lähteä takaisin kaupunkiin, hakemaan kahta vanhimpaa jääkiekkoharjoituksista.
Nuorimmainen menee isovanhemmille leikkimään ja minä tietokoneelle. Kirjoitan reseptejä puhtaaksi niin kauan että mies palaa kaikki kolme poikaa mukanaan.
Valmistetaan iltapala ja katsotaan vanhempien läksyt.
Suunnittelen seuraavan päivän työt. Laitan pesukoneen pyörimään ja mies toisen, johon menee poikien treenivaatteet.
Tehdään jokainen ilta-askarreemme valmiiksi ja höpistään keskenään niiden lomassa. Pojat vetäytyy huoneisiinsa ja nuorimmainen meidän sänkyyn.
Mies menee tekemään töitä vielä hetken ja minä istun lukemaan päivän uutisia.
Ehdotan miehelle, että katsotaanko joku filmi Viaplayltä. Etsitään aikamme ja laitetaan päälle. Nuorimmainen nukahtaa, minä päivittelen somea ja etsin ja hahmottelen ideoita uusiin resepteihin. Kirjoitan samalla paria uutta postausta blogiin, kun filmi pyörii taustalla ja pian huomaamme, että kello on jo sen verran, että pakko mennä nukkumaan, jos meinaa jaksaa huomenna kaiken taas uudestaan.
Niille, jotka miettivät, että ”hyvähän sun on, kun oot kotona”, niin sanon vain, että
Tässä siis kotiäiti-yrittäjän hieman löysempi normipäivä. Huom! Ei siis mitään extraa mukaan luettuna.
Kuvat Housewife Pinterest taulusta.
Kuulostaa aika tutulta. Toisaalta tällä hetkellä meillä kaikki lapset ovat vähintään klo 10-12 välillä koulussa, joten sen aikaa on talossa rauhallista ja saa puurtaa töitä pari tuntia ihan rauhassa. Yleensä meidän iltapäivään kuuluu sitten lisäksi liuta kavereita. Eilen meillä oli kotona iltapäivästä kuusi kaveria kolmen oman lapsen lisäksi välipalalla ja osa vielä iltaruoallakin. Siihen vielä aktiiviset vapaaehtoishommat ja tosiaan nuo harrastekuskaukset. Onneksi meillä on kaupat lähellä, niin saa haettua nopeasti ja helposti tarvittavat tuotteet muutaman kilometrin päästä (tai lähikauppa on kyllä sadan metrin päässä). No, mutta en vaihtaisi pois tätä edes rahasta, koska kyllä tässä toisaalta on saanut olla nämä reilut 14 vuotta ihanasti lasten kanssa kotosalla, joista 10 vuotta bloggaajana ja nelisen vuotta yrittäjänä. Yhdessä tehdään lasten ja koko perheen voimin asioita arjessa. Samalla saan opetettua omille lapsille ruoanlaittoa, leivontaa, kodinhoitoa jne.
Onhan se niin, että vaikka olisi vapaalla, niin yrittäjän aivot ruksuttaa töitä ja hakee inspiraatiota. Tässä ruokabloggaajan työssä tulee sotkettua työn aikana niin paljon, että tuo siivous vie ihan tuhottomasti aikaa. Keittiössä odottaa jatkuvasti tiskiä ja tiskikonekin saa ajoittain pyöriä helposti kolmekin kertaa päivässä. Näillä mennään ja nautitaan jokaisesta päivästä! Tsemppiä kirjan tekoon. Sen jälkeen ehkä helpottaa taas hetkeksi 🙂
Ihan samoin myös täällä. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Tämä on ollut aivan mahtavaa aikaa saada olla kotona lasten kanssa ja samalla tehdä töitä.
Meillä helpotti paljon harrastuksiin kuskaukset, kun pojat siirtyivät yläasteelle ja joutuvat jo aamusta siis toiseen kaupunkiin. Harrastukset on siellä, joten jäävät sinne koulun jälkeen. Ei tietenkään paras yhtälö, mutta onneksi isovanhemmat on siellä, että pääsevät jonnekin koulun jälkeen.
Meillä lopetti tuo kyläkauppa ( 5 km ) päässä ja seuraavaksi lopetti toinen kauppa ( 10 km päässä ) ja nyt ajellaankin sitten vähintään se 25 km lähikauppaan. Kiitos Taru, kunhan tämä kirja on alta pois, niin ajattelin jos ehtisin nauttia hetken kesästä. Tiedä vaikka jos ehtisi tänä kesänä kalaankin 😉
Kuulostaa varsin tutulta, huh! MItähän sitä tänään tehtäisiin 😉
Aivan 🙂 Mutta kuitenkin, kaikesta huolimatta tämä on paras työ ikinä <3
Ihmettelen usein, millaisia superihmisiä te perheelliset yrittäjät oikein olette! Mulla ei ole lapsia, mutta kädet on täynnä töitä ihan näinkin. Respect!
Superihmisestä kaukana 🙂 Mutta töitä riittää, ihan tarpeeksi. Sullakin kyllä näyttää arki olevan hektistä ja varsinkin nyt kun ryhdyit kauppiaaksi. Uskon, että kädet on enemmän kuin täynnä töitä. Tsemppiä!