Olen nauttinut nyt täysin sydämin aurinkoenergiasta.
Aurinkoenergiaa
Tuntuu etten voi saada tarpeekseni tästä kesästä. Auringosta ja lämmöstä.
Samaan tahtiin, kun olen säilönyt kesän satoa pakkaseen, olen yrittänyt myös säilöä kesän mieleeni.
Jotenkin minusta tuntuu, että tänä syksynä ja talvena tulemme kaikki kaipaamaan valoa.
Saa nähdä kuinka koronatilanne tästä kehittyy eteenpäin, mutta eipä tilanne kovin ruusuiselta näytä. Mietin jo mielessäni vieläkin eristäytyneenpää elämää mitä yleensä vietämme. Siihen päälle sitten syksyn ja talven pimeys.
Lue tästä lisää mietteitäni:
https://www.instagram.com/p/CEPo5SOBDUm/?igshid=yecqp2777r1o
Minulla on tapana hakea hyvää oloa luonnosta. Niin nytkin.
Olen yrittänyt viettää perheeni kanssa kaiken mahdollisen vapaa-ajan pihalla/metsässä/kasvimaalla puuhaillen. Nauttien tästä ihanan energisoivasta vuodenajasta.
Tämä vuodenaika alkaa olemaan luopumisen aikaa. Kukat alkavat pikkuhiljaa kuihtua pois ja pian väripilkkuina loistaneet kaunokaiset ovat poissa.
Mielessä on kuitenkin toivo taas uudesta hienosta kesästä ja kasvukaudesta. Sitä ennen otetaan kuitenkin syksy avosylin vastaan.
Ei vaivuta synkkyyteen vaan putsataan padat ja pannut. Nyt siirrytään yhdessä sisälle ja aletaan taas leivontahommiin. Samalla haudutellaan syksyn maukkaimpia pataruokia ja nautitaan niistä sielumme kyllyydestä.
Heissan rakas kamu <3.
Voi miten upea sun pihasi on vuodesta toiseen ja miten onnistutkin saamaan tuollaiset sadot, olen ihan kateellinen.
Korona todellakin taas puhuttaa, onneksi kesällä oli aikoja, jolloin unohdin tuon vihulaisen taudin kokonaan, oli ihana tuntea itsensä vapaaksi.
Nyt elokuussa on taas alkanut masentaa ja ahdistaa, niin kuin monia muitakin, miten tästä eteenpäin? Miten käy oman firman, miten tässä pärjätään taloudellisesti, miten käy lapseni perheelle, miten vanhempani pärjäävät jne. Loputtomia sekä lohduttomia kysymyksiä?
Ei tuo tauti mihinkään häviä, ei ainakaan hetkeen, ehkä rokotuksista on hyötyä, mene tiedä, uskaltaako niitä edes ottaa!
Aamulla kuuntelin aamuteeveetä, jossa sanottiin, että meidän täytyy kyllä uskaltaa alkaa elää, että rattaat pyörivät ja näin minäkin alan pikku hiljaa uskomaan, mutta uskallanko sittenkään.
Huomenna meillä on 31v hääpäivä, mies oli mennyt tilaamaan Hesasta ravintolapöydän ja arvaa mitä, mä käskin peruuttamaan sen, en halua lähteä istumaan junaan tai millekään terassille sapuskojen jälkeen, pelkuri kun olen. Toisaalta joka arkiaamu mä matkaan autollani Järvenpäästä Hyvinkäällä putiikkia pitämään ja sen olen tehnyt koko koronan ajan, mutta se mun on pakko tehdä rahaa ansaitakseni, koskaan en voi tietää kuka kävelee ovesta sisään. Siinä on mulle jännitystä kerrakseen.
Mutta paljon on ajateltavaa ja puntaroitavaa tulevaisuuden suhteen, eihän tää näinkään voi jatkua, en halua elää omassa kuplassa, kaipaan ihmisiä ympärilleni ja tekemistä, tapahtumia jne.
Teille toivon kaikkea hyvää, pysykää terveenä ja kuitenkin onnellisina <3.
Heippa kaimaseni <3
Kuule, samoja mietteitä täällä meilläkin. Ja ei taideta olla yksin näiden ajatustemme kanssa.
Samoja ajatuksia niin perheen/läheisten ja yritysten tiimoilta.
En usko minäkään, että lähiaikoina katoaa minnekään. Sekin on iso kysymys, että koska ne rokotukset saapuu, millainen rokote tänne Suomeen saadaan ja tosiaan onko se sitten sellainen jonka uskaltaa ottaa.
Onhan tämä vaikeaa, kun pitäisi uskaltaa elää, mutta mitenpä sitä uskaltaa ns. tavallisesti olla, kun on saanut niin paljon infoa siitä millainen tuo tauti pahimmillaan voi olla. Ja sitä, kun ei tiedä miten sen taudin itse sairastaisi tai muu perhe.
Höh, harmi ettete pääse viettämään hääpäivää ravintolaan, mutta tiedätkö, minäkin olisin tehnyt ihan saman päätöksen kuin sinä.
Kiitos, Sari! Samaa toivon teille, että saatte olla terveinä ja onnellisina. Yritetään parhaamme selviytyä niin arjesta kuin tästä hullusta tilanteesta!