Ennen meille leipoi kukot aina mummu, mutta nyt kun mummu ei enää jaksa, on kukkojen teko jäänyt minulle. Aina tasaisin väliajoin alkaa jonkun ”kukkohammasta” kolottaa ja mietitään josko minä sellaisen pyöräyttäisin. No, kahta kertaa ei tarvitse käskeä, vaikka sen teko onkin aikaa vievää, niin lopputulos on kaiken vaivan arvoista. Silloin kun kukkoa tulee tehtyä, teen ison kukon, että siitä riittää monelle hengelle nautittavaa. Eli ota huomioon, että tällä reseptillä tulee iso kukko. En ole missään maistanut yhtä hyvää lanttukukkoa, kuin mummun tekemät, mutta hyvänä kakkosena tulee oma tekemä...